Ensimmäisen maailmansodan lasketaan alkaneen Sarajevon laukauksista 28. kesäkuuta 1914. Syksyllä 2018 vierailimme Sarajevossa – ja pysähdyimme tietysti myös kadunkulmaan, jossa bosnialainen Gavrilo Princip murhasi Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Franz Ferdinandin.
Toinen maailmansota alkoi nykyisen Gdanskin rannalla, Westerplattenin niemellä. Saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein saapui elokuun lopulla silloisen Danzigin satamaan muka rauhanomaiselle laivastovierailulle. Syyskuun 1. päivän aamuna 1939 taistelulaiva avasi kuitenkin tulen kohti Westerplattenin linnoitusta. Puolalaiset pitivät asemansa viikon ajan, mutta joutuivat sitten antautumaan. Toisen maailmansodan ensimmäinen taistelu päättyi – saksalaisten voittoon. Syyskuun 28. päivänä silloin jo kymmenen päivän ajan piiritetty pääkaupunki Varsovakin antautui ja Saksan ja idästä Puolaan edenneen Venäjän raja asettui ennalta sovittuun kohtaan.
Saksa ja Neuvostoliitto, Hitler ja Stalin, olivat solmineen 23. elokuuta Molotovin-Ribbentropin sopimuksen, jossa maat sopivat, että Saksa saa Puolan ja Neuvostoliitto Baltian maat sekä Suomen. Syyskuun lopulla Puola oli jo jaettu maiden kesken. Viro, Latvia ja Liettua suostuivat luovuttamaan Neuvostoliitolle alueita sotilastukikohdiksi. Suomi kieltäytyi. Sen seurauksena Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen: talvisota alkoi.
Westerplatten
Mutta palataan Gdanskiin ja Westerplattenin niemelle. Niemellä on tätä nykyä iso muistomerkki, raunioitunut vanha kasarmi ja mm. vanhojen ammusvarastojen raunioita. Sen lisäksi niemen merenpuoleisen osan rannalla on kiva katsella Itämerelle. Matkaa keskustasta on jonkin verran, n. 10 kilometriä, mutta taksit, ainakin Boltit, ovat halpoja. Niemelle pääsee myös laivalla, joita lähtee joen varresta kaupungin keskustasta noin joka tunti. Riippuen laivasta, kyyti voi olla paljon taksia kalliimpikin (turistilaivat), mutta toisaalta esimerkiksi toiseen suuntaan on kuva nähdä Gdansia myös mereltä/joelta.
Tuon etäisyyden ja alkusyksyn takia kuvittelimme Westerplattenilla olevan jo hiljaista, mutta siellähän oli enemmän väkeä kuin Gdanskin keskustassa! Koululaisryhmät, eläkeläisryhmät ja sotilasryhmät tapaavat ilmeisesti edelleen, yli 80 vuotta sodan alusta, käydä Westerplattenin muistomerkillä. Puolaa 7 päivän ajan puolustaneet sotilaat ovat edelleen sankareita.
Toisen maailmansodan museo
Jos kaikki alkoi täältä, niin Toisen maailmansodan museo Gdanskin keskustassa, kertoo miten tarina jatkui. Iso museo avattiin vuonna 2017 ja sen pysyvä näyttely on yksi maailman historiamuseoiden suurimpia.
Museo kertoo sodan tarinan sodan syistä sodan alkuun ja edelleen aina toisen maailmansodan loppuun. Museo keskittyy yksittäisten henkilöiden, ryhmien ja kansojen kohtaloihin, siviilien ja sotilaiden jokapäiväiseen elämään ja miehitysaikaisiin kauheuksiin.
Monet museon osastoista ovat todella vaikuttavia ja onnistuvat hyvin luomaan tunteen, että olet astunut keskelle kaupunkia sodan alkuvaiheessa tai vähän myöhemmin kaupungin raunioita sodan loppuvaiheessa.
Kävely menehtyneiden juutalaisten kasvokuvien lomassa luo hyvin mielikuvan siitä, että miten paljon ihmisiä päätyi keskitysleireille, samoin kuin seinän korkuiset matkalaukkukasat.
Toisen maailmansodan museo on kuitenkin päätynyt myös Puolan nykyisen poliittisen tilanteen vangiksi. Valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue on oikeuden päätöksellä ottanut myös museon johtoonsa ja monet puolalaiset pitävät tätä alkuna sille, että puolue kirjoittaa sodan historian osittain uudelleen haluamallaan tavalla. Esimerkiksi Puolassa käyttämämme Tours by Localsin opas kertoi nyttemmin enimmäkseen boikotoivansa museota mahdollisuuksiensa mukaan.
Museorakennuksen on suunnitellut puolalainen arkkitehtuuritoimisto Kwadrat ja se kieltämättä on näyttävä. Museon korkea vinoneliö näkyy hyvin kaupungin siluetissa keskustasta merelle päin katsottaessa.
Rakennuksen ylimmässä kerroksessa on kahvila, josta puolestaan on näköala kaupungin suuntaan. Kahvila oli vielä koronatilanteen takia kiinni, mutta neljännen kerroksen ravintola oli jo auki, joten kävimme siellä lounaalla.
Myös Toisen maailmansodan museossa oli runsaasti väkeä, erityisesti koululaisia, mutta myös eläkeläisryhmiä.
Myös Stutthofin keskitysleiri, ensimmäinen laatuaan, sijaitsee lähellä Gdanskia ja siellä voi helposti vierailla päiväretkellä. Auschwitz-Birkenaussa kävimme aikoinaan Krakovassa käydessämme.
Postimuseo
Westerplattenin ja Toisen maailmansodan museon lisäksi Gdanskissa on kolmaskin toisen maailmansodan alkuun liittyvä museo. Ensimmäisen maailmansodan päättäneessä Versaillesin rauhansopimuksessa nykyisen Gdanskin alueesta muodostettiin Danzigin vapaakaupunki. Kaupungin väestö oli pääosin saksalaisia, mutta Puolalla oli erinäisiä taloudellisia oikeuksia sen suhteen. Jo mainittu Westerplattenin niemimaa, satama ja rautatie siirtyivät Puolan hallintaan ja Puolan posti huolehti kaupungin posti- ja lennätintoiminnasta paikallisen postin ohella.
Syyskuun 1939 alussa paitsi Westerplattenin varuskunta myös Puolan postilaitoksen 38 työntekijää vastustivat kaupungin liittämistä Saksaan 15 tunnin ajan aseinaan lähinnä pistoolit, konekiväärit ja käsikranaatit. Lopulta he joutuivat kuitenkin antautumaan ja heidät teloitettiin.
Puolan postitoimiston rakennus Obroncow Poczty Polskiej -aukiolla, lähellä Toisen maailmansodan museota, on yksi Gdanskin historiallisesti merkittävimmistä rakennuksista, jossa nykyisin toimiin Puolan postitoimiston museo. Museo käsittää vaan muutaman huoneen, joten siellä kannattaa hyvinkin vierailla samalla kun vierailee Toisen maailmansodan museossa – näin mekin teimme. Museon edessä on myös isokokoinen muistomerkki, joka sekin kuvaa postitoimiston työntekijöiden taistelua.
Kiitos tästä historian oppitunnista :) Paljon on näköjään kouluvuosista unohtunut – tai mennyt kokonaan ohi :D
Kiitos Eveliina! Toivottavasti et ikävystynyt :-) mutta jotenkin tätä osaa Gdanskia ymmärtääkseen piti mielestäni palauttaa mieliin sotien aikaiset tapahtumat näillä seuduilla.
Kiitos kattavasta postauksesta. Kun itse olin Gdanskissa työmatkalla pari vuotta sitten kesällä minulla oli vakaa aikomus mennä Toisen maailmansodan museoon mutta aika vain loppui yksikertaisesti kesken. Esimieheni houkutteli minua mukaansa sinne mutta lähdin kuitenkin itsekseni talomuseoon, joka oli myös äärimmäisen upea paikka ja harhauduin vielä pariin kirkkoon kunnes huomasin, että illallinen oli jo alkamassa. Kyllähän tuonne pitää seuraavalla Gdansk matkalla päästä. Ei sotien aikaisia tapahtumia voi unohtaa tai painaa villasella. Käynti täällä on tärkeä juttu samoin kuin Varsovan Polin Juutalaisuuden museossa. Onneksi sinne ehdin Varsovan reissullani.
Kiitos Marjo! Itsekin tosiaan melkein tosissani mietin, että Gdansk voisi olla kohde, jonne saattaisimme palatakin, mikä ei meidän kohdallamme oli kovin tavallista.
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta tuo Toisen maailmansodan museo. Selvisikö muuten se, että millä tavalla Laki ja oikeus -puolue pyrkisi historiaa muuttamaan?
Kiitos Mikko! Toistaiseksi lähinnä kuulemma rajoittamalla keskustelua, eli esimerkiksi oppaita on ohjeistettu pysymään tiukasti museon kertomassa tarinassa.
Aika kunnioitettavan näköinen muistomerkki! Minäkin olen unohtanut suurimman osan näistä historian tapahtumista, lähinnä ne missä Gdansk näyttelee pääosaa. Mielenkiintoinen museo ja jos joskus Gdanskiin matkustaa, tuollahan voisi käydä.
Kiitos Merja! Etenkin kauniina kesäpäivänä Westerplatte on paitsi vaikuttava historiallinen kohde, myös kohde Itämeren rannalla ja jos sinne matkaa veneellä, niin retki tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä Gdanskia Motlawa-joen suunnalta.
Onhan se keskitysleireillä kuolleitten määrä aika järkyttävä, arviolta 6 miljoonaa juutalaista, ei se paljon muutu vaikka historiaa kuinka vääristeltäisi. Mutta jokaisella vallanpitäjällähän on omat intressinsä.
Kiitos Terhi! Luulenpa, että mahdollinen tavoite vääristelylle on sillä suunnalla, että Puola oli, jos mahdollista, vielä pahemmin kaltoin kohdeltu kuin mitä se oli. Vaikka arvailuahan tämä tietysti on, suomalaiselta.
Minuakin alkoi kiinnostaa tuo Toisen maailmansodan museo. Se voisikin olla hyvä syy lähteä käymään Gdanskissa. Harmi vain, että valtapuolue on ottanut sen haltuunsa niin, että ihmiset alkavat boikotoimaan sitä. Tuollaisen museon soisi pysyvän neutraalina ja informatiivisena, eikä minkään aatteen puhetorvena.
Kiitos Katja! Museo on kyllä hyvin toteutettu ja itse rakennuskin kokemisen arvoinen, joten siitä vaan Gdanskin matkaa suunnittelemaan!