Olen viime vuosina silloin tällöin haikaillut elämänkerran kirjoittamisesta. Olen kevyesti pohtinut erilaisia tulokulmia aiheeseen, kirjoittanut muutaman luvun ja ainakin yhden rungonkin, mutta sitten asia on taas jäänyt. Olen tänne blogiinkin kirjoittanut joitakin elämänkerrallisia juttuja, tuoreimpana kuvauksen paikoista, joissa olen asunut.
Luin hetki sitten kirjan Hulluna kirjoihin – Mitä kirjahyllysi sinusta kertoo? (Annie Austen). Kirjan esittelytekstissä sanotaan sen olevan täpötäysien kirjahyllyjen puolustuspuhe, joka on suunnattu kirjojen rakastajille, jotka eivät halua kuulla puhuttavankaan konmarituksesta.
Hulluna kirjoihin -kirja esittelee tunnettujen henkilöiden kirjavalintoja ja pohtii niiden lomassa kirjoihin ja kirjahyllyihin liittyviä asioita kuten vaikka erilaisia tapoja järjestää kirjahylly tai että onko aloitettu kirja pakko lukea loppuun asti (ei ole).
Jos palaisin kolmannen kerran Riikaan, haluaisin ehdottomasti käydä Latvian kansalliskirjastossa katsomassa maan 100-vuotisjuhlallisuuksiin vuonna 2018 valmistunutta kirjahyllyä, jonne niin tavalliset kansalaiset kuin merkkihenkilöt kaikkialta maailmasta ovat lahjoittaneet kirjoja. Kirjakeräys on edelleen käynnissa, nyt kirjoja on kuulemma n. 5 000, mutta tavoitteena on 15 000 kirjaa! Kiitos kirja Hulluna kirjoihin tästä matkavinkistä!
Kirjahyllyjen järjestystapoja kirja esittelee useita, myös epätyypillisiä. Aakkostaminen nimen tai tekijän mukaan ovat tietysti triviaaleja. Tosin useimmat taitavat käyttää jo ennen aakkostusta kriteerinä kirjan lajia. Väriäkin ovat jotkut sisustamisesta enemmän kuin kirjoista innostuneet käyttäneet. Jossain sisustuslehdessä on kuulemma esitelty kirjahyllyä, jossa kirjat ovat yhtenäisen värivaikutelman takia aseteltu hyllyihin selät seinään päin! Joskus vaikka uusimpien hankintojen osalta hankintajärjestys saattaa toimia ainakin hetkellisesti.
Kirjojen lainaamiseen taitaa päteä vähän samat lainalaisuudet kuin rahan lainaamiseen. Lainaa vain sen verran kuin olet valmis menettämään.
Julkkisten kirjahyllyistä kirjaan on valittu lukijoita kosiskellen kirjalistoja vaikka Osama bin Ladenilta (asiapitoinen), Marilyn Monroelta (klassikkoja) ja Barack Obamalta (monet vielä suomentamattomia), mutta upeimpia ovat kuvaukset Karl Lagerfeldin kirjastosta (300 000 kirjaa, kovakantisia, sillä pokkareita lukiessaan hän repi kirjan sivut irti sitä mukaa kun urakka eteni) tai Gianni Versacen viidestä kirjastosta (yksi jokaisessa kodissa ja kokopäiväinen kirjastonhoitaja).
Seinän peittävä kirjahylly
Omassa kodissani on yksi seinän peittävä kirjahylly, ehkä 4 metriä leveä ja 2 metriä korkea ja vielä toinen pienempi. Vielä muutama vuosi sitten isossa kirjahyllyssäni oli paljon kirjoja myös takariveissä, 40 cm syvät hyllyt mahdollistivat senkin. Sittemmin olen karsinut kirjojani monen monta kierrosta ja vienyt niitä kangaskassi kerrallaan kirjaston kierrätyshyllyyn, mutta jäljellä on edelleen useamman kirjailijan koko tuotanto: Robin Cook, Michael Crichton, Alexander McCall Smith (vain Mma Ramotswe -sarja), Rosamunde Pilcher, Maria Scherer ja Nancy Thayer, vain joitakin mainitakseni. Näistä monet ovat englannin- ja ruotsinkielisiä ja niiden keräämiseen on etenkin aikaan ennen Amazonia käytetty jossain määrin vaivaakin, joten vielä ei ole tuntunut fiksulta luopua niistä. Tallessa on myös yksittäisiä vahvemman muistijäljen jättäneitä teoksia.
Lasten- ja nuortenkirjojakin on edelleen tallessa muutaman sarjan verran, mm. Uppo-Nalle ja Tiina-sarjat, jos vaikka seuraavat sukupolvet vielä joskus kiinnostuisivat näistä. Sarjakuvaosastossakin löytyy: kaikki Juban Viivi & Wagner -kirjat ja Sari Luhtasen ja Tiina Pajun Maisa ja Kaarina -sarja.
Nämä siis fiktion osalta. Muina lajityyppeinä kirjahyllyistämme löytyy tietysti kokoelma matkakohteita esitteleviä kirjoja, matkakirjoja ja matkailullisia elämänkertoja. Hienoinen kiinnostus muotiin, minimalismiin ja kirjoittamiseenkin näkyvät nekin pieninä kirjakokoelmina, Niin minimalisti en ole, että kokonaan hävittäisin kirjat, vaikka pääosan kirjoista hankinkin nykyisin e-kirjoina. Äänikirjoista en ole innostunut – haluan pysytä selaamaan kirjaa eteen- tai taaksepäin ja palaamaan myöhemmin ehkä johonkin kohtaan.
Kirjaelämänkertaa
Vuosi sitten kirjallisuudentutkijalta ja kriitikolta Siru Kainulaiselta ilmestyi kirja Elämäni kirjat, jossa hän käsittelee itselleen tärkeitä tekstejä. Lopputulosta hän kuvaa jonkinlaiseksi ”viitteelliseksi lukijaelämänkerraksi”.
Ehkä siis nämä minunkin kirjahyllystäni löytyvät kirjat kertovat jonkun osan elämänkertaani.
Lapsuudestani muistan Astrid Lindgrenin kirjoja ja Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjat ja jo mainitut Tiina-kirjat. Onneli ja Anneli -kirjojen minimalismi on jäänyt mieleeni: kaikki tarpeellinen, mutta vaan se, siistissä järjestyksessä. L M Montgomeryn Anna-sarjan toki luin, mutta Runotyttöä en muista fanittaneeni.
Myöhemmin luin jossain vaiheessa scifiä, mm. Asimovia ja Douglas Adamsia, mutta sittemmin se jäi.
Scifistä siirryin tiedettä ja teknologiaa jännitysromaaneina käsittelevään Michael Crichtoniin ja sairaalatrillereihin mm. Robin Cookin tuotantoon. Dekkareista olen mieltynyt lähinnä jo mainittuun Mma Ramotswe -sarjaan.
Kotimaisista voisin mainita vaikka Eeva Nikoskelaisen Turkuun sijoittuvat tarinat. Kaikki Paasilinnatkin taisi aikoinaan tulla luettua, mutta lähtivät kiertoon jo kauan sitten.
Ahmin kevyttä kirjallisuutta, mutta aika pian sitä englanninkielisenä – Danielle Steelin ja Nicholas Sparkinkin tuotanto kelpasi kielitaidon kehittymisen varjolla.
Vuodet Ruotsissa tutustuttivat mm. P E Fogerströmin Min stad -sarjaan ja taisin minä lukea pääosan muustakin hänen tuotannostaan. Noina vuosina luin myös P J Jersildiä ja Maria Schereriä – ruotsiksi tietysti, Ruotsissa kun oltiin.
Maeve Binchyn, Rosamunde Pilcherin ja Nancy Thayerin tuotantoa olen lukenut pitkälti matkakuvauksina: Irlanti, Englannin lounaisrannikko ja Nantucketin saaren maisemat ovat viehättäneet minua niin kirjoissa kuin oikeassakin elämässä. Matkakuvauksiksi voisi ehkä luokitella myös Olli Jalosen huikeat kirjat, joissa matkataan niin ajassa kuin paikasta toiseen.
Varsinaisista matkakirjoista olen lukenut mm. Juha Vakkurin Afrikka-kirjoja ja Göran Schildtin purjehduskirjoja. Krugerin luonnonpuiston portilta ostamani Kobi Krugerin kirja Mahlangeni on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Purjehduskirjoista minua on viehättänyt mm. turvassa kotisohvalla luettuna kirja Min värsta seglats. Pirkko ja Pekka Koskenkylän elämästä kertovat kirjat edustavat vähän kesympää merellistä kirjallisuutta.
Aikaan, jolloin kuvaukset irtiotoista ja maailmanympärimatkoista päätyivät useammin kirjoiksi kuin matkablogeiksi, tapasin myös lukea useimmat niistä, vaikken oikeasti koskaan ole kuvitellut tekeväni sanotaan nyt yli kolme kuukautta pitempää matkaa.
Mitä kirjahyllysi kertoo Sinusta?
Tätä juttua kirjoittaessani tarkistin joitakin juttuja netistä ja sen myötä päädyin myös Kotilieden -artikkeliin, joka sekin käsittelee tätä Hulluna kirjoihin -kirjaa. Kirjaesittelyn lisäksi artikkelissa on pieni testi, joka kertoo mitä kirjahyllysi kertoo Sinusta.
Minusta kirjahyllyni paljastaa tämän:
Olet laatutietoinen minimalisti!
Kirjahyllyysi pääsevät vain kaikista parhaimmat ja sinulle tärkeimmät teokset. Siksi kirjakokoelmasi ei ole hallitsemattoman suuri, vaan olet karsinut joukosta ne kirjat, joihin et enää usko palaavasi. Sinulle on tärkeää, että jokainen hyllystäsi löytyvä kirja on juuri sinulle tärkeä opus: kuin ystävä, jonka näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle.
Kohdalle osui – en olisi itse osannut sanoa tätä sen paremmin!
Kirjan Hulluna kirjoihin sain arvostelukappaleena. Jutun kuvituksena hämärän syksyisenä päivänä otettuja sumuisia kuvia kirjahyllyistäni.
Kirjahyllyt eivät enää taida olla yhtä yleisiä suomalaisissa kodeissa kuin ennen. Mielestäni kirjahylly tekee kotiin kodikkaan tunnelman. Meillä kirjat ovat tällä hetkellä pinoissa lattialla ja tasoilla, odottamassa remontin valmistumista. Itse nykyään mielelläni lainaan fiktiiviset kirjat ja tietokirjat ostan, niihin kun tulee palattua uudelleen. Täytyypä myöntää, että yhtään elämäkertaa en ole vielä lukenut. Viime vuosina olen useasti pohtinut, että sellaista olisi kiinnostava lukea, mutta toistaiseksi tämä on jäänyt ajatuksen tasolle.
Kiitos Marika! Elämänkerrat taitaa olla sellainen kirjallisuuden laji, että ihmiset innostuvat niistä vasta vähän vanhempina. Viimeisimpinä olen lukenut Juha Vakkurin elämänkerran (Olkilinna) ja Göran Schildtin Kaksi elämää, molemmat kirjailijoita(kin) ja kummankin elämänkerta muodosti heistä mielenkiintoisen kuvan ihmisenä, sillä muodostuihan heidänkin elämänsä kuitenkin pääosin ihan muusta kuin matkoista.
Mulla ei tällä hetkellä itseasiassa ole kirjahyllyä, vaikka sellaisen hankinta ollut mielessä. Kirjoista minulta itseltäni löytyy lähinnä Agatha Christietä sekä muutamia kauneudenhoitoon liittyviä teoksia. Lainaan lukuun kirjoja useimmiten äidiltäni tai siskoltani, joilla on ihanan runsaat kirjahyllyt :D
Kiitos Mira! Toivottavasti muistat myös palauttaa lainaamasi kirjat :-) Tuossa lukemassani Hulluna kirjoihin -kirjassa oltiin melko skeptisiä kirjojen lainaamisen suhteen.
Mulla ei ole ikinä ollut kirjahyllyä, mutta ne tuovat kyllä jotenkin ihanaa tunnelmaa koteihin. Sinulla onkin melkoinen kokoelma kirjoja, mutta ilmeisesti minun Noidan käsikirjoilla ei ole asiaa tuonne, haha! :D
Kiitos kommentistasi! Kaipa tämäkin on jotenkin ”perinnöllinen” juttu – kun on viettänyt lapsuutensa kodissa, jossa on ollut kirjahyllyjä useimmissa huoneissa, niin vaikea kuvitella, ettei sellaista lainkaan olisi.
Itse karsin kirjat minimiin kun muutettiin tähän asuntoon, kun tänne ei meidän kirjahylly mahtunut. Nyt on vain pieni vitriini, jossa ne kaikkein tärkeimmät teokset.
Kiitos Melissa! Meillä sattuu olemaan tilaa – ehkä sekin on vähän ”peritty” juttu, sillä lapsuudenkodissamme oli väljää siinä missä nykyisin kovin monet asuvat ihan tarkoituksella pienissä asunnoissa. Tosin kuulemma korona ja kotoilu on nostanut taas isot ja väljät asunnot arvoonsa, kun monet ovat kotona paljon enemmän kuin aikaisemmin.
Kiva juttu, minäkin rakastan kirjoja ja parin Lundian lisäksi minulla on seinällä noin kahdeksan metriä hyllyjä. Eikä sekään riitä. Olen kirja-ahne. Nyt tosin paljon myös kuuntelen kirjoja, joistakin kuunnelluista tulee toki fiilis että ne pitää lukea, koska niihin haluaa palata.
Tein kirjahyllytestin ? ja ”Toisinaan lukuharrastuksesi lipsahtaa kirjojen keräilyharrastukseksi. Kirjahyllysi on iso ja näyttävä, ja huolehdit kirjakokoelmasi järjestyksestä ensiluokkaisesti. Toisinaan kirjat tosin saattavat levitä hyllystä myös muualle kotiisi, esimerkiksi pöydille ja ikkunalaudoille. Hyllyssäsi on todennäköisesti enemmän kirjoja kuin ehdit koskaan lukea. Mutta se ei haittaa, koska kirjat esineinä tekevät sinut onnelliseksi.”
Kiitos Tanja! Jossain vaiheessa minulla oli aika paljon lukemattomia kirjoja, kun niitä tuli reissuilta ja muutenkin hankittua nopeampaan tahtiin kuin niitä ehti lukemaan ja silloin piti vähän ideoida, että missä niitä pitää. Lopulta päädyin tekemään niistä listan ja sijoittamana kirjat jo lukemattomina oikeille paikoilleen kirjahyllyyn. Lista auttoi sitten muistamaan, että nämä ovat vielä lukujonossa.
Pieni kirjahylly löytyy omasta kodistakin, vaikka kokoelma ei mikään suuren suuri ole. Tykkään lukea kirjat kirjoina, en kuunnella tai lukea esim kindlellä niinkään (vaikka sekin löytyy).
Kiitos Mari! Minuakaan äänikirjat eivät viehätä, hyvä jos yhden olen kuunnellut.
Voi miten ihanalta kirjahyllysi näyttää! Kunhan saadaan jossain vaiheessa rakennettua oma hirsitalo, haluan sinne ihan oman kirjastohuoneen kuten meillä oli lapsuudenkodissamme Hämeenlinnassa. Omiin ulkomaanmatkoihin on aina lukeutunut sopivan paljon luuhaamista paikallisissa kirjastoissa ja kirjakaupoissa, sillä niistä löytää aina sekä kuvattavaa että jotain kotiin hankittavaa. :)
Kiitos myös mainioista kirjavinkeistä!
Kiitos Marinella! Pienihän tämä vielä on isäni kirjastohuoneeseen lapsuudenkodissani :-) Tällä on menty viimeiset parikymmentä vuotta, katsotaan sitten miten seuraavassa muutossa sitten joskus, ehkä.
Tällä hetkellä tosiaan ns. sisustusmuoti ei näytä suosivan kirjahyllyjä, mutta itsestänikin se tuo sellaista kotoisuutta. Itsellä on tullut viimeaikoina luettua elämänkertoja, mm. Kirsti Paakkaselta ja Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjaa, joita voin kyllä suositella :) Jojo Moyesin kirjoista tykkään myös. Uutuuksista kiinnostaisi lukea lähiaikoina Ella Kannisen Italiasta kertova kirja, jos se vähän lievittäisi matkakuumetta ja saisi fiilistellä.
Kiitos Hanna-Mari! Meillä on melko isot huoneet ja muutenkin avaraa, joten saattaisi olla, että ilman kirjahyllyjä tarvittaisiin jo paksuja verhoja tms. (joita inhoan) ettei huoneissa kaikuisi :-)
Jojo Moyesin pari ensimmäistä kirjaa luin, mutta jäivät sitten. Paakkasen elämänkertaa voisi vaikka harkitakin.
Mulla taitaa kirjahylly tällä hetkellä kertoa sen, että kirjoja kulutetaan eniten sähköisessä muodossa. Mutta en kyllä luopuisi kirjahyllystä, fyysisessä teoksessa on nyt on oma taikansa ja pidän outona koteja, joissa ei ole yhtään kirjoja.
Kiitos kommentistasi! Pääosan uusista kirjoista minäkin luen nykyisin e-kirjoina, joten voihan olla, että fyysinen kirjahyllyni vuosien mittaan ”vanhenee”, kun sinne ei juuri uusia hankintoja tulee, tai tulee vaan hyvin harvakseltaan ja valikoidusti.