Ei enää koskaan businessluokassa!

Qatar Airways Lost and Found

Lensimme Helsingistä Dohan kautta Colomboon ja takaisin Qatar Airwaysin businessluokassa.
Menomatka sujui hyvin – mitä nyt olimme perillä 8½ tuntia myöhässä. Lähtöiltanamme Helsingissä oli kunnon lumimyrsky, jonka takia kahden tunnin vaihtoaika ei riittänyt Dohassa. Dohaan saapuessamme saimme uudet boarding passit aamulennolle Colomboon. Yön vietimme loungessa, josta järjestyi sohvaryhmällinen tila omaan käyttöömme ja onnistuimme nukkumaankin useamman tunnin. Kaikki hyvin, sittenkin.

Paluumatkamme Colombosta alkoi aamuyöllä klo 0400. Heti lähdön jälkeen säädimme istuimemme vaakaan ja nukuimme aamiaiseen asti, jonka olimme pyytäneet tarjoiltavaksi tuntia ennen laskeutumista Dohaan. Viiden tunnin lennolla tämä tarkoitti runsaan 3 tunnin unia lähdön jälkeen. Dohaan saavuimme aikataulun mukaisesti aamulla 0630 ja businessluokan matkustajat ohjattiin ripeästi ulos koneesta. Bussin kaartaessa Dohan lentokentällä tajusin, että lentolaukkuni oli jäänyt koneeseen! Paikkamme olivat Oman Airille Qatarille operoimalla lennolla keskikäytävällä ja matkatavaralokerikot olivat korkealla ja kaukana istuimestani. Businessluokassa ei myöskään syntynyt minkäänlaista odottelua käytävillä, johon turistiluokassa matkustettaessa säännöllisesti liittyy se, että ihmiset poimivat käsimatkatavaransa matkatavarahyllyiltä, parhaimmillaan toisiaan auttaen ja kysellen, että onko tämä Sinun laukkusi. Minä siis vaan kävelin ulos koneesta mukanani vain käsilaukkuni. Lassella oli käsimatkatavarana reppu, joka oli mahtunut oleilemaan hänen jaloissaan koko matkan ajan ja se tuli tietysti luontevasti poimittua mukaan koneesta lähtiessämme.

Dohassa Oman Air
Oman Airin kone aamulla Dohan kentällä – koneesta ehdin ottamaan kuvan, mutta laukkuani en osannut ajoissa kaivata!

Hätistelyä Dohan kentällä

Bussin pysähdyttyä terminaalin eteen kerroin asiasta heti kuljettajalle, vaikka epäilinkin, ettei hän voi ajaa takaisin koneelle. Sain ohjeen puhua asiasta terminaalissa olevan henkilökunnan kanssa. Terminaaliin noustuamme löytyikin heti Qatarin palvelutiski ja siellä Yohan-niminen henkilö, joka hätisteli meitä siirtymään nopeasti Helsingin lennon lähtöportille, meillä olisi kuulemma jo kiire. Ihmettelimme vähän tilannetta, sillä vaihtoaikaa tälläkin välillä oli 2 tuntia ja kone oli ollut ajoissa, mutta hän vaan luki boardingpassejamme ja hätisteli meitä portille. Laukun osalta tilanne on kuulemma se, että se tuodaan aikanaan koneesta ja viedään löytötavaroihin.
Saimme ohjeet miten raportoida koneeseen jäänyt laukku – ja juosta portille. Hetken mietimme, että kannattaisiko meidän jäädä Dohaan odottamaan seuraavan päivän aamulentoa, mutta Yohan ei kannustanut meitä siihen. Itse mietin, että mitenkähän koronaan liittyvät säädökset Qatarissa menisivät, saisimmeko poistua kentältä.

Lähdimme ohjelappusen kanssa jatkamaan matkaa. Ensimmäisellä lentojen lähtöajoista kertovalla taululla totesimme, että kuten itse arvelimme, ei meillä vielä mikään kiire ollut. Päätimme palata toiselle Qatarin palvelutiskille ja yrittää jatkaa aiheesta heidän kanssaan. Tällä kertaa parikin virkailijaa heittäytyi edes hiukan avuliaiksi ja he soittivat pariin otteeseen löytötavaroihin, mutta tunnin sisällä laukku ei ollut vielä sinne päätynyt ja lopulta meidän oli jo pakko juosta portille ehtiäksemme Helsinkiin lähtevään koneeseen.

Sadattelin huolimattomuuttani – vaikka selityksiä löytyikin, kuten vaikka businessluokan väljyys ja ripeä poistuminen ja väsymys lyhyeksi jääneen yön jäljiltä – niin oma mokahan tämä oli. Kaikki muut, oletan, koneessa olleet, olivat selvinneet tästäkin stepistä, toisin kuin minä.

Doha Airport
Tämä klassinen kuva Dohan kentältä on otettu menomatkalla – tuona aamuna Dohassa ei tehnyt mieli ottaa kuvia!

Lento Helsinkiin

Ennen Helsinkiin lähtöä ehdin naputtelemaan mailin, jossa raportoin koneeseen jääneestä laukusta kaikkine siihen liittyvine tietoineen ([email protected]).
Hyvällä tuurilla tieto laukun sijainnista tavoittaisi minut Helsinkiin laskeutuessamme. Lennolla Dohasta Helsinkiin en kuitenkaan tässä tilanteessa enää osannut nukkua, en vaikka istuimesta olisi vuoteen saanutkin. Onneksi Qatarin viihdetarjonnasta löytyi vanhoja Greyn Anatomian jaksojaa ja uudempi, tylsähkö, Spencer -elokuva. Helsinkiin laskeuduttuamme tarkistin ensimmäiseksi mailini, mutta ei mitään. Matkatavara-aulassa kävin Helsinki-Vantaalla vielä kysymässä, että olisiko heillä mitään lisävinkkejä, mutta sain vaan samat ohjeet kuin Dohassakin ottaa yhteyttä löytötavaroihin Dohan kentällä.

Kotiin päästyämme raportoin laukkuni vielä paitsi mailillä myös Qatarin Lost & Found -järjestelmään, jota en puhelimilla Dohassa ollut osannut käyttää ja kun siellä kysyin siitä virkailijalta, joka pari kertaa soitti löytötavaratoimistoon laukkuani kysellen, hän kehotti vaan lähettämään mailiä. Laitoin myös mailin, jossa tiedustelin taas laukun statusta. Aloin pohtia, että mitä kaikkea olen menettänyt, jos en saa pientä punaista laukkuani takaisin.

Qatar Airways Lost and Found

Laukku on löytynyt!

Lauantai-aamuna, vuorokausi Dohaan saapumisemme jälkeen, sain viestin:

Greetings from Found Property Central Office!

 

In reference to your claim no. HELLP2XXX3, we are pleased to inform you that we found a similar item and now in our storage lockers for safe keeping.

 

This item-is under found property reference number. DOHFP4XXX2

 

As a part of our commitment to give you a 5-star service, kindly advise if you are currently in Doha or the nearest airport to your location where Qatar Airways operates, and we will arrange to send the item to our colleagues.

 

You will have to collect it personally and present a valid Photo ID for identification and your boarding pass/ticket as a proof that you travelled on the said flight.

Hetken mietimme jopa, että pitäisikö minun hypätä ensimmäiseen Dohaan lähtevään koneeseen hakemaan laukkuani. Ehdimme myös pikaisesti pohtia, että voisiko tähän yhdistää käynnin Bangladeshissa tai Djiboutissa :-) Pian kuitenkin selvisi, että laukku voidaan toimittaa Helsinkiin.

Sunnuntai-aamuun mennessä en ollut kuullut laukusta mitään, mutta olin toiveikas, että se voisi ehtiä/olisi ehtinyt sunnuntain lennolle Helsinkiin. Kukaan ei kuitenkaan vastannut viesteihini. Koitti maanantaiaamu, eikä vieläkään mitään viestiä. Epätoivoisena aloin etsiä muita kanavia saada yhteyttä Qatariin ja onnistuin tavoittamaan heidät Twitterissä ja sain lupauksen, että he pyytävät asianomaista organisaatiota olemaan yhteydessä minuun. Toki juuri sitä olin itsekin pyytänyt, mutta ehkä tuo Twitter-tuki onnistui asiassa minua paremmin. Lopulta sain viestin:

Kindly be informed that we will forward your bag on tomorrow flight to Helsinki Qatar Airways airport office and our colleagues will contact you once arrive and ready for collection.

Maanantaina olin asian tiimoilta toiveikas ja lähes rauhallinen – huomenna se tulee.

Laukku saapuu Helsinkiin

Tiistaina seurasimme vähintäänkin huviksemme Flightradar-palvelusta lennon QR301 saapumista Helsinkiin ja toiveeni siitä, että saisin mailin tai puhelin nousivat minuutti minuutilta. Mutta mitään ei kuulunut. Jonkin ajan kuluttua Qatarin lento Helsingistä Dohaankin oli jo lähtenyt ja järkeilin, että Helsingissä oleva henkilökunta oli ollut siihen asti kiireinen ja kuulisin kohta laukustani. Ei kuulunut, eli mitään.

Yritin selvittää, miten saisin Qatariin Helsingissä puhelimitse yhteyden ja Twitterin kautta sain puhelinnumeron, mutta sekin osoittautui sitten vain Puolassa sijaitsevan palvelukeskuksen numeroksi. Heiltä sain sähköpostiosoitteen, jossa ainakin alkoi kirjainyhdistelmällä HEL ([email protected]). Laitoin viestiä niin Lost & Foundiin, josta olin saanut tiedon, että laukku olisi ollut tiistaina tulossa Helsinkiin kuin tähän uuteen sähköpostiosoitteeseen, mutta en saanut mistään vastauksia.
Olimme henkisesti valmistautuneet lähtemään lentokentälle noutamaan laukkua, mutta tuntui tyhmältä lähteä ajamaan kentälle ilman mitään tietoa siitä, että olisiko laukku siellä ja jos, niin mistä sen voisi noutaa.

Qatar Airways Lost and Found
Me tulimme perjantaina, tämä lento tuli tiistaina

Tulli auttaa!

Lopulta Lasse ehdotti, että mitäs jos soittaisin lentoaseman tulliin. Yksin maahan tuleva laukku ehkä päätyisi sinne? En oikein uskonut siihen, sillä minullehan oli sanottu, että ”our colleagues will contact you once arrive”, mutta soitin nyt kuitenkin sinne ja langan päähäni saama tullin edustaja osoittautuikin maailman parhaaksi tyypiksi! Kuunneltuaan kertomukseni punaisesta lentolaukusta ja Qatar Airwaysistä hän kyseli ensin kolleegoiltaan, että jos joku olisi moisen havainnut, mutta ei. Sen jälkeen hän lupasi vielä kysyä asiasta Swissportin edustajalta – ja soittaa minulle takaisin. Jonkin ajan päästä hän palasikin asiaan ja kertoi, että Swissportin edustajan mukaan laukku olisi luultavasti heillä, mutta he eivät ole voineet ottaa yhteyttä, sillä vaikka he olivat saaneet jonkun sähköpostin ilmeisesti Qatarilta, niin he eivät olleet saaneet sitä auki. Swissportin edustaja oli kuulemma hetken aikaa kovin kiireinen Turkista saapuneen lennon tiimoilta, mutta tullin edustaja kertoi antaneensa hänelle puhelinnumeroni ja hän palaisi asiaan kunhan ehtisi.

Jäimme odottamaan. Kello lähestyi kahdeksaa ja mietin, että jos laukku on Suomessa päätynyt löytötavaroihin, niin löytötavaratoimisto lentokentällä näyttää sulkeutuvat klo 21, joten soitin vielä kerran ystävälliselle tullin edustajalle ja kysyin, että voisinko saada Swissportin edustajan puhelinnumeron. Hän rauhoitteli ja pyysi odottamaan, sillä Swissportilla on kuulemma vuorossa vain yksi henkilö, joka kyllä soittaa kunhan pystyy.

4 ja ½ vuorokautta erossa

Lopulta, 20:25, soitto tuli ja helpotus, laukku on siellä ja voin noutaa sen T2:n tulopalveluista. Ja kyllä, he olisivat paikalla vielä yhdeksän jälkeenkin. Lupasin olla kentällä kolmessa vartissa ja hyppäsimme autoon. Tulopalvelut löytyi ja laukku! Ja vieläpä ihan oikea laukku, oma punainen, jo paljonkin maailmaa nähnyt Samsonite, jonka lukot olivat vähän naarmuilla. Olin jopa etukäteen ajatellut, että tarvittaessa pystyn todistamaan, että laukku on minun luettelemalla sen sisällön ennen sen avaamista ja tietysti laukun omistajana olisin tiennyt laukun numerolukon koodin – jos siis olisi tarvittu vahvempaa todistelua kuin laukussa ollut nimi- ja osoitetarra.
Todistelua ei kuitenkaan tarvittu, tarvittiin vaan allekirjoitus lomakkeeseen, jossa totesin saaneeni laukun.

Punaista laukkua perässäni vetäen kuljin sitten ohi koronatarkastajien hiukan heitä ehkä hätkähdyttäen kertoen tulevani Helsingistä ja ohi tullin, johon pysähdyin toiveena välittää kiitokset ystävälliselle minua auttaneelle tullimiehelle, mutta onnistuin tapaamaan vaan tullinaisen, joka kyllä sanoi välittävänsä kiitokseni eteenpäin.
Vielä pari liukuovea ja minä ja punainen lentolaukkuni olimme ”perillä” Helsingissä!

Tähän mennessä en vielä ole saanut vastausta kahteen eri sähköpostiosoitteeseen Qatar Airwaysille tiistaina lähettämään kysymykseeni laukun tämänhetkisestä sijainnista. Ehkä he saivat tiedon Swissportille allekirjoittamastani lomakkeesta. Tapausnumero Qatarin järjestelmässä näyttää kyllä edelleen olevan tilassa Item tracing under process.

Punainen laukku Helsingissä
Paluu Helsinkiin tiistai-iltana, tällä kertaa punaisen laukun kanssa

Laukun sisältö

Matkustimme Sri Lankaan yhden yhteisen ruumalaukun, tämän punaisen lentolaukun, yhden repun ja yhden käsilaukun matkatavara-arsenaalilla. Paluumatkalla ruumalaukku oli täynnä likaisia vaatteita, repussa oli matkan aikana mahdollisesti tarvittavaa elektroniikkaa kuten läppäri, vähän kosmetiikkaa ja lääkkeitä ja muutama lämpimämpi pusero/jakku, jotka voisimme pukea päällemme Helsinkiin saapuessamme. Punaisessa laukussa oli kaikki muu – siis kaikki tärkeä ja arvokas! Jälkikäteen ajatellen olisi ollut niin helppo vähän hajauttaa riskiä ja pakata esimerkiksi kovalevy, jolle olimme jo tallentaneet matkan aikana ottamamme valokuvat ja muistikortit eri laukkuihin.

Punaisessa lentolaukussa olivat mm. nämä tavarat:

  • Kamera ja kaksi objektiivia
  • USB-levy ja muistikortit
  • Muuta elektroniikkaa kuten suoristusrauta, sähköhammasharja, parranajokone, otsalamppuja
  • Minimikosmetiikan ylittävä kosmetiikka ja vähän meikkejä ja varalääkkeitä
  • Aurinkolasit

Kameralla, elektroniikalla, aurinkolaseilla, jopa kosmetiikalla ja meikeilläkin, oli tietysti arvonsa, vähän arvokkaampien objektiivien takia kokonaisuuden arvo olisi luultavasti uudelleen hankittuna yltänyt jopa 2000 – 3000 euroon, josta vakuutus olisi luultavasti korvannut ainakin osan.
Mutta ne valokuvat, jotka olisimme menettäneet!

Onneksi olin matkamme aikana säntillisesti käyneet läpi päivän mittaan ottamiamme kuvia ja julkaisseet niistä parhaat Facebook-sivuillamme. Näin siitä huolimatta, että välillä nettiyhteydet olivat vähintäänkin haasteellisia ja muutamassa tilanteessa Facebookin oli sitä mieltä, että odota nyt hetki, et saa julkaista näin taajaan.
Jos pieni punainen laukkuni ei olisi löytänyt kotiin, meille olisi Sri Lankan matkasta jäänyt jäljelle vain Facebookissa julkaisemamme kuvat ja Lassen puhelimella ottavat kuvat, jotka onneksi nekin olisivat edustaneet arviolta kolmannesta kaikista ottamistamme kuvista.
Jatkossa tulemme ehdottomasti – paitsi tarkistamaan pari kertaa lentokoneen ovella, että kaikki tavarat ovat mukana – pakkaamaan valokuvat useampaan eri paikkaan.

Ja ehkä – kaikesta huolimatta – saatan jatkossa sittenkin myös harkita businessluokassa lentämistä. Eihän laukun jääminen koneeseen oikeastaan sittenkään ollut businessluokan vika. Ihan oma vikani se oli.

Kameroita

Tags from the story
,
Join the Conversation

32 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jael! Jep, ei ollut ihan täydellinen tuo Qatarin prosessi – kommunikointi tökki aika pahastikin. Mutta toisaalta, lopputulos oli silti upea!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Rami! Jatkossa kyllä hajasijoitetaan valokuvat kyllä toisella tapaa. Kyllähän minä tuon olin jo aikaisemminkin tiedostanut, mutta jotenkin tuo yleisajatus siitä, että kotiin päin mennessä kaikkeen voi suhtautua kevyemmin vaikutti tavaroiden sijoitteluun miettiessämme, että mitä laitetaan lentolaukkuun, mitä reppuun. Väärin – kuvien osalta juurikin paluumatkalla olisi pitänyt olla tarkkana!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tiina Johanna! Tuo on kyllä ärsyttävää, että missään ei nykyisin oikein ole mahdollista puhua ihmisen kanssa – lähimmäs sitä voi näköjään päästä Twitterissä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Nadine! Kieltämättä muutaman päivän ajan tilanne vähän hermostutti – valokuvien osalta erityisesti.

  1. says: Timo

    Tiedän tunteen, kun laukku täynnä tärkeää kamaa menee hukkaan. Meidän 2008 reissulla vaihdossa NYCistä Aruballe jätin repun lentokentällä taksin takapenkille ja ehdin hetken juosta taksin perässä ja kopauttaa kylkeen, mutta jatkoi matkaa. Sinne meni työläppäri, järjestelmäkamera, lompsa ja passi. Ja Tarjan synttäripäivänä, jolloin illaksi oli suunnitelma päästä Karibialle. Pää meinas räjähtää ja siirrettiin lento, peruttiin luottokortit, varattiin hotelli, tehtiin ilmoitus Manhattanilla poliisille ja käytiin YKssa hakemassa uusi passi Suomen lähetystöstä. Seur aamuna kentällä checkinissä ilmoittivat, että löytötoimistossa olisi mulle jotain! Taksi olikin kiertänyt sinne ja reppu oli ollut parin kymmenen metrin päässä kun peruttiin niitä kortteja. Tuon jälkeen vieläkin muistaa aina poistuessaan taksista tms. katsoa tarkasti, ettei mitään jää jälkeen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Timo! Taksi ja reppu sen takapenkillä, tästäkin meillä on yksi melkein kokemus, mutta onneksi huomasimme sen jo ennen kuin löimme taksin oven kiinni. Tuon punaisen laukun sisällön korvaaminen olisi valokuvia lukuunottamatta ollut helpompaa, sillä siellä ei sentään ollut passeja ja luottokortteja, loput tavarat olisivat vaan olleet ostettavissa, luultavasti isolta osin vakuutuskorvauksella, mutta olisihan siinä jonkin verran työtä ollut – kuten sen vakuutuskorvausanomuksen tekemisessäkin.
      Mutta opettavathan nämä, kuten totesit, ihan heti ei reppu jää taksiin eikä osaltani lentolaukku koneeseen!

  2. says: Juha

    Laukkujen tiet ovat aina erikoisia välillä. Itsellänikin on kerran matkalla parilla pompulla jenkkeihin tavarat hävinneet. Kyselin niitä päivittäin, kunnes kerrottiin ettei mitään tietoa ja eivät tule enää löytymään. Vakuutusyhtiön piikkiin hommasin uuden laukun ja matkatavarat. Paluumatkalla kamat taas hukassa ja HEL raportoidessani hukatusta laukusta, katsoivat että nimi on tuttu. Menomatkan laukkuni odotti siellä. Paluumatkan tavarat tuli aikoinaan perässä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Ruumalaukku on itse asiassa minulta tainnut jäädä matkasta vain kerran, siis hetkeksi – se kävi kääntymässä Etelä-Afrikassa, kun minä jäin koneesta jo Sveitsissä, mutta tuli sieltä sitten muutaman päivän päästä takaisin. Tuo taitaa kyllä olla jotenkin heikko lenkki näiden jälkeen jääneiden laukkujen osalta, että siinä vaiheessa kun ne jo ovat jossain tallessa, siis vaikka HELsingissä, niin tieto niistä ei tule omistajalle. Kuitenkin esimerkiksi tässä tapauksessa ainakin Qatarilla oli kaikki, osoitteet, puhelinnumero ja sähköpostiosoite tiedossa.

  3. says: Daniel

    Iltapäivälehtien toimittajat olisivat otsikosta kateellisia! ;) Mutta olihan kertomus mielenkiintoinen, vaikka olikin erilainen kuin kuvittelin.

    Qatar on ikävän tunnettu siitä, että koneessa kaikki toimii viiden tähden arvoisesti, mutta mikään muu ei sitten toimikaan, jos asiat alkavat mennä pieleen. Jotenkin kuvittelisin (vaikka mistä sitä tietää), että Helsingissä tuo olisi hoidettu niin, että porttivirkailija soittaisi koneeseen, että hei, reppu on siellä, tuotteko tänne ja homma olisi ollut sillä selvä. Vähintään he saisivat radiopuhelimella yhteyden bussikuskiin, joka tuossa vaiheessa vielä lastasi turistiluokan matkustajia kyytiin ja olisi käynyt sen repun nappaamassa.

    Onneksi sentään loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja se on sentään kohteliasta, että toimittivat repun maksutta Seutulaan saakka.

    1. says: Daniel

      En tiedä miksi puhun repusta, kun kyseessä oli ihan matkalaukku. No, korjattakoon näin jälkikäteen.

    2. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Eipä tuo haitannut :-) Olen tykännyt tuollaisesta pienestä kovakuorisesta lukittavasta lentolaukusta, joka hotellihuoneessa käy kevyestä kassakaapistakin ja tilanteissa, joissa jollain lennolla on käsimatkatavaran osalta tiukkoja koko- tai muita rajoituksia, se matkustaa myös ruumassa, kuten nytkin sitten.

    3. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Kieltämättä vähän klikkiotsikko, joka syntyi tarpeestani ”syyttää” jotain muutakin tahoa kuin itseäni – businessluokan vikahan tämä oli, olihan :-)
      Tuota minäkin ajattelin, että niin paljon kaikkea vaivaa olisi kaikilta osapuolilta säästynyt, jos sen laukun olisi jotenkin saanut koneesta, joka oli kentällä, meille, jotka olimme kentällä, sen sijaan, että se kuljetetaan myöhemmin erikseen Helsinkiin. Ja totta, kukaan ei sentään missään vaiheessa puhunut maksusta mitään, mutta toisaalta, kuljetutimme vain yhden yhteisen laukun ruumassa siinä missä meillä kai olisi ollut lipun mukaan oikeus neljään, niin ehkä sitten tuo yksi nyt ruumalaukuksi muuttunut laukku lisää meni niillä samoilla lipuilla :-)

  4. Huh mikä kauhutarina! Jännitin tekstin mukana loppun asti, tuliko laukku koskaan perille. Olis ollut ihan hirveää, jos olisitte menettäneet valokuvat! On jäänyt mieleen joku monen vuoden takainen blogipostaus (en muista kenen), mutta siinä suomalaisen pariskunnan autoon murtauduttiin sillä aikaa kun he olivat kaupassa tai ravintolassa tms. Peräkontista oli viety iso kassi, jossa oli ulkoiset kiintolevyt ja sitä myötä mm. kaikki vuosien aikana kuvatut valokuvat. Tuo olis ihan järkyttävä tapahtuma.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Meilläkin itse asiassa kovalevyllä oli kaikki valokuvat, mutta aikaan ennen matkaa asti ne olivat tietysti kotona myös useammallakin varmuuskopiolla, eli vain matkan aikana kameralla otetut kuvat olivat, kahtena kopiona, levyllä ja muistikortilla, samassa laukussa. Jatkossa eivät tule enää olemaan samassa laukussa!

  5. says: Reissu-Jani

    Suosittelen hankkimaan sellaisen laukkuhälyttimen/varashälyttimen eli toinen osa laukkuun ja toinen vaikkapa omaan taskuun. Taskussa oleva osa alkaa huutaa tai värisemään kun menet tarpeeksi kauaksi laukusta jossa siis se toinen osa. Ainakin tämmöisiä perinteisiä hälyjä löytyy – ehkäpä nykyään jo matkapuhelimeen bluetoothilla kytkettäviä.

    Mulla ei ole ”muistaakseni” mitään jäänyt koskaan lentokoneeseen tai sitten en ole vain sitä osannut jälkeenpäin kaivata. Viimeksi vaimolta jäi Doha-Johannesburg lennolla QSuiteen matkapuhelimen laturi kun siinä oli hyvin tilaa levittää kaikki romppeet pitkin ja poikin. Uusi laturi ostettiin sitten kentältä erittäin kovaan hintaan, kun ensin oltiin ”hyperventiloitu” katoamisen aiheuttamaa tuskaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Itse asiassa ostimme jo kokeeksi yhden Airtagin, mutta ainakin se tuntuu olevan tähän tarkoitukseen vähän turhan salliva etäisyyden osalta, eli olisi ehkä tuossa tilanteessa huomannut asian vasta bussissa kuten minäkin. Ehkä pitää tutkia, että olisiko noita ”herkempiäkin” olemassa?
      Vuosien mittaan olemme hotellihuoneesta lähtiessämme oppineet tsekkaamaan ne jutut, jotka joskus ovat unohtuneet tai ainakin melkein unohtuneet kuten juurikin laturit ja adapterit, sähköhammasharja (joka saattaa kummallisesti naamioitua kylpyhuoneen perusvarustukseen kuuluvaksi) ja tietysti kassakaappi!

  6. says: Hannele

    Tuli hiki lukiessa! Loppu oli onneksi onnellinen, mutta kohtuuttoman hankalaksi meni selvittely.
    On se jännä kyllä, miten tosiaan kotiin päin mennessä on paljon huolettomampi ja minulla se menee tyyliin ”jos on välilasku Euroopassa, niin silloinhan sitä on jo melkein kotona”.
    Itselläni älyttömin oma mokani oli tosin menomatkalla Sisiliaan, kun matkalaukku teki muutaman päivän koukkauksen ja olin laittanut sinne silmälasini?!?!!!! Mikä urpo?
    Silmissä oli piilarit, mutta ei tietenkään vaihtopiilareita käsimatkatavaroissa, sillä nehän oli….. aivan oikein: myös matkalaukussa. Tuplaurpo??
    Kun kaksi päivää perillä kituuttaa kertakäyttöpiilarit päässä ja toivoo, ettei tule mitään silmätulehdusta (ei tullut?), sitä oppii kummasti varmistamaan, että ainakin ne rillit on käsilaukussa.
    Reilun parin viikon päästä on mullakin sama lentoreitti kuin teilläkin. Yritän pitää mielessä tarinasi, ettei tarvitse samanlaista postausta minunkin tehdä?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hannele! Rahat, passi, puhelin ja lääkkeet, ne olin jo oppinut aikaisemmin, että niiden on matkustettava käsilaukussa (jota en sentään ole tavannut unohtaa mihinkään), mutta nyt pitää tosiaan lisätä tuolle listalle kameran muistikortit. Pieninä otuksina mahtuvat hyvin käsilaukkuun nekin!

  7. Hyvä muistutus itsellekin, että kuvia olisi tällaisten kauhutilanteiden vuoksi hyvä käydä läpi jo matkan aikana, me ollaan siinä yleensä harmillisen laiskoja. Minulla on ruumaan mennyt laukku muuten jäänyt tulematta lukuisia kertoja ja aina palvelu on näissä tilanteissa ollut käsittämättömän huonoa. Mutta lopputulos on ollut siinä mielessä hyvä, että aina olen laukun lopulta saanut, vaikka erinäisiä kommelluksia on usein ollutkin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Ilmeisesti tämänkin jutun kommenteista päätellen yhtiöt keskimäärin pystyvät lopulta kuljettamaan laukun, mutta prosessiin liittyvä kommunikointi on tyypillisesti heikkoa.

  8. Tuo arvoesineiden odottelu on kyllä kuumottavaa. Tosi outoa, etteivät voineet hakea laukkua koneesta jo Dohassa. Mulla on muuten sama kokemus sieltä, että hoputtavat aina jatkolennoille siirtymisessä, vaikka aikaa olisi reilusti.
    En ole itse unohtanut tavaroita koneeseen, mutta joskus on pakotettu laittamaan työvälineitä ruumaan ja kerran sitten odottelinkin päiväkausia laukkuani, joka seilasi jostakin käsittämättömästä syystä Tampereen ja Helsingin väliä. Älyttömintä on se, että repun vieläpä bongasi Pirkkalan kentällä lapsuudenystäväni ja ilmoitti siitä minulle!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tanja! Tosiaan, olisi ollut kaikille niin paljon helpompaa, mutta jostain syystä ihan mahdoton ajatus!

  9. Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu, vaikka se monenlaisia käänteitä sisälsikin! Ja huhhei, hyvä muistutus myös siitä, että kuvia kannattaa jo reissun aikana käydä hieman läpi ja siirtää ”turvaan”.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Hyvä opetus, joka säilynee mielessä monen monta vuotta – vaikka tosiaan laukku sisältöineen sitten tulikin lopulta kotiin.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *