Espoonlahdesta Westendiin

Kuurinniitty

Bodom – Ämmässuo -valokuvanäyttely oli yksi niistä taide-elämyksistä, joiden avautumista odotin koronakevään jälkeen. Kuluneella viikolla poikkesimmekin sitten jo edelleen melko tyhjään WeeGee-taloon ja siellä KAMUun, Espoon historian museoonkaupunginmuseoon.

Valokuvanäyttelyyn on koottu vähintään yksi kuva kustakin Espoon kaupunginosasta. Itse asiassa kuvia on esillä noin 200 vaikka kaupunginosia on vain 56, sillä museon seinillä olevien kuvien lisäksi osa kuvista heijastetaan vuorotellen seinälle.

Itse odotin innokkaasti oman kaupunginosani, Iirislahden kuvaa, ja petyin. Opin, että Iirislahti ei ole kaupunginosa vaan osa Matinkylää. Opin myös, että Keilaniemikään ei ole kaupunginosa vaan osa Otaniemeä. Sen sijaan Pohjois-Tapiola, jonka olen mieltänyt osaksi Tapiolaa, onkin oma kaupunginosansa! Tutustuin jossain vaiheessa matkablogiin, jota kirjoittava Tiia halusi tutustua jokaiseen Helsingin 59 kaupunginosasta. Bodom – Ämmässuo -näyttelyn myötä kävi kieltämättä mielessä, että pitäisikö ottaa projektiksi kaikki Espoon 56 kaupunginosaa

Nousin kuitenkin Iirislahtea koskevan pettymyksen yläpuolelle ja löysin näyttelystä seuraavat kaksitoista minulle merkityksellistä kaupunginosaa.

Tämän jutun kuvat on kuvattu näyttelyssä olleista valokuvista.  Kuvien tiedot ja alkuperäiset kuvat saat näkyviin klikkaamalla kutakin kuvaa, jolloin päädyt KAMUn Bodom-Ämmässuo-somesarjan sivuilla ao. kuvaan. Kaikki n. 300 kuvaa voit halutessasi katsoa tästä.

Espoonlahti

Espoonlahti Bodom-Ämmässuo
Asuimme Espooseen muutettuamme vuoden verran Soukassa ja ulkoilimme silloin tietysti paitsi Soukassa myös Laurinlahdessa ja Kivenlahdessa, jotka yhdessä muodostavat nykyisen Espoonlahden kaupunginosan. Pidin tästä kuvasta niin paljon, että jos liittymämme Espoonlahteen olisivat olleet yhtään kiinteämmät, niin olisin tehnyt tästä kuvasta museolle ostotarjoukset.
(Näyttelyn kuvat ovat ostettavissa hintaa 75 euroa per kuva. Jos halukkaita samaan kuvaan on useampia, kuva arvotaan halukkaiden kesken.)

Haukilahti

Haukilahti Bodom-Ämmässuo
Emme siis asu Haukilahdessa, mutta aivan sen vieressä, Iirislahdessa. Monia lähipalveluita, etenkin silloin, kun haluamme tavoittaa ne kävellen, käytämme Haukilahdesta: kauppaa, kirjastoa, postia, apteekkia, kampaajaa, joskus kukkakauppaa ja ravintolaakin. Haukilahden vesitornin juurella kulkee yksi suosikkilenkkipoluistamme ja joskus, harvakseltaan, käymme vesitornin huipulla olevassa ravintolassakin.
Kuva on vuodelta 1968, jolloin vesitorni valmistui syyskuussa.

Kaitaa

Kaitaa
Monet näyttelyyn valituista kuvista onnistuvat mielestäni todella hyvin kuvastamaan kyseisen kaupunginosan ilmettä. Kaitaa on usein Rantaraittia seurailevan pyöräretkemme päätepiste, etenkin nyt, kun Rantaraitti Kaitaallakin kulkee meren rantaa pitkin Kaitaan suurien huviloiden edestä. Kaitalahdenrannassa on pieni venesatama ja sen parkkipaikan laidassa pieni puinen penkki. Tapaamme istahtaa, vierekkäin, tälle penkille, ja pitää täällä rannan menoa katsellen juomatauon ennen paluumatkaa. Penkkiä kutsumme omaksemme, vaikkei se tietenkään sitä ole!

Laajalahti

Laajalahti Bodom-Ämmässuo
Soukasta muutimme aikoinaan Pohjois-Tapiolaan ja silloin ulkoilualueitamme olivat Tapiola, Otaniemi ja Laajalahti. Myös Laajalahdella käymme edelleen vuosittain, usein  pyörillä, mutta Villa Elfvikillä joskus talvella autollakin. Useampana kesänä tapaamme myös kävellä Laajalahden luontopolun, lehmiä kaupungissa ihmetellen, jos ne sattuvat olemaan maisemissa.

Tämä kuva on kaukana nykyajan ulkoilijoista Laajalahdella. Talvitakit ymmärrän, toppatakkeja tuskin oli tuolloin tai jos olikin, niin ne tuskin olivat edustuskelpoisia. Mutta noita naisten kenkiä talvikelillä – onhan Laajalahti selvästikin kuvassa jäässä – en ymmärrä!

Leppävaara

Leppävaara
Hectorin Nostalgia kappaleen säkein : ”Oi missä on polkuni, missä on tie, jonka varrelta mustikat hain. Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie, Maximarket on naapurinain.” Pohjois-Tapiolan vuosinamme kävimme joskus Maximarketissakin ostoksilla. Kävimme siellä myös joskus pyörillä ja erityisesti mieleemme on jäänyt retki, jolloin syystä tai toisesta päädyimme markettiin suunnittelematta, ehkä pienen sadekuuron takia. Kummallakaan ei ollut lompakkoa mukana, eikä tuolloin vielä maksettu kännyköillä (joita ei kyllä ollutkaan) – ja juuri sillä kertaa kaupassa olisi ollut vaikka mitä ostettavaa!

Matinkylä

Matinkylä Bodom-Ämmässuo
Iirislahden pientaloalue kuuluu siis hallinnollisesti Matinkylään ja toki suuntaamme melkein viikottain Isoon Omenaan, mutta tämä kuva ei kuvasta Iirislahtea millään tavalla. Pysähdyimme kuitenkin kuvan eteen ja katsoimme siinä olevia autoja. Ei ihme, että taloyhtiössämme joitakin vuosia sitten jouduttiin laajentamaan parkkipaikkoja, kun nykyiset autot eivät vaan millään enää sovulla tuntuneet niihin mahtuvan. Nämä autot olisivat kyllä mahtuneet!

Niittykumpu

Niittykumpu
Ennen Länsimetroa ja Niittykummun uutta ostoskeskusta kävimme aika useinkin ruokaostoksilla Niittykummun K-kaupassa (ja Alkossa), olihan se Haukilahden kauppoja vähän isompi, lähellä ja autolla helposti saavutettavissa. Uudessa ostoskeskuksessa paikoitus on hankalaa ja matka autolta kauppoihin yhtä pitkä kuin Isossa Omenassa, joten ostoksille Niittykumpuun emme enää suuntaa. Metroasemaa käytämme joskus, mutta useimmiten Matinkylä tai Tapiola toimii paremmin.

Kuva on Gräsanojan varrelta ja taustalla näkyy Gräsan kartanon vanha talousrakennus, jossa nykyisin toimii Gräsan kädentaitojen keskus.
Gräsanojaa pitkin ei kuitenkaan enää taida soutuveneellä päästä Haukilahden venesatamaan?

Otaniemi

Otaniemi
Otsikko Otaniemi tämän kuvan alla näyttelyssä yllätti minut. Minulle Nesteen torni, nyttemmin kai nimeltään Accountor Tower, on aika sijainnut Keilaniemessä. Keilaniemessä, jossa työskentelinkin useamman vuoden ajan, tosin naapurissa niinä vuosina sijainneessa Nokian pääkonttorissa, en tässä tornissa. Otaniemi taas minulle tarkoittaa Teknillista korkeakoulua, nyttemmin Aalto-yliopistoa, jossa tuli vietettyä neljä vuotta matkalla diplomi-insinööriksi.

Pohjois-Tapiola

Pohjois-Tapiola Bodom-Ämmässuo
Ensimmäinen oma kotimme, tai siis meidän ja pankin yhteinen koti, oli Pohjois-Tapiolassa Ukonvaaja-nimisen kadun varrella. Toinenkin oli, Tietäjäntiellä. Nämä atriumtalot sijaitsivat näiden kahden kotimme välissä. Joskus kävimme yhtä näistä katsomassakin, mutta ainakaan sen kohdalla ei hetimmiten tuntunut siltä, että tämä se olisi. Ajatus piharakennuksen saunasta esimerkiksi ei oikein innostanut meitä, vähemmän saunomisesta yleensäkään innostuvia. Tarkistaessani termiä atriumtalo huomasin, että tällaiseenhan voisi halutessaan nykyisenä Airbnb-aikana majoittuakin vaikka yhdeksi yöksi, pitäisiköhän …

Soukka

Soukka
Soukan ostari. Tällainenhan se oli, vaikka kuva onkin vuodelta 1972 ja me asuimme Soukassa, Soukanahteella, 1976-1977. Kävimme useimmiten kaupassa kävellen, jotenkin niin tehtiin useammin tuolloin kuin nykyisin. Soukasta muutettuamme olen tainnut käydä täällä vain kerran, lankakaupassa.

Tapiola

Tapiola
Tapiolan nyttemmin jo surullisen kuuluisaksi muuttuneen uimahallin ulkoalue, kuvassa vuodelta 1972. En muista, että olisimme täällä aurinkoa koskaan ottaneet, mutta Tapiolan uimahallia käytimme kyllä ahkerasti ennen Espoonlahden uimahallin valmistumista – silloin 50 metriä pitkä allas alkoi olla houkuttelevampi vaihtoehto kuin vähän lyhyempi matka.

Westend

Westend Bodom-Ämmässuo
Haukilahden vesitornia kiertävän kävelylenkkimme parina on Haukilahden ja Westendin rantoja pitkin kulkeva lenkki.  Yritimme arvuutella tämän kuvan ottamispaikkaa – olisiko tuo silta ollut Toppelundissa, paikassa, jossa nykyisin on kivinen aallonmurtaja? Vuodelta 1913 olevan kuvan tiedoissa mainitaan kuitenkin Hietaniemi ja Tvihjälp, eli ehkä tämä on ollut niemellä, jossa nykyisin on mm. Kirsti Paakkasen iso valkoinen talo.

Jutun otsikkokuva on Kuurinniitystä (Helifoto, 2001). Kuurinniitty ei liity minulla oikein mihinkään, mutta kuva on kaunis!

Artikkelin avainsanoja
,

12 kommenttia

  • Tuttuja paikkoja turkulaisellekin.
    Maximarket muistui heti mieleen. Tapiolaa on käyty ihmettelemässä. Ja nykyäänkin asuu sukulaisia ja tuttuja Leppävaarassa ja Lintuvaarassa.
    Ps. Westendissä tuo niemeä – Kirsti Paakkasen valkoinen talo – on tullut mereltä käsin ihailtua s/y Astridin kannella.
    Olipa kiva postaus! Aurinkoista sunnuntaita!

    • Kiitos Tuula! Jos joku Uudenmaan eristäminen muusta maasta tai muuten tiukat matkustusrajoitukset olisivat jatkuneet, olisin varmaan tarttunut tähän tietynlaiseen “haasteeseen” tutustua kaikkiin Espoon kaupunginosiin 🙂

  • Lähes koko ikänsä Espoossa asuneensa minä haluan ehdottomasti nähdä tämän näyttelyn.
    En muuten tiennyt, että meillä on peräti 56 kaupunginosaa. Joskus kun tuntuu, että Espoossa on muutamia keskuksia ja paljon metsää, peltoja, kallioita, merenrantaa jne. Vaikka asumme Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ei maisema ole kovin “kaupunkimainen” mikä tekee Espoosta juuri niin mukavan paikan asua. Ollaan kaupungissa mutta silti maalla 🙂 Upeita kuvia ja kun selasin noita Kamun muita kuvia siellä oli joukossa paljon mielenkiintoista.

    Kun ihmettelit tuota naisten pukeutumista talvisaikaan niin 1900-luvun alkupuolella ollaan minustakin vanhoissa valokuvissa oltu “aika kevyesti pukeutuneita”. Ehkä ulkona oltiin vain kuvanottohetken eikä kävelty tanssiaiskengissä.

    Olen kerran muuten vuosia sitten ollut jossain bileissä näissä Tapiolan atrium-taloissa ja minusta ne nuorena tyttönä olivat aika hauskoja. Ehkä olisin nyt eri mieltä.

    • Kiitos Marjo! Kaupunkimaisimmat kohteet Espoossa ovatkin, ainakin mielestäni, sitä huonointa Espoota. Parasta on pientalo luonnon keskellä meren äärellä, etenkin kesällä, kun vielä osa naapureistakin on “joutunut” lähtemään kesämökeilleen pitämään niistä(kin) huolta 🙂

  • Olipa mielenkiintoista katsoa näitä valokuvia ja lukea muistojasi eri kaupunginosista, vaikkei itselläni ole kytköksiä Espooseen.

    • Kiitos Minna! Tämä olikin yksi niitä juttuja, joihin teksti syntyi kovin luontevasti, eli nuo muistot ovat tosiaan niitä päällimmäisiä kustakin kaupunginosasta.

    • Olettepa monessa paikassa Espoossa asuneet. Varmasti oli mukava aikamatka sinulle kirjoittaa, oli minulle lukea kiva!!! Monasti olen autojen kokojen muuttumista miettinyt, kun olen -80 luvun kauppakeskukseen pysäköidyt… Kuvan autot oli oikeasti minejä!!

    • Kiitos Mari! No asuttu on vain Soukassa, Pohjois-Tapiolassa ja Iirislahdessa, mutta nuo muut ovat niiden kupeessa ja siis päivittäisillä reiteillämme, nyt tai joskus aiemmin.

  • Työni puolesta olenkin jonkin verran tutustunut Espooseen ja moni kaupunginosa on tuttu, mutta tuli kyllä yllätyksenä, että niitä on noinkin paljon! Pitääkin tutustua näyttelyyn tarkemmin, kuulostaa kiinnostavalta!

    • Kiitos Mikko! Ihan vielä en ole alkanut tehdä luetteloa niistä meille uusista kaupunginosista, joiden kanssa olisi kiinnostavaa tehdä lähempää tuttavuutta, mutta ehkä siihen vielä tänä koronakesänä päädyn jossain vaiheessa. Tosin on aina kovin helppo vaikka iltalenkeillä päätyä niihin tuttuihin, samoihin, maisemiin.

  • Nuo on tuttuja paikkoja, sillä asuin Helsingissä vuoteen 2003 saakka. Sukulaisia asui ympäri Espoota, joten tuli sitten kierreltyä sen eri kaupunginosia paljon. Asuin itse myös Kirkkonummella hetken, joten Espoon suunta tuli siksikin tutummaksi, kuin esim. Vantaa.

    • Kiitos Anna! Me päädymme Espoon suunnalle niin Lassen pitkäaikaisen työpaikan sijainnin (Jorvas), opinahjoni (Otaniemi) ja sukulaisten (Turku) takia. Länsi oli parempi suunta kuin itä ja tänne on sitten jääty, enkä nyt enää oikein osaisi itseäni kuvitellakaan Itä-Helsinkiin tai Vantaalle.

Comments are closed.