Maakalla – kalastajien matkassa kalastajien saarella

Maakalla feature

Suomen itsehallintoalueista tunnetuin on tietysti Ahvenanmaa. Mutta eivät ne siihen jää, Suomessa on toinenkin itsehallintoalue, nimittäin Kallankarit, joka koostuu Maakallan ja Ulkokallan saarista. Valitettavasti, maabongarin kannalta, mikään maa- tai aluelistoista ei ole sisällyttänyt Kallankareja listoilleen. Etenkin näin korona-aikaan, aluepinna olisi ollut ihan tervetullut!

Mutta, todellakin, Kallankareja hallitsevat Ruotsin kuninkaan vuonna 1771 säätämän Hamina-ordningin mukaan kalastajat.
Käytännössä päätökset tehdään karikokouksessa, joka kokoontuu vuosittain aina Jaakonpäivää lähimpänä sunnuntaina haminamestarin johdolla.
Karikokous päättää vielä nykyisinkin kenellä on oikeus asua Kallankareilla ja käsittelee mm. rakennuslupahakemukset.
Saaren nelisenkymmentä mökkiä ovat kaikki suunnilleen samanlaisia ja kalastajien ja heidän jälkeläistensä omistuksessa. Mökkejä ei voi vuokrata eikä saarella saa leiriytyä.

Karikokous on kuitenkin myös ollut sitä mieltä, että Kallankarit eivät ole koskaan liittyneet Euroopan unioniin.
Metsähallitus yritti vuonna 2006 saada Kallankarit hallintoonsa, mutta korkein oikeus katsoi, että itsehallintolain mukaan valta on kalastajille. Karikokous ei myöskään halunnut Kallankareja liitettäväksi Natura-alueisiin.

Maakalla
Karikokous pidetään edelleen näillä kivillä istuen, kuten jo satojen vuosien ajan.
Kallankarit
Nämä miehet tekevät päätökset Maakallan itsehallintoalueella

Kalastajan matkassa Kallankareilla

Vierailimme Ulkokallan majakalla yhden Kallankarin kalastajan vieraana. Kaupallisia retkiä Ulkokallaan ei järjestetä, joten kuten jutussa kuvasin, kohdallemme sattui tältä osin todellinen onnenkantamoinen. Käytännössä olimme alunperin ostaneet retken Maakallaan, jonne tehdäänkin retkiä ainakin kesäkaudelle päivittäin ja rantauduimme ensin Maakallaan. Maakallan laiturissa siirryimme kalastajan veneeseen ja kävimme hänen matkassaan Ulkokallan saarella ja palasimme sen jälkeen Maakallaan, nyt saaren itäiseen satamaan, josta sitten palasimme Maakallan saarta kierrellen saaren läntiseen satamaan.

Kolanlahdessa pidimme Ulkokallan retken jälkeen pienen tauon ja nautimme tuoreesta savukalasta seuraillen samalla karikukkojen, tiirojen ja lokkien elämää.

Maakalla
Kalastajien veneitä Maakallan Kolanlahdella
Kallankarit
Savusiikaa
Maakalla
Kallankarit
Karikukko
Karikukot seurasivat meitä kiinnostuneita savusiika-ateriamme ajan

Mökkiyhdyskunta

Savusiikojen ja karikukkojen jälkeen vaelsimme hitaasti pysähdellen yli saaren läntisessä satamassa meitä odottavalle veneelle. Polun varrella näimme monta saaren pienistä mökeistä, myös yhden rakenteilla olevan mökin. Uusia mökkejä Maakallaan ei rakenneta, mutta tämä mökki oli palanut ja tuhoutuneen mökin korvaaminen uudella on sallittua. Pienellä saarella sattunut tulipalo oli ensimmäiseksi havaittu mantereelta ja onneksi tuuliolosuhteet olivat sikäli suotuisat, että vaikka tuli jo nuolikin viereistäkin mökkiä, niin tilanne saatiin hallintaan. Palokuntaahan pienellä saarella ei tietenkään ole ja avun saaminen saarelle kestää oman aikansa.
Vakituista asutusta Maakallalla ei enää ole, Maakallan rakennukset toimivat nykyisin kesämökkeinä tai kalastusmajoina.

Maakalla
Kallankarit
Maakalla
Sähköä saarella ei ole. Makea vesikin tuodaan mantereelta.

Kirkko ja museo

Vierailimme myös saaren kirkossa ja sen yhteydessä olevissä museossa. Kirkon edustalla valkoiseksi maalattu vaivaisukko kertoo sekin tarinaa menneisyydestä. Puisen kirkon rakentaminen puuttomalle saarelle 1770-luvulla oli vaivalloista, mutta myös vaivan arvoista, sillä oma kirkko vähensi tarvetta matkustaa mantereelle. Kirkkoon mahtuu parisataakin ihmistä ja siellä pidetään kesäisin muutamia jumalanpalveluksia. Aikoinaan saarella oli tietysti oma pappikin ja hänelle huone kirkon yhteydessä, mutta ne ajat ovat jo menneet.

Museo on ihan uusi – se avattiin tänä kesänä Kallankarien itsehallinnon 250-vuotisjuhlien kunniaksi. Yhteiset perinteet, kalastajien yhteisö ja Maakallan luontokin ovat säilyneet ainakin osittain juuru itsehallinnon ansiosta.

Ehkä saaren uusimpana rakennuksena kirkon vieressä on myös pieni näköalatorni, jonne kannattaakin ehdottomasti kiivetä, sillä vaikka torni ei ole kovin korkea, niin sieltä aukeaa mukavat näköalat koko matalan saaren ympäri.

Maakalla
Maakallan kirkko ja valkoinen pooki, jonka alle on koottu kiviä, kuten niin monella ulkomeren saarella on ollut tapana
Maakallan kirkko
Aika hieno vaivaisukko!
Maakalla
Kallankarit
Graffiteja vuosisatojen takaa
Maakalla
Uusi museorakennus kirkon kupeessa
Maakalla
Kallankarit
Näkymä uudesta näköalatornista

Maakallalla kävi tänä kesänä myös ainakin Lähdetään taas -blogia kirjoittava Teija. Hänen kokemuksensa vanhalla kaljaasilla saarelle tehdystä retkestä oli vähän erilainen kuin meidän, joten suosittelen ehdottomasti myös Teijan jutun lukemista. Tuosta merisairaudesta, niin ehkä voisin suositella käyttämäämme SeaKalajoen moottorivenekyytiä – ainakin matka-aika on puolet lyhyempi, jolloin myös aikaa perillä saattaa jäädä enemmän.

Maakallaan voit halutessasi myös tutustua Madventures Suomi -ohjelman jaksossa, jossa Riku ja Tunna kävivät hylkeenpyynnissä talvisissa Kallankarien, eli Maakallan ja Ulkokallan maisemissa. Ohjelma taitaa edelleen olla katsottavissa Ruudussa.

Tags from the story
Join the Conversation

12 Comments

  1. Kiitos linkkauksesta! Ja kiitos myös perusteellisemmasta kirjoituksesta. Tuo on ihan tosi kiinnostava paikka. Harmillista on kyllä, ettei sinne voi jäädä yöksi. Kesäloma tällaisella saarella/kallankarilla voisi olla mielenkiintoinen kokemus. Itse kuvittelisin tuolla olon olevan hyvin leppoisaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Tiedä tuosta perusteellisemmasta, mutta ehkä vähän eri näkökulmasta. Erityisesti tuota museotahan Sinä puolestasi olit kattanut perusteellisemmin.

  2. Kauniin kesäisiä maisemia! Monesti näkee ainakin otsikoissa mainittavan sekä Maakallan että Ulkokallan kiinnostavina matkakohteina. Sikäli on varsin yllättävää, että Ulkokallaan ei retkiä järjestetä. Onkohan tuo tilanne joskus aiemmin ollut eri, että aiemmin matkoja on järjestetty?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! En osaa sanoa tuon Ulkokallan tilanteesta aikaisemmin, mutta tätä nykyä se on tosiaan hyvin rajattua ja ilmeisesti vähän sattumankin kauppaa, että pääseekö saarella käymään. Tuota SeaKalajokea voisi ehkä yrittää, jos vaikka sitä kautta järjestyisi kalastajakontakti kuten meidän tapauksessamme kävi.

  3. Todella mielenkiintoista. Mutta samalla tulee vähän ahdistavakin olo. Toivottavasti kalastajat tekevät hyviä päätöksiä. Onko siellä todella vieri vieressä mökit, että ei muka olisi jokamiehenoikeudella leiriytymiselle tilaa?!?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Itse kyllä kunnioittaisin toimivaa yhteisöä ja sen päätöksiä ja olisin tunkematta saarelle telttamajoitukseen, jos pienen saaren mökkiasukkaat eivät sitä haluaisi – ja mökit ovat kyllä melko lailla vieri vieressäkin.

  4. Olipa mielenkiintoinen postaus ja itselleni ihan uutta tietoa. Nimenä nämä Kallankarit olivat kyllä tuttuja, mutta näköjään en tiennyt saarista paljoakaan. Harmillista tosiaan tuo yöpymismahdollisuuden puuttuminen, varmaan neuvostolla on siihen hyvät perusteet, mutta silti.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anne! Taitaa olla niin, että turistimassojen vallattua Kalajoen, niin näitä Kallankarin pieniä saaria on pakko suojella entistä paremmin. Tästä esimerkkinä ehkä myös se, että Ulkokalla on käytännössä kokonaan suljettu, vaikka tänä kesänä poikkeuksellisesti siellä pääsimmekin piipahtamaan. Erityisesti Ulkokallan kasvillisuudesta näki, että saarella ei liiku noin kukaan, sen verran reheviä kukkaniittyjä siellä oli.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *