Toivekohde Gijón

Gijon feature

Pressimatka: Espanjan matkatoimisto ja Turismo Asturias

Ensimmäinen kosketuksemme Gijónin kaupunkiin tapahtui joskus vuoden 2009 tienoilla Tapiolan aikuislukion espanjan kielen kurssilla. Kaupungin nimeä käytettiin esimerkkinä siitä, että vaikka sana alkaa G:llä, niin se ääntyy jotenkin hee-hon, eli ainakaan suomalaisittain äännettyä g-äännettä siinä ei ole. Tätä tankatessamme opettajamme intoutui sitten myös kuvailemaan rannikkokaupunkia sen verran värikkäästi, että kiinnostuimme.

Matkailukieliä

Matkamme eivät kuitenkaan moneen vuoteen vieneet tuolle seudulle. Vuosia sen jälkeen, taisi olla 2018, naapurimme poikkesivat kaupungissa Länsi-Euroopan rannikkoa seurailevalla risteilyllä ja kommentoivat tuolloin ainakin, että pilvisenä päivänä kaupunki vaikutti harmaalta.

Vasta nyt, kesällä 2022, päädyimme mekin lopulta tähän Asturian suurimpaan kaupunkiin. Asturian pääkaupunki on Oviedo, mutta Gijón, asturian kielellä Xixón (älä kysy miten se äännetään asturian kielellä!)  on lähes 300 000 asukkaallaan alueen suurin.

Gijón on vilkas satamakaupunki – jossa siis ainakin satunnaisesti myös risteilijät poikkeavat. Aikoinaan se oli tärkeä satama Länsi-Intiaan suuntautuvassa kaupassa.
Kaupunki tunnetaan kirjoista, siideristä ja sardiineista, asiat, jotka kuulemma yhdistyvät Semana negran, mustan viikon, aikana kirjailijoiden kokoontuessa kaupunkiin keskustelemaan kirjoista, syömään sardiineja ja juomaan siideriä. Mutta palataan siihen, siideriin vähän myöhemmin – kierretään ensin vähän Gijónin kaupunkia.

Gijónin pienvenesatama

Oppaamme Ernesto on jo muutamassa päivässä oppinut tuntemaan meidät ja mieltymyksemme pienvenesatamien tunnelmaan. Niinpä aloitamme Gijónissakin satamasta. Hetken aikaa vain aistimme merta ja veneisiin liittyvää rauhallista lähdön tunnelmaa. Lukuisat vuokrattavat vesiskootterit edustavat vähemmän rauhallista tunnelmaa, mutta varmasti niilläkin on oma kannattajajoukkonsa. Päivä on tänäänkin hieman harmaa, mutta mieluummin hiukan harmaata ja 20-25 astetta kuin yli 40 astetta, joita niitäkin näinä samoina viikkoina koettiin Espanjassa.

Matkabloggaajina innostumme mekin myös rannan punaisesta Gijón -kyltistä ja hienoisella jonottamisella saamme sille omankin kuvausvuoron :-)

Rantabulevardilla mainostetaan myös onnistuneesti läheistä akvaariota – melkein olisi minuakin, aikuista, houkutellut pistäytyä sielläkin, mutta meillä on aikataulu. Iltapäivällä olemme menossa tutustumaan siiderinvalmistukseen ja onhan se nyt toki tärkeämpää kuin pari värikästä kalaa.

Rannalla on myös iso joulukuusen tapainen siideripuu. Se kuulemma on alunperin pystytetty jonkun joulun alla joulukuuseksi, mutta jäi sitten paikalleen ja nyttemmin siitä on joulu ainakin jossain määrin häivytetty ja pääosassa on nimenomaan siideri.

Rantakaistaleelta löytyy vielä ainakin melkein nähtävyydeksi kelpaavat moniväriset portaat, joskin ainakin hetkellisesti aika on niistä ajanut vähän ohi ja niitä voi vaan katsella, ei kiivetä.

Gijon satama

Gijon satamaGijonGijon akvaario Gijon satamaSiideripuu Gijon

Gijon satama
Stairway to Heaven #escalerasdelrock #rockstairways

Vanha kaupunki Cimadevilla

Satamasta jatkamme vanhan kaupungin, Cimadevillan, läpi Gijón rantoja sataman ja uimarantojen lisäksi reunustavaan Santa Catalinan puistoon, josta on upeat näkymät merelle. Sodanaikaiset rakennelmat ja Eduardo Chillidan Elogio del horizonte -patsas ovat isoja ja mahtipontisia, mutta patsaan voima on enemmän sen suuruudessa kuin kauneudessa.

Real Club Astur De Regatasin uima-allaskokonaisuus sen sijaan pysäyttää juurikin kauneudellaan. Yhdistelmä uima-altaita ja meri-altaita meren äärellä kallioon louhittuna näyttää ihanalta. Ehkä altaat ovat osittain jopa luonnonaltaita. Onhan Helsingissäkin Allas Sea Pool, mutta tässä on jotain uniikkia, jotain joka sitoo sen osaksi vanhaa kaupunkia.

Jos uima-allas tai meriuimala ei ole Sinun juttusi, niin vaihtoehtoina on myös monen monta rantaa, lähinnä kaupunkia San Lorenzon kilometrejä pitkä valkoinen hiekkaranta.

Vielä muutama kortteli kaupungin keskustaa, mutta aika rientää ja siideri odottaa! Calle Corridan kauniit fasadit ja lukuisat putiikit jäävät nyt vähemmälle, samoin kuin Cafe Dindurran viipyilevä vuosisatainen tunnelma. Kahvila kannattaa kyllä pitää mielessä, sillä se on kuin Cafe New York Budapestissä tai Cafe Florian Venetsiassa.

Gijon

Gijon
Elogio del horizonte – Horisontin ylistys (Eduardo Chillida)

Merivesiuimala Asturia

Ranta Gijon
San Lorenzon rantaa
Gijon
San Lorenzo Martirin kirkon edustalla on kivat keramiikkapylväät
cafe dindurra
Cafe Dindurra (kuva kahvilan sivuilta)

Sidreria Trabanco

Hiukan Gijonin ulkopuolella on perinteinen Trabancon siideritehdas, jossa pääsemme tutustumaan siiderin valmistukseen ja maistelemaan erilaisia siidereitä. Esittelykierros on valitettavasti vain espanjaksi, mutta onneksi oppaamme kääntää meille oleelliset osat ja vastaa kysymyksiimme. Perinteisen siiderin valmistusprosessi ei onneksi ole kovin monimutkainen: omenat kipataan tähän, ne pestään ja niistä puristetaan mehua, joka käytetään siideriksi. Trabancon tiloissa on vielä tallella vanhat puiset prässit, vaikka nykyisin mehu puristetaankin jo uudenaikaisimmilla välineillä. Seuraavaksi siirrymmekin valtavien siideritynnyreiden lomaan maistelupöydälle ja saamme nähdä miten siideri täälläkin osuu asturialaiseen tapaan metrin mittaisena suihkuna lasiin. Perussiiderin ohella on tarjolla mm. samppanjamenetelmällä valmistettua siideriä.

Asturialainen omenasiideri on aika erilainen juoma kuin vaikka Suomessa alumiinitölkeissä myytävä perussiideri. Täällä siideri myydään yleensä isoissa lasipulloissa, joihin tutustuimme jo Gijónin sataman ”siideripuun” kohdalla. Oppaamme selitti meille innostuneesti miten kaikki siiderintuottajat käyttävät näitä samanlaisia pulloja, kukin tietysti omalla omalla etiketillään, mutta koska pullot ovat samanlaisia niiden keräys ja kierrätys on helposti järjestettävissä ! Suomalaisina meiltä kestää hetken ymmärtää tätä innostusta, luonnollisestihan kaikki pullot kierrätetään!

Siiderin juominen Asturiassa on aina myös pieni teatteriesitys. Siideritarjoilijat nimittäin kaatavat sen lasiin perinteisellä tavalla nostamalla pullo korkealle pään yläpuolelle, josta se sitten metrin mittaisena vanana osuu alhaalla olevaan lasiin – ja kumma kyllä osuu. Tai ehkei siinä ole mitään kummaa, tarjoilijat harjoittelevat homman kunnolla ennen kuin aloittavat työnsä siideritarjoilijoina. Näytelmä toistuu sideriassa useampaan kertaan, sillä vaikka tarjoilija jättää siideripullon pöytään, niin sitä ei pidä itse mennä kaatamaan lasiin vaan odottaa tarjoilijaa, joka hoitaa homman oikeaoppisesti. Oikeaoppisesti myös sikäli, että pullon pohjalle jätetään aina viimeinen sentti, pohjalle jäänyttä hiivaa ei juoda.

Casa Trabancon ravintola on myös mainitsemisen arvoinen – söimme täällä ehkä koko Asturian vierailumme mahtavimman lounaan!

Casa Trabanco Asturia
Näissä maisemissa syntyy asturialainen siideri
Casa Trabanco Asturia
Tästä se syksyllä alkaa omenien kypsyttyä – omenoita saa tuoda myytäväksi kuka tahansa, laadusta riippuen niistä maksettiin viime satokaudella 15 – 33 senttiä kilolta
Casa Trabanco Asturia
Vanhanmallinen prässi oli paljon kuvauksellisempi kuin uusi :-)

Casa Trabanco Asturiasiideriä Casa Trabanco Asturia

Casa Trabanco Asturia
Asturialaisia maissikakkuja sinihomejuustolla ja omenahillokkeella ja kananmunalla ja kinkulla – ei ehkä kevyimmästä päästä, mutta maukasta!

Universidad Laboral de Gijón

Gijonista kannattaa myös mainita Universidad Laboral de Gijón (tai Laboral Ciudad de la Cultura). Mahtava rakennuskompleksi, jonka tarina on vähintäänkin mielenkiintoinen, ehkä myös vähän outo. Tämän Espanjan suurimman rakennuksen (270 000 neliömetriä) rakennettiin tietysti (?) kenraali Francon aikakaudella, mutta mihin tarkoitukseen onkin sitten jo vähän eri juttu. Se rakennettiin alunperin ammattikouluksi kaivosonnettomuuksissa – joita aikoinaan sattui usein – orvoksi jääneille lapsille. Täällä he saivat oppia ammatin, eli näiden seinien sisäpuolella valmistui mm. sähkö- ja putkimiehiä. Oppilaat myös asuivat koululla, eli kyseessä oli sisäoppilaitos. Aluksi oppilaiksi otettiin tosiaan vaan tietyn taustan omaavia orpoja, mutta myöhemmin koulun oppilaaksiottoa laajennettiin.

Koulu- ja asuintilojen lisäksi alueella on mm. kirkko, teatteri, torni ja nyttemmin jo vähän ränsistymään päässeet urheilualueet, mm. uima-allas, joka 1950-luvulla rakennuskompleksin valmistuessa oli varmasti harvinainen tällaisessa yhteydessä. Rakennus valmistui vuonna 1956 ja se oli opetuskäytössä vuoteen 1996 asti. Sen jälkeen rakennus jäi joksikin aikaa tyhjilleen ja alkoi rappeutua, mutta sittemmin se on kunnostettu. Rakennuksen mainetta on varjostanut kenraali Francon maine, mutta nyttemmin sitä pidetään kuitenkin osana Espanjan kulttuuriperintöä. Nykyisin rakennuksessa toimi joitakin Oviedon yliopiston tiedekuntia ja joitakin yksityisiä yrityksiä.

Universidad Laboral de Gijón Universidad Laboral de GijónUniversidad Laboral de GijónUniversidad Laboral de Gijón

Lopuksi pistäydymme vielä kerran meren rannalla, Providencia puiston näköalapaikalla (Mirador de La Providencia) katsomaan vielä kerran Gijónin kaupunkia, nyt jo vähän kauempaa. Tässä se oli, Gijón – onneksemme vihdoin pääsimme sinne!

Mirador de La Providencia
Mirador de La Providencia – ehkä vähän ränsistynyt, mutta näköalathan eivät ränsisty!

Mirador de La Providencia

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

4 Comments

  1. Heh, tuollaiset kyltit ovat hauskoja, ja tosiaan aina ”pakollisia” kuvauskohteita. Meksikossa niitä tuntui olevan lähes joka kylässä / kaupungissa. Tuohon siiderikulttuuriin olisi hauskaa päästä tutustumaan, vaikka siideriä ei tulekaan juotua.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Kyllä noita useimmissa Asturiankin kylissä ja kaupungeissa oli :-) Se pitääkö (Suomessa myytävästä) siideristä tai ei, ei oikeastaan ole validi pointti, sillä asturialainen siideri on kyllä aika eri juoma.

  2. Ihan parasta, kun matkalla huomioidaan omat mieltymykset. :) Tässä jutussa oli jotenkin aivan tosi kiinnostavia ja kauniita kuvia, ihan noin sivuhuomiona (vaikka kuvat ovat tosi tärkeässä roolissa!). Hyvin pääsi mukaan reissun tunnelmaan.

    Tuli myös siidereistä vahva muistikuva Bilbaoon, jossa kaadot ovat melkein yhtä mahtipontisia. :D

    Onneksi vihdoin pääsitte Gijóniin!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Monni! Näinhän se on – tosin eläkeläisinä emme juuri matkustakaan, edes kutsuttuina, minnekään, jos paikka ei herätä edes jonkin tasoista henkilökohtaista innostusta. Miten se nyt oli, jonkun ikäisenä oppii, ettei kaikkea ilmaista viinaa tarvitse juoda, sitten vähän myöhemmin, ettei kaikkea ilmaista ruokaa tarvitse syödä ja lopulta, ettei kaikkia ilmaisia matkoja tarvitse tehdä :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.