Sanurin rannalla

Sanur feature

Vietimme Balilla noin viikon – vain viikon, sillä osalla meistä lomat venyivät tällä kertaa vaan viikkoon. Jaoimme käytettävissä olevan ajan Ubudin ja Sanurin välillä. Ubud tuntui ehdottomalta must-kohteelta Balilla ja sen pariksi halusimme rantakohteen. Kevyt kyselytutkimus aiheesta tuotti mm. Sanuria puoltavia lausuntoja (ja ohjeita tyyliin, että Kuta Beach kannattaa jättää väliin). Ok, olkoon siis Sanur.

Ubudin upea villa (De Ubud Villas & Spa) jäi siis neljän yön jälkeen taakse ja jakauduimme kahteen taksiin. Ei siksi, ettemme olisi yhteen tilataksiin mahtuneet vaan siksi, että halusimme antaa nuorille kokonaisen retkipäivän muuttopäivän sijaan ja niinpä he lähtivät tutkimaan Uluwatun rantoja siinä missä me tutkimme vielä hetken Ubudia ja jatkoimme sitten hotellillemme Sanurissa (Prime Plaza Suites Sanur). Huoneistohotelli oli luonteeltaan aika erilainen kuin kolmen makuuhuoneen villamme Ubudissa, mutta täälläkin saimme käyttöömme kolme makuuhuonetta ja olohuone/keittiöyhdistelmän. Kylpyhuoneita oli vaan kaksi, mutta sekään ei lopulta haitannut, sillä tässä vaiheessa nuoriso oli jo päättänyt käyttää (pääosan) ajastamme Sanurilla Nusa Penidan saarella. Sadulla ja Oskarilla osui parikin juhlapäivää matkamme ajalle ja he halusivat juhlistaa niitä omalla retkellä. Pikkusisko Petrakin kelpuutettiin sitten lopulta osittain mukaan – ja lopulta mekin kävimme Nusa Penidalla päiväretkellä.

Mutta, viivähdetään nyt kuitenkin hetki Sanurissakin!

Jalau Danau Tamblingan

Sanurin suhteen meillä ei ollut oikeastaan mitään etukäteissuunnitelmia, mutta joskushan sellaiset matkapäivät osoittautuvat ellei nyt parhaiksi, niin ainakin ihan hyviksi. Uusi ympäristö piti tietysti ottaa haltuun ja hotellin vähän salaperäisesti salaovena mainostama pihan takaportti houkutteli lähtemään pikimmiten pienelle kauppareissulle. Itse asiassa kyse oli vaan siitä, että päiväsaikaa avoinna olevasta portista pääsi oikotietä pitkin ravintola- ja kauppakadulle (Jalau Danau Tamblingan) siinä missä illalla piti kiertää koko isohko hotellialue. Kapea, vähän mutkitteleva kujakin, keräsi turisteja samalle kadulle ja jo matkalla lähimpään kauppaan saimme vinkin kuulemma supermarkettia paremmasta kaupasta, The Pantrystä. Kävimme sitten molemmissa, joista kieltämättä The Pantry oli viihtyisämpi kuin Artasedana Sanur.

salainen kuja
Salaportti ja salaperäinen kuja

Sanurin rannalla

Seuraavana aamuna nuoret olivat jo lähteneet lauttarantaan lähteäkseen Nusa Penidalle ennen kuin heräsimmekään. Olimme siis ensimmäistä kertaa ”normaalisti” lomalla ihan kahdestaan suunnitelmana lähinnä katsastaa Sanurin rantaa. Hotelli tarjosi kuljetuksen Mertasalin rannalle, joten aloitimme siitä ja kävelimme sitten pikkuhiljaa rantaa ensin itään ja sitten pohjoiseen. Välillä katselimme merta ja elämää rannalla, välillä kurkkasimme rantatien toiselle puolelle, jossa isot hotellit uima-altaineen seurasivat toisiaan. Ehkä jos jostain kumman syystä päätyisimme toistamiseen Sanuriin, valitsisimme jonkun näistä rannan hotelleista. Rantaa pitkin kulki mukavasti ”rantaraitti”, jota pitkin oli mukavampi kulkea kuin hiekassa tai vesirajassa. Välillä poikkesimme kyllä ihan rannallakin ja totesimme, että siinä missä joissakin lukemissamme jutuissa valiteltiin Balin rantojen likaisuutta, niin ainakaan täällä muovipulloja tai muita roskia ei näkynyt rannalla juuri lainkaan. Ehkä korona-aikana rantoja on siivottu  ja turistien puuttuessa kukaan ei ole sotkenut niitä lisää.

Välillä poikkesimme johonkin rantakahvilaan nesteyttämään itseämme. Isojen hotellien yhteydessä näytti olevan, kuten Balilla joka paikassa, myös spa-tyyppisiä paikkoja, johon olisi voinut poiketa – vaikka luultavasti niihin olisi pitänyt olla varaus. Maya Sanur -resortin kohdalla valitsimme jo takaisin kaupungille vievän kujan – riittävästi rantaa, arviolta pari kilometriä, päiväretkeen. Lounaspaikan valinta ei mennyt ihan nappiin, sillä Balillakin, ainakin tällä kulmalla Sanuria, taisi vielä olla pandemian jäljiltä pulaa työvoimasta. Saimme odottaa annostamme luvattoman kauan – hyvitykseksi pyysin (ja sain) sentään yhden ilmaisen Coke Lightin.

Sanur Bali Sanur Bali Sanur Bali Sanur Bali Sanur BaliSanur Beach Sanur Bali

Sanur Bali
Esimerkki rantahotellin uima-altaalta. Meri Sanurin rannalla yhden päivän kokemuksella vaikutti kyllä sekin uimakelpoisen rauhalliselta.

Sanur rantatauko

Sanur Bali
Sanurin rantaraittia

Onnea Oskar!

Hotellilla meitä odotti hienoinen yllätys – respa oli ollut tarkkana Oskarin passia lukiessaan (tai ehkä hotellin tietojärjestelmä hoiti homman) – ja huoneeseemme tuotiin Oskarin syntymäpäiväkakku! Onneksi kyseessä oli suklaakakku, joka säilyi jääkaapissa seuraavaan iltaan, jolloin niin päivänsankari kuin koko muukin seurueemme oli seuraavan kerran koolla ja saatoimme pitää pienet yhdistetyt synttäri- ja jo melkein läksiäisjuhlat keittiönpöydän äärellä.

Prime Plaza Suites

Prime Plaza Suites Sanur
Prime Plaza Suites Sanur – ei enää omaa uima-allasta tai kuljetuksia toiveiden mukaisesti, vaan iso yhteinen allas ja aikataulutetut kuljetukset rannalla ja ostoskeskukseen (mutta toki taksitkin on keksitty!)

Oskar syntymäpäiväkakku

Auringonlasku näköalapaikalla

Sanurin ranta kiehtoi meitä sen verran, että teimme vielä samana päivänä toisen rantaretken Pantai Karangin näköalapaikkanakin mainostetulle rannalle. Sinne vievä kuja, joka taisi olla ainakin osittain konsulaattien suosiossa Sanurissa, tarjosi myös monelta kohdin kivaa arkkitehtuuria. Kuja lähtee Jalau Danau Tamblinganilta ruotsalaista ruokaa tarjoavan Cafe Smörgåsin kulmalta.

Useampana iltana niin Balilla kuin Itä-Timorissa toiveemme kauniista auringonlaskuista valuivat pilveen vaikkei koko viikkomme aikana tainnut kertaakaan sataa. Sanurin rannalla ainakin auringonlaskun jälkeinen valaistus suosi meitä ja saatoimme ihailla seuraavan päivän retkikohdettamme, Nusa Penidan saarta tulivuorineen, vaaleanpunaista taivasta vasten.

Taustalla Nusa Penida
Taustalla Nusa Penida

Auringonlasku Bali arkkitehtuuriaBali arkkitehtuuria

Sanur jää taakse

Viimeisen Sanurin aamupäivänämme käytimme pakkaamiseen (Lasse) ja blogijutun kirjoittamiseen (Pirkko), mutta pari päivää Nusa Penidalla viettäneet nuoret ehtivät vielä tutkimaan niin Sanurin ravintolatarjontaa (aamupala Cafe Smörgåsissa) kuin käymään hieronnoissa ja jalkahoidoissa – täyttä lomaa siis viimeiseen asti!

Cafe Smörgås

Sanur Cafe Smorgas
Aamiaisella Cafe Smörgåsissa – kuva Satusatu88
Lähtökuva
Tässä kohtaa tiemme erosivat, nuoret lähtivät lentokentälle, me Kuta Beachille yhdeksi yöksi meidät vielä Itä-Timoriin vievän aikaisen aamulennon takia
Tags from the story
, ,
Join the Conversation

4 Comments

  1. Tutun näköisiä veneitä muun muassa Filippiineiltä, näyttää olevan käytössä näköjään myös Balilla. Itselle muuten noista rantojen ym. sotkemisesta on muuten syntynyt reissuissa sellainen kuva, että paikalliset sotkevat paljon enemmän kuin (länsimaalaiset) turistit.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! En tutkinut sen enempää tuota roskaamisasiaa, mutta ranta vaikutti siistiltä ja viime vuosina turistit ovat loistaneet poissaolollaan. Mutta voihan toki olla, että valistus on vaan toiminut myös paikallisten suuntaan!

  2. Voi, mitä matkakuumeennostatuskuvia tässä postauksessa olikaan! Jäin erityisesti katselemaan noita auringonlaskukuvia – kauniita hetkiä olet(te) saaneet ikuistettua!

    Ja kiva kuulla, että roskia ei rannoilla näkynyt! Roskaiset rannat ja ”jätelaineet” saavat aina mielen matalaksi. Jotain hyvää siis koronassakin?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Mitä pitemmälle syksyyn mennään, niin sitä paremmilta rantakuvat alkavat näyttää – vaikken varsinaisesti rantaelämästä perustakaan, mutta onhan tuo kiva talsia aavan meren äärellä palmujen varjossa …

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.