Palasimme eilen Balilta. Balilla vierailimme viimeksi kuluneiden viikkojen aikana kahdesti: ensin viikko Balilla kahden sisarentyttäreni ja Oskarin, Sadun aviomiehen kanssa, sen jälkeen vietimme 5 päivää Itä-Timorissa ja lopuksi vielä yhden illan Balilla. Dilille lensimme Citilinkillä, mutta sen lentoja ei saanut yhdistettyä Qatar Airwaysin paluulentoomme Denpasarista Dohan kautta Helsinkiin ja kun aikaakin lentojen välille jäi lähes 10 tuntia, niin ehdimme vielä tekemään yhden retken Balilla ennen lähtöämme.
Balin Visa On Arrival on muuten voimassa 30 päivää, mutta ainakin lentokentältä ostettaessa se on single-entry, eli jouduimme ostamaan 34 euron hintaisen viisumin kahdesti.
Ubud
Balilla asetuimme ensin neljäksi yöksi Ubudiin. Valmiita retkisuunnitelmia meillä ei ollut, mutta etenkin nuorisolla oli iso nippu ideoita ja toivomuksia, joten neuvottelimme sitten hetimmiten perille päästyämme seuraavalle päivälle retken, jolla kiersimmekin heti ison osan tuosta listasta eli:
- Tegenunganin vesiputous – vain Satu ja Oskar uskaltautuivat veteen!
- Pura Tirta Empulin temppeli – vain Oskar kävi puhdistautumassa pyhässä vedessä
- Tegallalangin riisiterassit – tytöt testasivat keinut ja Oskar ziplinen
- Ubudin apinametsä – nuoriso uskaltautui yhteiskuviin apinoiden kanssa
Me uskaltauduimme muutamiin Instagram-kehyksiin, mutta oli mukavaa, että seurueessa oli joka lähtöön riittävän rohkeita ja reippaita osallistujia!
Tanah Lot
Toisena Ubudin päivänämme kiertelimme vähän jalan Ubudin keskustaa, mutta illaksi lähdimme retkelle katsomaan Tanah Lotin temppeliä. Söimme myös illallisen meren äärellä Tanah Lotissa.
Kokkausta ja Kecak-tanssia
Kolmantena Ubudin päivänä jakaannuimme jo pienempiin ryhmiin. Minä ja Oskar aloitimme heti aamusta ruuanlaittokurssin vierailemalla paikallisilla markkinoilla. Jos olisimme vakavasti olleet hankkimassa elintarvikkeita meidän olisi kuulemma pitänyt lähteä keskiyöllä yömarkkinoille, mutta kieltäydyimme tästä kunniasta ja tyydyimme pienempään markkinaan. Oskar on alan miehiä, joten hän oli kiinnostunut balilaisesta ruuasta ja minähän nyt lähden mukaan mihin vaan, vaikka kokkikurssille – toki nyt luottaen siihen, että Oskar auttaa tarvittaessa. De Ubud Villa & Span mukavan henkilökunnan avustuksella saimmekin valmistettua balilaisen aterian meille ja puolisoillemme.
Petraa ei ruoka kiinnostanut niinkään vaan Ubudin monipuoliset ja edulliset kylpylähoidot.
Kylpyläretken päätteeksi Petra meni vielä – minnekäs muualle kuin kylpyyn!
Iltapäivän vietimmekin sitten uima-altaalla, mutta illalla lähdimme Ubudiin katsomaan Kecak- ja tulitanssia.
Petra, soolomatkailijana, vietti iltapäivän Cretya Ubud ”beach clubilla” – pitihän sitä välillä nyt nähdä meitä nuorempiakin ihmisiä!
Campuhan Ridgeltä on muutama kuva jo tuossa yllä mainitussa kuvakokoelmassa.
Kuvia ja Instagram-tarinoita mm. Uluwatun rannoilta voit halutessasi katsoa Sadun Instagram-tililtä (IG: satusatu88).
Niin matkabloggaajia kuin olemmekin, niin meidän somettaminen jäi kyllä toiseksi kun nuoret pääsivät vauhtiin niin kuvien kuin videoiden muodossa!
Sanur ja Nusa Penida
Sanur oli tukikohtanamme seuraavat kolme päivää, joista tosin nuoriso vietti kaksi päivää Nusa Penidalla ja mekin innostuimme lähtemään sinne päiväretkelle. Sanurissa talsimme ensimmäisenä päivänä Sanurin rantaa useamman kilometrin ja illemmalla sitten rannan lähellä olevaa katua sopivaa ravintolaa etsien, mutta samalla myös elämää Sanurissa ja pieniä kauppoja tarkastellen.
Nusa Penidalle meneviin laivoihin kahlataan matalassa rantavedessä niin Sanurissa kuin Nusa Penidalla, eli oikea asu olisi ollut hyvin lyhyet shortsit tai uimapuku ja sen päällä kesämekko, mutta eivätpä ne kastuneet shortsinlahkeetkaan nyt varsinaisesti menoa haitanneet.
Satu ja Oskar olivat varanneet etukäteen majoituksen puumajasta Penida Bambu Green Villas -hotellista, joka kuulemma tarkan etukäteistutkimuksen perusteella oli saaren paras. Petra teki päätöksen lähteä Nuda Penidalle ex tempore, mutta löytyi se majoitus saarelta hänellekin edellisenä iltana.
Kuta Beach ja Uluwatu
Nuorten lähtiessä jo paluumatkalle me vaihdoimme Sanurin isomman huoneiston normihotellihuoneeseen Kuta Beachillä – siinä missä nuoriso lensi takaisin Singaporen kautta, tällä kertaa pelkällä transitilla me jatkoimme seuraavana päivänä Itä-Timorille. Kuta Beach oli, ehkä maineensa mukaisesti, levottomamman tuntuista aluetta kuin Ubud tai Sanur, mutta kyllä siellä yhden yön pärjäsi. Kävimme myös katsomassa Kutassa olevaa Balin vuoden 2002 terroristitekojen muistomerkkiä, Balin Ground Zeroa.
Itä-Timorilta palattuamme käväisimme vielä Balillakin. Olimme etukäteen varanneet lentokentältä alkavan ja sinne yöllä päättyvän retken, jolla kävimme katsomassa Uluwatun temppelin, illallisella Atantara Resortissa samoin Uluwatussa ja lopuksi vielä parihieronnassa ennen yöllä klo 01 Dohaan lähtenyttä paluulentoamme.
Me, maabongareina, tuskin hetimmiten palaamme Indonesiaan, etenkään Balille, mutta Satu ja Oskar ovat kuulemma jo varanneet seuraavan Balin lomansa!
Jos mielessäsi on jotain kysyttävää tai aihe-ehdotuksia, joista haluaisit lukea lisää Baliin liittyen, niin kerro!
Kävittekö maistamassa Lowek-kahvia eli sivittikissan kahvipavun jätöksistä jauhettua kahvia? Itse kävin — enemmän pidin kuitenkin muista kahvi-, tee- ja kaakaolaaduista mitä siellä tarjottiin.
Batur vuoristo oli upeaa seutua, mutta Lake Batur taas ihan turre-paikka. Jatiluwihin kylässä pääsin oikein kunnolla kahlaamaan riisipelloilla ja myöhemmin tutustuin tahmeaan riisiin ja punaiseen riisiin. Kuitenkin kokemuksina parhaimpina olivat käynnit eri temppeleissä ja olin pyytänyt että vältetään kaikista pahimmat turistirysät ja ajat. Näin kävi, ja pääsimme rauhassa vierailemaan eri kohteissa.
Kiitos Jani! Me emme käyneet, Lowek-kahvi -paikassa, mutta Satu ja Oskar kävivät ja palasivat takaisin ostosten kera. Vietnamissa aikoinaan tutustuimme ensimmäisen kerran tuohon lajiin, mutta samalla tutustuimme myös siihen, että tuotantoeläinten kohtelu ei ehkä tuossa prosessi(kaan) ole eettisemmästä päästä ja tarpeettomana luksustuotteena totesimme sitten tälläkin kertaa, että emme tarvitse tuota kahvia :-)
Baturkin taisi olla Sadun ja Oskarin suunnitelmissa, mutta viikko eri Balilla riitä mihinkään – tai ainakaan kaikkeen.
Vaikuttiko Balilla siltä, että turismi on alkanut elpymään ja matkailijavirta palannut? Pystytkö vertaamaan aikaan ennen koronaa, vai olitteko nyt ensimmäistä kertaa saarella? Itse en ole Balilla käynyt, mutta niin kovin suosittu se on ollut, että matkailun lähes täydellinen pysähtyminen on varmasti ollut musertavaa, kun se on ollut niin monelle elinkeino. Itse en ole käynyt Indonesiassa vielä ollenkaan, mutta ehdottomasti aion käydä, tosin en välttämättä juuri Balilla, mutta katsotaan mihin tie vie.
Kiitos Anne! Balilla oli ihan riittävän täyttä, suosituimmissa kohteissa oli todella paljon ihmisiä jo nyt. Yritin kysellä kulloisiltakin oppailta/kuljettajilta, että ollaanko jo normaalitilanteessa, sillä itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Balilla, eli vertailukohtaa ei ollut. Paikalliset arvelivat, että ei nyt ihan vielä huippulukemissa olla, mutta ihan kiitettävästi ihmiset ovat palanneet saarelle, erityisesti nyt alkuun Australiasta. Balihan on heidän Kanariansa.
Oi ihana Bali! Omasta reissusta on aikaa jo viitisentoista vuotta ja mieli on monesti poltellut takaisin. Mekin vietimme osan reissusta Sanurissa ja osan Ubudissa matkustellen sitten ympäri saarta oman privakuskimme kanssa, jonka tapasimme heti saarelle tullessamme. Mahtava tyyppi! Lisäksi teimme pari järjestettyä päiväretkeä, molemmat ala-arvoisen huonoja ja kaikkea muuta kuin hintansa väärtejä. Instagram-kuvauspaikkoja ei tuolloin ollut, joten Bali on elänyt ajan mukana. Se paluussa sinne vähän hirvittääkin: olihan se aikamoinen turistirysä jo 2000 luvun alussa ja nyt luultavasti entistä enemmän. Silti rakastuin Baliin – siinä oli sitä kuuluisaa jotakin…
Kiitos Maarit! Meitä on sen verran monta, että kaikki retket kannatti toteuttaa omalla porukalla, autolla, kuskilla ja oppaalla ja pääosin olimme niihin tyytyväisiä. Tosin Balin liikenne on aika kamalaa, eli kaikkiin matkoihin menee aikaa … ja vielä vähän enemmän aikaa. Me emme nyt ihan erityisesti ”rakastuneet Baliin”, tapaamme ajatella, että kyllähän näitä kivoja paikkoja maailmalla riittää, mutta mukana olleesta nuorisosta kaksi kolmesta on jo palaamassa ensi keväänä Balille!
Itsellä on kokemusta Balilta yhden yön verran! :) Todella suosittuhan tuo pieni saari on, taitaa (ylikin?) puolen Indonesiaan kohdistuvasta turismista suuntautua sinne. Itsellä ei seuraavakaan Indonesian matka taida kohdistua sinne, mutta pari Balin lähialuetta toisaalta kiinnostaisi.
Kiitos Mikko! Bali oli mielestäni kyllä ainakin yhden matkan arvoinen – pitäähän sitä nyt tietää, että mitä sen kaiken hypetyksen takana on!
Kiva kuulla Balin eri kohteista. Kuta Beach kuulosti tutuimmalta ja siitä olen kavereilta kuullut, ettei kannata mennä ellei ole bileväkeä. Rauhallisia kohteitakin sieltä taitaa vielä löytyä, vaikka turismi on vallannut jo lähes joka kolkan.
Kiitos Merja! Toisaalta Kuta Beachillä oli kyllä kivasti ravintoloita kävelyetäisyydellä – mutta yhden yön kokemuksella en osaa kommentoida tuota bilemainetta. Hotellihuoneeseemme Kuta Beachillä ei kyllä koko yönä kuulunut mitään.
Kiitos neuvoista ja tiedoista. Osaisitko vielä sanoa, voiko viisumin maksaa euroilla vai pitääkö olla vaihdettuna dollareita tai paikallista valuuttaa?
Muistaakseni kaikki kävi, eurot, dollarit, paikallinen valuutta ja luottokortit.
Kiitos Pirkko. Ei tarvitse vaihtaa sitten etukäteen valuuttaa.