Heinäkuisella ”majakkakierroksellamme” vierailimme myös muutamassa kansallispuistossa sikäli kun ne osuivat sopivasti reitille. Seinäjoelta matkaa jatkaessamme suuntasimme ensimmäiseksi Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon ja sieltä vielä samana päivänä Lauhanvuoreen ennen Karviaa, josta olimme varanneet yöpymisen ajatellen sitä, että kahden kansallispuistopolun jälkeen emme enää halua ajaa kovin pitkälle.
Kauhaneva-Pohjankangas
Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa olimme valinneet, parikin suositusta siitä saaneena, kohteeksi Katikanjonissa kulkevan 2 kilometriä pitkän Katikankierroksen. Katikanjoni on uusin lisäys (2010-luvulla) luonnonpuistoon, jonka suurin alue on ehkä Kauhanevan suoalue.
Katikanjonin alue on hiekkamaata, johon vesi on syönyt paikoitellen jopa 20 metriä syvän uran. Täällä virtaa Katikanluoma, pieni joki, joka ylitetään reitin varrella moneen kertaan, siltoja pitkin. Kanjonin pohjalla ilmasto on kosteaa ja kasvillisuus on rehevää lehtoa, kun taas ylhäällä saattaa olla hyvinkin kuivaa. Korkealla on myös Kolmentuulenlakki, jolta aukeaa näköalat kolmeen suuntaan. Monessa kohdin polkua ylä- ja alamäkiä on helpotettu uuden tuntuisilla portailla tai vähintään köysikaiteilla.
Kaksi kilometriä saattaa kuullostaa kesyltä, mutta reitin kiertäessä kanjonia nousuja ja laskuja kertyy paljon. Heinäkuussa myös hyttysiä oli ihan riittävästi!
Lauhanvuori
Katikanjonista parkkipaikalta oli vain lyhyt, joskin pölyinen, matka Lauhanvuoren näköalatornin parkkipaikalle.
Lauhanvuori erottuu Pohjanmaan muuten tasaisesta maastosta ja sen myötä sen kasvillisuus ja geologia ovat lähialueista poikkeavia. Lauhanvuorelle onkin yksi Suomen kolmesta geopark-kohteesta, eli kohde kansainvälisen ainutlaatuisten geologisten kohteiden verkostossa. Muut kaksi ovat Rokua ja Saimaa.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi myös mainita, että puistoon ollaan palauttamassa alueen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia metsäpeuroja yhteistyössä Korkeasaaren kanssa.
Lauhanvuoressa valintamme oli vajaan kolmen kilometrin mittainen Rantapolun rengasreitti. Alkuun ihmettelimme polun nimeä, eihän täällä ole rantaa lähimaillakaan, mutta asia selvisi polun varrella olevista oivista rastikylteistä. Polun korkeammat kohdat ovat muinaisrantaa ja matalimmissa kohdissa kävelimme entisellä merenpinnan tasolla. En myöskään olisi osannut ajatella, että Lauhanvuori on yksi Suomen korkeimmista vaaroista! Jos Katikanjonissa hyttyset vähän kiusasivat, niin Rantapolulla muurahaisia ja muurahaiskekoja oli paljon, mutta niistähän ei sillä lailla ole retkeilijälle haittaa.
Rantapolun kiertämisen jälkeen kiipesimme välipalana Lauhanvuoren näkötorniin, joka on seitsemäs laatuaan tällä paikalla ja niitä ennenkin paikalla on ollut palovartio- ja kolmiomittaustorneja. Edellinen näkötorni paloi 2002 ja tämä on valmistunut vuonna 2004.
Näkötorninkin opasteet ansaitsevat erityismaininnan, sillä niistä selvisi kivasti eri suunnassa sijaitsevat kohteet, jotka hyvällä tuurilla korkeasta tornista saattoi nähdäkin. Keväisin torni on suosittu paikka tarkkailla mm. petolintujen, kurkien, joutsenten ja hanhien muuttoa, mutta keskellä kesää ja keskellä päivää emme mitään erityisiä lintuhavaintoja onnistuneet tekemään.
Lauhanvuoressa halusimme nähdä myös Kivijatan muinaisrannan, mutta siellä ylitimme tosiaan vaan ison kivisen pellon, muinaisrannan.
Kivijata on hiekkakiveä, lohkareiksi murentunutta kalliota, jota jääkausi, maanjäristykset ja muinaista merenrantaa huuhdelleet aallot ovat muokanneet.
Vajaan viiden kilometrin pituista Pirunpolkua emme enää heinäkuun helteissä lähteneet kahden muun luontopolun ja yhden näköalatornin jälkeen kiertämään.
Numerot 13 ja 14
Kauhaneva-Pohjankangas sai kunnian olla 13. kansallispuistomme ja Lauhanvuori 14. Pienessä Etelä-Suomen kansallispuistojen kartassa vasemmalla on keltaisella väritettyjä neliöitä kuitenkin vaan 13, sillä 14. puisto on ainoa Pohjois-Suomessa vierailemistamme kansallispuistosta, eli Pyhä-Luosto.
Pirunpesä Jalasjärvellä
Lauhavuoren Pirunpolun seuraksi voisi vielä sopia Jalasjärvellä sijaitseva Pirunpesä. Ystävän suosituksesta kävimme sitäkin välillä Seinäjoki – Karvia vilkaisemassa, mutta se tuli ohjelmaamme vähän ylimääräisenä numerona emmekä sitten halunneet viettää puolta päivää odotellen sen aukeamista. 23 metriä syvä hiidenkirnu on ymmärrettävästi tiukasti aidattu, mutta sen ympäristöä pääsee kyllä tutkimaan myös aukioloaikojen ulkopuolella.
Mutta ei hätää, Heidin Himomatkaaja-blogin jutussa pääset kurkistamaan myös hiidenkirnuun:
Pohjankangas yllätti aikoinaan positiivisesti, tykättiin siitä kovasti. Kun kävimme Lauhanvuoressa, oli tuo näkötorni harmillisesti kiinni, siellä olisi kiva päästä käymään. Ei tule kovin usein vastaan yhtä korkeita näkötorneja.
Kiitos Mikko! Nuo ovat kyllä harmillisia, että kun kerrankin olet jollain suunnalla, ehkä kaukanakin kotoa – ja ehkä vaan tuon yhden ainoan kerran – niin sitten osuu kohdalle, että kohde ei olekaan auki. Meiltä jäi se Pirunpesä kokematta Jalasjärvellä, kun ei viitsitty hukata aikaa siellä sen odottamiseen, että kello tulisi 12, kun muuten olimme ajoissa liikkeellä päivän muun ohjelman takia.
Oho! Häh! Ensireaktiot kun luin Katikankierroksesta. Kauhanevalla oon käyny kiertämässä Kauhalammin ja Lauhanvuorella muutamia kiertoja, enkä siltikään oo törmännyt tuohon kanjoniin. Pohjanmaalla muka kanjoni? Kiitos vinkistä, tämä sai kyllä itseni niin hämmentyneeksi, että pitää varmaan joskus käydä tämäkin katsomassa! :)
Kiitos kommentistasi! Tuo Katikankierros on, siis netistä lukemani tiedon perusteella, uusin lisäys tuohon Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon – ja ehkä siis juuri siksi, että se on harvinaisempaa luontoa tuolla suunnalla.