Vuorossa Yli 100 maata kuvina -sarjamme yhdeksäs osa, eli maat 129-144. 144. maa (YK:n jäsenvaltiot, Pirkko) oli Itä-Timor, josta vasta palasimme.
Kymmenettä osaa tähän sarjaan ihan tässä muodossa ei taida tullakaan, sillä vaikka voisimmekin tavoitella sanotaan nyt vaikka 150 maata, niin 160 lienee jo tavoittamattomissa. Kriteereillämme, että matkan pitää myös olla jossain määrin mukava, kohteen kiinnostava ja erityisjärjestelyjä fiksereiden tai henkivartijoiden muodossa ei tarvita, saattavat maat jo loppua kesken. Turvallisuustilanteeltaan haastavien maiden lisäksi osa Afrikan maista ovat viisumien osalta melko haasteellisia ja Tyynen valtameren valtiot ovat kaukana ja matkat niiden välillä pitkiä ja yhteydet harvassa.
Keväästä 2019 kesään 2022
Tämän erän matkat ajoittuvat keväästä 2019 – kesään 2022, eli näinä vuosina, johon mahtuu lähes kaksi vuotta koronataukoa kaukomatkailun osalta, 16 maahan kului yli 3 vuotta.
Kartalla lisää näkyvää väriä kertyi tässä erässä monipuolisesti Keski-Amerikasta, Etelä-Amerikasta, Karibialta ja Aasiasta. Dominikaaninen tasavalta ja Kolumbia valikoituivat koronatauon jälkeen kohteiksi maiden koronatilanteen ja maahantulosäädösten perusteella, Aasian kohteet Sri Lanka, Indonesia ja Itä-Timor olivat jo paremmin isomman suunnitelmamme mukaisia.
Kuten aikaisemminkin, maakohtaiset kuvaukset olen näissä jutuissa tarkoituksella kirjoittanut ulkomuistista, tukeutumatta aikaisempiin blogijuttuihimme: ideana, että näin menetellen matkan oleelliset asiat pääsevät parhaiten esille. Kuvaukset blogijutussa ovat myös erit kuin Instagram-kuvissa, jotka pääset halutessasi näkemään klikkaamalla kunkin maan otsikkoa.
Tässä maat 129-144:
Turkmenistan
129 Turkmenistan
Edellinen Yli 100 maata -yhteenvetomme päättyi Uzbekistaniin. Uzbekistanista ylitimme rajan Turkmenistaniin – oli muuten yksi haastavimpia rajanylityksiä, jonka olemme kokeneet! Turkmenistan ja erityisesti sen pääkaupunki Asghabat meni heittämällä kärkikastiin maailman oudoimpien maiden/kaupunkien osalta. Nursultan Kazakstanissa, Astana nimeltään vielä silloin kun siellä vierailimme, on ehkä vähän samaa sarjaa, mutta Ashgabat oli vielä kertaluokkaa oudompi! Mahtavia kulissimaisia rakennuksia, leveitä bulevardeja, muttei ihmisiä juuri lainkaan.
Maaseudulla vierailimme yhden pitkän päiväretken nähdäksemme Darvazan kaasukraaterin.
Turkmenistan on muuten ollut hiukan haastava viisumien suhteen – esimerkiksi matkanjärjestäjämme, nyttemmin ehkä koronan myötä jo edesmennyt Arial Travel ja sen myötä matkanjohtajamme ei saanut viisumia Turkmenistaniin, joten hyvästelimme hänet rajalla ja kiersimme Turkmenistania vain paikallisoppaan seurassa.
Koronan myötä Turkmenistanin rajat sulkeutuivat kokonaan eikä niiden avautumisesta ole vielä tietoa.
Keski-Amerikkaa kerrakseen
130 Costa Rica
Keski-Aasian kierroksemme sijoittui kevääseen 2019. Syksyn 2019 kaukomatkakohteemme oli Keski-Amerikka, jossa vierailimme kaikissa valtioissa aloittaen Panamasta ja päättäen matkamme Meksikoon. Panamassa olimme käyneet jo aikaisemminkin (2006), joten ensimmäinen uusi maamme tällä Aventuran järjestämällä kiertomatkalla oli Costa Rica.
Maasta jäi mieleen – paitsi laiskiaiset – mukava pieni rantakohde Puerto Viejo de Talamanca ja tietysti Arenalin alue sademetsän lomassa kulkenevine riippusiltoineen. San Josessa vietimme vaan vuorokauden, mutta eipä pääkaupunki Costa Rican valtteja taida ollakaan.
131 Nicaragua
Nicaragua on ollut hiukan huonossa maineessa – ehkei se vieläkään kaikilta osin ole perusturistille ihan turvallinen kohde – ja sen myötä vietimme täälläkin pääkaupungissa, Managuassa, vain lyhyen aikaa keskittyen Leoniin ja erityisesti Granadaan, joista erityisesti jälkimmäinen onkin kaunis kuin karamelli! Kävimme myös Ometepen saarella katsomassa tulivuoria, jos ei nyt lähietäisyydeltä, eli emme lähteneet nousemaan niille, mutta kuitenkin läheltä.
132 El Salvador
El Salvadorin maine on ehkä ollut Nicaraguaakin huonompi ja ehkä siksi Aventuran kiertomatka viipyikin San Salvadorissa vain vuorokauden ennen kuin jatkoimme Hondurasin Copaniin. Lyhyt kierros San Salvadorissa päiväsaikaan ei kuitenkaan antanut erityisen vaarallista kuvaa kaupungista, jos ei nyt sitten poliisien runsaasta näkyvyydestä kaupunkikuvassa halua päätellä, että ilman heitä täällä voisi olla vaarallistakin…
Honduras puuttuu tältä listalta, sillä siellä, Karibian puolella Roatanin saarella, olimme vierailleet jo aikaisemmin Karibian risteilyllä.
Tikal ja Chichen Itza
133 Guatemala
Guatemala onkin sitten ehkä Costa Rican ja Panaman jälkeen Keski-Amerikan tärkeimpiä turistikohteita. Täällä on Antiguan kaunis vanha kaupunki ja sen ympärillä pieniä kyliä, jotka tarjoavat ehkä Antiguaa autenttisemman kuvan maasta ja sen historiasta. Guatemalassa on tietysti myös Tikalin rauniot, eli Antiguasta lensimme Floresiin, johon majoituimme hetkeksi Tikalin retkeä varten. Tikal kuuluu muuten ehdottomasti niihin kohteisiin maailmassa, jotka kannattaa nähdä. Viidakosta korkealle nousevat kiviset temppelit ovat kyllä jotain ihan uskomatonta!
Guatemalasta Aventuran matka jatkoi Belizen rannoille, mutta me suuntasimme jo Meksikoon, sillä halusimme vihdoinkin käydä Chichen Itzalla, joka oli viimeinen käymätön maailman seitsemän ihmettä -kohteemme.
Länsi-Afrikka
134 Gambia
Vuoden 2020 aloitimme Tjäreborgin pakettimatkalla rakastettuun/parjattuun Gambiaan. Kieltämättä, olihan meno Gambian rannoilla aika villiä – edes pariskuntana rantaviivaa ei voinut montaa metriä kävellä ennen kuin ensimmäiset ”opastarjokkaat” heittäytyivät seuraan. Mutta emme antaneet sen häiritä, aika vähän me sitä rantaviivaa kuitenkaan kävelimme, etenkin kun olimme elämämme ensimmäistä kertaa valinneet hotellin, jossa huoneesta pääsi suoraan uima-altaaseen.
Gambiasta teimme retkiä naapurimaihin, Senegaliin ja Guinea-Bissauhin, mutta kävimme myös Kunta Kinten saarella, linturetkellä ja apinapuistossa. Linturetken ostimme meille apinapuistoa esitelleeltä satunnaiselta oppaalta. Tyyppi osoittautuikin sitten osoittautuikin oivaksi lintuoppaaksikin.
135 Senegal
Senegalissa teimme päiväretken Fathalan luonnonpuistoon. Länsi-Afrikassakin voi siis nähdä mm. kirahveja, joitakin antilooppeja ja jopa vähän kärsineen näköisen sarvikuonon. Aidompaa Senegalia näimme matkatessamme eteläisen Senegalin halki Guinea-Bissauhin ja takaisin – aika monta rajanylitystä yhdelle päivälle: Gambia – Senegal ja Senegal – Guinea-Bissau ja sama takaisin ja jokaisella rajalla maasta poistuminen ja maahan saapuminen eli 8 kertaa passi ja Guinea-Bissaun osalta viisumit esiin!
136 Guinea-Bissau
Selvitimme ennen matkaamme mahdollisuutta vierailla Guinea-Bissaussa siitä huolimatta, että maahan tarvitaan oikea viisumi. Lopulta löytyi paikallinen toimija, joka lupasi järjestää viisumin ja retken, eli viisumin sai vuorokaudessa Banjulin Guinea-Bissau lähetystöstä. Itse Guinea-Bissaussa vierailimme paikallisella maatilalla ja kävimme rajakaupungissa oluella, mutta olihan sekin jotain!
Koillinen Etelä-Amerikka
137 Suriname
Kevättalvella 2020 melko pian pienen Länsi-Afrikan kierroksemme jälkeen lähdimme taas Aventuran matkassa koilliseen Etelä-Amerikkaan ja Karibialle. Tämä osoittautuikin sitten viimeiseksi kaukomatkaksemme ennen koronataukoa, eli näin jälkeenpäin arvioiden ei todellakaan harmittanut, että tuli alkuvuodesta 2020 käytettyä aikaa ja rahaa matkailuun!
Surinamessa vierailimme pääkaupunki Paramaribossa ja rentouduimme pari päivää Suriname-joen varrella Bergendalissa.
Me ymppäsimme tamperelaisten matkaystäviemme kanssa Surinaman matkaan myös päiväretken Ranskan Guyanan puolelle, mitä Aventura ei ollut tullut liittäneeksi heidän matkaohjelmaansa, mutta onnistui se omatoimisestikin!
138 Guyana
Guayanassa tukikohtamme oli pääkaupunki Georgetownissa, josta teimme päiväretken, lentäen, Kaieteurin putoukselle. Georgetown oli ehkä vaarallisimman tuntuinen vierailemistamme pääkaupungeista, mahdollisesti äskettäin pidettyjen presidentinvaalien jälkimainingeissa. Kahdestaan ja päiväsaikaan uskallamme useimmiten liikkua melkein missä tahansa, mutta täällä tuli kyllä vastaan kadunkulmia, joiden kohdalla päätimme kääntyä takaisin – etenkin kun osa paikallisistakin varoitteli ja ehdotti esimerkiksi kameran laittamista piiloon.
Lentoretki pienkoneella Kaieteurille oli kyllä hieno kokemus. Putouksille päässee myös rämpimällä viidakossa aikansa, mutta meille tämä sopi hyvin – lentokentältä matkaa putoukselle oli vaan lyhyehkön ja helposti käveltävän luontopolun verran.
Luontokokemuksena Guyana tarjosi meille myös uuden eläimen eli pääkaupungin puiston altaassa uiskentelevat manaatit. Kuulemma niitä on mm. Floridassakin, mutta lyhyt pistäytyminen Miamissa ei niitä tarjonnut.
Trinidad ja Tobago
139 Trinidad ja Tobago
Kahdesta saaresta koostuvassa Trinidad ja Tobagon valtiossa kävimme tietysti (?) molemmilla saarilla. Trinidadin Port of Spain tarjosi mukavan kattauksen historiaa – ja näköetäisyyden Venezuelaan, jossa en ole vieraillut. Tobago taas mukavaa lomailua Karibian malliin, joskin kyllä me sielläkin yhden saarikierroksen teimme mm. saarten rantoja ja kolibreja ihaillen.
Turistikohteina tällaiset maat, jotka eivät koe varsinaisesti turisteja tarvitsevansa, ovat sikäli ihan mielenkiintoisia, että niistä ei yhtä helposti muodostu turistirysiä kuin maista, jotka erityisesti turistimmin panostavat. Trinidad ja Tobago elää öljystä, kuten vaikka Algeriakin, ei turisteista.
Kiertomatkamme lopuksi kävimme vielä Curacaolla, josta Aventuran muu ryhmä palasikin jo Suomeen, ja Aruballa.
Näillä saarilla korona tuli jo lähelle. Willemstadissa oli risteilijä, jonka matkustajia ei päästetty maihin, eli he saivat katsoa Willemstadia vaan laivan kannelta ja viimeisenä Aruban päivänämme Oranjestad oli autio, sillä risteilylaivat eivät saaneet enää tulla Aruballe. Me lensimme takaisin Amsterdamin kautta ja koimme myös tuossa vaiheessa jo hyvin tyhjän Schipholin lentokentän, mutta pääsimme onnellisesti kotiin asti ihan alkuperäisillä lennoilla.
Dominikaaninen tasavalta ja Kolumbia
140 Dominikaaninen tasavalta
Kevättalvesta 2020 loppusyksyyn 2021 matkustimme ensin vain kotimaassa, sitten varovasti Norjassa jo ennen rokotuksia ja ensimmäisten rokotusten jälkeen jo Norjan lisäksi Virossa, Puolassa ja Italiassa.
Monet kaukomaat vaativat vielä koronatestejä ja karanteeneja, jotka eivät luonnollisesti houkutelleet, mutta lopulta päätimme sitten lähteä Dominikaaniseen tasavaltaan ja risteilylle ”Haitiin”, Labadeehen. No, ”Haiti” ei toteutunut, sillä jo risteilyn varattuamme Royal Caribbean poisti kohteen reiteiltään. Onneksi olimme tehneet varaukset matkatoimiston kautta, joten he saivat lennot vaihdettua toisiin ja yhdistimmekin sitten Dominikaaniseen Kolumbian. Kumpaankin maahan riitti rokotetodistus ja maahantulo- ja maastalähtölomakkeet, joissa niissäkin toki oli askartelua.
Dominikaanisessa vietimme useamman päivän melkein ikävystyen resortissa uima-altailla Punta Canassa, mutta olimme päätyneet tähän vaihtoehtoon ajatellen, että tämä on nyt sitä tyypillisintä matkailua Dominikaaniseen tasavaltaan, joten koetaan nyt sekin. Päiväretken verran kävimme sentään pääkaupunki Santo Domingossakin. Näin jälkikäteen arvioiden olisi ehkä kannattanut jakaa aika tasaisemmin resortin ja pääkaupungin kesken.
141 Kolumbia
Varovaisena aloituksena koronatauon jälkeiseen kaukomatkailuun valitsimme Kolumbiasta kohteeksemme vain yhden kaupungin, Cartagenan, laajemman kiertomatkan sijaan. Valinta olikin mielestämme erinomainen, sillä pidimme kaupungista. Hotellimme sijaitsi Getsemanin alueella, mutta toki kiertelimme myös vanhaa kaupunkia. Getsemani lienee näistä kuitenkin autenttisempi kuin risteilyturistien kansoittama vanha kaupunki – toki risteilyturistejakaan ei vielä ollut pahoiksi ruuhkiksi asti.
Sri Lanka
142 Sri Lanka
Sri Lankaan olimme yrittäneet jo useamman kerran, mutta maan levoton tilanne oli aina tullut tielle. Läheltä piti etteikö näin olisi käynyt nytkin, sillä lähes heti paluumme jälkeen maahan julistettiin taas kerran poikkeustila ja pula polttoaineesta äityi entistä pahemmaksi ja sähkökatkot ilmeisesti pitenivät kokemistamme muutamasta muutaman tunnin katkoksesta.
Sri Lanka vaati vielä talvella 2022 ennen matkaa tehtävän PCR-testin, osaltamme ihka ensimmäinen testi, sillä olimme tietoisesti välttäneet kohteita, joihin testi tarvittiin, sillä ajatus siitä, että matka kaatuu viime metreillä vaikka ihan oireettomaan koronaan tuntui stressaavalta samoin kuin ajatus päätymisestä karanteeniin kohdemaassa. Mutta lopulta ”suostuimme” ajatukseen ennakkotestistä, läpäisimme sen, ja pääsimme matkaan.
Sri Lankaa kiertelimme mielestämme kohtuullisella laajuudella nähden merkittävimmät nähtävyydet ja kaupungit Leijonakalliosta vanhaan pääkaupunki Galleen ja kaikkea siltä väliltä, mm. Horton Plainsin luonnonpuiston. Lyhyen junamatkankin teimme, kun sekin taitaa Sri Lankassa kuulua asiaan.
Bali ja Itä-Timor
Sri Lankan onnistuneet kokemuksen jälkeen päätimme jatkaa Aasian suunnan ”valloittamista” ja toteuttaa vihdoin pitkään ajatuksissa olleen käynnin meille vielä tuntemattomalla Balin saarella. Koronatauko oli tarkoittanut jossain määrin taukoa myös sukulaisista ja koska tiesimme Balin olevan nuorison keskuudessa suosittu matkakohde, pyysimme tällä kertaa mukaan ei yhtä vaan kokonaista kolme ystävää, eli sisarentyttäreni Sadun ja Petran ja Sadun puolison Oskarin.
Päätös pienestä ryhmämatkasta osoittautuikin loistavaksi, myös meidän kannaltamme, sillä saimme kokea saaren nuorten silmin, eikä meidän tarvinnut itse rämpiä vesiputouksissa, keinua riisiterassien yllä tai puhdistautua temppelien vesissä – nuoret tekivät kaiken tämän puolestamme! Vietimme viikon tukikohtana Ubud ja Sanur, jonka jälkeen nuoriso palasi takaisin Suomeen ja töihin samaa reittiä kuin olimme tulleet, eli Denpasar – Singapore – Helsinki, mutta me muutimme vielä Sanurilta Kuta Beachille yhdeksi yöksi ja jatkoimme seuraavana aamuna Itä-Timorin Diliin.
Matkaa varatessamme Indonesiaan vaadittiin vielä ennen lähtöä otettava PCR-testi, mutta onneksi vaatimus poistui jo ennen matkaamme rokotetuilta ainakin. Muutenkaan korona ei enää näkynyt tällä matkalla muualla kuin koronatodistusten tarkistuksessa rajoilla ja vaatimuksena käyttää maskia lentokoneeseen noustessa. Toisin kuin vielä joitakin kuukausia sitten nyt ei enää maskin käyttöä lennoilla tuntunut kukaan valvovan ja käytännössä iso osa maskeista hävisikin melko pian lähdön jälkeen. Koronastakaan emme enää seurueemme jäsenten iästä riippuen 2-4 rokotuksen ja alle kaksi kuukautta sitten sairastetun koronan jäljiltä (neljä seurueemme viidestä jäsenestä) jaksaneet olla huolissamme.
Aasian köyhin maa
Yhteyksiä Itä-Timoriin ei ole ihan villisti, mutta Denpasarista sinne pääsee suorilla lennoilla. Darwinistakin, Australiasta, pääsee, mutta emme olleet Darwinissa. Lentoja ei kuitenkaan koronavuosien jälkeen ollut kovin usein, joten lyhyen, parin päivän, pistäytymisen sijaan päädyimme Diliin neljäksi yöksi, sille menolentoja (Citilink) oli tarjolla vain maanantaille ja aikaisin paluulento vasta perjantaina, joten otimme tietysti ne. Perillä kiertelimme yhden päivän maaseudulla – onneksi oli kuiva kausi ja köyhän maan järkyttävän huonossa kunnossa olevat tiet edes jotenkin ryömimällä (pahimmillaan 10 km tunnissa) ajokunnossa, toisen tutustuen Diliin maan historian näkökulmasta ja kolmannen talsien omatoimisesti lähinnä Dilin rantoja.
Itä-Timorin itsenäistymistarina on kyllä paneutumisen arvoinen. Museoiden aiheesta kertovissa näyttelyissä monessa kohdin tuli Venäjä ja Ukraina mieleen. Itä-Timorin miehityksen aikaiset hirveydet toistavat taas kerran itseään ja monissa infotauluissa olisi voinut vaan vaihtaa sanan Indonesia sanaksi Venäjä ja sanan Itä-Timor sanaksi Ukraina ja ne olisivat kelvanneet sellaisinaan nykyhetkeen.
Mutta lisää Itä-Timorissa tulevissa blogijutuissa, kunhan nyt halusin aloittaa päivittämällä tämän matkayhteenvetomme / osan elämänkerta-aineistoani ensin.
Näihinkään maihin emme ole palanneet toistamiseen
Useimpiin kaukomaihin emme ainakaan enää tässä vaiheessa elämäämme usko palaavamme. Toki näistäkin maista monet ovat sellaisia, että jotkut ihmiset ovat niihin rakastuneet ja palaavat aina uudestaan, ainakin Gambiaan ja Balille, josta juuri palasimme. Sri Lankallakin on ollut ystävänsä, jotka ehkä palaavat saarelle viimeistään tilanteen siellä hiukan kohennuttua. Nicaraguassa ja Guatemalassa ainakin olisi vielä kokemattomiakin asioita, mutten silti oikein usko, että palaisimme Keski-Amerikkaan. Kolumbiastakin olemme nähneet vain Cartagenan kaupungin. Mutta silti, tulevat matkamme suuntautunevat ainakin vielä vähän aikaa uusiin maihin tai Eurooppaan, ehkä myös Yhdysvaltoihin.
Jutun otsikkokuva on Mark O’Travel -sovelluksesta, johon olen tämän projektin myötä alkanut tallentaa vierailut näihin maihin ajoitettuina, eli kuvassa ovat jollain tarkkuudella maat 1-144, maan tarkkuudella. Myös blogimme karttasivu piirtää vierailemamme maat kartalle, mutta siitä puuttuu aikajana – siitä löydät kuitenkin halutessasi kunkin maan kohdalta kaikki kyseisestä maasta kirjoittamamme jutut.
Hyvin olette maita ehtineet tässäkin ajassa kiertämään, ja todennäköisesti saatte 150 täyteen (helposti). Näistä nyt mainituista maista olen käynyt vain Indonesiassa ja Turkmenistanissa, jonka pääkaupunki Asghabat on todellakin ”valkoinen utopia”, mutta paikallinen opas oli uskomattoman hauska ja rento tyyppi entinen Afganistanin sodan (CCCP) veteraani ja nykyinen englanninkielen opettaja. Voi että meillä oli hauskaa Darvazan kaasukraaterilla grillaten (erillisessä pienessä hiiligrillissä toki…) saslikkia ym ja tulilientä (vodkaa) juoden. Rajojen ylitys maata pitkin Uzbekistaniin mennen tullen oli myös aikamoinen kokemus.
Näistä K-ajan PCR-testeistä olen nyt saanut ns. tarpeeksi ja onneksi moneen kohteeseen nykyään (vielä) ilman nenän tikutusta ja jännitystä että ”jääkö mustapekka käteen”. Rahaakin meni satoja (lisä)euroja per matka, ja se lomakkeiden täyttörumba. Kuitenkin tällä metodilla on tehty vuonna 2021 reissut Malediiveille, Kreikkaan ja Namibiaan sekä vuonna 2022 Tansaniaan – Seychellit ei sitten enää vaatinut nenän tikutusta.
Kiitos Jani! Alustavia ajatuksia on 148 asti, sen jälkeen jäljellä onkin sitten joko noita turvallisuustilanteen suhteen jossain määrin kyseenalaisia maita (20 kpl tällä hetkellä), 12 maata Oseaniassa ja Afrikkaa 13 maan verran. Ehkäpä, jos 150 mennään, niin ne pari löytyisivät Afrikasta tai sitten turvallisuustilanne jossain maissa muuttuu tai arvioimme sen uudelleen. Mm. Pakistan on sellainen, että kahdestaan tuskin sinne lähdemme, mutta jos sopiva ryhmämatka tulee vastaan, niin ehkä sitä taas voisi harkita. Traveller taitaa yrittää sitä jo tänä syksynä, mutta taidamme sittenkin käydä vielä ensin parissa muussa Aasian maassa.
Me välttelimme noita testejä aluksi, sitten kävimme Sri Lankassa vaikka PCR-testi tarvittiin ja sitten Pohjanmeren risteilyllä, johon liittyen satamassa tehtiin ennen laivaan nousua sellainen pikatesti. Kummatkin testit aikanaan läpäistiin, mutta tuo Kielin satamassa tapahtunut testi oli kyllä vähän hermostuttava, sillä olimmehan jo lentäneet Kieliin ja jos emme olisi päässeet risteilylle koronan takia niin mitä sitten? Koronassa lento takaisin Suomeen vai oleskelu jossain hotellissa koronaa sairastamassa Saksassa. Onneksi ei päädytty tuohon vaihtoehtoon.
Tässä listatuista itselleni uusista maista kiinnostaa erityisesti Keski-Amerikan maat. Indonesia puolestaan on sellainen maa, jonne aion palata vielä useita kertoja. Meksikossa tulee varmaan myös käytyä vielä ainakin kertaalleen, vaikka se ei toki tässä listalla tainnut varsinaisesti ollakaan.
Kiitos Mikko! Meksikossa mekin olemme sentään käyneet useampia kertoja – onhan isossa maassa monia kiinnostavia kohteita.
Panama lentohubina taas on sellainen, johon päätyy helposti, jos tuolle suunnalle – tai Etelä-Amerikkaan on menossa.
Kun olin ensimmäisen kerran naimisissa muinoin, niin apen uusi vaimo oli Nicaraguasta. Pidin hänestä ja ikävä kyllä en ole sitten erottuani ollut häneen yhteyksissä. Joka tapauksessa, hänen myötään kiinnostuin lattarimaista. Ihmettelin, kuinka hänen elämänsä ja olonsa olivat niin karseita, silti hän oli iloisin ja reippain ihminen, mitä olin tavannut koskaan, kun taas me länsimaalaiset traumatisoidumme huomattavasti vähemmästä.
Enpä tiedä. Neljännesvuosisata sen jälkeen sanoisin näin: Elämä on kuin pyöräily, joskus on raskas vaihde, joskus vähän kevyempi, mutta ei pyöräillessä katsota niitä vaihteita, vaan sitä, minne ollaan menossa. Ehkä vähän julmaa sanoa, että paha on pelkkä olosuhde, vähän kuin kahvakuula salilla.
Kiitos Stacy! Tuo huomio, että ainakin vieraan silmiin monet ihmiset meitä paljon köyhemmissä maissa vaikuttavat ihan elämäänsä tyytyväisiltä, on kyllä helppo tehdä monessakin maailmankolkassa. Lattarimaat ajattelin jo kerran osaltamme olevan käytyä, mutta sitten innostui ajatuksesta käydä vielä Iguassulla ja sen myötä ainakin sitä ympäröivissä maissa, joista Paraguayssa emme olekaan vielä käyneet.
Oli mukavaa seurata teidän viimeisintä Balin reissua, se kohde on meidänkin listallamme. Samoin tuo Keski-Amerikka kiinnostaa kovasti ja on mielenkiintoista kuulla noista turvallisuusasioista, kun emme mekään halua itseämme liian vaarallisille kohteille altistaa ehdoin tahdoin.
Pakko muuten mainita, että sovit kyllä täydellisesti vaatetuksen värimaailmaa myöten tuohon Getsemanin siivelliseen seinämaalaukseen :)
Kiitos kommentista! Turvallisuudesta – tietysti kaikkialla maailmassa voi käydä, kunhan ottaa asioista riittävästi selvää, valitsee alueet maan sisällä oikein ja käyttää luotettavaa paikallista asiantuntemusta, mutta tässä kaikessa on sen verran vaivaa ja jonkinlainen riski jää kuitenkin jäljelle, että emme tähän ainakaan niin kauan ryhdy kun helpompiakin vaihtoehtoja on vielä valittavana. Ja taitaa olla niin, että osaltamme ainakin kaukomatkailu loppuu ennen kuin ”helpot” kohteet loppuvat.
Lämpimissä maissa tulee helpommin käytettyä värikkäämpiä vaatteita, Suomessa ne usein tuntuvat olevan turhan räikeitä, eli jossain määrin minulla on eri vaatteet Suomea ja lämpimiä kohteita varten, enkä jälkimmäisiä välttämättä käytä Suomessa edes hellepäivinä.
No jos vaikka sopivat maat loppuisivat niin onhan niissä jo käydyissäkin maissa valtavasti vielä näkemätöntä.
Minua kiinnostaa tällä hetkellä Aasia ja tuo Itä-Timor, eipä monikaan tule sinne lähteneeksi.
Minäkin koin Väli-Amerikan, ainakin El Salvadorin ja Nigaracuan välillä ahdistavaksi koska paikallisetkin varoittelivat tekemästä sitä ja menemästä tuonne. Onhan terve itsesuojeluvaisto aina paikallaan.
Kiitos Terhi! Niin totta tuokin, etenkin suurimmissa maissa tyyliin Yhdysvallat ja Kanada, useammankin jo toteutuneen reissun jälkeen löytyisi tietysti vaikka miten paljon ihan uusiakin kohteita.