Isäni syntymästä tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta.
Sen kunniaksi etsin laatikoitteni kätköistä hopeadollarin hänen syntymävuodeltaan.
Isäni hankki sen todennäköisesti jollain Yhdysvaltoihin suuntautuneella matkallaan 1950-luvulla. Aika hyvä matkamuistoksi!
Olen vuosien mittaan kirjoittanut isästänä – ja hänen matkoistaan – useammankin blogijutun.
Blogimme keskittyy matkailuun melko tiukalla rajauksella, mutta matkailu oli iso osa myös isäni elämää. Kuten myös kirjoittaminen ja valokuvaaminen – nekin molemmat elementtejä myös blogin ylläpitämisessä
Isäni kuoltua keväällä 1997 sovimme perintöä ja vanhemmiltani jääneitä tavaroita jakaessamme, että saisin pitää isäni päiväkirjat. Niissä on dokumentoitu hänen elämänsä noin 60 vuoden ajalta muutamalla lauseella jokaisesta päivästä. Pidän niitä ehkä arvokkaimpana osana isäni perintöä, vaikka perin paljon muutakin.
Isäni valokuvausharrastus jäi vähemmälle lasten synnyttyä ja/tai työelämän viedessä yhä enemmän aikaa, mutta elpyi luontokuvauksen muodossa hänen jäätyään eläkkeelle. Lapsuudenkodissani oli kuitenkin jopa suurennuskone ja kodinhoitohuoneen ikkunassa pimennysverhot, jotta tilaa saattoi myös käyttää valokuvien kehittämiseen.
Tässä linkki isäni lyhyeen elämänkertaan, jonka kirjoitin kun hänen kuolemastaan oli kulunut 10 vuotta.
Tuollaiset päiväkirjat ovat varmasti hieno muisto, jonka lisäksi ne ovat varmaan todella kiinnostavaa luettavaa. Voisi itse asiassa olla ideaa aloittaa itsekin kirjoittaa vastaavaa. Kaipa se olisi parempi aloittaa edes nyt, vaikka aiemmin sellaista ei ole pitänytkään.
Kiitos Mikko! Itsekin olen, isäni jäljiltä, kirjoittanut päiväkirjoja noin koko aikuisikäni. Viimeiset, olisiko 30 vuotta, tietokoneella, joten niihin on helppo kohdistaa myös hakuja, kun haluaa selvittää jonkun tapahtuman tarkan ajankohdan.
Oi vau! Isäsi on selkeästi ollut oman aikansa matkabloggaaja :D
Päiväkirjat on kyllä kivoja! Kirjoitin niitä joskus (ah-niin-ihanina) teiniaikoina, mutta sitten homma jäi. Pitäisi aloittaa taas, sillä vanhoihin juttuihin on ollut mielenkiintoista palata :) Ja onneksi on edes blogi. Helposti sitä nimittäin unohtaa, mitä on tullut tehtyä ja missä käytyä.
Kiitos Eveliina! Isäni kanssa aloitin matkailun – esikoisena pääsin mukaan isän työmatkoille aika varhainkin. Kaipa se sieltä ainakin osittain viehtymykseni matkailuun tulee.