Ehdimme vierailemaan Design-museon Travel as Tool -näyttelyssä juuri ennen toisen aallon koronasulkuja. Näyttelyyn on koottu kuuden teeman ympärille pohjoismaisten suunnittelijoiden matkakokemuksia ja niiden vaikutusta heidän töihinsä.
Ympäristönmuutoksen ja nyttemmin koronankin takia monet kyseenalaistavat matkustamisen tarpeellisuuden niin sosiaalisessa mediassa kuin ministerien lausunnoissa. Matkoja on kuitenkin kovin erilaisia enkä itse ainakaan uskaltaisi väittää yhtään näistä yli 40 suunnittelijan matkaa tarpeettomaksi.
Emme kaikki ole suunnittelijoita tai taiteilijoita, mutta samalla tavalla uudet maisemat ja elämykset inspiroivat useimpia meistä.
Näyttely on toteutettu teemoittain, jokainen teema omalla alueellaan. Keskeisenä elementtinä näyttelyn toteutuksessa ovat yksinkertaisen kauniit vanerilaatikot, jotka kokoavat kauniisti kunkin suunnittelijan työt omiksi kokonaisuuksiksi.
Inspiraatio
Näyttelyn kuusi teemaa – kuusi syytä ja tapaa matkustaa – ovat kaikki erinomaisia perusteita lyhyelle tai pitemmälle matkalle, mutta inspiraatio on mielestäni näistä tärkein. Muille löytyy ehkä toteutustapoja helpommin muutenkin, mutta uusi ympäristö luo aina uusia ideoita ja näkökulmia.
En ole taiteilija tai suunnittelija, mutta silti usein matkalta palatessani aloitan jotain uutta – vähintään suunnittelemaan seuraavia matkoja ja usein ehkä jo ennen matkaa olemassaolleet alustavat suunnitelmat muuttavat muotoaan tai järjestystään koetun matkan kokemusten myötä.
Designmuseon näyttelyn Inspiraatio-osan esittelemät suunnittelijat, kuten vaikka Kaj Frank tai Alvar Aalto, ovat hakeneet maailmalta vaikutteita: erilaisten tilojen tai esineiden mittasuhteita tai trooppisten iltojen tuoksuja ei voi kokea etänä.
Materiaalit ja tekniikat
Inspiraation ohella maailmalta on lähdetty hakemaan myös erilaisiin materiaaleihin ja tekotapoihin liittyvää osaamista.
Villasukan kantamaan voi oppia kutomaan kirjan tai nettivideon avulla, mutta paljon helpompaa se on, jos joku neuvoo asiassa kädestä pitäen.
Suomessa ja Pohjoismaissa käsityöläisten määrä on vähentynyt ja sen myötä tutustuminen erilaisiin tekniikoihin paikan päällä kohteissa, joissa ne ovat vielä elävää perinnettä on monelle tärkeää.
Tämän teeman toteutuksessa oli käytetty suunnittelijoiden valokuvia, kirjeitä ja vaikka talletettuja hotellilaskuja. Nämä ovat säilyneet 60-luvulta nykypäivään, mutta säilyvätköhän nykyaikana tekemämme matkakertomukset vuosikymmenien päähän?
Muutama isäni ”matkakertomus” 1930-luvulta on säilynyt samantapaisessa muodossa kuin Saara Hopean matkakuvaus alla.
Keraamikko Kyllikki Salmenhaara haki vaikutelmia ja osaamista Yhdysvalloista.
Kutsu
Arkkitehdit ovat matkustaneet ulkomaille toteutettavien hankkeiden tiimoilta. Heikki ja Kaija Sirenin töitä esittelevässä näyttelyssä pysähdyin lievästi kateellisena kohtaan, jossa kerrottiin miten monta kertaa Heikki Siren kävi Irakissa heidän suunnittelemaansa Bagdadin kongressipalatsia rakennettaessa – viime vuosina kun tavallisena turistina vierailu Bagdadissa on ollut käytännössä ulottumattomissa.
Designmuseon näyttely esittelee muun muassa Kuwaitin Sief Palacen, jonka on suunnitellut arkkitehtikaksikko Raili ja Reima Pietilä. Harmi, ettemme tienneet tästä joitakin vuosia sitten Kuwaitissa käydessämme!
Kummankin työn, niin Bagdadin kongressipalatsin kuin Kuwaitin Sief Palacen toteutukseen suomalaiset arkkitehdet ovat hakeneet vaikutteita myös paikallisesta kulttuurista, jotta lopputulos sopisi ympäristöönsä ja käyttäjilleen. Ilman matkailun mahdollisuutta tuskin näitäkään töitä suomalaiset suunnittelijat olisivat toteuttaneet.
Anders Ruhwald tosin työskenteli pitempäänkin Yhdysvalloissa.
Matka-apurahojen turvin monet suomalaistaiteilijat ovat myös mm. vierailleet Beninin Villa Karossa ja tehneet erilaisia projekteja yhteistyössä paikallisten kanssa näin toteuttaen kulttuurivaihtoa molempiin suuntiin.
Muutosta tekemässä
Suunnittelijat – tai heidän ideansa – saattavat myös matkustaa tukeakseen työllään paikallisia yhteisöjä. Ilmari Tapiovaara auttoi paragualaisia kehittämään muotoiluaan ja siten lisäämään tuotteittensa myyntiä. Islantilaiset muotoilijat Björn Steinar ja Johanna Seelemann tutkivat banaanin matkaa Keski-Amerikasta eurooppalaiseen supermarkettiin tavoitteena lisätä tietoisuutta pitkästä kuljetusketjusta. Aihe on tietysti vakava, mutta banaanin passi, joka kertoo sen matkasta satamasta toiseen, oli mielestäni myös hauska!
Kehitysyhteistyönä, joskaan ei ehkä ihan suoranaisesti muotoiluun liittyen, suomalaiset loivat aikoinaan jäätelöteollisuutta Nicaraguaan. Tämän jäljiltä Nicaraguassa on Eskimo-jäätelöbaareja ja Eskimo-jäätelöä myytävänä pienissäkin elintarvikekaupoissa. Mahtavatkohan Nicaraguassa olla selvillä Eskimo-nimen epäkorrektisuudesta nykymaailmassa? Ehkä pienen San Juan del Surin rannallakin on tulevaisuudessa Pingviini-kahvila?
Pako
Joissain tilanteissa matka toiseen maahan ei ole suunnittelijan oma valinta.
Juutalaiset pakenivat Saksasta, jos vaan ehtivät.
Toisen maailmansodan aikana monet pohjoismaiset suunnittelijat päätyivät lopulta Ruotsiin, muiden maiden ollessa sodassa tai valloitettuina.
Joidenkin suunnittelijoiden osalta ”pako” saattoi jopa tarkoittaa vain lähtemistä pois kodista ja perheen luota, sillä luova työskentely ei välttämättä vaan onnistunut arjen keskellä.
Näyttelyssä esimerkkinä tällaisesta matkasta on Maija Isolan Algeriassa viettämä aika. Äskettäin kirjoitin Mia Kankimäen kirjasta Naiset, joita ajattelen öisin, joka sekin, kirjana, on monilta osin syntynyt jossain muualla kuin Kankimäen kotona Suomessa.
Jos oikeasti haluaisin joskus kirjoittaa elämänkertani, niin pitäisiköhän minunkin lähteä kirjoittamaan sitä vaikka jollekin Kreikan saarelle?
Matkalla kotona
Vaikka monelle näyttelyn yli 40 muotoilijasta ja arkkitehdista matka on tarjonnut inspiraatiota, oppia erilaisista työtavoista tai mahdollisuuden työskennellä ulkomailla, niin tässäkin yhteydessä myös lähimatka voi olla oiva vaihtoehto.
Tanskalaisen Hans J. Wegnerin suunnittelemat tuolit ovat saaneet inspiraation päiväretkistä lähirannalla. Islantilainen Brynjar Sigurdarson matkusti takaisin synnyimaahan, tutustui paikallisen kalastajakylän työtapoihin ja suunnitteli värikkään sivupöydän.
Suomalaisen Kustaa Saksin näyttävä kuvakudos Archipelago on saanut inspiraationsa Suomen saaristosta. Tämä Suomen kolmannen Euroopan unionin puheenjohtajakauden ajan Brysselissä Europa-rakennuksessa esillä ollut työ on nyt ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.
Juuri nyt, joulukuun ensimmäisinä päivinä, näyttely on kiinni, mutta eiköhän se vielä ennen 7.3.2021 aukea taas yleisöllekin.
Voit myös tutustua näyttelyyn ja siihen myös kuuluviin myös museon sivuilla. Esimerkiksi video Saako muotoilijan päiväkirjaa lukea tai matkavalokuvia esittää näyttelyssä? pohtii mielenkiintoisella tavalla näyttelyn oikeutusta joltain osin.
Muutama jutun kuvista, otsikkokuva mukaanlukien, on Designmuseon pressimateriaalista. Näihin kuviin on merkitty kuvan ottajan nimi.
Monipuolinen näyttely! Puutarhataide-kuvat laittoi jopa miettimään omaa puutarhaa ja olispa nuo nurmikkoon upotetut laatat aika hienot omassakin pihassa :)
Kiitos kommentistasi! Juuri tuollaista ”shakkiruutuista” nurmikkoa muistan itsekin ihailleeni jossain hotellissa Intian Gurgaonissa. Tosin taitaa vaatia töitä, että pysyy millintarkasti siistinä.
Matkustamista tosiaan kritisoidaan paljon. Inspiraation lisäksi sillä on kuitenkin tärkeä merkitys niin luonnon kuin ihmisten toimeentulon kannalta. Afrikassa villieläinten salametsästys on jälleen lisääntynyt koronan estettyä safarimatkat. Safariturismi kun on edesauttanut Afrikassa eläinten suojeluun satsaamista, luonut paikallisille työpaikkoja ja vähentänyt salametsästystä. Myös länsimaissa on alueita, joissa ihmisten elinkeino nojaa vahvasti turismiin. Näkyyhän tämä esimerkiksi näissä surullisissa uutisissa, joita saamme kuulla Lapista.
Kiitos Marika! Näinhän se on, monessa köyhemmässä maassa luontoa tai eläimiä voidaan suojella vain, jos kuitenkin voidaan tarjota ihmisille työtä ja sen myötä muita tapoja tulla toimeen kuin tappaa eläimiä tai hakata sademetsää, eli ei se lentämättä jättäminen ole mitenkään autuaaksi tekevä juttu, etenkään kun sen vaikutus kokonaisuuteen ilmastonkin osalta on niin pieni.
Ihana postaus, kiitos tästä. On hyvä aina miettiä vastuullisuutta, mutta saako elämästä myös nauttia haluamallaan tavalla vai pitääkö aina olla jokin järkevä syy, oikeuttaa tekonsa – sitä mietin lukiessani. Mietin mihin maahan/paikkaan oikeasti menisit, jos kirjoittaisit elämänkertaasi?
Kiitos Mari! Eiköhän ainakin muutama näidenkin suunnittelijoiden matkoista ole ehkä alkanut ajatuksena nauttia elämästä ja matkustelusta, mutta matkan aikana tai sen jälkeen siitä onkin sitten syntynyt ajatuksia myös heidän työhönsä liittyen. Vaikka tuo tanskalainen suunnittelija, jonka tuolit ovat saaneet muotoja rantatuoleista, veikkaan, ettei hän nyt varsinaisesti lähtenyt rannalle tuoleja tarkastellakseen :-)
Tärkeä aihe tällaisena aikana. Matkoilla todella karttuu tietoa ja kokemuksia, joilla voi kukin tavallaan rikastuttaa elämää.
Kiitos Siiri! Näinhän se on, eikä etukäteen useinkaan osaa edes aavistaa mitä mistäkin matkasta milloinkin jää mieleen ja vaikuttamaan elämässä jatkossa.
Mielenkiintoinen näyttely! Matkustelu tuo varmasti paljon inspiraatiota varsinkin luovalla alalla työskenteleville :)
Kiitos Mira! Kuten tämäkin näyttely kertoo, niin siihen on ehdottomasti syynsä miksi suunnittelijat, taiteilijat ja kirjailijat ovat tyypillisesti matkustaneet paljon.
Minä uskon kyllä, että matkailulla on suuri merkitys taiteilijan luovuudelle. Eri kulttuuri ja uudet vaikutteet synnyttävät uusia ideoita. Mietin tässä esim. Beninin stipendiaatteja, uudessa ympäristössä uudet ideat.
Kiitos Terhi! Näin minäkin uskon – minusta oivaltava näyttely näiltä Designmuseoilta!
Olipas todella mielenkiintoinen aihe, ja sattuu nyt aikaan, jolloin aika paljon keskustellaan matkailun tarpeellisuudesta. Näen kyllä ehdottomasti, että matkailu inspiroi taiteilijoita monella tapaa. Ja eihän sitä tarvitse matkustaa edes kauas… tuossa meidän lähellä olevassa kuuluisassa puutarhassa on aina ihmisiä maalaamassa tauluja, kirjoittamassa tai valokuvaamassa. Osa varmasti kauempaakin tulleita. Tuo banaanin passi on kyllä hauska.
Kiitos Paula! Kuten jo jollekin muullekin kommentoijalle taisin sanoa, niin minusta tässä näyttelyssä nämä pohjoismaiset designmuseot ovat kyllä tehneet hyvää työtä!
Ihan uusi tuttavuus tämä näyttely, mielenkiintoista. Minusta oli erityisen kiehtova tuo värikartta matkalta nähdyistä kohteista, todella omaleimainen. :)
Kiitos Eveliina! Matkailusta pitävälle – ja matkoja dokumentoiville – suosittelen ehdottomasti näyttelyä kun se taas jossain vaiheessa avautuu.
Oletpa käynyt katsomassa mielenkiintoista näyttelyä, kiinnostaisi käydä itsekin. Ei sitä aina tule ajatelleeksikaan, miten paljon inspiraatiota eri matkoilta tulee keränneeksi oman elämän eri osa-alueille, saati miten paljon erilaiset matkat ovat vaikuttaneet kaikkeen, mitä ympärillämme koemme ja näemme muiden ihmisten kautta. Hieno ja kattava blogipostaus! :-)
Kiitos Sonja! Tämä oli kyllä hyvä – ja mielenkiintoinen oli myös kuraattorin kommentti siitä, että aluksi ajattelivat, että miten tällaiseen näyttelyyn nyt voi suhtautua, kun korona on sulkenut rajat, mutta sittemmin taisivat itsekin todeta, että juurikin nyt, kun korona on pitkälti sulkenut rajat, on hyvä ajankohta muistuttaa matkailun merkityksestä monelle.