Anna-Stina Nykäsen juttu 24 todellista tapaa ostaa tuliaisia – tunnistatko niistä omasi ? sunnuntain Helsingin Sanomissa 17.7.2016 haastoi miettimään omia ostoksiani maailmalla.
Ensireaktioni oli, että emmehän me osta mitään, paitsi uusista maista jääkaappimagneetin, mutta ei tämä aihe ihan sillä sittenkään tullut kuitattua.
Tämän jutun innoittajana ollut juttu kannattaa lukea ennen alla olevia kommenttejani – ihan kaikki ryhmät eivät välttämättä aukene ihan lyhyina otsikoina.
- Ihannetuliainen on 2000-luvulla – leipä.
Harvemmin – Ahvenanmaalta tosin toimme juuri mustaa saaristoleipää, ja Ruotsista olemme joskus tuoneet Kavringia, mutta laajemmin, ei. - Hamstraus
Hesarin jutussa mainitaan keksit ja pateepurkit. Keksejä ja suklaata tuomme itse asiassa aika usein. Pateeta emme ole tuoneet. Juustoja joskus. Kaikkia kuitenkin niin pieniä määriä, etten hamstrauksesta puhuisi. - Klassikot
Sahrami?! Tai siis mausteita yleisemmin. Pari kertaa olen sortunut sahramia tuomaan, mutten enää, kun edellisetkin ovat jääneet lopulta lähes käyttämättä. - Rutiinit
Aina Lontoossa (tai yleensä Englannissa) käydessäni käyn Long Tall Sallyn liikkeessä. Ja Tukholmassa Gudrun Sjödenillä. Tosin asioin edellisen kanssa myös postitse ja jälkimmäinen on nykyisin Helsingissäkin.
Long Tall Sallyn valikoimaa (kuvakaappaus nettikaupasta) - Edelläkävijyys
Ei taida enää paljoa olla mitä ei Suomestakin saisi. Kauan kauan sitten muistan, miten minulla oli luokan ensimmäinen taskulaskin, kun isä toi sellaisen ulkomailta. Ohuita liukuestesukkia roudasin Lontoosta siskon lapsille, Suomesta kun sai vaan paksuja, joita ei voinut kenkien kanssa käyttää. Lontoon Disney-myymälöiden uimapuvut olivat kova sana pienille tytöille! - Välttämättömyys
Long Tall Sally riittävän pitkine housuineen ja legginseineen tuli käsiteltyä jo kohdassa 4. New Yorkissa ihastelen vaatteiden laajaa kokovalikoimaa, mutta yhä vähemmän vaatteita ostan enää matkoilta. - Tukituotteet
Tässä kohtaa syyllistyn ostamatta jättämiseen, kun en halua kotiini sitä rihkamaa. Viimeksi Ruandassa juttelin paikallisen oppaamme kanssa ja ehdotin, että voisivat käsityötoreille asettaa pääsymaksun, jota vastaan saisi huonoa omatuntoa kokematta ottaa valokuvia kaikesta värikkäästä ja jos sitten jotain ostaisi, se voitaisiin vaikka tuotteessa hyvittää. Mielelläni maksaisin, kuvaamisesta.Käsitöitä Ruandassa - Kirppislöydöt
Lasse ei oikein näistä innostu. Berliinissä vuosia sitten sen verran kuitenkin kiertelimme, että sain ostettua mielestäni kivan hamsteriparin, hamsteriharrastaja kun olen ollut. - Arkitarvikkeet
Pari kertaa olen ostanut pesukoneeseen laitettavia paperinpaloja, jotka sieppaavat irtoavaa väriä itseensä. Ei löytynyt aikoinaan Suomesta. Vessapaperia en ole vielä ostanut, mutta kun sukulaisilla Ruotsissa näin God Jul -koristeltua vessapaperia, niin ostaisin kyllä, jos joulun alla Ruotsissa moista sattuisi sopivasti vastaan tulemaan. - Käyttötavarat
Harvoin, mutta harvoin Suomessakaan enää. Mallorcalla viime kesänä yksi suolapippuriastiapari hellyytti ostamaan itsensä. - Sosiaaliset pelimerkit
Nyt lyö tyhjää – kävisikö kokoelma taidelintuja, jotka on ostettu eri puolilta maailmaa? Yksi niinkin läheltä kuin Porvoosta, kaukaisin Queenstownista Uudesta Seelannista.Lintuja Krakovasta, Queenstownista ja Dublinista - Keräily
Jääkaappimagneetti on jokaisesta maasta, jossa olemme käyneet. Osa itse teetettynä omasta valokuvasta, kun ei ole muuten sellaista saatu. Osa myöhemmin lukijoiltamme saatuja, mutta nämäkin siis vaan maista, joissa olemme käyneet, mutta aikoinaan jättäneet sen magneetin ostamatta. - Merkkituotteet
Sisarentyttärieni kanssa New Yorkissa ollessani, kun heidän kanssaan tuli paljon kierreltyä kaupoissa, tulin minäkin ostaneeksi DNKY:n kietaisuneuleen ja Marc Jacobsin laukun. Kummatkin myin pois alle vuoden sisällä niiden ostamisesta – eivät oikein sittenkään olleet minun juttuni. - Uskonnollisuus
Iranissa olin jotenkin niin yllättynyt siitä, että moskeijassa jaettiin turisteillekin rukouskiviä, että otin sellaisen ja toin sen kotiinkin. Siinä se nyt on, kirjahyllyssä, toistaiseksi. - Paikallisbrändit
Taas lyö tyhjää. Kävisikö Santiago de Chilessä Pablo Nerudan talon museokaupasta ostetut postikortit? Ehkä ei kuitenkaan. Jääkarhupehmolelu Huippuvuorilta? Musta helmi Tahitilta? - Valovirheet.
Ei enää – omat vaatevärit alkavat olla siinä määrin jo tässä iässä hallussa, ettei “outoja” värejä hyväksy maailmallakaan. - Villitykset.
Runsas vuosi sitten Kaliforniassa niin moni kanssamatkustajista hehkutti EOS:n huulikiiltoja, että ostin uteliaisuuttani yhden. Taisin sitten dumpata siskontyttärelle. - Tatuoinnit.
Juu ei. Ei edes hennalla. - Erotiikka.
Ei. Isältäni saimme kyllä aikoinaan Sveitsin-tuliaisena melko eroottisen grafiikanlehden.
Viimeisen muuton jäljiltä sille ei heti löytynyt paikkaa, ja lainasin sen veljelleni, joka sittemmin väitti hukanneensa sen omissa muutoissaan! Tai sitten ei vaan halua siitä enää luopua … - Feikkituotteet.
Käyvät kuulemma joidenkin mielestä vitsistä, rantaroleksit. Eivät naurata, minua. - Luksus.
Kosmetiikan ostan edelleen enimmäkseen lentokentiltä. Stokkalta sen verran, tarjouksista, että tiedän hintatason, jonka yli ei maailmalla kannata maksaa. - Roska.
Museolippuja saatan säästää hetken, jos vaikka blogijutun kuvitukseksi sattuin tarvitsemaan. Mutta sen jälkeen heitän ne kyllä roskiin – eivät päädy lipaston laatikkoon. - Materia.
Hiekkaa, kiviä ja simpukoita löytyy edelleen. Pieniä määriä. Uusia ei juuri tule.Simpukoita, kiviä, hiekkaa maailmalta – ja musta helmi Tahitilta - Tarinanpala.
Viimeisimpänä tulee mieleen Keniasta meille “kulkeutunut” seepra. Aluksi harmitti koko seepra, mutta on sekin nyt jotenkin meille kotiutunut, Zimbabwesta tuodun ja tanskalaisen Kay Bojesenin seepran kaveriksi.Seeprat Keniasta, Zimbabwesta ja Tanskasta
Luitko Sinä Helsingin Sanomien -jutun? Herättikö se Sinut miettimään kotiisi kulkeutuneita matkamuistoja? Onko joku ryhmä ylitse muiden – tai jollain yksittäisellä esineellä ihan ehdoton tarina?
Parhaat kommentit palkitsen pienellä matkamuistolla Lofooteilta, jos jätät kommentin ohella toimivan sähköpostiosoitteen, että saan Sinuun yhteyttä!
