Avainsana-arkisto: matkamuistot

24 todellista tapaa ostaa tuliaisia

Anna-Stina Nykäsen juttu 24 todellista tapaa ostaa tuliaisia – tunnistatko niistä omasi ? sunnuntain Helsingin Sanomissa 17.7.2016 haastoi miettimään omia ostoksiani maailmalla.

Ensireaktioni oli, että emmehän me osta mitään, paitsi uusista maista jääkaappimagneetin, mutta ei tämä aihe ihan sillä sittenkään tullut kuitattua.
Tämän jutun innoittajana ollut juttu kannattaa lukea ennen alla olevia kommenttejani – ihan kaikki ryhmät eivät välttämättä aukene ihan lyhyina otsikoina.

      1. Ihannetuliainen on 2000-luvulla – leipä.
        Harvemmin – Ahvenanmaalta tosin toimme juuri mustaa saaristoleipää, ja Ruotsista olemme joskus tuoneet Kavringia, mutta laajemmin, ei.
      2. Hamstraus
        Hesarin jutussa mainitaan keksit ja pateepurkit. Keksejä ja suklaata tuomme itse asiassa aika usein. Pateeta emme ole tuoneet. Juustoja joskus. Kaikkia kuitenkin niin pieniä määriä, etten hamstrauksesta puhuisi.
      3. Klassikot
        Sahrami?! Tai siis mausteita yleisemmin. Pari kertaa olen sortunut sahramia tuomaan, mutten enää, kun edellisetkin ovat jääneet lopulta lähes käyttämättä.
      4. Rutiinit
        Aina Lontoossa (tai yleensä Englannissa) käydessäni käyn Long Tall Sallyn liikkeessä. Ja Tukholmassa Gudrun Sjödenillä. Tosin asioin edellisen kanssa myös postitse ja jälkimmäinen on nykyisin Helsingissäkin.

        Long Tall Sally
        Long Tall Sallyn valikoimaa (kuvakaappaus nettikaupasta)
      5. Edelläkävijyys
        Ei taida enää paljoa olla mitä ei Suomestakin saisi. Kauan kauan sitten muistan, miten minulla oli luokan ensimmäinen taskulaskin, kun isä toi sellaisen ulkomailta. Ohuita liukuestesukkia roudasin Lontoosta siskon lapsille, Suomesta kun sai vaan paksuja, joita ei voinut kenkien kanssa käyttää. Lontoon Disney-myymälöiden uimapuvut olivat kova sana pienille tytöille!
      6. Välttämättömyys
        Long Tall Sally riittävän pitkine housuineen ja legginseineen tuli käsiteltyä jo kohdassa 4. New Yorkissa ihastelen vaatteiden laajaa kokovalikoimaa, mutta yhä vähemmän vaatteita ostan enää matkoilta.
      7. Tukituotteet
        Tässä kohtaa syyllistyn ostamatta jättämiseen, kun en halua kotiini sitä rihkamaa. Viimeksi Ruandassa juttelin paikallisen oppaamme kanssa ja ehdotin, että voisivat käsityötoreille asettaa pääsymaksun, jota vastaan saisi huonoa omatuntoa kokematta ottaa valokuvia kaikesta värikkäästä ja jos sitten jotain ostaisi, se voitaisiin vaikka tuotteessa hyvittää. Mielelläni maksaisin, kuvaamisesta.

        Käsitöitä Ruandassa
        Käsitöitä Ruandassa
      8. Kirppislöydöt
        KirppishamsteritLasse ei oikein näistä innostu. Berliinissä vuosia sitten sen verran kuitenkin kiertelimme, että sain ostettua mielestäni kivan hamsteriparin, hamsteriharrastaja kun olen ollut.
      9. Arkitarvikkeet
        Pari kertaa olen ostanut pesukoneeseen laitettavia paperinpaloja, jotka sieppaavat irtoavaa väriä itseensä. Ei löytynyt aikoinaan Suomesta. Vessapaperia en ole vielä ostanut, mutta kun sukulaisilla Ruotsissa näin God Jul -koristeltua vessapaperia, niin ostaisin kyllä, jos joulun alla Ruotsissa moista sattuisi sopivasti vastaan tulemaan.
      10. Käyttötavarat
        Mallorcan tuliaisiaHarvoin, mutta harvoin Suomessakaan enää. Mallorcalla viime kesänä yksi suolapippuriastiapari hellyytti ostamaan itsensä.
      11. Sosiaaliset pelimerkit
        Nyt lyö tyhjää – kävisikö kokoelma taidelintuja, jotka on ostettu eri puolilta maailmaa? Yksi niinkin läheltä kuin Porvoosta, kaukaisin Queenstownista Uudesta Seelannista.

        Pieni osa lintukokoelmaamme
        Lintuja Krakovasta, Queenstownista ja Dublinista
      12. Keräily
        Jääkaappimagneetti on jokaisesta maasta, jossa olemme käyneet. Osa itse teetettynä omasta valokuvasta, kun ei ole muuten sellaista saatu. Osa myöhemmin lukijoiltamme saatuja, mutta nämäkin siis vaan maista, joissa olemme käyneet, mutta aikoinaan jättäneet sen magneetin ostamatta.
      13. Merkkituotteet
        Sisarentyttärieni kanssa New Yorkissa ollessani, kun heidän kanssaan tuli paljon kierreltyä kaupoissa, tulin minäkin ostaneeksi DNKY:n kietaisuneuleen ja Marc Jacobsin laukun. Kummatkin myin pois alle vuoden sisällä niiden ostamisesta – eivät oikein sittenkään olleet minun juttuni.
      14. Uskonnollisuus
        Iranissa olin jotenkin niin yllättynyt siitä, että moskeijassa jaettiin turisteillekin rukouskiviä, että otin sellaisen ja toin sen kotiinkin. Siinä se nyt on, kirjahyllyssä, toistaiseksi.Rukouskivi ja pehmojääkarhu
      15. Paikallisbrändit
        Taas lyö tyhjää. Kävisikö Santiago de Chilessä Pablo Nerudan talon museokaupasta ostetut postikortit? Ehkä ei kuitenkaan. Jääkarhupehmolelu Huippuvuorilta? Musta helmi Tahitilta?
      16. Valovirheet.
        Ei enää – omat vaatevärit alkavat olla siinä määrin jo tässä iässä hallussa, ettei “outoja” värejä hyväksy maailmallakaan.
      17.  Villitykset.
        Runsas vuosi sitten Kaliforniassa niin moni kanssamatkustajista hehkutti EOS:n huulikiiltoja, että ostin uteliaisuuttani yhden. Taisin sitten dumpata siskontyttärelle.
      18. Tatuoinnit.
        Juu ei. Ei edes hennalla.
      19. Erotiikka.
        Binderin grafiikanlehtiEi. Isältäni saimme kyllä aikoinaan Sveitsin-tuliaisena melko eroottisen grafiikanlehden.
        Viimeisen muuton jäljiltä sille ei heti löytynyt paikkaa, ja lainasin sen veljelleni, joka sittemmin väitti hukanneensa sen omissa muutoissaan! Tai sitten ei vaan halua siitä enää luopua …
      20. Feikkituotteet.
        Käyvät kuulemma joidenkin mielestä vitsistä, rantaroleksit. Eivät naurata, minua.
      21. Luksus.
        Kosmetiikkaa matkalta
        Kosmetiikan ostan edelleen enimmäkseen lentokentiltä. Stokkalta sen verran, tarjouksista, että tiedän hintatason, jonka yli ei maailmalla kannata maksaa.
      22. Roska.
        Museolippuja saatan säästää hetken, jos vaikka blogijutun kuvitukseksi sattuin tarvitsemaan. Mutta sen jälkeen heitän ne kyllä roskiin – eivät päädy lipaston laatikkoon.
      23. Materia.
        Hiekkaa, kiviä ja simpukoita löytyy edelleen. Pieniä määriä. Uusia ei juuri tule.

        Simpukoita ja hiekkaa
        Simpukoita, kiviä, hiekkaa maailmalta – ja musta helmi Tahitilta
      24. Tarinanpala.
        Viimeisimpänä tulee mieleen Keniasta meille “kulkeutunut” seepra. Aluksi harmitti koko seepra, mutta on sekin nyt jotenkin meille kotiutunut, Zimbabwesta tuodun ja tanskalaisen Kay Bojesenin seepran kaveriksi.

        Seeprat
        Seeprat Keniasta, Zimbabwesta ja Tanskasta

Luitko Sinä Helsingin Sanomien -jutun? Herättikö se Sinut miettimään kotiisi kulkeutuneita matkamuistoja? Onko joku ryhmä ylitse muiden – tai jollain yksittäisellä esineellä ihan ehdoton tarina?

Parhaat kommentit palkitsen pienellä matkamuistolla Lofooteilta, jos jätät kommentin ohella toimivan sähköpostiosoitteen, että saan Sinuun yhteyttä!

Teetä Ruandasta

Kurja seepra ja sen kaverit

Vietimme juuri mukavan viikonlopun Kiovassa, mutta näin harmaana päivänä palaan sittenkin Kiovan sijaan Afrikkaan, jossa valoa ja värejä riittää.

Matkamuistoja ostamme hyvin vähän, sillä yli sadan maan matkahistorialla kotimme olisi muuten täynnä erilaista pientä patsasta, taulua, kassia, huivia,  kiveä … tai mitä kaikkea nyt maailmalla turistille onkaan tarjolla.

Afrikassa oli paikoitellen pakko ajatella asiaa myös toiselta puolelta: me emme tarvitse mitään, mutta myyjät tarvitsevat sen pienen elannon, minkä lähinnä käsitöitä myymällä voivat ansaita, joten päädyimme sitten kuitenkin tekemään muutamia ostoksia.

Seepra KeniastaAina se ei kyllä ollut helppoa. Paluumatkalla Masai Marasta Nairobiin pysähdyimme yhteen tienvarren isoista matkamuistomyymälöistä ja satuin sitten iskemään silmäni pieneen puiseen seepraan. Tuotteita ei, tietenkään, ollut hinnoiteltu ja ensimmäinen seepralleni tarjottu hinta oli 100 dollaria! Juu, ei. Emme pidä tinkimisestä, mutta lopulta päädyimme hintaan 20 dollaria. Ylihintainen se vieläkin oli, myös oppaamme Sarin mielestä, mutta emme sitten enää jaksaneet vääntää asiasta. Itse asiassa olin jo ajatellut kävellä pois, mutta hellyimme sitten myyjän epätoivon edessä.

Seepra ZimbabwestaTinkimisestä ei kuitenkaan jäänyt voittajafiilistä vaan enemmänkin fiilis, että en minä halua tätä seepraa, vaikka sitä ensin kivana olinkin pitänyt. Oikeasti harkitsin sen hylkäämistä vielä Nairobissa tavaroita kasatessamme.

No, päätyi se sitten kanssamme lopulta Suomeen ja ihan hyvin se meille on sopeutunut. Ei ole edes tullut riitaa zimbabwelaisen seepran kanssa.

Seepran lisäksi intouduimme Keniasta ostamaan maapallon – jos haluat maabongareille myydä matkamuistoja, niin tarjoa maapalloa! Kiva kivinen pallo lähti mukaamme Rift Valleyn näköalapaikalta painostaan huolimatta.

Ruandassa kävin pitkähkön neuvottelun saadakseni ostaa isommasta korisarjasta vaan nämä kolme pienintä. Halusin ne Ruandan lipun värien takia, mutta vaan alle 10 sentin korkuisena matkamuistona, en suurimmillaan 30 sentin korkuisena korisarjana. Pahoitteluni, jos joku nyt sitten päätyy ostamaan Ruandasta korisarjan, josta nämä kolme puuttuvat …

Koreja Ruandasta ja maapallo Keniasta

Ashnil Mara Campissä oli myös ihan mukava valikoima kaikkea tarpeetonta ja niinpä matkaan tarttui kaksikin korua. Nämä saattaisivat jopa päätyä käyttöön, eli en minä niitä ihan vaan siksi ostanut, että olisin ajatellut tekijöiden tarvitsevan palkkansa …

Korut

Jääkaappimagneettien ostaminen Ugandassa ja Ruandassa oli haastavaa.
Älä siis arvostele näitä kahta huonoina valintoina: nämä olivat ainoat löytämämme! Keniassa sen sijaan tarjontaa oli vaikka miten, ja jollain logiikalla sitten päädyimme tällaiseen todella isoon: eläinkuvat saivat antamaan Kenialle näinkin ison pinta-alan magneettikokoelmassamme.

Magneetit

Ruandasta ostimme myös teetä, sitähän aina kuluu, ja Silverbackin kuva pakkauksessa vie mukavasti ajatukset Afrikkaan teetauolla.

Viimeisenä väriläikkänä mukanaan tarttui Nairobin Yaya -ostoskeskuksesta. Ehkä se kevättä ja kesää kohden löytää paikkansa huivina tai kesällä kietaisuhameena. Kävisi se kevyestä pyyhkeestäkin, jos sellaiselle jollain reissulla olisi tarvetta.
Eikös jo Linnunradan käsikirja -liftareille kirjassa todettu, että kunhan Sinulla on oma pyyhe mukana, niin kaiken muun voit pyytää lainaksi ystäviltäsi!

Kangas Afrikasta

 

 

 

 

Tel Aviv with love

Blogiystäviä ja Israel

Joulun alusviikot täyttyvät pikkujouluista ja muutenkin ystävien tapaamisista.

40+ bloggaajien pikkujoulut Kokomo Tikibarissa aloittivat sesongin osaltani tänä vuonna.
Matkabloggaajien pikkujoulut, maailmalta äskettäin palanneiden Miikan, Gian ja Bellan kokoamina, jatkoivat sarjaa seuraavalla viikolla enemmän nyyttärimeiningillä: kaupallisuus ja sitä kautta sponsorointi ei ole vielä (onneksi?) matkabloggaajan arkipäivää. Mutta sponsoroidusti tai ilman, ihmisiä blogien takana on aina mukava tavata.

Israel jääkaappimagneetti40+ bloggaajista paikalla oli myös Israelista asti yks kaks Suomeen lennähtänyt Jael ja hänen matkassaan minulle jääkaappimagneetti Israelista, kun sellainen oli aikoinaan Eilatista jäänyt hankkimatta, vaikka olemme siellä käyneet jopa kaksi kertaa!

Paitsi jääkaappimagneetin sain myös hebrean alkeita esittelevän kortin. Kirjaimet vaikuttavat kyllä melko monimutkaisilta, eli pitänee vielä harkita hepreanopiskelun aloittamista.

Basic Hebrew

Jael kirjoittaa ruokablogia Appelsiineja ja hunajaa.

Appelsiinejajahunajaa

Kokemusta ruuasta Jaelilta löytyykin: kun kerroin käyneeni raakasuklaakurssilla ymmärtääkseni edes mistä siinä on kyse, niin hän kertoi kirjoittaneensa paljon raakaruuasta jo useita vuosia sitten ja arveli olleensa ehkä hiukan edellä aikaansa, sillä vasta nyt, vuosien päästä, “kaikki” tuntuvat siitä puhuvan.

Appelsiineja ja hunajaa -blogista löytyisikin paljon raakaruokajälkiruokia, jos joskus päättäisin nähdä niin paljon vaivaa, että niitä alkaisin kasata.
Esimerkiksi Mangosuklaatorttu vaikutti hyvältä, mutta työvaiheita oli kyllä satunnaiselle ja laiskalle ruuanlaittajalle aika monta … Raakasuklaakurssini Suklainen raakakakku taitaisi sittenkin olla minulle kohtuullisempi tavoite, vaikka mango onkin suosikkihedelmäni.

suklainen raakasuklaakakku
Suklainen raakasuklaakakku (resepti jutun kommenteissa)

Gloria 40+ bloggaajat40+ blogit ovat muuten kuluneella viikolla olleet näyttävästi esillä joulukuun Gloria -lehdessä otsikoilla Kun keski-ikäinen bloggaa ja Leideillä on asiaa.
Jos yhden lauseen jutusta poimisin, niin miten olisi “Monia lukijoita on kuitenkin alkanut kyllästyttää lifestyle-blogien tasaisen kaunis ja särötön kuvavirta ja blogeista haetaan nyt sanoitusta omalle elämäntilanteelle. Ja tähän rakoon iskevät nelikymppiset: heillä on jo elämänkokemusta, jota jakaa.”