Kaupallinen yhteistyö: Nolla
Stubbö Bärsskärillä palasin hetkeksi ellei nyt ihan lapsuuden niin ainakin nuoruuden kesiini. Olemme toki viettäneet senkin jälkeen paljon aikaa Saaristomerellä purjehdusvuosinamme, mutten ole hetkeen asunut ja yöpynyt (lähes) luonnossa pienellä kallioisella saarella.
Bärsskär on pieni kallioinen ja kivikkoinen saari, jonka keskiosia peittää läpitunkematon matala katajakasvusto. Saaren länsipuolen kalliot ovat meren sileäksi hiomia siinä missä toisella rannalla kallio on jyrkkää ja rosoisempaa. Näillä graniittikallioilla jääkausi muistuttaa itsestään joka askeleella.
Olemme aamulla ajaneet Iirislahdesta Kasnäsiin. Moottorivene odottaa meitä Vänön laiturissa. Nostamme nopeasti muutamat kassimme veneeseen ja matka Bärsskärille alkaa, Suomen kesässä, keskikesän helteessä. Laskeskelemme vielä mielessämme kipparinkin asiasta kysellessämme, että onkohan meillä riittävästi juomavettä ja muuta juotavaa. Saarella kun olemme omillamme, kaksi vuorokautta. Yksi kylmälaukku ruokaa, toinen juomia, putkikassissa lakanat ja pyyhkeet, muutama vaatekin ja repussa kamera, iPad ja ainakin aurinkovoidetta. Läppärin jätimme tällä kertaa matkasta, vaikka meitä saarella odottavassa Nollassa olisikin mahdollisuus senkin lataamiseen.
Saaressa, mutta löytyykö Nolla?
Moottorivene etenee lähes tyynellä merellä vauhdikkaasti ja runsaassa puolessa tunnissa kippari pysähtyy pienen laiturin eteen. Tännekös me olemme jäämässä? Kippari nyökkää, nostamme kassit laiturille ja nousemme sille itsekin. Kippari kertaa vielä ennen lähtöään, että kannattaa lähteä tuosta vasemmalle – tästä alkaa seikkailu!
Matkaan siis! Hypimme rantakiveltä toiselle kunnes kulku niitä pitkin vaikeutuu. Nollaa ei vieläkään näy ja mutta päättelemme, että sen täytyy olla saaren toisella puolella, joten lähdemme nousemaan ylös kalliolle – tämähän käy jännittäväksi. Olemme lähteneet matkaan laiturilta ajatellen kantavamme kerralla kaikki tavaramme, meillä kummallakin on kaksi kantamusta ja nouseminen jo vähän jyrkempää kalliota pitkin ei olekaan ihan helppoa. Hetken päästä kohteemme, Nolla, tulee kuitenkin näkyviin ja sen innoittamana loppumatka sujuu nopeasti. Luovumme innoissamme jo osastavaroita ja kiirehdimme tutustumaan tulevaan kotiimme.
Tällainen on Nolla-mökki
Mutta kaikki menee hyvin, saamme oven auki, saamme loputkin tavarat perille ja istahdamme hetkeksi vielä tässä vaiheessa todella kuumaan mökkiin – mutta nyt onkin ollut lähes 30 asteen helteitä useamman päivän ajan. Loppupäivän pidämmekin ovea auki ja hennosti puhaltava merituuli onnistuukin laskemaan sisälämpötilan siedettäväksi.
Asetumme taloksi, petaamme sängyt, vaikka onkin vasta alkuiltapäivä ja tutustumme hiukan ympäristöömme, ensin mökkiin. Muotoilja Robin Falckin vuonna 2018 suunnittelma mökki toimii täysin uusiutuvalla energialla ja mukavuudet ovat minimissään. Mökin A-muoto muistuttaa telttaa, mutta sen verran luksusta tässä ”teltassa” on, että sängyissä on hyvät patjat, sänkyjen alla on vähän säilytystilaa ja pienessä keittiönurkkauksessa pystyy valmistamaan Wallaksen liesi/lämmitinyhdistelmällä ainakin yksinkertaisia ruokia. Wifikin löytyy!
Vaikka liesi onkin periaatteessa yksinkertainen käyttää, niin käyttöohjeisiin kannattaa tietysti aina paneutua. Käynnistysnappulaa pitää painaa muutaman sekunnin verran ja että käyttämällä tehonsäätöä suuntaan ja toiseen laitteen saa vaihtamaan liesitoiminnosta lämmittimeen, mutta emme olleet sisäistäneet sitä, että liesien lämpiäminen todella kestää hetken, joten yritämme turhaan vaihdella, varmuuden vuoksi, toimintojen välillä ennen kuin saamme lopulta kahviveden kiehumaan. Aamiaisella tiedämme jo, että kannattaa ensin laittaa vesi kiehumaan ja sen jälkeen tehdä muut valmistelut, jolloin vesikin ehtii sitten jo kiehua.
Myös Biolanin polttavan wc:n operoinnissa kannattaa tsekata käyttöohjeet. Laite on aavistuksen teknisempi kuin vanhanaikaiset mökkipuuceet, mutta sen myötä myös ekologisempi vaihtoehto.
Kesäpäivä Saaristomeren äärellä
Mutta, mökki ja minimalistinen tekniikka sikseen, nyt on saaren aika.
Pienen saaren keskiosa on läpitunkematonta katajaa, mutta etenkin saaren länsirannoilla kelpaa kulkea. Onneksi on ihan kuivaa, niin kalliot eivät ole liukkaita. Keltainen maksaruoho kukkii, samoin ruoholaukka ja sinikeltaiset orvokit. Rantavesissä on siellä täällä rakkolevää, jota kai väitetään sen merkiksi, että vesi on puhdasta. Loivat kalliot laskevat mereen ja liukastelemme vesirajassa onkiessamme vähän merivettä mökin edustalle pieneen laatikkoon pieniin tiski- ja käsienpesutarpeisiin. Myöhemmin illalla ja seuraavana aamuna palaamme rannan kallioille, liukastelemme taas mereen huuhtoaksemme illalla päivän pölyt tai aamulla unihiekan silmistämme. Saarella ei ole suihkua, mutta onhan täällä meri, joka puolella! Tällaista se oli lapsuudenkin kesinä, mieluummin mereen kuin saunaan. Purjeveneessämmekään ei missään vaiheessa ollut suihkua, joten luonnonsatamissa suihkuna toimi meri – tosin veneen portaita pitkin sinne oli helpompi laskeutua tai ainakin nousta sieltä kuin saaressa.
Välillä hiljennymme kirjan tai iPadin kanssa varjoisaan paikkaan kalliolla. Välillä lukeminen keskeytyy kun västäräkit meihin tutustuttuaan uskaltavat yhä lähemmäksi. Myöhemmin selvitämme, että niillä on pesä Nollan aurinkopanelien takana. Rannalla valkoiset joutsenet sukeltavat itselleen ruokaa. Meriharakkapariskunnan äänekäs tui-tui -huuto pakottaa katsomaan taivaalle. Myöhemmin illalla metsämyyrä pujahtaa useamman kerran ruohomättäästä toiseen, mutta ei vahingossakaan osu kuvaan.
Auringonlasku merelle kruunaa ensimmäisen – ja kohta toisenkin – päivämme saarella. Öisin heräämme muutaman kerran arpoessamme, että yritämmekö pitää ovea auki silläkin riskillä, että se kohta pamahtaa kiinni vai suljemmeko sen jo ennakoivasti suosiolla. Ehkä oven takia, ehkä aikaiseen aamuun heräävien lintujen takia, heräämme auringonnousuunkin, mutta jatkamme sen jälkeen unia. Eihän meillä ole kiire mihinkään.
Eväsruokaa ilman jääkaappia
Ruuan osalta olemme valinneet saaripäivän pääruuaksi kreikkalaisen salaatin, joka ei vaadi muuta kuin kasaamisen. Lisäosiona olevat kananmunatkin olemme keittäneet jo kotona valmiiksi. Hellepäivinä jääkaappi olisi tietysti hyvä idea, mutta pari päivää pärjäsimme ilmankin. Juuston ja Becelin hylkäsimme retkemme lopuksi – ne olivat olleet jo liian kauan lämpimässä, mutta leipä, hedelmät ja metvurstikin selvisivät hyvin, samoin jogurtit aina viimeiseen aamuun asti. Valkoviini olisi ehkä maistunut paremmalta kylmänä, mutta meni se vähän lämpimämpänäkin. Hetken pohdimme, että viitsisimmekö uittaa tölkkiä rantavedessä viilentääksemme sen, mutta laiskuus voitti.
Toisen päivän aamuna siivoamme mökin seuraaville vieraille ja tulomatkasta viisastuneena viemme tavaramme rantaan kahdessa erässä. Tosin melko tarkkaan kaikki juotavat on nyt jo juotu, joten toisessa kylmälaukussa on nyt vain roskapussi, joka ei oikeastaan paina mitään. Lähtöpäivänämme tuulee vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö moottorivene pääsisi meitä noutamaan. Saaressa kaikki hyvin – ja pienen hetken ajan myös Saaristomerellä. Kaukana maailma ja kaikki sen tapahtumat – vaikka edellisenä iltana olimmekin sen verran seuranneet uutisia, että tiedämme, että Turkki on, hetkellisesti, luovuttanut Suomen Nato-jäsenyyden vastustamisen.
Nostalgiaa saaristomerellä
Mutta palataan vielä hetkeksi kauas vuosien taa, tämän saaren, Bärsskärin, innoittamana.
En ollut vuosikausiin edennyt pienellä kalliosaarella hyppimällä kiveltä toiselle, kiipeämällä jyrkkää kallionrinnettä ylös tai laskeutuen varovasti loivaa sileää rinnettä mereen. Kaikkea tätä tapasin tehdä Paraisilla, Airiston rannalla kouluvuosina. Erona ehkä vain se, että siellä jokainen kivi oli jo kohta tuttu, ensin tämä kivi, sitten hyppy toiselle, seuraava kivi heilahtaa hiukan, mutta ei se haittaa … täällä kivet olivat aluksi uusia ja outoja, mutta kohta jo tuttuja nekin. Uudella saarella pitää hetki etsiä kohtaa, josta mereen voisi laskeutua, mutta nuoruusmuistot siitä, että tämän värinen kallio on liukas, tätä pitää varoa, näin kannattaa liuttaa jalka pohjassa olevalle kivelle, toimivat edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin.
Paluumatkalla Kasnäsiin jatkamme vielä hiukan nostalgiatrippiä. Stubbö Bärrskär sijaitsee lähellä Vänön saarta. Saarta, josta meille on purjehdusvuosilta jäänyt hyvät muistot – ehkä silloinkin kesä oli aina aurinkoinen, kun yövyimme Vänön satamassa. Ylipuhumme kipparin poikkeamaan hetkeksi Vänössä, nousemme veneestä ja fiilistelemme hetken kesäelämää Vänön rannalla. Poikkeamme pienessä kaupassakin, vaikkemme oikeastaan tarvitse mitään, mutta näillä helteillä ainakin mehutetra on aina hyvä ostos!
Lähtisitkö Bärsskärille?
Kiinnostuitko?
Vielä tänä kesänä Bärrskärin Nolla on rajattu kansainvälisten ja suomalaisten journalistien ja vaikuttajien käyttöön. Saaren omistaja, Mika Ihamuotila, on halunnut tuoda Saaristomeren luonnonkauneuden ja herkkyyden tälläkin tavalla suuremman yleisyyden tietoisuuteen. Jos olet toimittaja tai vaikuttaja, vaikka matkabloggaaja, ja haluaisit omakohtaisen kokemuksen parista yöstä autiolla saarella, niin ota yhteyttä Nollaan.
Stubbö Bärsskärin Nolla oli meille uusi tuttavuus, mutta Nollassa olemme yöpyneet kerran aikaisemminkin, eli mökkikonseptina se oli meille jo entuudestaan tuttu.
Hauskaa tuollaista voisi olla testata ja varsin nätillä paikallahan tuo on. Itse tykkään Saaristomerestä ja sen maisemista kovasti, vaikka enemmän olenkin viettänyt aikaa Selkämerellä, mutta paljonhan noilla alueilla on yhteistä. Ainoa mikä Nollassa itseäni mietityyää on sen kuumuus aurinkoisena ja lämpimänä päivänä, mutta kaipa se tosiaan jäähtyy illan myötä, kun ovea pitää auki.
Kiitos Mikko! Saaristomeri on kyllä Suomen kauneinta aluetta – sanoo ainakin ihminen, jolle Selkämeri ei ole samalla tavalla tuttu :-)
Tuohon kuumuuteen, helteessäkin, auttaa tietysti meren äärellä useimmiten käyvä vähintäänkin hienoinen tuulenvire.
Ihania muistoja lapsuudesta ja purhehdusvuosilta nivottuna tähän postaukseen! Nolla-mökki ja autio kalliosaari vaikuttaa hienolta konseptilta, tuo olisi varmasti mahtava paikka pienelle ”paolle” arjen hulinasta ja uutisvirrasta. Huikeat auringonlaskumaisemat ja kauniin kesäiset kuvat pistivät miettimään, että miltähän tuolla tuntuisi olla myrskyisellä säällä, voisi olla aika hurjakin kokemus.
Kiitos Anne! Hetkittäin mietimme kyllä tuota myrskymahdollisuuttakin, emme niinkään sikäli, etteikö Nolla olisi kestänyt myrskyssä ja isoja puita saarella ei edes sillä lailla ollut, että niiden kaatumista olisi pitänyt pelätä. Mutta olimme liikkeellä melko tarkkaan juuri matkamme keston ajalle lasketuilla ruoka- ja juomavarannoilla, joten vuorokausikin lisää saarella ja meillä olisi jo ollut vedestä pulaa. Mutta ehkä myrsky olisi tuonut myös sateita ja olisimme pärjänneet sadevedellä :-)
Kiitos, että sain kuvien kautta olla mukananne! Saariston herkkä luonto on vertaansa vaille ja – nuo upeat Nolla auringonlaskukuvat!!!
Kiitos Mari! Onhan tuo aika mieletön paikka, heinäkuussa ainakin.
Tässä yhdistyy kyllä kaksi mielenkiintoni entuudestaan herättänyt asiaa: Nolla-mökit ja Saaristomeren upea luonto. Tykkään aivan älyttömästi tästä Nollan konseptista. En myöskään tiennyt, että heillä on tullut myös tänne Nolla-mökki. Pitää laittaa korvan taakse tulevia kotimaan matkoja ajatellen.
Kiitos kommentistasi! Bloggaajana suosittelen Sinua ottamaan yhteyttä tuonne Nollaan ja ehkä teillekin hyvinkin järjestyisi retki Bärsskärille vaikka vielä tänä kesänä.
Nolla-konsepti on kyllä tosi mielenkiintoinen ja miten hienolta mökki näyttikään auringonlaskun aikaan. Selvästi mietitty visuaalisuutta joka kantilta. Olisi hienoa päästä itsekin testaamaan noin uniikkia majoitusvaihtoehtoa, täytyy harkita yhteydenottoa.
Kiitos kommentistasi! Nollat ovat kyllä tyylikkäitä, mutta myös toimivia. Ja saaristomeri on … jotain ihan erityistä!
Aivan upea paikka ja tosi hienoja kuvia olet ottanut! Kesäinen Turun saaristo on kyllä yksi sen maailman, jota minä tunnen, ykköspaikkoja kesällä. Tuo on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka:)
Kiva, sinä olet viettänyt lapsuuttasi Paraisilla. Se on upea paikka. Minä asuin aikuisiällä noin 5 vuotta ja siitä on jäänyt hyvät muistot. Niihin aikoihin oli venekin ja pääsi tutustumaan kauniiseen Turun saaristoon myös vesitse.
Upeaa, kerrassaan upeaa!
Kiitos kommentistasi! Saaristomeri on kyllä upea. Juu, Paraisilla, Airiston äärellä, tuli vietettyä aika monta kesää, ensin vanhempien kesämökillä ja sitten vielä sen jälkeen monia vuosia purjeveneellä liikkuen.
Huh huh, satuitte sinne ilmeisesti juuri kesän kuumimpaan aikaan? Näyttää kuitenkin upealle näin kuvien välityksellä tuo auringonlasku… tai nousu. Ehkäpä kuitenkin mieluummin kuumalla kuin että jos kaksi päivää tulisi pelkästään vettä. Siis onko niin, että niitä mökkejä on vain yksi? Konsepti ja tarina on kyllä mielenkiintoinen kun katsoin sieltä Nollan sivulta. Ihan mielenkiintoinen seikkailu varmasti!
Kiitos Paula! Suomessa, etenkin meren äärellä, nämä helteetkin, ovat vielä siedettäviä, kun lämpötilat eivät kuitenkaan nouse yli 30 asteen. Saarella on tosiaan vain yksi mökki, eli tämä on ”seikkailu” tyyliin vietä pari päivää autiolla saarella, sillä erotuksella, että suoja on rakennettu valmiiksi, olet ottanut mukaan ruokaa ja juomaa ja tiedät, että Sinut haetaan sieltä pois 48 tunnin kuluttua.
Olen joskus yrittänyt vuokrata majoitusta eri Nolla-mökeistä, mutta koskaan niitä ei ole ollut saatavilla. En tiedä, oliko ne poissa käytöstä vai täyteen bookattu, mutta vielä on siis tämäkin kokemus kokematta.
Kiitos kommentistasi! Nolla-mökkejä on kuitenkin lukumäärällisesti varsin vähän, joten veikkaisin tuota täyteen bookattu vaihtoehtoa.