Asuin täällä

Asuin täällä feature

Google Earthilla voi tehdä virtuaalimatkan minne tahansa maapallolla. Tarkkuus tosin saattaa vähän vaihdella kohteesta riippuen. Kevättalvella pari vuotta sitten kävimme katsomassa Mary Gallénista kertovan näyttelyn Yhtä säätöä Gallen-Kallelan museossa. Monenkin näkökulman lomassa minua viehätti näyttelyssä myös pieni osasto, jossa oli kerrottu missä kaikkialla Mary elämänsä aikana asui. Ideoin silloin, että pitäisikin kiertää kuvaamassa vanhoja asuinpaikkoja – tai etsiä vanhoista valokuvista kuvia niistä – mutta en päässyt toteutuksessa muutamaa kohdetta pitemmälle.

Päivänä muutamana innostuin testaamaan Google Earthiä ja jotenkin luontevasti päädyin etsimään sen avulla itselleni tuttuja maisemia, kotipaikkojani.

Iirislahti

Iirislahteen päädyimme etsiessämme asuntoa rauhalliselta paikalta. Tänne vievä tie päättyy rantaan, joten läpikulkuliikennettä ei tänne voine tulla kuten Pohjois-Tapiolan Tietäjäntielle, josta tänne muutimme. Paitsi asuntoa rauhalliselta paikalta, etsimme myös yksitasoista asuntoa, mutta tämän toiveemme osalta välittäjä ymmärsi mitä olimme hakemassa, avaruutta, ja se toteutui mielestämme hyvin myös kolmessa kerroksessa, kun huoneita on yhtä kerrosta lukuunottamatta käytännössä vain yksi per huone.

Iirislahdentie Asuin täällä

Iirislahden kodistamme kirjoitinkin melko äskettäin oman jutunkin:

Tervetuloa kylään!

Turku, Yliopistonkatu

Paraisilla sijainneen kesäpaikan lisäksi toinen pysyvämpi kakkosasuntomme sijaitsi Turussa, kaksi korttelia Turun Stokkalta, ihanteellinen paikka kesämökille siis! Ostimme sen 90-luvun alussa tilanteessa, jossa vietimme Turussa paljon aikaa mm. sisarusten lasten kanssa ja yöpyminen jonkun olohuoneen sohvalla ei innostanut. Aluksi asunto oli omassa käytössämme ympäri vuoden ja lomien lisäksi käytimme sitä ehkä n. joka kolmas viikonloppu. Parhaimmillaan sisarusten lapset ostivat toisiltaan vuoroja päästäkseen meille yökylään toisiltaan karkkipussilla, sillä pyrimme pitämään säännön, että yksi kerrallaan!

Sittemmin vuokrasimme asuntoa ensin kalustettuna talvikaudeksi ja lopulta kesänkin käytön jäädessä vähemmälle ympärivuotisesti ja lopulta tyhjensimme sen ja se jäi tavalliseksi vuokra-asunnoksi moneksi vuodeksi. Muutama vuosi sitten, pitkäaikaisen vuokralaisen lähtiessä, myimme asunnon.

Kesämökkikelpoiseksi kolmannen kerroksen asunnon teki ihan erityisesti kasvihuone. Talo on Ursininkadun puolelta vedetty asuinkerrosten osalta sisään ja alimman asuinkerroksen osalta se tarkoitti isoa terassia, jossa oli jo yhtiön puolesta pieni kasvihuone – ja välillä meidän puolestamme pieni lasten uima-allaskin!

Yliopistonkatu Asuin täällä
Tuossa “tornitalossa” me vietimme lomia ja viikonloppuja

Yliopistonkadun asunnostakin olen siitä luopuessamme syksyllä 2009 oman jutun, joten jos haluat nähdä kuvia asunnosta (ja kasvihuoneesta), niin siitä löytyy:

Aikansa kutakin

Pohjois-Tapiola, Tietäjäntie

Asuimme Tietäjäntiellä 16 vuotta. Tapasin vitsailla, että ei kannattaisi jättää vaimoa yksin sunnuntaina töiden takia – vaimo voi vaikka mennä ja ostaa asunnon. No, ei sitä asuntoa ihan sunnuntain näytöstä ostettu, mutta siitä se lähti ja kohta olimme uuden paritaloasunnon omistajia.

Viihdyimme yksitasoisessa asunnossa pitkään, mutta lopulta toimistorakentaminen Pohjois-Tapiolaan teki alueesta liikenteellisesti aikaisempaa levottomamman ja viimeisenä niittinä oli talon edustalle ilmestynyt bussilinja, jonka myötä liikennettä riitti melkein ympäri vuorokauden ja viikon. Aloimme etsiä uutta asuntoa rauhallisemmasta paikasta.

Tietäjäntie Asuin täällä

 

Tietäjäntie
Osattiin sitä ennenkin, tehdä etätöitä terassilla kesäpäivänä. Tietäjäntien asuntomme oli ensimmäinen, jonne tietokoneet, jopa tällaiset kannettavat, kotiutuivat.
Tietäjäntie
Asunnon iso vaatehuone oli mahtava. Huomaa myös vesisänky!

Tukholma, Vita Liljans väg

Pääosan Tukholman vuosistamme (1980-81) asuimme Bredängissä. Tuolloin alue oli minusta ihan mukava, lähellä työpaikkojamme Telefonplanilla, Mälaren-järveä ja Skärholmenin ostoskeskusta, joka sekin oli vielä silloin ihan “tavallinen”. Joku aika sitten Tukholmassa käydessämme kävimme myös Bredängissä ja kirjoitin siitä blogiinkin ja sain kommentteja, että nyttemmin alue on aikaisempaa levottomampi ja enimmäkseen muualta kuin Suomesta tulleiden siirtolaisten asuttama.

Vita Liljans väg Asuin täällä
Bredängin isoja kerrostaloja. Asuimme tuossa keskimmäisessä – aika lähellä metroasemaa.
Bredäng 1980
Tukholmassa liikuimme pääosin julkisilla –  uusi auto odotti tallissa matkaa Suomeen
Bredäng
Kalustetun asunnon ei-niin-mieluista väriskaalaa.
Bredäng 2019
Vita Liljans väg 52 -talon alaovi kesällä 2019

Kesän 2019 Tukholman retkellä kävimme myös vanhalla kotitalolla Bredängissä ja kirjoitin silloin Bredängistäkin oman kappaleensa tähän juttuun:

Tukholman muistoja

Tukholma, Storsjövägen

Hetken aikaa Tukholmaan muutettuamme asuimme vielä Årstassa asunnossa, jota Lasse oli asuttanut jo syksyllä, minun vielä viimeistellessäni diplomityötäni. Vuodenvaihteessa, valmistuttuani, muutimme oikeasti Tukholmaan. Vahvin muistoni tästä muutosta on uudenvuodenaatolta, jolloin rakettien paukkuessa asettelimme tavaroita paikoilleen. Työt Tukholmassa alkoivat tammikuun alussa ja olimme halunneet viettää joulun vielä Suomessa, joten muutto jäi viimeisiin hetkiin. Storsjövägeniltä muutimme melko pian vähän uudempaan ja isompaan asuntoon Bredängiin.

Silloisen asuntomme Pohjois-Tapiolassa jätimme ennalleen, pakkasimme vaan keltaisen Renault 5:n täyteen henkilökohtaisia tavaroita, mutta molemmat asuntomme Tukholmassa olivat kalustettuja, joten varsinaista muuttokuormaa ei ollut. Vietimme myös lomat pitkälti “kotona” Suomessa, eli asuntomme Ukonvaajassa oli koko ajan omassa (ja hiukan isäni) käytössä.

Storsjövägen Asuin täällä
Asuimme keskellä kuvaa olevassa punakattoisessa talossa, jonka viereen on nyttemmin noussut iso uusi valkoinen talo.
Årsta
Kivan vehreä näkymä vaikka sokeritoukat kylpyhuoneessa latistivatkin vähän tunnelmaa

Pohjois-Tapiola, Ukonvaaja

Ensimmäinen omistusasuntomme, kolmio, jonka remontutimme mieleiseksemme. Pohjois-Tapiolasta oli sopivasti ellei nyt ihan kävelymatka, niin ainakin pyöräilymatka Otaniemeen, jossa noina vuosina opiskelin. Tapiola oli ainakin vielä tuolloin (1977-82) suosittu arkkitehtuurituristien keskuudessa ja kerran jos toisenkin katsoimme viikonloppuna keittiön pöydän äärestä bussilastillista turistia katsomassa taloamme. Lähin ostoskeskus oli tietysti Pohjois-Tapiolan pieni ostoskeskus, jossa alkuaikoina oli jopa erikoisliikkeitä kuten kosmetiikkamyymälä ja vaatekauppakin. Ostoskeskuksen kehystämöä käytin vielä vuosia Pohjois-Tapiolasta muutettuammekin.

Ukonvaaja Asuin täällä
Nelikerroksisessa talossa ei ollut hissiä, mutta ei se silloin haitannut. Keittiön ikkunasta oli avara näkymä, tosin parkkipaikalle.
Ukonvaaja
Remontoitu pirteän keltainen keittiö. Huomaa pesukone keittiössä.
Ukonvaaja
Tietokoneita ei vielä ollut, mutta neulekone! Somistuksesta päätellen olemme juuri palanneet Kaliforniasta.

Soukka, Soukanahde

Soukkaan muutimme alkusyksystä 1976. Itä-Pasilan kaksion, jossa asuimme sitä ennen, varovainen vuokranantaja oli tehnyt kanssamme vuoden määräaikaisen sopimuksen, joten aloimme etsiä uutta asuntoa jo hyvissä ajoin ennen sopimuksen päättymistä. Sittemmin vanhempi rouva olisikin kuulemma mielellään jatkanutkin vuokrasopimusta kanssamme, mutta me olimme jo tehneet uuden. Meistä tuli siis espoolaisia jo yli 40 vuotta sitten.

Asuntoon muuttaessamme minusta ei ollut paljon iloa: Olin edellisellä viikolla onnistunut tahtomattani ärsyttämään Paraisilla kyytä sen verran, että se pisti minua nilkkaan ja päädyin Paraisten terveyskeskuksen kautta TYKSiin vuorokaudeksi tarkkailtavaksi ja sen jälkeen kävelemään kepin avulla vielä jonkin aikaa.

Soukasta kuljin Otaniemeen bussilla, mutta etenkin kesätöiden ilta- ja yövuoroihin Osuuspankkikeskukseen usein autolla. Aamuyöstä matka kotiin tyhjää Länsiväylää pitkin ei kestänyt kauaa.

Soukanahde Asuin täällä
Punaiset talot oikealla, viimeinen niistä, veikkaisin
Soukanahde
Opiskelijalla iso työpöytä pienessä olohuoneessa. Huomaa ompelukone ja iso kasettidekki.
Soukanahde 1977
Radioamatöörikilpailuihin paras paikka oli korkean talon katolla sijaitseva pyykinkuivatustila

Itä-Pasila, Pakkamestarinkatu

Turusta Helsinkiin muuttaessamme asuimme lyhyitä aikoja vähän siellä ja täällä: Suvelassa opiskelijasolussa, Väinämöisenkadulla äitini ystävän asunnosta erotetussa yksiössä, Käpylässä sukulaisilta hetkelliseksi tyhjäksi jääneessä asunnossa.

Ensimmäinen virallinen asuntomme pääkaupunkiseudulla oli uusi vuokrakaksio Pasilassa. Asunnosta, tai tarkemmin ottaen talosta, on jäänyt mm. mieleen, että sen saunatiloissa oli myös uima-allas!
Itä-Pasilan rakentaminen oli aloitettu vuonna 1972, joten asuimme siellä melkein ensimmäisten joukossa.

Pakkamestarinkatu Asuin täällä
Tuossa, jokseenkin keskellä. Näkymät velodromin suuntaan, vielä silloin ainakin.
Itä-Pasila 1976
70-luvulla Itä-Pasilassa asuttiin melko lailla keskellä työmaata
Pakkamestarinkatu
Blondattu fuksi näyttää opiskelleen keittiön pöydän ääressä

Turku, Linnankatu

Tässä kohtaa asumishistoriamme muuttuu yksikkömuotoon. Asuin siis kotona vanhempieni luona Linnankadulla ylioppilaskevääseen asti. Ensimmäiset 17 ja ½ vuotta samassa osoitteessa. Turussa monet taloyhtiöt tunnetaan nimeltä, ja tämä oli Regina. Kaikki oli käytännössä kävelyetäisyydellä melkein torin laidalla sijaitsevasta asunnosta: Puolalan kansakoulu ja Turun Suomalainen Yhteiskoulu, ystävät, harrastukset ja kaupat. Me samalla suunnalla asuvat tapasimme usein kouluaamuina Linnankadun ja Kauppiaskadun kulmassa kävelläksemme yhtä matkaa ylös Kauppiaskatua. Kesäöinä avoimesta ikkunasta kuului musiikki Hamburger Börsin kesäravintolasta, mutta ikänsä, siihen mennessä, keskustassa asuneena, siihen oli silloin tottunut.

Linnankatu Asuin täällä
Regina tuossa keskellä oikealla. Etualaa hallitsevista valkoisista taloista vasemmanpuoleisessa asui isoäitini (ja nyttemmin sisarentyttäreni).
Linnankatu
Linnankadulta maailmalle. Ainakin seinällä oleva pöllö on kulkenut matkassa tähän asti. Huomaa laskukone ja kasettinauhuri.
As Oy Regina Turku
Nykyisin As Oy Reginan alaovien eteen Turussa on lisätty portit

Parainen, Tennäs

Kesät vietin 60-luvun puolesta välistä alkaen perheemme silloin Paraisilta hankkimassa kesäpaikassa. Ennen Eerolaa perheemme oli viettänyt kesiä vuokramökeissä monella suunnalla Turun saaristoa: Luonnonmaalla, Lillmälössä ja Lilltervossa ainakin. Lopulta ostettiin iso tontti Tennäsistä ja rakennettiin huvila, sauna, varasto, kanala, leikkimökki, venevaja, vierasmaja … ja mitä näitä nyt olikaan. Isäni selvästikin piti rakentamisesta (tai rakennuttamisesta). Osaltamme luovuimme osuudestamme kesähuvilaan isäni kuoleman jälkeen, kesät merellä houkuttelivat enemmän kuin rakennuskannan kunnossapito.

Parainen Tennäs
Vietin lapsuuteni kesät Norrnäsin niemellä Airiston rannalla. Vastapäisiä Sattmarkin saaria kierrettiin soutuveneellä ja olenpa minä joskus uinutkin lähimmältä saarelta mantereelle.

Eerola huvila

Eerola huvila
Tumma huvila kätkeytyi katseilta vaikka olikin lähellä merta. Pääoven pielessä isäni nimikirjaimet EAH.
Eerola
Kaukoviisaasti kunkin lapsen huoneeseen hankittiin jo alunperin kahden hengen sängyksi leviävä laveri. Virkattu peitto on edelleen tallessa, tosin vain varastossa yläkaapissa. Huomaa objektiivit kirjahyllyssä ja sininen kassi, jolla kuljetettiin akkukäyttöinen televisio mukaan maalle.

Jutun otsikkokuva on Väinämöisenkadulta, jossa asuimme tilapäisesti vähän aikaa kesällä 1975.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Artikkelin avainsanoja
, , , ,

8 kommenttia

  • Mielenkiintoinen juttu.. ja tämän myötä tuli käytyä oma asuinhistoria läpi. Olen itsekin muuten asunut Pasilan Pakkamestarinkadulla – isossa 14 kerroksisessa talossa. Aika järkky paikka, mutta jonnekin piti muuttaa kotoa kun pääsin armeijasta pois. Eka vuokra-asunto siis. Sen jälkeen asuin hetken Tapiolassa, kunnes muutin takaisin Helsinkiin. Kun tuli aika ostaa oma asunto niin se oli sitten muutto maalle kotipaikkakunnalle — taloudelliset reaaliteetit iskivät vastaan. Täällä olen sitten asunut jo yli parikymmentä vuotta. Helsinkiin puolituntia ja lentokentälle myös — sopivan lähellä kaikkea.

    • Kiitos Jani! Tuo Pakkamestarinkatu molemmilla on kyllä jo aika hyvä yhteensattuma, ja vielä sen päälle Tapiolakin. Meidän asumisuraamme helpotti vielä “kunnon” inflaatio ja lyhyet laina-ajat, olisiko ollut 7 vuotta ja ensimmäinen laina olisi ollut maksettu, ellei olisi jo ennen sitä vaihdettu uuteen.

  • Tätä tarinaa oli kiva lukea. Mielenkiintoinen elämänpolku asumisen ja paikkakuntien kantilta. Teillä on noita muuttamisia riittänyt. Tuo Turun taustasi oli kiinnostava. Reginan talo on yksi komeimmista taloista Turussa. Ja vieläkin osa Turun taloista (vanhemmista) tunnetaan nimillä.
    Minä olen asunut lapsuuteni Kupittaanpuiston kupeessa.
    Kesäpäiviä sinne!

    • Kiitos Tuula! En tuossa yhteenvedossa kovasti korostanut aikajanaa, mutta aika harvakseltaanhan noita muuttoja sittenkin on ollut: omalta osaltani 18 vuotta Linnankadulla, 16 vuotta Tietäjäntiellä ja nyt jo 22 vuotta Iirislahdessa, joten nuo kaikki muut jäävät sitten aika lyhytaikaisiksi muutaman vuoden väliepisodeiksi.

  • Tykkäsin erityisesti noista teidän vanhoista valokuvista. Kamala tapetti siinä yhdessä valmiiksi kalustetussa kämpässä, mutta tietysti se oli ajan henkeä. 😁

    • Kiitos Sini! Samaisessa asunnossa oli myös viidakkokuvioiset sohvat, mutta niistä opin kyllä ajan kanssa melkein pitämään 🙂

    • Kiitos Johanna! Skannasin jo muutama vuosi sitten kaikki valokuvat digitaaliseen muotoon ja tallensin ne hakemistoihin per vuosi ja kuukausi ja sieltä niitä on sitten kätevä hyödyntää helposti vaikka tällaisessa jutussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.