Luontoretki on parhaimmillaan silloin kun saat luonnon itsellesi. Tämä ohjenuorana olemme edelleen vältelleet pääkaupunkiseudun suosituimpia kohteita kuten Nuuksio ja Sipoonkorpi ja suunnanneet vähemmän tunnetuille (ja suosituille) ulkoilualueille. Eilen vuorossa oli Meikon ulkoilualue Kirkkonummella Meiko-järven ympäristössä.
Meikon alueella on kolme merkittyä luontopolkua: vihreä Kotokierros (4,4 km), punainen Kuikankierros (3,2 km) ja keltainen Meikonkierros (8,3 km). Ensikertalaisina, Meikossa, päädyimme kävelemään kaksi lyhyempää polkua, sillä ajatuksella, että jos jo Kotokierros vie mehut, niin Kuikankierrokselle ei ole pakko lähteäkään. Meikon järven kiertämistä on vaikeampi jättää puoliväliin!
Kotokierros
Näistä kahdesta Kotokierros oli ehdoton suosikkimme. Toki alkuun energiaa ja intoakin on enemmän, mikä saattaa vähän vaikuttaa arvioon. Kotokierroksen varrelle jäävät lukuisat lammet ovat se juttu! Välillä kiivetään korkealle ylös kallioille ja seuraavaksi laskeudutaan alas taas seuraavan lammen rantaan. Jyrkimpiin nousuihin on muutamaan kohtaan rakennettu portaat ja kosteimmilla alueilla on pätkittäin pitkospuita. Muutamassa kohdassa pienen puron yli joutuu hyppelemään kiveltä kivelle, mutta vaativuustaso on kaukana vaikka Sligachanin laaksosta Skotlannin Isle of Skyella.
Reitti on merkitty vihreällä. Olisin sanonut, että reitti on hyvin merkitty, ellen olisi kerran hukannut polkua kallioilla Mustjärveä lähestyttäessä, mutta kun varmistaa, että vähintään arviolta 50 metrin välein huomaa vihreän neliön, niin kyllä se polku löytyy. Kalliopaikat ovat haasteellisempia, sillä niillä muuten hyvin tallattua polkua ei välttämättä huomaa, mutta toisaalta tässä vaiheessa kevättä jo kuivilla kallioilla on helppo kulkea vaikka vähän ”ylimääräistäkin”. Huhtikuun lopulla lunta löytyi koko alueelta enää nimeksi, polku oli sula ja notkopaikoissa tietysti tässä vaiheessa kevättä kostea, mutta vaelluskengillä pärjäsi hyvin.
Lampia ja kuikkia
Reitin varrella olevat lammet rytmittävät sitä kivasti. Kotolammen kohdalla riittää vielä hyvin vaan se, että ”hei, olemme jo ensimmäisellä lammella” (kiersimme siis reitin vastapäivään). Näkymät Mustjärvelle ovat jo vaikuttavia. Lapissa enemmän liikkunut ystävämme kommentoikin Kotokierrosta sanoen, että maisemat ovat kuin Lapissa konsanaan.
Kakarlammella näimme ensimmäisen kuikan. Pieni erämaalampi, tyyni vedenpinta ja täysi hiljaisuus – ja mustavalkoisena lintuna hyvin erottuva uroskuikka. Kuikkia emme saaneet pientä valkoista pistettä paremmin kuvattua, sillä siinä missä kuvittelin ottaneeni mukaan 12-200 millisen objektiivini, niin kamerassani näyttikin olevan 12-40 millinen!
Immerlammella kuikkia oli jo ainakin kahden pariskunnan verran. Kotokierros kiemurtelee monien lampien välissä, mutta eri puolilta niitä, joten Immerlammen ”tunnistaa” maastossa ilman karttaakin vaikka siitä, että se jää polun toiselle puolelle kuin Kakarlampi ja Korsolampi.
Korsolammen rannalla on leiripaikka ja wc, eli vastapäivään kiertäessämme Korsolammelle tultaessa on palattu sivistyksen pariin. Matka parkkipaikalta suoraan Korsolammelle onkin mökkitien tasoista polkua, eli jos haluaisi tulla tänne vain nauttiakseen vaikka eväänsä Korsolammen rannalla, niin tänne asti saisi helposti roudattua vaikka isommankin kylmälaukun ja kassillisen juomia.
Sinivuokkoja Kuikankierroksella
Kotokierroksen ollessa jo lopuillaan tulimme risteykseen, josta Kuikankierros ja Meikonkierros eroavat siitä. Polun ensimmäinen osuus, meidän tapauksessamme Kuikankierrosta, oli sekin sorapäällysteinen hyväkuntoinen, tasainen, polku, joten ajattelimme jo, että tämänhän kiertää hetkessä. Mutta alun jälkeen Kuikankierroskin muuttui maastopoluksi, joka alkuun nousikin melko reippaasti ylämäkeen. Tälläkin osuudella oli kyllä hopeareunuksensa: muutama kukkiva sinivuokko siellä täällä! Olimme nähneet metsästä todennäköisesti kaupunkipihalle siirrettyjä rehevästi kukkivia sinivuokkoja jo Munkkiniemessä edellisellä viikolla, mutta oikeastihan sinivuokot pitää nähdä metsän siimeksessä, ei kaupungissa.
Meikon järven rantaa Näseuddenin niemeä kiertäessään Kuikankierros oli polkuna melko samanlainen kuin Kotokierros: välillä kuljettiin melkein tasaisella metsässä, välillä noustiin ylös pienille kallioille ja seuraavaksi laskeuduttiin taas alas rannalle. Tässä vaiheessa hienosti aurinkoisena alkanut kevätpäivä hiukan petti meidät: tummien pilvien myötä näkymät järvelle eivät enää olleet kesäisen houkuttelevia. Mutta tämäkin järvi ja polku odotti selvästi kesää ja kesäisiä vieraita pelastusrenkaineen kaikkineen.
Kuikkia emme Kuikankierroksella enää nähneet.
Meikonkierros?
Meikonkierroksesta emme omaa, vielä ainakaan, omakohtaisia kokemuksia, mutta sen(kin) kiertänyt ystävämme tuntui kyllä siitäkin pitäneen: ”Suosittelen tuota Meikonkierrosta myöskin. Länsipäässä on vuokra-aikaisia venäläisten tekemiä bunkkereita (tai oli)… ja etelänpuolen kalliolta on upeat näkymät Meikon yli.” Järven pohjoisrannalla olisi kuulemma myös hyvät mahdollisuudet nähdä käärmeitä.
Ehkäpä palaammekin siis vielä Meikon alueelle.
Tätä keväistä juttua hieman kesäisemmän Retkipaikan jutun Meikosta voit halutessasi lukea tästä.
Tämä on käynyt itselläni mielessä useaan otteeseen. Vuokkoja olisi kiva nähdä ja olin lukenutkin, että kuikka-lintuja voisi niin ikään nähdä. Ajattelisin alueen olevan parhaimmillaan keväällä, myös em. asioiden suhteen. Valitettavasti tämä viikonloppu ja kolme seuraavaa on jo täynnä ohjelmaa eikä tuonne ole noiden viikonloppujen aikana mahdollista lähteä käymään. Täytyykin miettiä, että yrittäisikö sitä myöhemmin kevään aikana vai siirtääkö vierailun tulevaisuuteen.
Kiitos Mikko! Kuikkia tosiaan näkyi, mutta olisi kannattanut olla mukana kiikari ja/tai pitempi putki, niin olisi päässyt näkemään niitä vähän lähempääkin!
Paikallisena alkuasukkaana kiitän että nostit tämän kohteen esille, koska se on oikeastaan Kirkkonummelaisten hyvin tiedossa ja jäänyt Porkkalanniemen varjoon joka on lähes aina viikonloppuisin ”tukossa”. Voisin vinkata vielä Linloon saaren, joka sijaitsee Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä – se on ollut oma suosikkini Kirkkonummella. Myös Medvästöön kannattaa tutustua, ja sitten on toki sellaisia paikkoja joista olen ihan hiljaa ja pidän ne omina tietoinaan… :)
Kiitos Jani! Linlokin on ollut tiedossa, mutta päättelin sen karttakuvasta, että saarella risteävät polut voisivat olla parhaimmillaan vähän kevättä kuivemmalla kelillä. Medvästössä olemme tainneet olla joskus kauan kauan sitten, mutta mielikuvat ovat ainakin niin haalistuneita, että sitäkin voisi harkita kesäkohteeksi.
Kiitos hyvästä jutusta! Meikosta olen kuullut mainittavan aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen paikasta lukemani artikkeli. Vaikuttaa esittelyn perusteella vierailun arvoiselta paikalta ja tämä voisi olla loistava kohde jollekin lähitulevaisuuden retkelle. Nuuksiostakin olen kyllä nyt kevään aikana onnistunut löytämään hiljaisempia paikkoja, mutta silloin pitää kyllä mennä merkittyjen reittien ulkopuolelle.
Kiitos Taina! Minua on näissä pääkaupunkiseudun luonnonpuistossa hirvittänyt tuo ainakin ajoittain julkisuudessa annettu kuva niistä, että ellet ole paikalla viimeistään aamukahdeksalta, niin et mahdu edes parkkipaikalle. Sipoonkorpea en ole edes korkannut, joten ehkä sinne aikaisin jonain arkiaamuna, ehkä pilvisellä säällä, niin voisi mahtua mukaan :-)
Olipa kiva juttu! Tamperelaisena paikka ei ollut ennestään tuttu, joten pitää ehdottomasti käydä viikonloppuretkellä. Onko lähistöllä tasokasta majoitusta viikonloppumatkailijalle? Onko Kirkkonummella muita nähtävyyksiä?
Kiitos Eila! Emme oikeastaan ole testanneet majoituksia näin lähellä kotiamme, mutta Kirkkonummella on ainakin Långvik, jossa on kylpyläkin. Kannattanee aloittaa vaikka siitä, jos majoitusta tuolta suunnalta on etsimässä.
Näyttääpä kivalta! Tätä joku suositteli Instagramin puolella meille, kun kyselin retkikohteita pk-seudulta viime viikolla. Emme ehtineet Meikoon asti, mutta täytyy pitää mielessä tämä kohde.
Kiitos Teija! Kirkkonummi on tosiaan, pääkaupunkiseudulta katsottuna, kivan lähellä, joten ehkä jossain vaiheessa ehditte niinkin ”kauas” :-)
Vaikuttaa hyvin rauhalliselta suomalaiselta luontopolulta, jossa pääsee lataamaan akkuja kivenheiton päässä kaupungista. Suomesta löytyy paljon näitä rauhan tyyssijoja, jos vaan osaa etsiä. Itse olin kuullut vain tuosta Meikosta aiemmin, kaksi muuta polkua oli ihan uusia. Mä olen tämän kesän puutarhahommissa, joten sinivuokkoja on tullut täälläkin bongattua :)
Kiitos Cilla Maria! Vähänhän metsässä on märkää näin alkukeväästä, mutta kivan raikasta ja metsässä, ainakin sammaleiden muodossa, vihreääkin jo ennen lehtien puhkemistakin.
Porkkalanniemi ja Linlo on jo tulleet tutuiksi, mutta Meikossa en ole vielä ehtinyt käymään. Se on kyllä ollut listalla pitkään, joten hyvä tietää, että Kotokierros on kiertämisen arvoinen. Ehkä sinne ehtisi jo tänä keväänä.
Kiitos Katja! Meillä näistä Kirkkonummen kohteista voisi seuraavaksi olla vuorossa Linlo. Porkkalanniemellä tulikin käytyä viimeksi viime syksynä.