Elblag, Elblagin kanava ja Malbork

Matkakohteemme talven 2020-21 koronatauon jälkeen ovat valikoituneet paikkoihin jonne on kohtuullisin ehdoin mahdollista matkustaa, jotka eivät ole suurkaupunkeja ja, tietenkin, joissa emme ole aikaisemmin käyneet. Aikaan ennen koronaa listoillamme oli uusia kaukomaita ja kertauslistalla kaupunkeja, kuten vaikka Lontoo ja Rooma, jotka ovat vielä saaneet odottaa.

Näin kohteeksemme syyskuussa valikoitui Gdansk. Maabongausharrastuksen uusien maiden osalta oltua nyt jo 1,5 vuotta jäissä, olen katsellut maailmankarttaa myös Nomadmanian vähän maita tarkemmalla aluejaolla ja totesin Gdanskin kuuluvan Pommerin voivodikuntaan (alueeseen), mutta myös, että viereiseen Warmia-Masurian voivodikuntaan ei olisi Gdanskista kovinkaan pitkä matka. Siitä se sitten lähti, idea lähteä käymään Elblagissa, joka 1237 perustettuna kaupunkina on yksi Puolan vanhimpia kaupunkeja. Elblagin kaupungin lisäksi toiseksi kohteeksi valikoitui Elblagin kanava, joka lienee tätä nykyä maailman ainoa kanava, jossa sulkujen sijaan pienehköt laivat kuljetetaan kiskoja pitkin tasolta toiselle. Nousua vajaan 10 kilometrin matkalla kertyy yhteensä lähes 100 metriä. Lopuksi parinkin ystävämme mainittua Malborkin linnan, lisäsimme poikkeamisen linnalla paluumatkamme varrelle, vaikkei päiväretkellä aika eikä into enää venynyt täydelliseen kierrokseen linnassa.

Elblag

Aloitamme Elblagista, kunhan olemme ajaneet Veiksel-joen suistoaluetta aikamme. Kauan sitten Elblag oli Itä-Preussin tärkein satama, silloin vielä meren rannalla, mutta nyttemmin joen lietteet ovat muuttaneet sen sisävesisatamaksi. Suistoalueen halki ajaessamme näemme, keskellä päivääkin, tien varren niityillä useita peuroja.

Elblagin markkinoiden portilla pysähdymme hetimmiten pienellä patsaalla, johon liittyy tarina, tosi tai ei, mutta sitä kerrotaan kuitenkin kaupungissa edelleen. Nuori leipuri pelasti kaupungin asukkaat, koska leipurina sattui olemaan aikaisin aamulla hereillä ja havaitsi lähestyvät viholliset, sulki kaupungin portit ja pelasti kaupungin. Kaupungissa vietetään kuulemma edelleen tapahtuman muistoksi vuosittain leipurifestivaalia.

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset miehittivät ensin kaupungin ja pääosa siitä tuhoutui Neuvostoliiton valloittaessa sen. Sittemmin kaupunki rakennettiin uudelleen ja 1990-luvulta alkaen vanhaa kaupunkia on kunnostettu retrotyyliin, eli kaupunki näyttää samalta kuin ennen sotaa, mutta rakennukset ovat uusia.

Vierailemme kaupungintalolla, jonka aulassa on pienoismalli kaupungista ja iso ryhmä puolalaisia matkailijoita. Elblag on puolalaisille tärkeä kaupunki. Käymme myös Pyhän Nikolauksen katedraalissa, jonka edustalla on – kuten niin monessa paikassa Puolassa – puolalaisen paavin, Johannes Paavali II:n, patsas. Paavi kävi täällä vuonna 1999 ja keräsi kuulemma n. 300 000 ihmistä tapahtumaa todistamaan!

Truso

Elblagissa on oli asutusta jo keskiajalla – täällä sijaitsi preussilainen Truson kaupunki. Kun irlantilaissyntyinen, vaikkakin Puolassa jo vuosikymmeniä asunut oppaamme kertoo viikingeistä, tuntuu hetken aikaa hassulta – suomalaisena miellän jotenkin olevani lähempänä viikinkejä kuin hän, vaikka historiallisesti niin ei varmaan olekaan. Eteläisellä Itämerellä käytiin kauppaa jo keskiajalla ja Itämeren saaret, erityisesti Bornholm ja Öölanti, mutta myös Gotlanti, olivat mukana kuvioissa jo kauan kauan sitten.

Elblagin kanava

Lukiessani Elblagin kanavasta, että se on ainoa toimiva kiskojen ja kanavien yhdistelmä maailmassa, päätin, että tämä on se pääkohteemme Warmia-Masuriassa. Kun kanavaa 1800-luvun alkupuolella suunniteltiin, ainakin Pennsylvaniassa oli vielä toiminnassa vastaava rakennelma, mutta sittemmin aika on siitä jättänyt. Aika on toki jättänyt Elblaginkin kanavan tavarankuljetusmielessä, mutta kanavalla kulkee edelleen kesäkaudella laivoja päivittäin, turisteille tietysti.

Harkitsimme hetken, että olisimme matkanneetkin tällaisella kanavalaivalla ainakin osan kanavasta, mutta koko matka kestää melkein koko päivän. Keskusteltuamme asiasta siinä vaiheessa jo Tours by Localsin kautta löytämämme oppaan kanssa, totesimme, että taidamme nähdä kanavan ja sen toiminnan paremmin tutustumalla joihinkin kanavan suluista ja ajoittamalla pari poikkeamista kanavan reunalle siten, että näemme laivojen nousun kiskorataa pitkin. Tässä mielessä Elblagissa sattumalta asuva paikallisoppaamme osoittautui kullanarvoiseksi, sillä hän tunsi niin suluista huolehtivaa henkilökuntaa kuin laivojen aikataulun.

1800-luvulla rakennetun kanavan ideana oli aikoinaan yhdistää järvialueet Veiksel-joen laguuniin ja siitä edelleen merelle. Silloin rautatie antoi vielä odottaa itseään, joten vesireitti oli tarpeen. Kanava koostuu siis vesiväylistä ja kiskoradoista, mutta myös kiskorataosuudet ovat veden varassa siinä mielessä, että laivojen vetämiseen tarvittava voima saadaan isoista turbiineista, joita pyöritetään vesivoimalla. Pääsimme jopa kurkistamaan muutamaa tällaista turbiinia toiminnassa ja niiden koko teki kyllä vaikutuksen!

Kanavaretkemme päättyi kanavamuseoon, joka kertasi hyvin käytännössä jo näkemiämme asioita – tosin tavallaan olisi ehkä ollut hyvä aloittaa museosta ja tarkastella teorian jälkeen asioita käytännössä. Toisaalta olimme kyllä niin innokkaita näkemään kiskoille nousevia, kiskoja pitkin ylös mäkeä kulkevia ja kiskoilta taas veteen laskeutuvia laivoja, ettemme ehkä olisi jaksaneet ensin perehtyä museoon!

Elblagin kanavan osalta Gdanskin matkamme ajoitus osui ihan sattumalta todella nappiin – saavuimme Gdanskiin maanantai-iltana ja toteutimme retken Elblagin kanavalle heti seuraavana päivänä, tiistaina, joka sitten osoittautuikin kesän viimeiseksi päiväksi, jolloin laivat kulkivat. Teoriassa kausi olisi kuulemma päättynyt parin päivän päästä, syyskuun lopussa, mutta varauksia ei ilmeisesti enää ollut riittävästi syyskuun viimeisille päiville.

Malborkin linna

Malborkin linna on yksi maailman suurimmista linnoista, ja se on myös Euroopan suurin tiilirakennus. Varsinaiseen linnakierrokseen olisi pitänyt varata tunteja, joten tyydyimme tarkastelemaan linnaa ensin Nogat-joen toiselta rannalta, josta onkin paras näkymä linnaan ja sitten kiertelemään hiukan linnan edustalla. Poikkesimmepa yhteen linnan kellareista sijaitsevista ravintoloistakin, uteliaisuuttamme.

Linna koostuu kolmesta osasta: ylälinnasta, keskilinnasta ja alalinnasta ja sitä ympäröivät leveät vallihaudat ja puolustusmuurit. Linna on vuosien saatossa ollut niin saksalaisten, puolalaisten kuin preussilaisten hallussa. Kolmannen valtakunnan aikaan Hitler-nuoret ja sotilaat vannoivat siellä uskollisuuttaan natsihallinnolle.

Kuten Elblagin kaupunkikin, Malborkin linnakin, tuhoutui monilta osin toisessa maailmansodassa, mutta puolalaiset ovat restauroineet niin Elblagin kaupunkia kuin Malborkin linnaakin hienosti entiselleen. Hetkittäin kyllä näissä kohteissa aivot eivät ihan osaa käsitellä samaan aikaan pommitusten tuhoa ja täysin ehjää kaupunkia tai linnaa, mutta niin vaan vuosikymmenien tapahtumat lopulta näyttävät nykyisen maiseman.

Me kävimme Malborkissa osana Tours by Localsilta ostamaamme yksityistä päiväretkeä, joka erityisesti Elblagin kanavaan tutustumisen osalta olikin ehdottoman hyvä valinta, mutta jos kiinnostuksen kohteena on vain Malborkin linna, niin matka Malborkiin taittuu helposti junalla alle tunnissa Gdanskista.

Torun?

Gdansk on niin lähellä, että etenkin jos matkailun rajoitukset säilyvät vielä pitempäänkin, niin ehkä voisimme jopa harkita toista vierailua kaupunkiin- kokemaan vaikka Sopotin kesää ja etsimään loputkin Zaspan muraalit. Samalla voisi tehdä päiväretken Gdanskista etelään sijaitsevaan Kujavia-Pommerin voivodikuntaan ja siellä vaikka Torunin kaupunkiin. Torunin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, kuten Varsova, Krakova, Auschwitz-Birkenau ja Malbork. Kaupunki on myös tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen syntymäkaupunki ja lisäksi Torunin piparkakkumuseossa pääsisi leipomaan pipareita!