Norjan neuleteollisuuden museo

The Norwegian Knitting Industry Museum Salhus

Virallista suomenkielistä nimeä The Norwegian Knitting Industry Museumilla (norjaksi Norsk Trikotasjemuseum) ei taida olla, mutta ehkä Norjan neuleteollisuuden museo olisi riittävän oikea käännös. Salhusissa sijaitseva museo esittelee Norjan teollisuuden historiaa – ja siinä sivussa tietysti Norjan historiaa. Vuosina 1859 – 1989 Salhusissa toiminut tehdas valmisti  miesten ja naisten alusvaatteita kesään ja talveen, sukkia, urheiluvaatteita ja uimapukuja – kaikkea trikoosta.

Pidän matkoillamme tarinoista. Joskus kauan sitten saatoin kierrellä kaupoissakin, mutta nyttemmin harvassa kohteessa on mitään, mitä ei voisi ostaa Suomestakin tai verkosta. Kivat kahvilat ja ravintolat ovat tietysti tarpeen taukopaikkoina, mutta harvoin niistäkään on matkan varsinaiseksi sisällöksi. Tarinat, kuultuna autenttisessa ympäristössään, sen sijaan ovat jotain, minkä takia kannattaa matkustaakin!

Salhusiin pitää matkustaa hiukan vielä Bergenistäkin. Matka taittuu kahdella bussilla, ensin bussilla 3 tai 4 Åsaneen ja sieltä eteenpäin 35:lla Salhusiin. Yhteensä matkaan saa helposti kulumaan vähän ylikin puoli tuntia suuntaansa, vaikka tarkistaisikin Skyssistä aikataulut siten, että vaihto Åsanessa osuu kohdalleen.  Bergenissä julkisilla liikkuessaan kannattaa ehdottomasti ladata Skyssin sovellus, josta voi ostaa matkaliput, myös lentokentälle kulkevaan raitiovaunuun.

Lukiessani kuvausta Salhusin museosta se alkoi kuullostaa jossain määrin samanlaiselta kuin Verla. Verlahan on paitsi vanhoja tehdasrakennuksia myös upea kuvaus tehtaan prosessista. Samaan tapaan museo Salhusissa on paitsi kaunis rakennuskokonaisuus meren äärellä myös elävä kuvaus tehtaan toiminnasta ja historiasta.

Museon esittelyvideo on upeasti toteutettu ja aivan erityisesti se näyttää museorakennuksen paremmin kuin ottamamme kuvat

Skyss.no

130 vuotta Salhusinvuonon rannalla

Samaan tapaan kuin Tampereella Finlaysonin tehtaat perusti skotlantilainen James Finlayson, myös Salhusin tehtaan perustivat ulkomaalaiset: saksalaiset Philip Christian Clausen ja Ernst Christian Ramm. Aluksi tehtaassa käytettiin raaka-aineena puuvillaa, josta kehrättiin lankaa, joka sitten kudottiin trikooksi, josta tuotteet valmistettiin. Ensimmäisen maailmansodan myötä puuvillan saanti tyrehtyi ja tehdas siirtyi käyttämään raaka-aineena villaa: lampaitahan Norjassa riittää. Myöhemmin palattiin myös puuvillan käyttöön ja 1950-luvulla kummankin raaka-aineen käyttö oli samaa suuruusluokkaa.

Tehtaan tunnetuin tuotemerkki oli Krone Maco, joka on kuulemma Norjassa ollut “kaikkien” tuntema alusvaatemerkki. Oppaamme kertoo, joko hyvänä tarinana, tai tosi tarinana, että hänen isoisänsä käytti vain näitä luonnonvalkoisia alusvaatteita – laatu vaan vaihtui kaksi kertaa vuodessa villasta puuvillaan ja takaisin. Ehkä siis vähän samaan tapaan kuin vähän vanhemmat suomalaiset tunsivat Hyvon-merkkiset miesten alusvaatteet.

The Norwegian Knitting Industry Museum Salhus The Norwegian Knitting Industry Museum Salhus Villan karstaus Lankaa PyörökutomakoneKutomakoneSukkakone

Krone Maco alusvaatteita
Krone Maco alusvaatteita
Sukka-aihioita
Sukka-aihioita
Valmiita sukkia
Valmiita sukkia museokaupassa

Paitsi maailman historiaan tehtaan historia nivoutuu myös Norjan historiaan. Norja oli köyhä maa ja tilakoot pieniä, joten lopulta tilojen jakaminen lasten kesken ei enää ollut mahdollista, vaan perheen nuoremmat pojat joutuivat etsimään töitä kaupungeista tai lähtemään siirtolaisiksi Englantiin tai Amerikkaan. Salhusin tehdas työllistikin, toisin kuin Finlayson, pääosin nuoria miehiä, jotka toisin kuin nuoret naiset, olivat myös pitkäaikaisia työntekijöitä. Aikoinaan Salhus ja samalla seudulla toimineet pari muuta tekstiiliteollisuuden yritystä, työllistivät 700 henkeä. Tehdas rakensi alueelle myös asuntoja ja työläiset perheineen muodostivatkin alueelle ison ja elävän yhteisön. Ei oikeastaan uskoisi, sillä tätä nykyä, ainakin arkipäivänä, Salhusin pienessä kylässä on hiljaista.

Ennen tehdaskierrosta esitettävässä lyhyessä elokuvassa tehtaan viimeiset työntekijät kertovat tehtaan historiasta ja muistojaan sieltä. Muilta osin elokuva kertoo tehtaasta ja sen elinkaaresta luultavasti hyvinkin totuudenmukaisesti, mutta tehtaan lopettamiseen 1980-luvun lopussa liittyvästä kuvauksesta tuntui jossain määrin puuttuvan ymmärrys siitä, että kyse ei sittenkään tainnut olla vaan seuraavan omistajasukupolven kyvyttömyydestä johtaa tehdasta vanhan patruunan tapaan vaan siitä, että maailma oli jo muuttunut ihan toisenlaiseksi.

Elävä museo

Tehdaskierros esittelee tuotantoprosessin alusta loppuun. Tehtaan sulkemisen jälkeen tilat ja osittain koneetkin kunnostettiin museoksi, joka avattiin 2001. Tehtaan prosessi käydään läpi vaihe kerrallaan oikeassa järjestyksessä: lampaanvillasta langaksi ja edelleen trikooksi joko taso- tai pyörökoneilla. Riittävä osa koneista toimii edelleen ja kävijälle esitellään prosessia kone koneelta. Itsekin jonkin verran neulomisesta kiinnostuneena osa prosessista ja jopa koneista on tuttuja – minullakin oli tasoneulekone joskus 80-luvulla Pohjois-Tapiolassa asuessamme– mutta esimerkiksi konetta, joka tekee sukkia toinen toisensa perään pitkänä putkena en ollut koskaan ennen nähnyt. Siinä niitä syntyi, sukkia! Museossa harjoitetaankin edelleen pienimuotoista tuotantoa, jota myydään museon myymälässä.

Normaalioloissa museo järjestää myös neulontatapahtumia, mutta tänä syksynä vuosittainen festivaali pystytään toteuttamaan vain pienimuotoisena.

Bergen Salhus festivaali

Koko vanha tehdasrakennus ei ole nykyisen museon käytössä. Osaa tehtaan entisistä tiloista käytetään tekstiilien konservointitoimintaan, jonka parissa työskentelee muutamia ihmisiä. Tiloissa myös säilytetään vanhoja tekstiilejä. Museon ja konservointitoiminnan tilojen väliin sopivasti jäävässä pienessä tilassa on myös esillä alueen teemaan liittyvää taidetta ajoittain vaihtuvina näyttelyinä.

Tehdas- ja taidenäyttelykierroksen jälkeen viivyimme vielä hetken museon myymälässä ja kahvilassa sovitellen aikatauluamme sopivaksi takaisin Bergenin lähtevän bussin aikatauluun. Bussilla matka Salhusista Bergenin keskustaan kestää nykyisin hetken – aikoinaan kuulemma kun Bergenin ja Salhusin välillä kulki laiva, matka oli lyhyempi. Ja sitähän se olikin, kun edellisenä päivänä palasimme vuonoristeilyllä Mostraumin vuonolta ja ohitimme laivalla myös Salhusin rannan – mutta nyttemmin julkista laivaliikennettä Salhusin ja Bergenin välillä ei enää ole.

Salhus museo Salhus museo Salhus museo

Salhus
Idyllinen Salhusin kylä
Salhus
Vanha Salhusin laituri
Artikkelin avainsanoja
,

4 kommenttia

  • Ooh, ihmiselle joka rrrrakastaa lämpimiä neuleita ja tekee töitä tekstiilialalla niin tämähän on ihan ehdoton käyntikohde! Hauskaan paikkaan olette päätyneet.

    • Kiitos kommentistasi! Tämä oli kyllä hyvin toteutettu museo, eli jos tuolle suunnalle päädyt, niin suosittelen ehdottomasti!

  • Tämä olisi todella mielenkiintoinen. Vaikka en itse olekaan mikään käsityöihminen, kiinnostavat laitteet ja tekniikka jolla neuleita ym. tehdään kyllä kovasti. Ja tietenkin työläisten historia siellä tehtaiden takana.

    • Kiitos Anna! Tämä oli kyllä hyvin toteutettu – ja esitelty – museo. Senkin, että eläkeläiset videolla vetivät vähän “kotiinpäin”, vanhoja aikoja ehkä liiankin kauniisti muistellen, antoi kyllä anteeksi.

Comments are closed.