Yli 100 maata kuvina – maat 33-48

Maat 33-48

Vuodenvaihteessa viikkokirjeessämme ja Meriharakan Instagram-tilillä aloittamani kuvasarja on taas täydentynyt 16 uudella kuvalla. Matkat sijoittuvat vuosille 2001 – 2009. Vain vuodelle 2004 ei osunut yhtään uutta maata: New York, purjehdus Kreikan saaristossa, syysloma Venetsiassa ja työmatkat Saksaan, Belgiaan ja Ranskaan eivät tuonneet yhtään uutta maata. Maabongausharrastus alkoi kyllä jo näinä vuosina näkyä kohteiden valinnassa ja matkojen suunnittelussa esimerkiksi Latvian ja Liettuan liittämisenä yhdeksi matkaksi ja vierailuina Euroopan minivaltioissa.

Tässä maat 33-48:

Instagramin puolella on myös lyhyt kuvaus kunkin maan kohdalla, tähän tapaan (maan nimestä voit halutessasi katsoa koko kuvauksen Instagramin puolelta).

Matkoja sisaren- ja veljentyttärien kanssa

33 Antigua
Hiihtoloman 2001 purjehdusmatka Karibialle alkoi aikaeroon ja ilmastoon sopeutumisella Antiguan saarella (lentoyhteyksien takia) ennen purjehduslomaa Brittiläisillä Neitsytsaarilla. Mukana matkassa reippaaksi jollakapteeniksi osoittautunut sisarentyttäreni Satu.

34 Irlanti
Kesän 2002 lopussa suuntasimme ensimmäisen kerran Irlantiin. Veljentyttäreni historiantuntemus vieraillessamme Dublinin vahamuseossa yllätti meidät molemmat! Muistan – ja taitaa Tiiakin muistaa – Dublinin alkusyksystä hänelle ostetun luonnonvalkoisen talvitakin. Parikymmentä vuotta sitten ihan kaikki ei ollut netin myötä samanlaista kaikkialla.

35 Tansania
Hiihtoloman 2003 suuntana oli Tansania ja matkaseuralaisena tälläkin kertaa sisarentyttäreni Satu. Hyvin tuolloin 14-vuotiaskin tyttö jaksoi safariajoja lähes joka päivä Tansanian monissa puistoissa, Serengeti matkan kohokohtana. Toki hyvätasoisten lodgejen uima-altaatkin olivat mieluisia.

36 Malta
Syksyllä suuntasimme pidennetyksi viikonlopuksi Maltalle. Hotellimme oli Slieman puolella, mutta toki kiertelimme Vallettaakin ja teimme retkiä niin Marsaxlokkiin kuin Blue Lagooniin Cominolla.

37 Kap Verde
Myös vuoden 2005 hiihtoloma vietettiin ”perhekokoonpanolla”, eli mukaamme Kap Verdelle matkasivat molemmat sisarentyttäreni, eli Satu ja tuolloin vasta 10-vuotias Petrakin. Lentoreitti oli mennen tullen hiukan haastava: Helsinki – Frankfurt – Dakar – Kap Verde. Ja tyttöjen osalta tähän vielä lisänä Turku – Helsinki -väli. 16-vuotiaalle maistui jo hyvin hummerikin, mutta 10-vuotias pitäytyi turvallisesti spagetti bolognesessa.

Talvinen Islanti ja syntymäpäivämatka

38 Islanti
Alkusyksystä 2005 – tai pitäisikö sanoa alkutalvesta – lähdimme pidennetyksi viikonlopuksi Reykjavikiin. Motiivina Islannin valinnalle tässä vaiheessa jo selkeästi uusi maa, joka kuitenkin oli sopivan lähellä lyhyeksikin matkaksi. Lämmin kunnallinen ulkouima-allas jäi mieleen – Blue Lagooniin ehdimme vasta seuraavalla Islannin pysähdyksellämme vuosien kuluttua. Samoin todella isokokoiset nelivedot – Islannin taloushan romahti vasta parin vuoden kuluttua tästä.

39 Ecuador
Varsinainen 50-vuotisjuhlamatkani kohde oli Galapagos, mutta ennen Galapagoksen risteilyä vietimme toki myös muutaman päivän manner-Ecuadorissa, Quitossa. Ecuadorissa seisoimme ensimmäistä kertaa päiväntasaajalla, sittemmin olemme tehneet sen Ugandassa ja Sao Tomella. Galapagos oli juuri niin mieleenpainuvan erilainen kohde kun olin kuvitellutkin: kaikki ne eläimet!

40 Panama
Paluumatkalla Ecuadorista poikkesimme tuolloin Panamassa asuvien ystäviemme luona. Panama City näyttäytyi tuolloin korostetusti amerikkalaisten eläkeläisten talvikohteena. Kaupungin monet korkeat talot olivat asuttuja vain osan vuodesta ja ystävämme olivatkin etsiytyneet paikallisten suosimalle asuinalueelle, jossa oli myös palveluita: harvaan asutut pilvenpiirtäjät eivät elätä kauppoja ja ravintoloita. Panaman kanavakin tuli nähtyä ensimmäisen kerran siis jo vuonna 2006 – syksyllä 2019 kävimme sitten katsomassa 13 vuodessa uudistuneen kanavan toiseen kertaan.

Euroopan kevättä

41 Tšekki
Hiihtolomamatkalle 2007 Prahaan mukaan lähti sisarentyttäreni Petra. Helmikuinen Praha oli viileähkö, mutta toisaalta jonot nähtävyyksille, esimerkiksi Prahan linnalla, olivat inhimillisiä. Kaarlen silta tuli tietysti ylitettyä kerran jos toisenkin. 12-vuotiaan nuoren neidin seurassa ”lämmittelimme” myös jonkin verran vaatekaupoissa.

42 Latvia
Pääsiäisviikolla 2007 suuntasimme kahdestaan lentäen Riikaan, josta parin päivän jälkeen jatkoimme bussilla Vilnaan, josta lensimme takaisin Helsinkiin. Riikasta jäi tällä ensimmäisellä kerralla mieleen mm. iso kauppahalli ja päiväretki Jurmalan vielä aikaisin keväällä autioille hiekkarannoille. Jurmalan huviloita näimme vähän enemmänkin kuin oli tarkoitus, kun päädyimme kävelemään yhden juna-aseman välin luultuamme sen olevan paljon lyhyempi kuin mitä se olikaan.

43 Liettua
Vilnassa meistä huolehtivat liettualainen työtoverini (johon olin tutustunut hänen työskennellessään Espoossa samassa työpaikassa kuin minäkin) ja hänen paikalliset ystävänsä. Opimme, että ellei Vilnassa ole käynyt Pietari-Paavalin valkoisessa kirkossa, niin ei ole Vilnassa käynytkään. Uzupiossakin kävimme tietysti, päiväretkellä Trakain linnalla ja televisiotornilla.

Kultainen kolmio ja lisää Eurooppaa

44 Unkari
Jos keväällä 2007 Vilnassa tapasin vielä sen aikaisen työnantajani SAS Instituten aikaisia kolleegoja ja yhteistyökumppaneita, niin syksyllä 2007 työpaikkani oli jo vaihtunut Nokiaksi ja uuden työnantajan tiimoilta kävin syksyllä tutustumassa taloushallinnon tiimiin Budapestissä. Hiukan työmatkalla ehdimme kolleegani kanssa näkemään Budapestiäkin, mutta parhaiten ehkä mieleen jäänyt yksityiskohta oli, että ei pidä ottaa hotellilta hotellitaksia. Toki taksilaskukin meni matkalaskuun, mutta silti harmittelimme, että miten kalliiksi moinen ”virhe” voikin tulla, kun vertasimme muihin matkamme taksimatkoihin.

45 Intia
Onneksi olimme varanneet joulumatkamme Intiaan jo ennen työpaikan vaihtoa – ja huomasin sopia siitä jo neuvotteluvaiheessa. Tämän vuodenvaihteen 2007 jälkeen monta vuodenvaihdetta menikin sitten taloushallinnon tehtävissä tiiviisti töiden merkeissä, pyhäpäiviä myöten. Mutta jouluna 2007 kiersimme Intiassa Kultaisen kolmion Delhi, Agra, Jaipur ja kävimme sen lisäksi myös Varanasissa ihmettelemässä elämää ja kuolemaa Gangesin rannoilla.

46 Puola
Vappuna 2008 vuorossa oli Puola. Tuolloin monet suosittelivat Krakovaa Varsovan sijaan – me olimme siis ensin päättäneet vaan seuraavan uuden maan – ja sinne matka sitten suuntautui. Krakovan linnan pihalla oli keväistä ja Auschwitz – Birkenau jäi kyllä lähtemättömästi mieleen.

47 San Marino
Joulun 2008 vietimme Firenzessä. Firenze on toki hieno kohde ihan sellaisenaan, mutta osaltamme se valikoitui kyllä kohteeksi myös San Marinon takia. Kierreltyämme Firenzen taidemuseot, noustuamme Tuomiokirkon, Duomon, kupoliin ja syötyämme jouluateriaksi pizzaa, vuokrasimme auton ja lähdimme yhden yön matkalle San Marinoon. GPS:t olivat tuolloin vielä aika uusi juttu, mutta olimme naputelleet hotellimme osoitteen moiseen ja kun ajaessamme ylös kohti San Marinon kaupungin keskustaa liikennepoliisi yritti pysäyttää ja kertoa, että keskustaan ei saa mennä autolla, niin änkytimme vaan, että GPS:mme kehoittaa meitä ajamaan tästä. Taisi poliisikin olla niin yllättynyt selityksestämme, että päästi läpi. Mutta olihan meillä hotellivaraus ihan keskustaan ja hotellin pihalla pienen pieni parkkipaikkakin, eli eiköhän se ajaminen keskustaan tästäkin syystä olisi ollut sallittua.

48 Liechtenstein
Työvuosina, joita nämäkin vuodet 2001-2009 meidän molempien osalta vielä olivat, matkamme osuivat usein juhlapyhien ympärille – kesälomathan vielä näinä vuosina käytimme usein purjehtimiseen. Joten Liechtensteiniinkin lähdettiin keväällä 2009 vapun tienoilla. Uusi maa oli tärkeä tälläkin matkalla, mutta sopivasti myös ystäväperheemme asui tuolloin Zürichissä, joten saimme liitettyä samaan matkaan niin uuden maan kuin ystävien tapaamisen.

Yksi, kaksi tai kolmekin kertaa

Maiden 33-48 osaltakin olemme joihinkin maihin palanneet myöhemminkin, mutta tässä järjestyksessä niissä kävimme ensimmäisen kerran, Unkaria lukuunottamatta, jossa syksyyn 2007 sijoittuneen työmatkani jälkeen palasimme yhdessä vasta muutaman vuoden kuluttua. Irlannissa, Islannissa, jopa Panamassa, Tšekissä, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa olemme sittemmin käyneet toisenkin, Irlannin osalta kolmannenkin kerran.

Maltalle oli tarkoitus palata jo ensi keväänä, mutta Travelers’ Century Clubin kansainvälinen kokous Maltalla siirtyi koronatilanteen takia vuodella, eli ehkä sitten keväällä 2022.

Jutun otsikkokuva on Mark O’Travel -sovelluksesta, johon olen tämän projektin myötä alkanut tallentaa vierailut näihin maihin ajoitettuina, eli kuvassa ovat jollain tarkkuudella maat 1-48, maan tarkkuudella. Myös blogimme karttasivu piirtää vierailemamme maat kartalle, mutta siitä puuttuu aikajana – siitä löydät kuitenkin halutessasi kunkin maan kohdalta kaikki kyseisestä maasta kirjoittamamme jutut.

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

15 Comments

  1. Heh, näkyi tuttu lintu, sinijalkasuula, postauksen alussa. Galapagossaarten eläinten runsaus ja omaleimaisuus on kiehtovaa! Tässä oli itselle monta toistaiseksi tuntemattomaksi jäänyttä maata, ja me kun emme uusia maita keräile, saattavat jäädä vieraiksi pitkäksikin aikaa. Tuttuja oli myös, ja esimerkiksi Tansaniassa olemme käyneet kahdesti. Sisarentyttärelläsi on ollut kyllä upea lomamatka, kun on päässyt safarille! Tänä keväänä meidän oli tarkoitus lähteä Intiaan, ja vallitsevan pandemian vuoksi matka siirrettiin ensi vuodelle, mutta näyttää harmillisesti sen toteutuminen kovin epävarmalta.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Marika! Intia oli kyllä kokemus, niin palatsien kuin kaupunkien elämän osalta. Asuimme, tapamme mukaan, melko hyvätasoisissa hotelleissa, jotka usein puistoineen olivat ”irrallaan” muusta Intiasta ja monena päivänä tuntuikin kyllä siltä, että oli hyvä pystyä illalla sulkemaan hetkeksi ympäröivä kaaos ulkopuolelle ja levätä rauhallisessa ympäristössä ennen taas seuraavana aamuna joka puolelta päälle hyökyvää elämää! Sittemmin olen jo vähän laittanut Intian EI-listalle päädyttyäni työskentelemään intialaisten kanssa ja huomattuani miten huonosti he kohtelevat naisia, niin työelämässä kuin tietysti muutenkin.

  2. says: Reissu-Jani

    Näistä maista 11/16 käytynä vain – kun en ole Etelä-Amerikkaan vielä ehtinyt. Kap Verdessä olisi kiva käydä vaikka ihan perus charter matkalla, mutta kuulemma ne muut saaret ovat hyvin erilaisia kuin nämä kaksi pääsaarta.

    Intiasta olen vähän samaa mieltä kuin sinäkin tuossa edeltävässä kommentissa – heidän kulttuuri on ihan toisenlaista kuin länsimaalaisten ja sen myötä myös moni muukin juttu – kuten usein käyttämäni lausahdus: ”’Yes’ means nothing, but ’Yes but’ means no”… Kolmasti olen siellä käynyt – työmatkoilla ja Agrakin on tullut bongattua siinä samalla ohi virallisen työmatkan kun asiakas halusi sinne mennä (”lahjus”). Intia jakaa todella paljon. Itselläni se ei nyt kuulu ihan suosikkikohteisiin; aikamoista ruuhkaa, menoa ja jatkuvaa säätöä Mumbaissa ja Kolkatassa riittää. Eikä se ns. matkamiehen unelma ole koskaan täyttynyt — eli ”kuiva pieru Intiassa”… aina on joku pöpö saanut vatsan sekaisin. Tänä vuonna piti mennä tammikuussa käymään Intiassa taas kerran työmatkalla – onneksi peruuntui. Ehkäpä pohjois-Intia voisi sopia minulle paremmin kohteeksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Jos joskus taas Kap Verdelle on tarjolla suoria charterlentoja, niin ehkä ne kannattaisi hyödyntää ja sitten vaikka itse järjestää perillä (tai ennen matkaa) saarten väliset lennot. Me emme sitä tehneet mukana matkustaneiden lasten takia. Azoreilla kävimme aikoinaan ihan pakettimatkalla, mutta kävimme lentäen myös katsomassa toisenkin saaren, joka meitä erityisesti kiinnosti.
      Minäpä olen muuten onnistunut käymään Intiassa saamatta vatsatautia! Mutta kyllä se vaati melko tiukkaa ruokavaliota, eli vaan kuumennettuja ruokia ja jotain leipää ja itse kuorimiani hedelmiä. Jostain makuelämyksistä jäin ehkä paitsi, mutta myös vatsataudista.

  3. Sinulla on kyllä ihailtavan hyvä kirjanpito reissuistasi! Kirjoitatko perinteisiä matkapäiväkirjaa vai toimiiko blogi sellaisena?
    Itse joudun tosissani pohtimaan minä vuonna olen ollut missäkin, enkä edes muista kuinka monta kertaa olen ollut jossakin. Paitsi toki niistä, joissa olen käynyt vain pari kertaa. Jossain vaiheessa sentään tein exceliä maista, että pystyy tarkistamaan edes maiden lukumäärän.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Tanja! Nyttemmin minulla on pistelaskuja varten Excel, mutta alunperin sen täyttäminen noin ensimmäisen 50 maan osalta perustui päiväkirjoihin, sellaisiin tavallisiin, ei matkapäiväkirjoihin, niin omiin kuin isäni, joita olen perinyt yli 60 vuoden ajanjaksolta. Myös valokuvat auttavat joskus yksityiskohdissa, ne sain tässä jossain vaiheessa kaikki koneelle digitaalisina versioina järjestettyä kronologiseen hakemistorakenteeseen. Haastavimpia ovat vanhat työmatkat, jotka on melkein haettava päiväkirjoista ja ajalta ennen tietokoneella kirjoitettuja päiväkirjoja niiden selaaminen on vähän työlästä, mutta toisaalta onneksi työpaikat ovat sentään vaihtuneet vähintään 10 vuoden välein ja saman työnantajan reissut suuntautuivat yleensä vähän samalle suunnalle, joten tutkittava aikahaarukka on sentään tiedossa. Blogi auttaa vasta viimeisen 16 vuoden ajalta.

    2. Sepä se! Mullakin on kasapäin vanhoja vihkoja, joissa on työmuistiinpanoja. Ne vihot tietysti on Suomessa, toisin kuin minä ja nekin muistiinpanot, joita on käsillä, on vaikeasti tajuttavia kun töissä on kirjoittanut vain pääpointteja, ihmisten ja paikkojen nimiä.
      Just eilen ajattelin, että olisinpa noin kymmenen vuotta sitten laatikollisen boardereiden kantoja roskiin heittäessäni huomannut ottaa lentojen numerot ja päivämäärät ylös…
      Olisi niistäkin saanut jotakin listaa.
      Myös kuva-arkistoni ovat Suomessa ja olenkin haaveillut, että pääsisin jossakin vaiheessa sinne käymään niitä läpi. Töiden takia niissä nimittäin on paikat ja päivät selkeästi kirjattuina.
      Eihän noilla tilastoilla niin väliä, mutta voisi olla ihan hauska julkaista joskus blogissa kuvasarjoja vanhoilta reissuilta. Tulisi käyttöä niillekin kymmenille tuhansille lehtijutuista yli jääneille kuville.

  4. Teidän matkakokoelma on sitten huikea! Näistä koosteista sen vasta kunnolla hahmottaa, ja näitä onkin kiinnostavaa lukea. Quito on jäänyt minulla hyvin mieleen. Ihmiset oli jotenkin niin aidon ystävällisiä, ja toki se korkeus ja vuoret ympärillä tekivät kaupungista mieleenpainuvan

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Jotain hyvää näissä koronakuukausissakin, ehtii ”järjestelemään” matkahistoriaansa, joka on aikaisemmin aina jäänyt matkojen jalkoihin :-)
      Meille osui Quitossa kiva nuori Kaliforniassa opiskellut nuori mies oppaaksi (olimme varanneet auton ja opaskuljettajan) ja hän omistautui tosi kivasti meidän kanssa kiertämiseen niin kaupungissa kuin retkellä Otavaloon.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Cilla Maria! Eipähän tuo päiväntasaaja oikein ole varsinainen matkakohde varmaan kellään, mutta juurikin Ecuadorissa ja Ugandassa sille helposti päätyy. Sao Tomella sinne piti kyllä ihan erikseen etsiytyä, eli ei mennyt ”siinä muun lomassa”.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Eiköhän se tavallaan ole vielä masentavampaa, että jossain vaiheessa ei enää ehdi :-(

  5. Teillä on ollut hienoja reissuja ja kiva kuulla, että sisaren lapset ovat päässeet myös matkalle mukaan. Olen käynyt kerran Intiassa ja sen rmatkan jälkeen päätin, että yksi kerta saa riittää. Sittemmin pyörsin puheeni, kun yksi vaellusmatkajärjestäjä kehui Intian puoleista Himalajaa. Siellä on hienoja vaelluspolkuja ja kuulemma aika helposti saavutettavissa. Noh, en tiedä tuleeko sinne koskaan uudestaan lähdettyä, mutta koskaan ei näköjään pidä sanoa ”ei koskaan” :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Never say never, mutta ainakaan juuri tässä maailmassa, jossa tulevista matkoista ei juuri tiedä, niin Intian kertaaminen ei kovin helposti nouse listalle …

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *