Dili – pari päivää Itä-Timorin pääkaupungissa

Dili Itä-Timor feature

Itä-Timorissa tukikohtanamme oli pääkaupunki Dili ja sen ykköshotelli (?) Hotel Timor. Saattoi kyllä olla, että hotellissa oli enemmän työmatkalaisia ja avustustyöntekijöitä kuin turisteja. Turistin kannalta hotellin sijainti sataman takana ei ollut ihan optimaalinen rannan kannalta, mutta hotellin ravintola oli itätimorilaiseksi kelvollinen ja lähellä oli tasokas, mutta hintatasoltaan kallis ”portugalilainen” supermarket Pateo. Jos rantaelämä on tärkeää, niin ehkä kannattaa etsi majoitusta Cristo Rein suunnalta, esimerkiksi Beachside Areia Brancan rannalla vaikutti kivalta ainakin kahvilansa osalta.
Tosin sieltä on sitten Dilin keskustaan puolestaan matkaa.

Ihastuin aikoinaan Hesarin toimittajan, Mari Mannisen, kaupunkien perusnähtävyydet -listaan: kirkot, patsaat, kansallismuseot, torit, vanhatkaupungit, panimot ja viinitilat, näköalapaikat, eläintarhat ja ostoskeskukset. Eikä Dili ole sittenkään kaupunkina ihan erilainen, vaikka Itä-Timor maana vielä eksoottiselta saattaakin kuullostaa.

Kirkot, patsaat ja museot osasto on Dilissä rajua kamaa. Täällä ei ole esillä mitään vanhoja kuokkia tai kivikautisia astioita vaan ne ovat enemmänkin samaa sarjaa kuin vaikka kansanmurhia esittelevä museo Ruandan Kigalissa.

Vanhaakaupunkia ei ole, ei myöskään viinitiloja, mutta kahvi- ja vaniljatiloilla poikkesimme, tosin pääkaupungin ulkopuolella. Eläintarhatkaan ei taida olla köyhän maan juttu, mutta ainakin vuohia voi nähdä jopa Dilin kaduilla. Kelpaako rotta eläimeksi? Niitäkin voi nähdä Dilin rannalla, tosin vapaana nekin.

Näköalapaikka, maailman toiseksi korkein Cristo Rei -patsas onkin sitten mahtava. Patsaallakin on liittymänsä maan rankkaan historiaan.

Torilla – tai Dilin tapauksessa valtavilla markkinoilla – tuli mieleen markkinat Kamerunin Yaoundessa. Minua harmittaa edelleen Aventuran oppaan kielto ottaa kyseisille markkinoille kameraa tai edes kännykkää mukaan, en edelleenkään usko, että sitä olisi varastettu tai että ihmiset olisivat suuttuneet pyynnöstä ottaa muutama kuva. Dilin markkinoilla kuljimme oppaan kanssa ja kaikki olivat tosi ystävällisiä – ehkä meille, ehkä oppaallemme.

Citilink
Citilink lentää pari kertaa viikossa (elokuussa 2022) Denpasarista Diliin

Hotel Timor

Hotel Timor
”Valitin” oppaallemme, että aamiaisella ei ollut tarjolla mangoa – seuraavana aamuna oli :-)

Hotel Timor

Pateo Pastel de Nata
Pastel de Natoja ”lähikaupassa”
Dili Itä-Timor
Dilin kaupunkikuva on matalaa – kaupungissa on ehkä neljä korkeampaa rakennusta, joista niistäkin kai pari vasta rakenteilla. Perinteisesti ei ole rakennettu yli kookospalmujen latvojen.

Itä-Timorin kansanmurha

Itä-Timorin kohdalla historiaa ei kuitenkaan voi sivuuttaa. Maassa, joka on kokenut yhden pahimmista kansanmurhista toisen maailmansodan jälkeen, on mielestäni melkein rikos ohittaa se ja kiirehtiä valkoiselle hiekkarannalla. 200 000 uhria ei ehkä kuullosta paljolta, mutta niihin niihin aikoihin maan väkiluku oli luokkaa 600 000.

Timorin saari oli siirtomaavallan aikana jaettu Hollannin ja Portugalin kesken. Länsi-Timor siirtyi Indonesialle 1949, mutta Itä-Timor pysyi Portugalin hallussa. Neilikkavallankumouksen jälkeen Portugali päätti luopua siirtomaistaan ja Itä-Timor itsenäistyi 1975 vasemmistolaisen Fretilin liikkeen johdolla. Tämä ei kuitenkaan käynyt Indonesialle, joka valloitti maan lähes välittömästi. Miehittäjä käyttäytyi kuten miehittäjät taitavat tavata käyttäytyä ja julmuudet taisivat olla samaa luokkaa kuin Ukrainan Butšassa. Miehitys ja sissisota jatkuivat aina vuoteen 1999 asti, jolloin Indonesia lopulta kansainvälisen painostuksen alla taipui kansanäänestykseen, jossa itätimorilaiset suurella enemmistöllä äänestivät itsenäisyyden puolesta ja maa lopulta itsenäistyi 2002. Levottomuuden leimahtivat uudelleen 2006 ja maan edes jonkinlainen rauha oli pitkään kansainvälisten rauhanturvaajajoukkojen varassa.

Dili Itä-Timor
Kuten niin monissa maailman kriiseistä tämänkin taustalla oli siirtomaa-aika ja sen päättyminen

Dili Itä-Timor

Dili Itä-Timor
Tätä Cristo Rei -patsaan alustaa voisi ehkä tulkita myös vertauskuvallisesti – monet maat tukivat lopulta maan itsenäistymistä. Itä-Timor sijaitsee tuolla lähinnä Australiaa olevalla pienellä pitkänomaisella saarella.

Santa Cruzin verilöyly toi maan tapahtumat maailman tietoisuuteen

Dilissä patsaat, Motaelin kirkko ja Santa Cruzin hautausmaa kertovat tuokiokuvana miehitysajan tapahtumista syksyllä 1991. Indonesialaiset joukot ampuivat Motaelin kirkon edustalla vapaustaistelija Sebastião Gomesin. Gomes haudattiin Santa Cruzin hautausmaalle ja indonesialaiset joukot päätyivät avaamaan tulen rauhanomaista hautaussaattoa vastaan. Paikalla ollut kuvaaja Max Stahl onnistui kuvaamaan tapahtumat hautausmaalla ja saamaan filmin ulos maasta ja julkisuuteen ja tätä tapahtumaa pidetään käännekohtana Itä-Timorin toiselle itsenäistymiselle, sillä Indonesia ei enää voinut kiistää Itä-Timorin tapahtumia, joista hautaussaattueen tulittaminen lienee vain yksi monista. Vihdoinkin maailma heräsi Itä-Timorin tapahtumiin hautausmaalla kuvatun materiaalin levitessä länsimaissa ja lopulta mm. USA silloisen presidenttinsä Bill Clintonin johdolla irtisanoutui kaikesta yhteistyöstä Indonesian kanssa.

Vierailimme Motaelin kirkolla, Santa Cruzin tapahtumien muistomerkillä sen edustalla ja itse hautausmaalla Sebastião Gomesin haudalla. Sen lisäksi kävimme niin Chega! -museossa kuin Vastarintamuseossa.

Chega! -museon näyttely on toteutettu entiseen vankilaan ja se kertoo Indonesian miehityksen ajasta ja sen katkerasta lopusta. Pääosa tarinasta kerrotaan julisten vankilan sisäpihoilla. Tässä on jotain samaa kuin Tuol Slengissä Kambodzassa – vain kallot puuttuvat, mutta uhrien valokuvia sen sijaan on esillä.

Vastarintamuseon museona tyylikkäämpi ja sen näyttely on toteutettu nykyaikaisen museon tapaan myös multimediaa hyödyntäen. Täällä mekin näimme lopulta tuon syksyllä 1991 kuvatun filminpätkän.

Lopuksi kävimme vielä Max Stahlin arkistossa (CAMSTL-Centro Audiovisual Max Stahl Timor), jossa näimme vielä tuota filminpätkää taustoittavan lyhyen Max Stahlista ja Itä-Timorin itsenäisyystaistelusta kertovan elokuvan.

Itä-Timor historia
Motaelin kirkko
Itä-Timor historia
Santa Cruzin tapahtumien muistomerkki Dilin rannalla
Itä-Timor historia
Tämän pylvään takaa Max Stahl kuvasi maan tilanteen maailman tietoisuuteen tuoneen filmin ja pylvään takana olevaan hautaan, joka silloin sattui olemaan tuore, hän onnistui piilottamaan sen pidätyksensä ajaksi
Santa Cruz Dili
Santa Cruzin hautausaa on edelleen suosittu vierailukohde Dilissä
Dili Itä-Timor
Oppaamme kunnioittaa Sebastião Gomesin muistoa hänen haudallaan – ja bloggaaja Chega! -museossa vanhassa sellissä

Chega! Dili

Chega! Dili
Chega! -museoon on koottu myös julisteita muissa maissa ilmaistusta tuesta Itä-Timorille – samaan tapaan kuin aikoinaan Vietnamin sotaan otettiin kantaa ympäri maailmaa
Vastarintamuseo Dili
Vastarintamuseossa ei saanut ottaa kuvia – mutta vaikuttavia kuvia museo kyllä tarjosi kävijälle
Max Stahl Dili
Max Stahl, joka sittemmin sai mm. Itä-Timorin kunniakansalaisuuden, panosti myös merkittävästi Itä-Timorin tapahtumiin liittyvän aineiston keräämisene

Cristo Rei

Cristo Rei -patsaalla kannattaa vierailla vaikka alkuillasta. Polttavin osa päivästä on ehkä jo takana ja patsaalle vievien arviolta noin 500 portaan nouseminen ei ole enää niin rankkaa. Toki askelta keventävät matkan varrella olevat 14 välietappia, eli 14 pientä pyhättöä, joissa kerrotaan pääsiäiseen sijoittuvaa tarinaa Jeesuksen elämästä.

Patsas liittyy Itä-Timorin traagiseen menneisyyteen sitä kautta, että Indonesia lahjoitti sen Itä-Timorille vuonna 1996 jonkinlaisena anteeksipyyntönä tai sovinnoneleenä.
Tosin Itä-Timor ei sitä ihan purematta niellyt. Tuolloin vankilassa ollut vastarintajohtaja Xanana Gusmão kritisoi sitä sanoen mm:
”Tämä on Jakartan propagandaa oman kansansa ja kansainvälisen yhteisön pettämiseksi.” Dilin kirkko ei ole Jakartan alaisuudessa vaan suoraan Vatikaanin alaisuudessa.
Sittemmin timorilaiset ovat hyväksyneet patsaan ja jopa Gusmão Itä-Timorin pääministerinä vuosina 2007–2015 toimiessaan tuki patsaan kunnostusta.

Patsas on 27 metriä korkea – Kristus-patsas Riossa on 38 metriä korkea.

Alkuilta on hyvää aikaa vierailla patsaalla myös siksi, että läheisen Areia Brancan ranta on ehkä Dilin paras paikka katsoa auringonlaskua.

Cristo Rei Dili Cristo Rei Dili Cristo Rei DiliCristo Rei DiliDili Itä-Timor Dili Itä-Timor

Vihanneksia, sikoja ja perinnetekstiilejä

Museovierailujen välissä poikkesimme Taibessin isoilla hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla, joilla toki myytiin myös sikoja, kanoja ja vanhoja, luultavasti Euroopasta tai Australiasta tuotettuja vaatteita.

Pistäydyimme myös työpajassa, jossa kudottiin perinteisiä Tais-tekstiilejä – tämä Itä-Timorilainen perinne on kuulemma jo prosessissa Unescon aineettomaksi maailmanperinnöksi.

Tais-tekstiilejä myytiin paitsi Taibessin markkinoilla myös Hotel Timorin matkamuistokaupassa Things & Stories ja erityisesti Tais-tekstiileihin keskittyvällä pienemmällä markkinapaikalla.

Markkinat Dili

Markkinat Dili
Banaaniterttuja naruissa olen nähnyt monessa paikassa, mutta että kaalejakin …

Markkinat Dili

Markkinat Dili
Taistelukukon hinta voi olla 50 dollaria tai enemmänkin
Markkinat Dili
Khatia myydään yleisesti Aasian markkinoilla – myös tietysti Dilissä

Markkinat Dili Markkinat Dili

Majakka ja kanuunoita

Yhden päivän talsimme Dilin rantoja itseksemme ja löysimme me Dilistäkin yhden majakankin!
Vuonna 1896 rakennettu Farolin majakka nousee 19 metrin korkeuteen hiukan keskustasta länteen. Kierreportaita pitkin olisi saattanut voida noustakin siihen, mutta jätettiin väliin.

Toisella suunnalla, hiukan keskustasta itään, vanhat portugalilaiset kanuunat suuntaavat edelleen merelle.

Rannalta näkyy myös Atauron saaren siluetti. Vaikka monet suosittelivatkin Atauron saarella käyntiä, niin sinne normaalisti, siis aikaa ennen koronaa, päivittäin kulkevat pikaveneet eivät kulkeneet normaalisti – ilmeisesti ainakin osa niistä oli jossain ulkomailla huollossa tai muussa käytössä.
Saarelle olisi päässyt vain lentäen tai kalastajaveneillä, mutta kumpikaan tapa ei riittävästi meitä innostanut lähtemään saarelle, jossa tarjolla olisi ollut rantoja ja snorklausta, joista kumpikaan ei nyt ollut ihan ykköskiinnostuskohteitaimme.
Itätimorilainen keski-ikäinen järkevän tuntuinen oppaamme totesi, ettei hänkään kalastajaveneellä lähtisi tuota väliä ylittämään – ilmeisesti monen tunnin mittainen matka on sen verran rajua menoa.

Dili Farol majakka Dili tykit Dili Itä-Timor

Atauro
Atauron saari horisontissa
Tags from the story
,
Join the Conversation

10 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Näin vähän epäilinkin, että Dilin vertaaminen Baliin ei anna ihan oikeaa kuvaa, eli vähemmän turistiset saaret Indonesiassa lienevät edelleen lähempänä Itä-Timoria kuin Bali.

  1. Yllättävänkin iso tuo Citilinkin kone, vaikka lentoja onkin niin harvakseltaan. Lentokoneessa ei kovin montaa länsimaalaista tainnut olla? Ja kyllähän tuo 200 000 henkeä on valtava luku, paljon enemmän kuin esimerkiksi Suomen tappiot talvi- ja jatkosodassa yhteensä. Ja suhteellisesti arvioituna tosiaan ihan käsittämätön määrä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Itseasiassa koneessa oli kyllä monta länsimaalaistakin, sillä Itä-Timorissa käy ainakin australialaisia, joita myös käy Balilla paljon, joten matkustavat ehkä jossain muodossa reittiä Darwin – Dili – Bali tai toisin päin ja sitten ehkä Balilta suoraan takaisin Australiaan.

  2. says: Daniel

    Tutulta näyttää Dili ja hotellikin, tosin vesi uima-altaassa oli vihreää ja sameaa silloin, kun siellä kävin. Kaipasin Dilistä jonkinlaista portugalilaishenkistä siirtomaa-ajan keskustaa, mutta eipä siellä sellaista ollut. Mukavasti siellä silti muutama päivä kului, kunnes jatkoin Darwiniin. Tuntui hassulta lentää Australiaan pikku-Embraerilla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Itse asiassa uima-allas jäi meiltä testaamatta, sen verran tiiviisti kiersimme Itä-Timoria ja Diliä kolmen päivän ajan, joka löytämillämme (tai siis Aktiv-Resorin löytämillä) lentoyhteyksillä oli tällä kertaa minimiaika oleilla tuolla, ainakin jos halusi jatkaa länteen eikä vielä kauemmas itään :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Me olemme nähneet khatia monillakin markkinoilla, Itä-Timorin lisäksi mm. Myanmar tulee hetimmiten mieleen. Päihdehän se on, kasvin päihdevaikutus perustuu siitä pureskeltaessa liukeneviin aineisiin. Länsimaissa se on kielletty, mutta esimerkiksi Aasiassa sitä myydään monin paikoin ihan vapaasti.

  3. Kiitos kattavasta postauksesta Pirkko! Aikoinaan Malesiassa vaihdossa olleena mietittiin Itä-Timoria yhtenä pitkän viikonlopun kohteena, mutta se jäi toteuttamatta. Kirjoitat kattavasti aina nähtävyyksistä ja alueiden historiasta, tämäkään postaus ei tehnyt poikkeuksesta.

    200 000 murhattua 600 000 asukasluvusta on kyllä aivan järkyttävä määrä. Huhhuh.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Itä-Timor on kyllä kohde, jonka historiaa on siellä vieraillessa melko mahdoton ohittaa. Tai sitten pitää tosiaan vaan sulkea silmänsä ja panostaa rantoihin tai sukellukseen.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.