Pressimatka: Espanjan matkatoimisto ja Turismo Asturias
Asturian viikollamme vierailimme myös kahdessa kansallispuistossa. Asturiahan on suhteellisen pieneksi alueeksi kivan monipuolinen. Atlantin rannikko on pienten idyllisten kaupunkien ja valkoisten hiekkarantojen muodostama helminauha. Lyhyen matkan päässä sisämaahan mentäessä vihreät vuoret ja laaksot tarjoavat kuitenkin ihan toisenlaisen maiseman. Me vierailimme kahdessa kansallispuistossa, Picos de Europassa ja Somiedossa.
Picos de Europa
Picos de Europa on Espanjan vanhin kansallispuisto, joka on perustettu jo vuonna 1918. Sen alimmat kohdat ovat lähes merenpinnan tasolla ja se onkin ilmastoltaan atlanttinen. Etenkin talvella ja vielä keväälläkin sateet ovat yleisiä, mutta kyllä niitä ainakin osittain sateisia päiviä osuu kesäkuullekin – koettu on! Myös paksut pilvet saattavat muuttaa ilman kosteaksi ja hävittää näkyvyyden lähes nollaan. Toisaalta auringon osuessa kohdalle pilvet voivat hetkessä väistyäkin. Kuulemma.
Kolmen maakunnan, Asturiaan, Cantabrian ja Leonin alueelle levittäytyvän puiston korkeimmat huiput ovat 2600 metrin korkeudessa, mutta me tyydyimme runsaan kilometrin korkeuteen noustessamme (bussilla) Covadongan järville.
Järvet Enol ja La Ercina sijaitsevat yli 1000 metrin korkeudessa siinä missä Covadongan pieni kylä, jossa parkkipaikat ja bussipysäkit sijaitsevat, on noin 200 metrissä. Bussit kulkevat kylän parkkipaikkojen ja järvien yhteydessä olevan parkkipaikan väliä ½ tunnin välein ja kiemurteleva matka yhä vain ylemmäs kestää suunnilleen ½ tuntia. Jos korkeudet eivät ole Sinun juttusi, niin kannattaa ehkä olla valitsematta bussissa paikkaa oikealta puolelta ylös mentäessä (ja vasemmalta alas tultaessa).
Järvet yli 1000 metrin korkeudessa
Picos de Europan sää yllätti meidät, ehkä tapansa mukaan, hiukan. Alhaalla sää oli ellei nyt ihan kirkas, niin vain hiukan pilvinen, mutta jo matkalla ylös pilvet peittivät välillä näkymät kokonaan. Kun saavuimme perille, niin satoikin aluksi melkein reippaasti.
Molemmat järvet ja muutaman näköalapaikan käsittävän reitin sijaan päätimme lopulta suunnata ainakin aluksi suoraan Enol-järven rannalle. Onneksi oli kuitenkin aika lämmintä, joten saatoimme luokitella sateen luokkaan kevyt kesäsade, joka ei nyt pahemmin haitannut, ja kiipesimme mäen ylös Enol-järven rannalle.
Taustamusiikkina tarjolla oli lehmänkello jos toinenkin – muuten luonnonpuistossa oli hätkähdyttävän hiljaista. Jo matkalla ylös olimme nähneet tien varrella niin lehmiä kuin lampaita ja täällä etenkin lehmät taisivat olla ”töissä” pitämässä maisemaa avoimena.
Enol-järveltä lähdimme nousemaan La Picotan näköalapaikalle. Sade oli tauonnut, mutta valitettavasti pilviverho vaan tiivistyi mitä ylemmäs pääsimme. Näköalapaikalle päästyämme emme oikeastaan enää nähneet eteemme ja La Ercina -järven suunnasta tulevat retkeilijät pudistivat päätään, kun kysyimme, että näkivätkö he järven. No, säälle ei voi mitään, emmekä pitäneet järkevänä kiertää reittiä enemmän tai vähemmän sokkona, joten palasimme takaisin samaa reittiä, samojen lehmänkellojen kalkatuksen opastamana!
Covadongan kylä
Jos päädyt vierailemaan Picos de Europan kansallispuistossa ja juuri näillä Covadongan järvillä, niin samalla reissulla kannattaa toki viivähtää hetki myös Covadongan kylässä. Kylässä on uskonnollisia ja historiallisia kohteet kuten Santa Maria la Realin basilika, Asturian ensimmäisen kuninkaan Don Pelayon patsas ja Santa Cuevan luola. Paikalliset käyvät erityisesti katsomassa luolassa olevaa kuvaa Covadongan neitsyestä.
Basilika on rakennettu vaaleanpunaisesta kalkkikivestä ja poikkeaa sekin juuri sen verran tyypillisistä kirkoista, että sekin ansaitsee ehdottomasti hetken tai parikin.
Cangas de Onis
Matkalla Covadongaan tai sieltä takaisin kannattaa myös pysähtyä ainakin hetkeksi Cangas de Oniksen kylään.
Toki kylä on ihan hyvä vaihtoehto vaikka tukikohdaksi useammallekin vierailulle kansallispuistossa lukuisine hotelleineen ja ravintoloineen.
Me pysähdyimme siellä paluumatkalla kansallispuistosta vaan sen verran, että näimme kaupungin roomalaisen sillan, Puente Vieyun, joka on yksi Asturian tunnetuimmista symboleista.Sillalta roikkuu jalokivin koristeltu kopio Voiton rististä 1000-luvun alusta – alkuperäistä säilytetään Oviedon katedraalissa.
Somiedo
Picos de Europan lisäksi kävimme Asturiassa ollessamme tutustumassa myös Somiedon kansallispuistoon.
Somiedon kansallispuistoa pääsee aika laajalti kiertelemään myös henkilöautolla. Kävimme puistossa useammassa paikassa katsomassa niin vihannesten ja maissin säilyttämiseen käytettyjä vanhoja Asturian alueelle tyypillisiä ”vajoja” (horreos) kuin paimenten käyttämiä kesäasumuksia. Kivisissä rakennuksissa on tyypillisesti olkikatto ja ne saattavat olla pieniä ja pyöreitä tai vähän isompia suorakaiteen muotoisia.
Näitä kesärakennuksia on puistossa useammassa kohdassa, mutta pienen ekomuseon alueella niitä on pienellä alueella useita.
Pieneltä järveltä lähtee vaellusreitti laakson vartta toiselle järvelle, mutta tälle yli 10 kilometrin, maastoltaan ehkä aavistuksen haastavallekin, reitille emme tällä kertaa lähteneet. Reitin voi kiertää myös ratsain, jos ratsastus innostaa tai vaikka sähköpyörällä.
Tarvittavat hevoset (ja opas) tai pyörät järjestyvät puiston alueelta kunhan asiasta sopii etukäteen.
Somiedon luonnonpuisto on myös yksi Asturian luonnonpuistoista, joissa on hyvällä tuurilla mahdollisuus nähdä karhuja. Ihan niin hyvä tuuri meillä ei näin alkukesästä ollut, mutta paikkasimme asian pistäytymällä kansallispuiston ulkopuolella karhujen rehabilitointikeskuksessa. Siellä onnistuimmekin näkemään yhden mesikämmenen. Keskuksessa karhut ovat isoissa aitauksissa, joissa niillä on myös useita mahdollisuuksia piiloutua, joten niiden näkeminen ei sielläkään ole koskaan ihan varmaa. Karhut päätyvät keskukseen, jos esimerkiksi niiden emo kuolee tai loukkaantuu siten, ettei se voi huolehtia pennuistaan (ja ne sattuvat löytymään) tai jos karhu loukkaantuu siten, ettei se selviä luonnossa.
Parhaimmillaan karhut onnistutaan palauttamaan vielä palauttamaan keskuksesta luontoon, mutta aina se ei ole mahdollista ja silloin karhu saattaa jäädä pysyvästi asumaan keskuksen alueelle.
Harmittavan huono sää teille sattui erityisesti Picos de Europassa, mutta mukavan vehreältä paikka silti näyttää. Ja lehmät kelloineen ilahduttaa ainakin itseäni ihan joka kerta, säästä huolimatta. Myös Covadongan kylä näyttää kiinnostavalta.
Kiitos Mikko! Olimme tosiaan ajatelleet käydä katsomassa Covadongan molemmat järvet, mutta tällä kertaa ei nyt onnistunut. Luontokohteissahan erityisesti sää on aina tekijä, josta ei etukäteen tiedä, ja tässä tapauksessa ei tiennyt vielä bussin alhaalla olevalla lähtöpaikallakaan – tilanne selvisi vasta ylhäällä.
Todella kauniilta näyttää, jopa kehnommallakin säällä. Me ollaan kierrelty Espanjaa melko paljon, mutta luoteiskulma on vielä jäänyt lähes tutkimatta (suunnitelmissa on yhdistää se Pohjois-Portugalin road tripiin). Picos de Europa kansallispuistossa kuitenkin käytiin viime kesänä, huikella Ruta del Cares kanjonireitillä. Meille sattui tuolloin aivan täydellinen ilma, jolloin upeat maisemat pääsivät oikeuksiinsa (https://elamaanomadina.fi/road-trip-picos-de-europa-cantabria-baskimaa/)
Kiitos kommentistasi – ja juttulinkistä. Maisemat ovat tosiaan edukseen!
Toi ratsastus on juttu myös Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksilla – virallinen tapa suorittaa on kävelyn lisäksi pyörällä tai ratsain
Kiitos Mari! Monet toki ”suorittavat” pyhiinvaellusreitin tai sen osia tätä nykyä, vaikka ”suorittaa” tässä yhteydessä tuntuukin jotenkin melkein väärältä …
Voi harmi ku sattui niin harmaa sää! Sää on ehkä niitä harvoja asioita, joihin ei voi vaikuttaa (muutakuin vaihtamalla paikkaa). Jälkeenpäin sitä kuitenkin iloitsee siitä vähäisestäkin, mitä ehti paikan päällä nähdä :) Tuonne Pohjois-Espanjaan olis kyllä tosi kiva lähteä joskus patikoimaan.
Kiitos Elina! Sää ei tosiaan ihan suosinut – mutta toisaalta monilla luontokohteilla on monet eri kasvot sään mukaan ja me näimme nyt tällä kertaa tämän kohteen tällaisena, siis erilaisena kuin vaikka helteisenä ja aurinkoisena päivänä.
Säälle ei tosiaan voi mitään, mutta kyllä tästä sai tuntumaa ja tunnelmaa maisemista miltä ne poutasäällä näyttäisi. Kauniita kyllä nuo kylien vanhat uskonnolliset rakennukset.
Kiitos Sanna! Osaltamme sää ei sittenkään haitannut ihan hirveästi, sillä aikaa pitkille vaelluksille ei pressimatkan tiiviihköllä ohjelmalla olisi kuitenkaan ollut.
Harmi, että teille osui huono sää :( Mutta kaikesta huolimatta mahtavia kuvia! Ja kiva kuulla, että jossain päin maailmaa vankeudessa eläville villieläimille koetetaan tarjota asianmukaiset olosuhteet :)
Kiitos Eveliina! Kuulemma parista orvosta jääneestä karhunpennusta tuo alkoi, mutta ilmeisesti tuolle Pohjois-Espanjankin karhupopulaatiolla on jatkuvasti jonkin verran tarvetta.