Karhuja Suomen luonnossa

Karhuja Suomen luonnossa

Kaupallinen yhteistyö Otsan karhukoppi ja Bomba

Olemme vuosien nähneet Afrikan suurpetoja, leijonia, leopardeja ja gepardeja, useammallakin safarilla. Suomen suurpetoja, karhuja, ahmoja tai susia, emme kuitenkaan olleet koskaan nähneet luonnossa – aika hassua oikeastaan. Karhuja Suomen luonnossa voi nähdä itärajalla, ainakin Suomussalmella, Kuhmossa, Nurmeksessa ja Lieksassa. Päädyimme lopulta Nurmeksen ja Kuhmon rajalla sijaitsevaan Otsan karhukoppiin (linkki poistettu sivujen poistuttua), joka viehätti meitä pienimuotoisuudellaan ja sijanniltaan. Emme erityisesti rakasta autolomia ja matkaa esimerkiksi Hossan kansallispuistoon olisi kertynyt useita satoja kilometrejä enemmän.

Karhunkatselukoppeja on arvioitu olevan Suomessa parikymmentä ja niiden eettisyydestä ja tilasta erityisesti poronhoitoalueilla käydään jatkuvaa keskustelua, mutta ainakin Otsan karhukopin omistajan, Olli Saastamoisen, kanssa keskustellessamme vakuutuimme siitä, että täällä karhut ovat edelleen jokseenkin villejä ja vaikka niitä ruokitaan iltaisin, niin ne eivät elä pelkästään sen varassa. Ollin sanoja lainatakseni: karhut saavat kojun edustalla illallisen, mutta aamiaisen ja lounaan ne saavat hankkia ihan itse.

Täällä käyvät karhut ovat myös edelleen siinä määrin villejä, että ne on keväisin uudelleen houkuteltava ruokailemaan karhukopin edustalla ja kausi onkin suhteellisen lyhyt – hyvissä ajoin ennen karhunmetsästyksen alkamista elokuussa niiden ruokinta lopetetaan. Suuremmilla karhunkatselupaikoilla kojuja – ja karhuja – on samalla alueella useita ja ne ovat käytössä huhtikuusta lokakuuhun. Paras aika karhujen katseluun, erityisesti valokuvaamista ajatellen, olisi luultavasti kesäkuussa – heinä/elokuun taitteessa illat ja yöt ovat kuitenkin jo pimeämpiä.

Turvallisuusohjeet

Iltamme suurpetojen parissa alkaa Ollin tukikohdalta, jonne saavumme kello viideksi, kuten on sovittu. Tutustumisen lomassa saimme tietoa käytännön järjestelyistä, karhuista ja turvallisuudesta. Karhut ovat kuulemma vaarallisia vain neljässä tilanteessa: jos uhkaat niiden pentuja tai niiden saalista tai ollessaan kiimassa. Jos et halua kohdata karhua metsällä, niin juttele kaverisi kanssa tai laula ja varmistat, että karhu kuulee Sinut ja väistää. Nopeasti ja äänettömästi liikkuminen sen sijaan on huono idea, todennäköisesti tällaisessa tilanteessa karhu on viimeksi, jo yli 20 vuotta sitten, tappanut ihmisen Suomessa.

Olli kertoilee myös, että saattaisi olla, että ensimmäiseksi apajille tulisi ahma, jolla on tapana paitsi syödä myös piilottaa kalaa alueen reunoille useampaan paikkaan. Tosin, jos karhu tulee paikalle ahman jälkeen, niin kyllä se löytää kaikki sen käyttämät piilot! Siis jos näin onnekkaasti kävisi, että näkisimme ahman piilottavan lohifileitä, niin kannattaisi pistää paikat muistiin karhun liikkeiden ennakoimiseksi.

Katso Ollin ohjeet mm. turvallisuuteen tarkemmin tästä.

Valmistautuminen

Perehdytyksen jälkeen lähdemme kävelemään Ollin tukikohdasta karhukopille ensin kaunista metsätietä pitkin ja lopuksi kapeaa polkua. Pienen lammen rannalla, kallion päällä, on karhukoppi. Koppiin mahtuu mukavasti ainakin 4 henkeä, mutta kuvaushuppuja kameroille on kaksi. Etenkin näin korona-aikaan koko koppi on omassa käytössämme, eli tänä kesänä kopissa oleilee kerralla vain toisilleen tuttuja ihmisiä.

Saamme ohjeen sulkea kopin oven sisäpuolelta – ja olla avaamatta sitä ennen kuin meitä tullaan noutamaan yöllä.

Olli sen sijaan palaa hakemaan karhujen illallista, jonka hän kohta tuo kopin ja lammen väliselle alueelle mönkijällä. Lohta riittää kahdeksi kasaksi ja yhden fileen Olli heittää puun oksallekin. Ruokinta-alue on kostea ja mutainen, ei tietysti karhukuvien taustaksi paras mahdollinen, mutta emmeköhän me niistä karhuista saisi kuvia myös ruokintaalueen ympärillä.

Otsa karhukoppi

Otsa karhukoppi
Otsan karhukoppi sijaitsee kalliolla pienen lammen rannalla
Otsa karhukoppi
Karhukoppi sisältä. Toinen katseluikkuna, kerrossängyt ja kuivakäymälä eivät mahtuneet tähän kuvaan.

Otsa karhukoppi Otsa karhukoppi

Odottelua …

Puoli seitsemän maissa kaikki oli valmiina. Olimme asettuneet karhukoppiin, levitelleet vähän eväitämme, harjoitelleet objektiivin laittamista kamera-aukoista ulos ja kokeilleet kuivakäymälääkin. Nyt vaan odotellaan.

Aluksi kuvittelimme, että eiköhän lohi houkuttele karhun, ahman tai suden paikalle pikimmiten, mutta tuntien kuluessa toivokin eläinten näkemisestä alkoi jo hiipua. Aloimme innostua lammen reunalle asettuneesta linnusta tai lammella hetken aikaa uiskennelleesta lokista – jotain edes.

Seurailimme pilviä taivaalla ja yritin melko tyynessä säässä arvuutella, että kasvaako vai pieneneekö tuo kirkkaan taivaan osuus, sillä sen myötä olisi hiukan valoisampaa kuin harmaiden pilvien alla. Aurinkokin alkoi jo laskea.

Mitään takeitahan eläinten näkemisestä ei kukaan voi antaa ja karhukopin vieraskirjan mukaan sellaisiakin iltoja/öitä on kopilla koettu, että illallinen ei ollut kiinnostanut yhtäkään eläintä.

 

Karhuja Suomen luonnossa
Näkymä karhukopista lammelle, etualalla karhujen käyttämä polku

Otsa karhukoppiOtsa karhukoppi

Karhu!

Iltakymmeneltä alkaa kuitenkin tapahtua. Tumma karhu lähestyy ”illallispöytää”. Taisimme kuitenkin hihkaista ehkä aavistuksen liian äänekkäästi, sillä se perääntyy nopeasti ja näemme sen kohta vain kaukaa lammen toisella rannalla.

Palataan siis odotteluun. Tällä kertaa emme kuitenkaan joudu odottamaan kauaa, sillä samainen karhu lähestyy uudelleen lohiateriaansa, nyt toiselta suunnalta ja tällä kertaa ruoka kelpaa.

Kamerat räpsivät melkein kilpaa, vaikka tiedämmekin, että varustuksemme ja valaistusolosuhteet eivät enää ole ihan kohdallaan, on jo turhan pimeää ja/tai objektiivimme eivät ole tarpeeksi valovoimaisia. Nostamme ISO-luvut pilviin saadaksemme edes jotain kuvia. No, tärkeintähän on kuitenkin karhujen näkeminen, emmehän me ole täällä vain valokuvien takia.

Välillä karhu vetäytyy metsän suojaan, mutta ei kulu kauaakaan, kun se palaa vielä takaisin. Tai paikalle saapuu toinen karhu, sillä ruokintapaikalla on kuulemma käynyt kaksi isoa karhua, mutta emme osaa erottaa niitä toisistaan, eli emme tiedä olemmeko nähneet niistä vaan toisen vai molemmat.

Kohta ruuat on syöty, molemmat kasat ja karhu poistuu näköpiiristämme metsään. Viimeisen vilauksen eläimestä näemme lammen toisella laidalla. Jatkamme toki tarkkailua, mutta emme enää näe karhua, tai kumpaakaan karhua.

Karhuja Suomen luonnossa
Tuli ja meni!

Karhuja Suomen luonnossa
Karhuja Suomen luonnossa

Karhuja Suomen luonnossa
Toinen yritys – ja nyt lohi jo kelpaa
Karhuja Suomen luonnossa
Santsikierros!

Karhuja Suomen luonnossaKarhuja Suomen luonnossa

Karhuja Suomen luonnossa
… ja sitten matkaan

Ahma!

Tuijotamme, varmuuden vuoksi, vielä jo melko pimeää metsää, välillä vuorotellen, välillä yhdessä. Lammen reunustalla on tasaisen vihreitä ruohikkoisia alueita, jotka erottuvat vielä hämärässäkin.

Juuri puolenyön maissa hätkähdän – ja taidan hihkaistakin, vaikka kojussa pitäisi tietysti olla hiljaa: ahma! Näen ahman ylittävän tasaisen vihreän alueen. Otus on karhua pienempi ja sillä on tuuhea häntä. Vain hetki ja eläin on siirtynyt ruohikolta metsän suojaan enkä erottaisi sitä enää, paitsi ehkä liikkeestä.

Kamerat olimme jo tässä vaiheessa laittaneet pois valaistusolosuhteiden muututtua kuvaamisen kannalta mahdottomiksi, mutta jos haluat nähdä miltä ahma kesäisessä metsässä näyttää, niin suunnilleen samalta se näytti kuin ahma tässä kuvassa WWF:n sivuilla.

Öinen metsä

Yhdeltä yöllä kojun ovelta kuuluu koputusta. Olli on tullut saattamaan meidät takaisin autollemme. Satunnainen turistihan ei saa poistua kojulta ilman saattajaa. Todennäköisyys tavata karhuja puolen kilometrin matkalla kojulta tien varteen ei ole suuri, mutta kaiken varalta Ollilla on pistooli matkassa – varoituslaukausta varten.

Kojulla olisi voinut halutessaan olla koko yönkin, mutta tällä kertaa nyt näin. Aurinko olisi noussut kuitenkin vasta neljän jälkeen, joten valoisaa aikaa aamukuuteen mennessä olisi sittenkin ollut enää vain tunnin verran. Valitsimme nukkumisen puhtaissa valkoisissa lakanoissa kerrossängyn ja makuupussin sijaan.

Karhuja ei kuitenkaan enää näy ja pienen tottumisen jälkeen kulku öisessä metsässä sujuu yllättävän hyvin. Metsätielle päästyämme erotan jopa pienet sammakot tiellä ja osaan olla astumatta niiden päälle. Öinen metsä on oikeastaan ympäristönä kiehtova!

Muiden kokemuksia karhuista Suomessa

Me päädyimme Otsan karhukojulle ja viivyimme siellä vaan yhden yön (illan). Kokemus oli upea – vain illan aikainen pimeneminen jäi vähän harmittamaan. Ollin kertomukset kokemuksistaan karhujen kanssa tarjosivat paljon tietoa aiheesta, näkymät karhun katselukopista olivat hyvät ja yksityisellä kopilla olimme omassa rauhassamme.
Ensi kerralla sitten vaan kesäkuussa ja useampi yö …

Kerran elämässä -sivustolla on vertailtu eri vaihtoehtoja, joista jokaisella on puolensa.

Suomen paras paikka nähdä karhu, susi, ahma ja saimaannorppa

Matkabloggaajakolleegoistamme Vaihda vapaalle -blogin Elina vietti tänä kesänä kolme yötä vähän pohjoisempana Kuhmossa ja Merkintöjä maailmasta blogin Emilia viime kesänä yön karhukopissa Hossassa.

Tags from the story
,
Join the Conversation

32 Comments

  1. says: Erja-Riitta. Salonen

    Oli kiva lukea karhuretkestä! Miten sinne pääsee hotelleista? Pitääkö ottaa kallis kuljetus Jollei ole montaa henkilöä. Kannattaako olla koko yö jos on jo vanhempi.
    Ehkä se ilta riittää.
    Terv Erja-Riitta Salonen Tukholmasta

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Tämä paikka sijaitsi melko lähellä Nurmeksen ja Kuhmon välillä kulkevaa tietä 75 ja eiköhän sitä pitkin kulje bussejakin ainakin joihinkin aikoihin. Uskoisin niin Nurmeksen kuin Kuhmon majoitusvaihtoehtojen kuin karhukopin omistajan osaavan neuvoa asiassa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elisa! Kuvat olisivat tietysti voineet olla terävämpiäkin, mutta valaistus vaan loppui sitten pimenevässä illassa kesken. Mutta eiköhän näistäkin saa mielikuvan illasta karhukopissa ja ainakin meille eläinten näkeminen oli sittenkin vielä tärkeämpää kuin kuvat niistä.

    2. says: Terhi

      Erittäin hyvin varusteltu tuo karhukoppi, olisin luullut sitä paljon askeettisemmaksi. Teillähän oli onni mukana, kaksikin karhua oli liikkeellä ja kuvat onnistuivat hyvin.

    3. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! En ole kyllä ihan varma vieläkään siitä, että näimmekö yhtä karhua moneen otteeseen vai kahta karhua :-) Mutta tuosta kopista, tosiaan minäkin olin varautunut johonkin telttatyyppiseen paikkaan ja sen mukaisesti ottanut mukaan lämpimiä vaatteita pipoja ja hanskoja myöten, mutta niitä ei tosiaan tarvittu ainakaan heinäkuussa.

  2. On ollut kiva lukea ja huomata, että useampikin matkabloggaaja on käynyt villieläinkojuissa lähiaikoina, sillä normaalisti valtaosa asiakkaista on ulkomaalaisia. Näin ollen suomalaiset asiakkaat ovat tällä hetkellä erityisen tärkeitä. Meillä on kojuista varsin paljon kokemusta, sillä olemme käyneet kaikissa kolmessa Kerran elämässä – sivustolla mainituista kojupaikoista, jonka lisäksi olemme käyneet Kuhmossa myös Viiksimossa. Paikoissa on jonkin verran eroja, mutta olemme tykänneet kaikista. Hienoa, että näitte ahman! Sen näkeminen ei ole jokapäiväistä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Marika! Tämä oli siis meidän ensimmäinen kertamme, mutta en menisi vannomaan, ettenkö voisi mennä toisenkin kerran, jos jotenkin sopivaan aikaan osuisin muustakin syystä jotenkin sopivalle seudulle …

  3. Villieläinten näkeminen luonnossa, omassa elinympäristössään, on aina vaikuttavaa. Pitkään olen harkinnut tällaista hallittua karhukohtaamista ja itsekseni hiljaa metsässä pelännyt sellaista. Hieno kokemus varmasti, joka ehkä joskus vielä omillekin listoille nousee vahvempana. Hieman ehkä mietityttää juuri tämä eettisyys, enkä lähtökohtaisesti hirveästi kannata eläinten ehdollistamista tai ruoan avulla paikalle houkuttelua. Mutta jos tilaisuus tällaiseen tulisi, olisin siellä jo vaikka huomenna ihmettelemässä metsien valtiaita.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Laura! Karhun kohtaaminen noin vaan metsässä lienee melko mahdotonta. Oppaamme Ollin mukaan jokaista viittä kertaa kohden kuin ihminen näkee karhun, karhu on nähnyt ihmiset 95 kertaa, eli useimmiten ihminen ei kohtaamista havaitse.

  4. says: Liisa

    Ahah, näinkö se toimii. Hyviä tarkkoja kuvia tuli kuitenkin hämärästä huolimatta. Täällä maailmalla se tekeekin Suomesta eksoottisen, että siellä saa lapsena valistusta karhun kohtaamiseen joko telkkarin tietoiskusta tai peruskoulusta.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Liisa! Länsi-Suomessa kasvaneena en lapsuudessani kyllä saanut karhu- tai muuta villieläinvalistusta, mutta ehkä se itärajan tuntumassa on hyvinkin tarpeen, varmuuden vuoksi. Karhuja lienee myös Pohjois-Amerikassa, mm. Alaskassa, joten kaipa sielläkin ihmisiä niistä valistetaan, eli emme me nyt niin eksoottisessa maassa elä :-)

  5. says: Stacy

    Kova. Minulla on kokemus Suomessa vain ilveksestä, minkä olen kuullut ääntelevän. Pohjois-Amerikassa olen nähnyt myös ilveksen, mutta se oli sikäläinen. Minun vanhempani ovat nähneet karhun, mutta minä en ole nähnyt töpön vilaustakaan. Olen nähnyt kyllä Hossassa puita, johon karhu on hangannut itseään. Niin se vain on ollut, että karhu on kuullut askelten kopinan ja häipynyt ennen minun saapumistani. Vanhempani lähestyivätkin sitä autolla eli suhteellisen äänettömästi ja nopeasti.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Ilveksen näkeminen onkin kuulemma melko mahdotonta. Ja kuten tuossa juuri toiselle kommentoijalle vastasin, niin karhu on hyvinkin saattanut nähdä Sinut, vaikket Sinä ole karhua ehtinyt havainnoimaan, jos ole karhuseuduilla liikkunut.

  6. Oi että, kun on niin pörröinen ja kaunis karhu! Olen aina rakastanut karhuja ja kutsunkin niitä edelleen aikuisenakin vielä nalleksi, sillä siltä ne mielestäni näyttävät. Heh. :) Erityisesti nuo kaksi kuvaa, missä karhu ensin istuu ja katselee jotakin ja seuraavaksi sitten seisoo takajaloillaan ja katselee, ovat aivan ihania kuvia! Kiitos myös kovasti tuosta pienestä infopaketista sen suhteen, että kuinka tulisi toimia, jos karhulta haluaa välttyä iltakävelyillä. En suinkaan haluaisi törmätä karhuun suin päin, jos kyseessä olisi pennut tai vaikkapa ruoka. :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Kaikenlaista se karhu puuhaili siinä pariin eri kohtaan sijoitettuja lohifileitä pikkuhiljaa popsiessaan :-)

  7. Oi, mikä mahtava seikkailu! Kelpaisi kyllä mullekin. Karhut ovat olleet lapsesta asti lähellä sydäntäni, mutta luonnossa en ole koskaan niitä nähnyt – ja eläintarhoissa niitä nähdessä tulee aina jossain määrin paha mieli.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Maarit! Olihan tämä hiukan haastavampaa kuin Korkeasaaressa käynti, mutta toki myös moninverroin palkitsevampaa.

  8. says: Ne Tammelat

    Mahtavaa, että karhu tuntien odottelun jälkeen näyttäytyi teille ja ahman näkeminen on ollut varmasti myös hienoa! Mukavan tilavalta näytti tuo koppi muihin vastaaviin verrattuna. Mukava kuulla myös, että tätä tehdään luonnon ehdoilla, eivätkä karhut opi turhan mukavuudenhaluisiksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista! Kopin mukavuuksista ei tosiaan ollut mitään valittamista :-) Jossain määrinhän tietysti nämäkin karhut ovat oppineet, että ruokaa on tarjolla, mutta ainakin tänä kesänä kausi tuolla pidetään lyhyenä.

  9. Söpöt nallukat. Saitte te ihan hienoja kuvia tuolta. Me myös suunnittelimme karhusafaria mutta vielä retken teko jäi. Yli yön reissulla kai ei kannata olla kuin alkukesästä, kun on valoisaa.
    Hyvä tietää, että etiikka kaikissa kopeissa ei ole samaa luokkaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Tosiaan tuo vähenevä valo loppukesästä vähän muuttaa kokemusta. Jos toiseen kertaan menisimme, niin yrittäisimme ehkä vielä pohjoisemmas ja juuri juhannuksen tienoilla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Juuri näin. Vieraskirjasta saatoimme nähdä, että jokunen ilta/yö oli kopissa mennyt myös karhuja näkemättä. Jos ihan varmasti (tai melko varmasti) haluaa nähdä karhuja, niin ehkä kannattaa olla kaksi, jopa kolmekin yötä niitä seurailemassa.

  10. says: Jenna H.

    Mielenkiintoinen postaus ja kivat kuvat. On varmasti aika kokemus nähdä karhu Suomen luonnossa. :)

  11. says: Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Olipa jännittävää. Karhua kohtaan tuntee sellaista kunnioitusta, etten haluaisi kohdata metsässä. Mutta näin tarkkailukopista sen näkeminen ja seuraaminen on ihan mahtavaa. Hyviä kuvia olitte saaneet.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Annemaria! Kyllä viimeistään karhua, etenkin kun se nousi kahdelle jalalle, kopista tarkkailtuaan voin yhtyä varauksetta mielipiteeseesi, etten sitä metsässä haluaisi tavata.

  12. Yllättävän iso tuo mökki! Olin aina kuvitellut, että ne on vaan sellasia pieniä kopperoita, missä ei ole mitään varustusta, sängyistä nyt puhumattakaan. Oli varmasti hieno kokemus nähdä karhu luonnossa. Tuolta mökin suojista sitä voisi ihaillakin, mutta keskellä metsää siihen en haluaisi muutoin törmätä :) Vähän pelottikin juhannuksena viettää yö yksin metsässä, kun siellä suunnalla oli nähty jonkin verran karhuja.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anne! Näinhän se on, ja lisänä vielä pieni jännitys siitä, että tuleekohan karhu(t) tänä iltana ja minä hetkenä :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *