Paavolan tammi – löytyihän se lopulta!

Paavolan tammi

Paavolan tammesta tuli julkkis Antti Huttusen Retkipaikka-sivustolle syksyllä 2014 kirjoittaman jutun myötä. Vähitellen tieto puusta levisi ja kesään 2015 mennessä siitä oli tullut suosittu retkeilykohde.

Nyttemmin somessa puuta ylistetään vuolaasti ainakin Suomen kauneimpana puuna. Tammi on 300-400 vuotta vanha, 12 metriä korkea ja ympärysmitaltaan paksuimmalta kohdalta yli 6 metriä.

Kaikesta somejulkisuudesta ja lukuisista puista julkaistuista kuvista huolimatta onnistuimme melkein vierailemaan Paavolassa sitä näkemättä. Tai itse asiassa onnistuimme, ensimmäisellä yrittämällä kiersimme Paavolan luontopolun olettaen, että puu löytyisi sen varrelta ja kun kyseisen luontopolun viimeisenä rastina onkin tammi, niin tyydyimme siihen, tosin vähän ihmetellen, että mikä tässä nyt niin ihmeellistä on. Olin muutaman blogijutunkin lukenut Paavolan tammesta, mutta niissä puuta oli kuvattu lehdettömänä, joten laitoin löytämämme tammen erilaisuuden sen piikkiin, että nyt on kesä, ja puussa on lehdet.

Paavolan luontopolku Paavolan luontopolku

Paavolan tammi
Polun kosteimmissa kohdissa on hyväkuntoiset pitkospuut
Paavolan tammi
Luontopolun haasteellisin kohta – omenatarhan kohdalla suuntaa vasemmalle

Paavolan luontopolku

Illalla julkaisin onneksi Instagram-tilillämme päivän ainoana kuvana kuvan Paavolan “tammesta” ja aloin saada kommentteja, että ei tämä ole Paavolan tammi! Onneksi, sillä olimme jatkaneet Lohjansaaresta matkaa Mathildedaliin, jossa olimme yötä ja olimme palaamassa Häntälän notkojen kautta seuraavana päivänä takaisin Espoolle. Ohjelmaamme tuli nyt tiedon myötä pieni muutos: pakkohan meidän oli palata vielä Lohjansaarelle katsastamaan se oikeakin Paavolan tammi.

Paavolan tammi
Luvallinen tammen kosketus – väärällä tammella

Näin löydät oikean Paavolan tammen

Kuva luontopolun reitistä havainnollistaa tammen sijainnin. Pietiläntie 23:n parkkipaikalta lähtee sekä luontopolku, että polku Paavolan tammelle. Luontopolun ensimmäisten 5 rastin verran ne ovat sama polku, mutta sen luontopolku suuntaa oikealla ja polku tammelle vasemmalle. Risteyksessä ei (ainakaan kesäkuussa 2020) ollut viitoitusta tammelle, vain viitta luontopolulle, joten sen ajatusharhan vallassa, että tammi on luontopolun varrella valitsimme oikealle vievän polun. No, tuli kierrettyä luontopolku – ja petyttyä Paavolan “tammeen”.
Luontopolku on pituudeltaan muuten vain n. 1,5 kilometriä, joten senkin ehtii kyllä vielä kiireisemmälläkin retkiaikataululla kiertämään, vaikka oikealla tammella vierähtäisi tovikin.

Paavolan tammi
Paavolan tammi – vasemmalle, luontopolku – oikealle

Seuraavana päivänä palasimme Häntälän notkon luontopolulta Lohjalle. Nautimme lounaan Lohjalla jo vakiopaikaksemme muodostuneessa Cafe Laurissa ja jatkoimme matkaa takaisin Pietiläntie 23:n parkkipaikalle ja nyt suoraan oikealle Paavolan tammelle.

Tammi sijaitsee kuusimetsän keskellä, ilmeisesti tammen kannalta vähän omituisessa paikassa, mikä on edesauttanut puun selviämistä satojen vuosien ajan. Nyttemmin kuusimetsää puun ympäriltä on poistettu, joten tammi kasvaa metsän keskellä avoimella paikalla. Puuta ja sitä ympäröivää kasvillisuutta on myös yritetty suojella naruaidalla, lautapolulla ja pienillä katseluterasseilla kovin hyvin siinä onnistumatta. Useimmat puulla vierailevat, mekin, kävimme kyllä ihan puun juurellakin sitä halaamassa, väitetäänhän puiden halaamisen olevan jotenkin terapeuttista. Ainakin silloin, kun toisella yrittämällä löydät etsimäsi puun, siinä on jo jotain terapeuttista!

Paavolan tammi
Ihan polun alussa ja ihan lopussa, lähellä tammea, on tällaisia kylttejäkin

Paavolan tammiPaavolan tammi

Paavolan tammi
Luvaton lähestyminen ja halaus

Tammi on kieltämättä näyttävän kokoinen ja näköinen – ja saattaa se hyvinkin ansaita Suomen kauneimman puun arvonimen. Maailman kauneimman puun kilpailu onkin sitten haastavampi kisa, siinä baobao-puut niin Madagaskarilla kuin vaikka Itä-Afrikan savanneilla saattavat hyvinkin viedä voiton tammivanhukselta.

Artikkelin avainsanoja
,

10 kommenttia

  • Mielestäni ei osoita hyvää makua saatika ole vastuullista matkailua että tammivanhusta mennään halaamaan. Juurien päällä kävely on kielletty, kuten myös tammeen koskeminen. Olisin kaivannut kokeneilta matkabloggajavaikuttajilta (joilla myös suuri yleisö) vastuullista otetta, sillä puu on rauhoitettu luonnonmuistomerkki.

    • Kiitos kommentistasi Maiju!
      Jos tarkkaan kuvaa katsot, niin ihan juurien päällä en sentään kävellyt ja tammeakin kosketin vain hyvin hellästi.
      Jos tammi olisi kokonaan ollut naruaidalla ympäröity, niin en toki olisi narua ylittänyt, mutta aita rajasi tammelle pääsyä ainakin meidän siellä vieraillessamme vain toiselta puolelta. Paikalla oli myös juuri ennen meitä pieni seurue, joka kuvaili toisiaan puun juurella ja tuntui luontevalta “jatkaa” samalla tavalla, vaikka oikeassahan olet, että olisihan sen puun voinut jättää rauhaankin.
      Tosin kovin monet mediat, Yleä myöten, ovat istuneet puun juurilla ja halailleet sitä, mutta eihän sekään tietysti ole kovin hyvä selitys.

  • Tuon ympärysmitta on kyllä ihan valtava. Hiljattain käytiin muuten katsomassa Punkaharjulla Suomen korkeimpia puita. Myös muualla Suomessa, kuten Pyhä-Häkin kansallispuistossa olevat, korkeimmat näkemistämme Suomen mahtavista havupuista häviävät paksuudessa mennen tullen tuolle Paavolan tammelle, vaikka sen korkeudessa selvästi voittavatkin.

    Tuo etukäteen perehtyminen on kyllä syytä muistaa. Aina se ei kuitenkaan ole ihan helppoa, kun ei välttämättä voi tietää etukäteen, mitkä ovat niitä hankalia juttuja, jotka kannattaa painaa mieleen. Monesti perehtymällä luontokohteeseen etukäteen, jää siitä kuitenkin jotain vinkkejä mieleen, josta voi olla hyötyä-

    • Kiitos Mikko! Ehkä mekin taas opimme jotain tästäkin. Tuollakin olisi voinut tuon nyt jutussa julkaisemani kartan katsoa jo parkkipaikalla, ilmoitustaululla oli jopa, tosin kovin pieni ja huonosti luettava, kopio siitä, mutta jotenkin tuo virheellinen ajatus siitä, että luontopolultahan se löytyy jyräsi meidät ensimmäisellä kerralla.

  • Itse en ole vielä Paavolan tammea nähnyt, mutta onhan se aika kotiinpäinvetoa väittää maailman kauneimmaksi puuksi. Eli kohtuus kaikessa on kohdallaan, eikä hieman lievemmät yleistykset puun kauneutta mihinkään vie.

    Kuten Mikko yllä totesi, Pyhä-Häkin kansallispuiston isot ikihongat ovat myöskin upeita ja vierailun arvoisia.

    • Kiitos Rami! Lohjan hyvänä puolena, minun mielestäni, oli vehreä lehtometsämaisema. Kai siinä on jotain, niissä lapsuuden maisemissa, jotka tekevät muistijäljen vaikkei sitä tiedostaisikaan. Turun saaristo vehreimmillään on myös pähkinäpuulehtoa ja muita lehtipuita tulvillaan.

  • No kieltämättä kaunis puuhan se näyttää olevan. Ja aivan erinäköinen kuin tuo ensimmäinen löytämänne… hih. Nyt tuli kyllä hyvät ohjeet, että noiden avulla pitäisi löytää oikea puu jos joskus ollaan tuolla suunnalla.

    • Kiitos Paula! Itseäänhän tuossa tietysti sikäli pitää syyttää, että paitsi lukea ohjeita, pitänee myös pitää mielessä, että ei pidä koskaan olettaa mitään, kuten vaikka, että luontopolku menee puulle 🙂

  • Heh, minä etsin yhtä hirttopuuta männäviikolla. Ohje oli tyyliin mänty tai honka tai petäjä on joko joen reunalla, partaalla tai törmässä, punaisen talon, ladon tai tuvan jälkeen 😀 😀 No löytyi sieltä iso mänty, mutta edelleen hieman mietityttää, oliko oikea puu….

    • Kiitos Anna! Olisiko osittain niin, että maailmalla harvemmin tulee etsineeksi näin “pieniä” nähtävyyksiä ja niille isommille löytää helpommin joko ihmismäärän tai erityisen hyvin tallattujen polkujen perusteella. Vaikka eihän tämä tammi tosiaankaan ollut pieni 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.