Kaupallinen yhteistyö Visit Åland ja Tallink Silja
Bomarsundin linnoituksen rauniot ovat kautta vuosien olleet meille tärkeä paikka Ahvenanmaalla. 70-luvun lopulla pystytimme oranssin Sopu-telttamme sen kupeeseen helteisenä kesänä ja 90-luvulla purjehdusreissulla Ahvenanmaalla sadepäivää viettäessämme ”pakotimme” nostalgiasyistä muutkin venekuntamme jäsenet märille raunioille. Sittemmin olemme palanneet Bomarsundiin taas kerran aurinkoisellakin säällä.
Mutta vasta tänä vuonna, tälläkin kertaa hiukan sateisessa säässä, tulimme kiertäneeksi aluetta vähän laajemminkin. Aikaisemmilla kerroilla olemme lähinnä viipyilleet päälinnoituksen liepeillä. Tällä kertaa aloitimme kierroksen Brännklintin tornilta, nousimme Djävulsbergetille ja jatkoimme sieltä vielä Notvikin torniin.
Koko linnoitusalueen kiertävä polku on pituudeltaan noin 4,2 kilometriä ja sellaisena antaa hyvän kuvan siitä miten valtavasta linnoituksesta on ollut kyse. Turkoosilla merkityllä osuudella polku on helppokulkuinen, mutta Brännklintstornetin ja Notvikstornetin välillä polku kulkee metsässä ja kallioilla ja sisältäen paikoitellen jyrkempiäkin nousuja ja portaita.
Bomarsundin linnoitus
Haminan rauhassa 1809 Ruotsi luovutti Suomen ja Ahvenanmaan Venäjälle. Sodan jälkeen 2 000 venäläistä sotilasta jäi Ahvenanmaalle ja sodan jälkeen ympäri maakuntaa rakennettiin yli 30 patteria strategisille paikoille. Bomarsundiin rakennettiin linnoitus ja laivastotukikohta alkaen vuonna 1832 ja jatkuen aina linnoituksen antautumiseen asti vuonna 1854.
Osana Krimin sotaa (1853-1856) länsivallat valloittivat Oolannin sodassa Bomarsundin elokuussa 1854 ja räjäyttivät sen lopulta.
Bomarsundin linnoitus on rakennettu ajatuksella, että mahdolliset hyökkääjät tulisivat pohjoisesta, ei etelästä Lumparninselältä, sillä sinne johtavaa Ängösundia pidettiin liian kapeana sotalaivoille. Virhe: brittiläiset sotalaivat tulivat juuri Ängösundista.
Pariisin rauhankongressissa 1856 päästiin sopimukseen, että Ahvenanmaata ei saisi enää linnoittaa.
Brännklintin tornilta Notvikin tornille
Pieni vaellusretkemme alkaa kevyellä tutustumisella Brännklintin torniin. Oppaamme taitaa kuitenkin tietää, ettei tähän kannata uhrata paljoa aikaa, sillä Notvikin torni on paljon näyttävämpi, kuten itsekin pääsemme kohta näkemään.
Polku kulkee aluksi matalilla kallioilla, jopa pienillä teillä, matkalla Djävulsbergetille, jonne pysähdymme hetkeksi ihailemaan maisemia. Lahden toisella puolella näemme jo Notvikin tornin ja tieto siitä, että seuraavaksi laskeudumme turkoosin lahden poukamaan ja takaisin ylös hirvittää hetkellisesti, mutta askel askeleelta etenemällä kaikki menee ihan hyvin, vähän jyrkemmissäkin kohdissa, vähän kosteillakin kallioilla.
Notvikin torni on säilynyt parhaiten Bomarsundin linnoituksen torneista ja innostumme mekin niin ihailemaan linnoituksen kaarien kehystämiä näkymiä merelle kuin hiukan ilkikurisesti nousemaan vanhoille tykeille.
Ahvenanmaalainen omenamehukin tekee viimeistään tässä vaiheessa hyvin kauppansa!
Prästön monet hautausmaat
Notvikin tornilta katselimme myös salmen toiselle puolelle niemen kärkeen, jossa sittemmin kokonaan tuhoutunut Prästön torni joskus sijaitsi. Jatkoimmekin matkaa Prästön saarelle, tosin retkibussillamme, emme enää kävellen, vaikka teoriassa sekin olisi ollut mahdollista.
Prästössä kävimme tutustumassa muutamiin saaren vanhoista hautausmaista. Bomarsundin linnoituksen rakentamisen aikoihin ja sen jälkeenkin alueella eli niin venäläisiä sotilaita kuin siviilejä ja sotavankeja monesta eri kulttuureista. Monet heistä myös kuolivat Bomarsundissa ja heidät haudattiin kukin uskontonsa mukaisesti hautausmaille, joita perustettiin kreikkalaisortodokseille, muslimeille, luterilaisille, roomalaiskatolisille ja juutalaisille. Hautakivia on edelleen jäljellä kymmeniä.
Prästön saarellakin kiertää luontopolku, mutta tällä kertaa tyydyimme lyhyeen kierrokseen keväisen vehreässä luonnossa ja hautausmailla.
Ahvenanmaa 100 vuotta ja uusi vierailukeskus
Ahvenanmaan itsehallinnosta päätettiin 24. kesäkuuta 1921 Genevessä: Ahvenanmaa kuuluisi Suomelle ja valtio velvoitettiin takaamaan maakunnan asukkaiden oikeudet ruotsin kieleen, kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin. Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontui ensimmäisen kerran 9. kesäkuuta 1922, jota juhlitaan nykyään Ahvenanmaan Itsehallintopäivänä, joten ensi kesänä Ahvenanmaalla juhlitaan!
Osana 100-vuotisjuhlallisuuksia Bomarsundiin on nousemassa uusi vierailukeskus, josta keväällä 2021 on nähtävissä vasta perustukset, mutta kesällä 2022 ehkä sitten jo uusi ja upea keskus.
Nostalgia-osuus
Kun tulin aloittaneeksi jutun maininnoilla muistoistamme Ahvenanmaalla mm. Bomarsundin osalta, niin otetaan tähän mukaan vanhempi juttumme Ahvenanmaan muistoistamme. Mukana myös melkein romanttiseksi luokiteltava kuva Bomarsundin raunioilta 90-luvulta :-)
Silja Galaxyllä Turusta Maarianhaminaan
Ahvenanmaalle matkasimme tällä kertaa Turusta Silja Galaxy -laivalla mukavalla 8:20 – 13:25 aikataululla. Valoisina kesäaamuina klo 8:20 lähtö Turustakaan ei pääkaupunkiseudullakaan asuville tarkoita järjettömän aikaista heräämistä ja perillä Ahvenanmaalla ehtii jo saapumispäivänä tehdä yhtä jos toista, kuten meidän tapauksessamme vaikka vaellusretken Bomarsundin linnoitukselle ja illalliselle Brasserie Ångbåtsbryggan -ravintolaan.
Tällä kertaa yövyimme Park Alandia -hotellissa, mutta aikaisemmilla kerroilla olemme testanneet myös mm. Hotel Arkipelagin Maarianhaminassa. Pienessä kaupungissa kaikki on kuitenkin lähellä, valitsit oikeastaan minkä hotellin tahansa.
(Kuvat, joiden kuvateksteissä ei mainita kuvaajaa, ovat omiamme.)
Olen jo päättänyt, että kesällä pistäydymme Bomarsundin linnoituksella, muutaman pakollisen Ahvenanmaalla olevan nähtävyyden ohella. Muota sitten lisäksi jotain kohteita vähemmällä suunnittelulla, jos siltä silloin tuntuu. Täytyy myöntää, että tuo rakennusajankohta pääsi yllättämään. Luulin vanhemmaksi.
Kiitos Mikko! Bomarsundille kannattaa tosiaan varata hetki – ja käydä vaikka päälinnoituksen lisäksi Notvikenin tornilla ainakin.
Tosi hyvä idea Siljalta ottaa tuo Maarianhamina päivämatkakohteeksi tänä kesänä.
Itselläni on jo vuosia Ahvenanmaalla käynnistä, vaikka laivoilla käytiin Suomessa asuessa säännöllisesti.
Tosin edelleenkin Suomessa käydessä ollaan yritetty ehtiä samalla jollekin risteilylle tai sitten ollaan lennetty kotiin Tallinnasta, että on saatu Silja Europan risteily Helsingistä menomatkalle.
Nuo Siljan ja Visit Ålandin pressimatkat tuntuvat olevan varsin hyvin järjestettyjä. Patikointihan on mullakin yksi pääteemoista, joten tämä luontoretkikin oli kiinnostava lukea, mutta erityisesti mulla tietysti ne ruokamatkailuaiheiset reissut kutittelisi. Ahvenanmaa on panostanut hyvin näihin paikallisiin ruokateemoihin, omien tuotteiden brändäämiseen jne.
Kiitos Tanja! Eiköhän noita ruokajuttujakin ole ilmestynyt tai ilmesty, sillä puolet ryhmästämme, eli yli 10 henkeä, taisi ”vain” kierrellä Ahvenanmaan ravintoloita.
Ihana nostalgiakuva 70-luvulta! Oma ensivisiitti Ahvenanmaalle osui 80-luvulle, mutta mistähän löytyisi tämän reissun kuvasaldoa? No, ehkä parempi muistella menneitä ilman konkreettisia todisteita – Ahvenanmaa jäi mieleen kauniina paikkana, jonne oli ilo palata sittemmin piiitkän ajan päästä vuonna 2018.
Kiitos Maarit! Turussa asuneena ja kesät Turun saaristossa viettäneenä ja sen jälkeen mm. Saaristomerellä purjehtineena Ahvenanmaa on tosiaan ollut kohteenamme aika monta kertaa – ja varmasti päädymme sinne vielä jatkossakin ellei nyt ihan vuosittain, niin ainakin aina silloin tällöin.
Sataakohan Bomarsundissa aina, siltä tuntuu. Erityisesti se ei ole kiva, kun kalliot ovat liukkaat. Jospa se hävittiinkin sen takia, ettei siellä pysy pystyssä. Minun ensimmäinen kertani Ahvenanmaalla oli 1982, mutta Bomarsund sai odotella sankolistalla pitkälle. Vuoden 1982 reissun suurin elämys oli kaulushaikaran puhaltelu Finströmissä.
Kai nyt stressimatkalla edes ålandspannkaka tarjoiltiin?
Kiitos Stacy! Ainakin silloin 70-luvulla Bomarsundissa oli aurinkoistakin, mutta kieltämättä mekin olemme nähneet sen useamman kerran sateessakin :-)
Pressimatkalla me taisimme olla ainoat, jotka ymmärsimme sen verran ohjelmasta livistää, että saimme omakustanteisesti ostettu myös ålandspannkakan – muut jäivät ilman tätä elämystä!