Vuorossa Yli 100 maata kuvina -sarjamme kahdeksas osa, eli maat 113-128. Sarjan yhdeksännen osan osalta pitäisi vielä päättää, että kokoanko jutun ”vain” 12 maasta, vai jäänkö odottamaan siitä tavallaan vielä puuttuvaa 4 maata, sillä ennen koronataukoa pääsin ”vasta” lukuun 140.
Tämän erän matkat ajoittuvat keväästä 2018 – kevääseen 2019, eli vuoden aikana kävimme 16 maassa. Kun mukana on vielä keväästä 2018 Karibian pieniä maita ja kevään 2019 pitkä Suuri Guineanlahden kierros, niin kivastihan noita kertyi vuodessa. Hyvä, että kertyi, etenkin nyt elämää taaksepäin katsoen – olisi kannattanut matkustaa vielä enemmän aikaan ennen koronaa!
Kartalla lisää näkyvää väriä kertyi tässäkin erässä lähinnä läntisessä Afrikassa ja muutama maa Aasiassa. Karibian osalta kuten edellisessäkin erässä maat olivat kooltaan sen verran vaatimattomia, että maailmankartan tasolla niitä tuskin erottaa.
Kuten aikaisemminkin, maakohtaiset kuvaukset olen näissä jutuissa tarkoituksella kirjoittanut ulkomuistista, tukeutumatta aikaisempiin blogijuttuihimme: ideana, että näin menetellen matkan oleelliset asiat pääsevät parhaiten esille. Kuvaukset blogijutussa ovat myös erit kuin Instagram-kuvissa, jotka pääset halutessasi näkemään klikkaamalla kunkin maan otsikkoa.
Tässä maat 113-128:
Karibiaa lentäen -kierroksemme loput maat
113 Barbados
Barbadokselta mieleeni on jäänyt ainakin, että Karibiallakin voi sataa. Toisaalta eihän saari, kuten Barbados, voisi olla niin vehreä kuin se on, ellei siellä joskus sataisi. Sää kuitenkin kirkastui perjantai-illaksi ja pääsimme kiertelemään saaren perjantai-juhlaan, Oistins Fish Market -tapahtumaan pahemmin kastumatta.
Aventuran yleensä hyvätasoinen ja persoonallinen hotellivalintakin petti täällä hiukan: edes shampoota huoneissa ei ollut tarjolla, joten piti käydä ostoksilla. Yleensä jos tiedossa on hotellitason majoitusta otan mukaan vaan omat hoitoaineet ja luotan siihen, että shampoota on joka paikassa.
114 Grenada
Grenadassa koimme ensin risteilyturisteilla täytetyn saaren, satamassa taisi ensimmäisenä päivänä olla parikin isoa risteilyalusta. Seuraavana päivänä, olisiko ollut pitkäperjantai jopa, laivoja ei sitten sattumalta ollut yhtään ja näimme ihan erilaisen saaren. Paikalliset lennättivät rannoilla leijojaan ja monet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Fort Georgen linnoitukselta oli kivat näkymät kaupunkiin ja hotellin aamiaisellakin tarjottiin muskottipähkinää, joka turismin ohella taisi olla yksi saaren pääelinkeinoja.
115 Saint Vincent ja Grenadiinit
Pääkaupunki Kingstownin illassa ei kuulemma kannattanut itsekseen kuljeskella – tiedä siitä, mutta tyydyimme opastettuun kaupunkikävelyyn ja näimme kaupungin rosoisen rähjäisiä kujia, jotka turistin silmään olivat pittoreskeja, mutta ehkä noilla kujilla asuvat olisivat toivoneet, että rakennukset olisivat olleet paremmassa kunnossa ja pyykinkin olisi kuivattaa muualla kuin joen rantapenkereellä. Hotellimme korkeammalla vuoren rinteillä oli kuitenkin mitä parhain ja näkymä Kingstowniin huikea. Sademetsäretken teimme aamulla ennen risteilyturisteja – ei tarvinnut paljon jonotella polulla.
116 Saint Lucia
Saint Lucia oli melkein turhan iso yhdessä päivässä kierrettäväksi – teimme pitkän päiväretken, joka näytti meille luultavasti kaikki saaren oleellisimmat nähtävyydet. Pääkaupunki Castries ei täälläkään taida edustaa saaren parhaimmistoa, mutta läheisen Rodney Bayn alueen rannoilla oli mukava niin asua kuin istua iltaa rantaravintolassa auringonlaskua katsellen. Pitonit näimme etäältä, kiipeämään emme ryhtyneet, mutta kasvitieteellisen puutarhan sen sijaan kolusimme aika tarkkaankin.
Kaikki kevään 2018 Karibian kierroksesta julkaisemamme jutut löydät tästä yhteenvedosta:
Kaksi erillistä matkaa Aasiaan
117 Mongolia
Mongoliassa kävimme kesäkuussa, mikä matkailun ”vuosikellomme” mukaan oli poikkeava ajankohta kaukomatkalle, mutta Mongoliassa on talvella sen verran kylmää, että valitsimme kesän. Samalla matkalla maistelimme hiukan ei ihan Trans-Siperian junalla, mutta Trans-Mongoliaa, sillä matkasimme Mongoliaan Pekingin kautta, eli lensimme Pekingiin ja astuimme siellä junaan, joka vei meidät Ulan Batoriin 36 tunnissa. Mongoliassa vietimme muutaman päivän pääkaupungissa ja muutaman päivän Tereljin luonnonpuistossa jurtassa asuen, tosin olimme valinneet luksusjurtan, jossa oli kylpyhuonekin. Kuten Peking – Ulan Bator -junassakin matkustimme kahden hengen hytissä, jossa oli oma kylpyhuone.
118 Myanmar (Burma)
Lokakuussa 2018 teimme kiertomatkan Mandalay – Bagan – Inle – Yangon Myanmarissa – ja onneksi teimme, sillä sittemminhän tuokin maa taas käytännössä sulkeutui turisteilta. Baganin temppeleitä oli uskomattoman monta ja elämä vetten päällä Inle-järvellä erilaista. Inle Heritage -hotelli, sekin keskellä Inle-järveä, vetten päällä, on yksi parhaiten mieleeni jääneistä hotellikokemuksista maailmalla. Yangonissa stupat olivat komeita – ja samoin keskustan ruuhkat, vaikka kaksipyöräiset tästä kaupungista puuttuvatkin, keskustasta ainakin.
Suuri Guineanlahden kierros
119 Benin
Aloitimme Beninistä, jossa tutustuimme niin pääkaupunkiin kuin Grand-Popoon, joka samoihin aikoihin tuli tutuksi monellekin suomalaiselle ripulirokotetutkimuksesta, joka toteutettiin Grand-Popossa, jossa suomalaisilla oli jo Juha Vakkurin perustaman Villa Karon myötä jalansijaa. Me emme saaneet ripulia, vaan vietimme muutaman päivän rannalla ja voodoo-festivaaleilla Afrikan rytmiin totuttautuen mennen kuin jatkoimme matkaa naapurivaltio Togoon.
120 Togo
Kierroksemme kuusi Afrikan maata olivat kaikki jossain määrin erilaisia, vaikka ensimmäiset neljä niistä saman lahden rannalla sijaitsivatkin. Togosta mieleen jäi suuret markkinat, joita kiertelimme – ja ihan erityisesti fetissimarkkinat, joissa myytiin jotain ihan muuta kuin länsimaisilla markkinoilla, eli voodoossa käytettäviä eläinten raatoja tai niiden osia. Pysähdyimme ensin pieneen kylään, jonka hiekkaisilla kujilla kaupat olivat pieniä myyntipöytiä, mutta kun pääsimme pääkaupunki Lomeen, niin kaupunkikuva muuttui jo taas länsimaalaisellekin normaalimmaksi. Lomen hotellistamme jäi mieleeni kuulemma Länsi-Afrikan suurin uima-allas, olympiakokoa (50 metrin allas).
121 Ghana
Ghanan osalta olimme Aventuran kiertomatkaan hiukan pettyneitä, sillä useamman osallistujan etukäteen esittämistä toiveista huolimatta, alkuperäisestä matkasuunnitelmasta poiketen, vierailumme rajoittui Accraan ja yhteen vuorokauteen. No, Accran kaupunkikierroksella näimme kuitenkin jotain ja opimme maan historiastakin yhtä jos toista, ja ehdimme me täälläkin pistäytymään Guineanlahden rantahiekalla.
122 Norsunluurannikko
Matkaohjelmassa Ghanasta nipistetyt päivät saimme sitten nauttia rantaelämästä Norsunluurannikolla, kahdessakin rantakohteessa pääkaupunki Abidjanin lisäksi. Juuri nythän Abidjan on taas ollut uutisissa siellä todetun ebolatapauksen takia, mutta tuolloin, pari vuotta sitten, maa oli enemmän vielä vuoden 2016 tunnettu terrori-iskusta, jota oli vaikea vielä talvella 2019 olla huomaamatta Grand-Bassamin alueella, sillä poliiseja/sotilaita oli läsnä melko paljon ja asuimmehan sattumalta samassa hotellissa, Etoile du Sud, jonka uima-altaaseen osa uhreista tapettiin. No, nyt oli kuitenkin ihan rauhallista, ainakin sen jälkeen kun saimme vaihdettua katosta vettä sänkyymme tiputtaneen huoneemme toiseen.
Gabon vaihtui lennossa Kameruniin
123 Kamerun
Kameruniin emme vielä kiertomatkaamme aloittaessamme olleet ollenkaan menossa, mutta kun Norsunluurannikolla selvisi, että ryhmämme ei ollutkaan saanut viisumeja Gaboniin, niin Gabon vaihtui lennossa Kameruniin – paitsi yhdellä ryhmämme jäsenellä, joka oli hakenut viisumin itse ja saanut sen. Aventuran kautta kukaan ei niitä ollut saanut. No, meille Gabon tai Kamerun kelpasi yhtä hyvin, sillä kummassakaan emme olleet ennen käyneet, mutta ryhmässämme oli myös henkilöitä, jotka tämän takia päätyivät toisen kerran Kameruniin katsomaan Mefoun keskukseen tasamaan gorilloja ja muita ihan mielenkiintoisia kädellisiä. Kamerunin pääkaupungissa kävimme myös isoilla markkinoilla, jonne emme saaneet ottaa mukaan mitään, ei kameraa, ei edes puhelinta, turvallisuussyistä, kuulemma. Niin sitten savimaalla kasoissa myytävät tomaattikeot jäivät vaan mielikuvien varaan – kuten myös markkinoilla vilistävät rotat.
124 São Tomé ja Príncipe
São Tomé ja Principe koostuu nimensä mukaisest kahdesta saaresta, eli São Tomésta ja Principestä. Selvitimme kevyesti mahdollisuutta vierailla myös Principellä, mutta muutaman päivän aikana siinä ei oikein olisi ollut järkeä tarjolla olevilla yhteyksillä. Sen sijaan kävimme päiväntasaajalla Ilhéu das Rolaksen saarella. Matka sinne tarjosi samalla kivan läpileikkauksen koko São Tomén saaresta, näytti meille myös Pico Cão Grande -vuoren (663 m) ja öljypalmuviljelmiä ja opetti siinä sivussa, että matkaa huonoilla teillä matkaa ei voi mitata kilometreissä vaan siihen kuluvassa ajassa.
125 Angola
Angolaan saavuimme aamuyön tunteina. Asia jäi erityisen hyvin mieleeni sen takia, että pienenkin ryhmän viisumien tarkastamiseen kului tuntikausia, minkä ajan tietysti istuimme lentokentän epämukavilla muovituoleilla. Ilmassa oli myös lievää jännityksen tuntuakin Gabon-kokemuksen jälkeen tilanteessa, jossa Angola oli vasta avannut rajansa turisteille. Lopulta pääsimme kuitenkin business-tason hotelliimme Luandan hyvällä alueella ja saimme ohjeet liikkua kaupungissa, etenkin iltaisin, varoen ja vain tiettyjä taksiyhtiöitä käyttäen. No, selvisimme me hengissä Luandastakin, niin taksimatkasta pimenevässä illassa kuin lyhyestä vierailusta poliisiasemalla, tilanteessa, jossa meitä epäiltiin sen kuvaamisesta. Angola, öljyvaltiona, erottautui muista vierailemistamme maista pilvenpiirtäjineen, mutta elintaso ei täälläkään ulotu kovin isolle osalle kansaa.
Kaikki Guineanlahden kierrokselta julkaisemamme jutut löydät tästä yhteenvetojutusta:
Jutussa mainittu pieni erimielisyys matkanjärjestäjän kanssa on edelleen kuluttajariitalautakunnan käsiteltävänä.
… ja heti takaisin Afrikkaan
126 Mauritania
Lukijamme ja ahkera kommentoijamme Daniel oli vinkannut meille jo kait muutamaankin kertaan, että Mauritanian Nouakchottiin on hyvä lentoyhteys Las Palmasista. Päätimmekin sitten tamperelaisten matkaystäviemme kanssa käydä vielä kevättalvella 2019 Mauritaniassakin: halpalentoyhtiön edulliset lennot Kanarialle, Las Palmasissa mennen tullut yöpyminen varmuuden vuoksi ja sieltä lennot Nouakchottiin. Las Palmas – Nouakchott -lento ei ole pitkä, mutta selkeästi matka Euroopasta Afrikkaan. Nouakchottiin saavuimme keskelle hiekkamyrskyä, mutta hyvin kaikki meni, ihan omatoimisestikin, Afrikassakin. Tai siis, oli meillä paikallinen opas/kuljettaja, joka mukava olikin, mutta olimme hänetkin ihan itse löytäneet muistaakseni jonkun Facebookin matkailuryhmän vinkistä.
Tadžikistan, Uzbekistan, Turkmenistan
127 Tadžikistan
Kevättalveen 2019 mahtui vielä yksi kiertomatka, tällä kertaa toisen hovihankkijamme, Arial Travelin, toteuttamana. Tadžikistanin viisumi aiheutti sekin hiukan huolta, sillä vaikka sen netistä helposti saimmekin, niin niihin ei tulostunut valokuviamme, vaikka ne ohjeiden mukaan sivulle latasimmekin ja pääsymme lennolle oli melkein tyssätä tähän. Sisääntsekkauksessa virkailija soitti ensin esimiehelleen, joka sitten taisi vielä soittaa monen monta puhelua, ennen kuin he tulivat siihen tulokseen, että nämä ovat silti kelvollisia todistuksia myönnetyistä viisumeista (varsinaiset viisumit taisi saada vasta rajalla) ja pääsimme koneeseen. Tadžikistanin Dushanbessa elettiin kaunista kevättä, mutta matkamme jatkui vuorten yli Uzbekistanin puolella ja siellä, lumen keskellä, lämpimämmätkin vaatteet olivat tarpeen.
128 Uzbekistan
Uzbekistanissa vierailimme Tashkentissa, Samarkandissa ja Bucharassa. Tashkent – Samarkand välin matkustimme nopealla junalla, mutten liikuimme bussilla. Tashkentissa otimme tuntumaa turistin monenlaiseen todellisuuteen: puhelinoperaattorin liikkeessä paikallista SIM-korttia ei irronnut, kun meillä ei ollut passeja mukana, mutta myöhemmin hotellin aulassa niitä myytiin samalle operaattorille ilman passiakin. Välillä Uzbekistan tuntui loputtomalta jonolta komeita moskeijoita ja mausoleumeita, jotka toki olivat kauniita kaikki, mutta saman tyyppiseen kauneuteenkin vähän turtuu. Etenkin Samarkandia taidettiin kyllä aikoinaan pitää maailman keskipisteenä, joten Registan-aukion loisto on kyllä sikäli ymmärrettävää ja siellä kannatti ehdottomasti vierailla.
Näihinkään maihin emme ole palanneet toistamiseen
Kuten jo maiden 81 – 96 ja 97 – 112 kohdalla totesin, niin nyt liikutaan jo enimmäkseen maissa, jonne en usko meidän enää koskaan palaavaan, ellei sitten jollekin Karibian saarelle matkalle toiselle saarelle lentoyhteyksien takia. Guineanlahden valtioista Ghana jäi kiertomatkallamme tammikuussa 2019 melko vähäiselle huomiolle ja samasta syystä kun voisin kuvitella, että matkalla jonnekin päätyisimme jollekin näistä Karibian saarista matkalla jonnekin muualle, niin Ghanan Accra oli ainakin aikaan ennen koronaa jonkinmoinen lentohubi tuolla suunnalla, joten sinnekin voisimme päätyä samasta syystä – ja ehkä, jos niin kävisi, ottaa sinne pari lisäpäivääkin.
Jutun otsikkokuva on Mark O’Travel -sovelluksesta, johon olen tämän projektin myötä alkanut tallentaa vierailut näihin maihin ajoitettuina, eli kuvassa ovat jollain tarkkuudella maat 1-128, maan tarkkuudella. Myös blogimme karttasivu piirtää vierailemamme maat kartalle, mutta siitä puuttuu aikajana – siitä löydät kuitenkin halutessasi kunkin maan kohdalta kaikki kyseisestä maasta kirjoittamamme jutut.
Nyt mennään jo maissa joissa en ole niinkään käynyt – vain neljässä (Mongolia, Myanmar, Uzbekistan ja Tadjikistan). Karibian pienillä saarilla ja Guineanlahden maissa ei ole tullut käytyä. Näistä ehkäpä Sao Tome ja Principe – voisi kiinnostaa sijainnin puolesta, mutta muista maista en osaa sanoa, vaikka luin juuri Juha Vakkurin kirjaa alueen maista. Karibialle jos suuntaisi niin sitten pitäisi viettää kuukausi tai pari saaria kiertäen. yhdistäen Keski-Amerikan maihin — tai voihan olla se, että erehdyn lähtemään risteilyalukselle näillä saarilla ”käväisemään”.
Käydyistä kohteista ehdottomasta Uzbekistaniin tekisi mieli palata, mutta ehkäpä muulloin kuin kesällä jolloin siellä käydessä lämpötilat olivat päivisin aina yli 43 astetta. Korkein lämpötila Kyzylkumin aavikolla oli 54 astetta, ja olin yötä aavikolla jurtassa (saunassa). Mongolia oli myös upea kohde, ja ehkäpä seuraavaksi pitäisi käydä länsi-Mongolian alueella Altai-vuorilla.
Kiitos kommentistasi Jani! Sao Tomelle oli ainakin vielä ennen koronaa kelvolliset, myös hinnaltaan hyvällä tuurilla, yhteydet Lissabonista sen Portugali-historian takia. Samoin aikaan ennen koronaa Karibialla oli muutama sellainen risteilyreitti, jota ihan markkinoitiin Suomessa maabongariristeilyinä, eli reittiin kulki tosi monen maan kautta. Mongoliaan tosiaan kesä oli hyvä ajankohta – Uzbekistaniin ehkä ei, mehän olimme siellä maaliskuussa ja se oli ihan ok.
Tässä olikin useita kiinnostavia maita, joissa emme ole käyneet. Toisaalta, tuuskin todellisuudessa tulevat olemaan matkakohteina ihan lähitulevaisuudessa, vaikka koronatilanne matkat sallisiin. Noista Afrikan maista erityisesti Benin ja Togo kiinnostaa, samoin suuri osa noista Aassian maista. Itselläni olisi samanlainen toive kuin Janilla, että Karibialle lähtiessä olisi mukava varata kunnolla aikaa ja tutustua useisiin kohteisiin samalla matkalla.
Kiitos Mikko! Jokaisessa maassa on oma mielenkiintonsa. Jotkut arvelivat Guineanlahden kierroksemme aikana, että sen monet maat olisivat ”liian samanlaisia”, mutta kyllä minä edelleen parin vuodenkin jälkeen reissusta osaan erottaa näihin maihin liittyvät muistot ja tunnelmat toisistaan. Angolassakin oli oma viehätyksensä, ehkä erityisesti siksi, että se(kin) oli pitkään niin suljettu turisteilta.
Sattuipa mielenkiintoisia maita tähän postaukseen! Karibian kierros on ollut kauan jo haaveena, mutta haasteelliseksi sen tekee matkustusajat. Ei satu Suomen kesäloman aikoihin olemaan Karibialla mitkään parhaa kelit, ja yhdellä talvilomaviikolla ei paljoa kerkeä kiertää. Afrikka myös kiinnostaa kovasti, mutta itsellä ensin listalla ”helpoimmat” maat. :)
Kiitos kommentistasi! Karibia on kyllä sen verran kaukana, että viikko on vähän lyhyt aika, aikaeroineen kaikkineen. Afrikka on sikäli kiva suunta, että vaikka matkaa sinnekin on, niin aikaeroa ei juuri ole.