Filippiineillä saaria riittää – viimeisin luku lienee 7640 saarta, joista yli 2000 on asumattomia.
Me sisällytimme matkaamme kaksi saarta, Luzonin, joka on saarista suurin ja jolla pääkaupunki Manila sijaitsee ja Boholin.
Tunnetuimmat ”turistisaaret” näiden lisäksi lienevät Palawan, Boracay ja Cebu. Boracay saavutti jokin aika sitten hiukan kyseenalaista kuuluisutta sillä, että se suljettiin puoleksi vuodeksi, jotta saaren rannat saatiin siivottua ja luonto sai edes hetken hengähdystauon.
Emme harrasta sukeltamista emmekä oikeastaan rantalomailuakaan, joten päädyimme jakamaan noin kymmenen päiväämme Filippiineillä Luzonin ja Boholin kesken. Luzonilla tutustuimme Manilaan – valitettavasti vain päivän verran, sillä olimme ottaneet turhan tosissamme hyvää tarkoittavien tuttavien kommentit siitä, että Manilaan ei kannata jäädä. Meistä vanhassa Manilassa vietetty sunnuntai oli ihan mukava kokemus ja viihdyimme myös Makatin alueella ne muutamat illat, jotka kaupungissa olemme.
Luzonin saaren pohjoisosissa kävimme kahdessa mielenkiintoisessa kohteessa, Sagadassa ja Baneaussa. Edellinen on kuuluisa riippuvista haudoistaan, jälkimmäinen riisiterasseistaan. Matka Manilasta Baneaun kaupunkiin kestää autolla valitettavasti 8-9 tuntia tarvittavine taukoineen, mutta hyviä lentoyhteyksiäkään ei vuoristoalueelle oikein ole. Baneaun turisti-infrakin jättää vielä vähän toivomisen varaa, sillä alueen paras hotelli, Hotel Baneau, on ehkä parin tähden hotelli, mutta kyllä alueen ainutlaatuinen kulttuuri oli silti matkan arvoinen!
Manila
Tarkkaan ottaen emme asuneet Manilassa, kävimme siellä vaan päiväretkellä. Metro Manilan alueella on 17 toisiinsa kiinni kasvanutta kaupunkia, joista Manila on vain yksi. Me asuimme Makatin alueella lähellä lentokentää ja viihdyimme siellä hyvin. Makati Diamond Residences -hotellin vieressä sijaitsi Greenbeltin ostoskeskus, josta löytyi kivasti ravintoloita ja kahviloita joka lähtöön. Shoppaillakin olisi voinut, jos olisimme siitä olleet kiinnostuneita.
Runsaan 13 miljoonalla asukkaallaan Metro Manilan alue on asukasluvultaan vain tähän pienempi kuin Dhaka, josta kaupunkiin tulimme, mutta jo selvästi järjestäytyneempi, esimerkiksi liikenteeltään.
Filippiinit on kuulemma kuuluisa siitä, että joulukoristeet otetaan esille jo syyskuussa. Manilassa kävimme viimeisenä iltana kaupungissa asuvan Maailmanmatkaaja-ystävämme kanssa katsomassa jouluvalaistusta Ayala Triangelissa. Käytyään tsekkaamassa kaikki 193 maata hän asettui Manilaan – todistanee sekin jotain kaupungista!
Banaue
Banauen riisiterassit Cordilleras -vuorten rinteillä on toinen Filippiinien Unescon maailmanperintökohteista, joihin tutustuimme. Toinen oli San Agustinin kirkko Manilan vanhassa kaupungissa.
Kävelimme kahteen riisiterassien keskellä sijaitsevaan kylään alas – ja tietysti takaisin ylös – ja opimme samalla ihan kohtuullisen paljon riisinviljelystä. Banauen alue on Ifugao-heimon aluetta.
Sagada
Sagadan alue alle 50 kilometrin päässä Banauesta, mutta monen monen vuoristotien mutkan takana, on Igorot-heimon aluetta. Heimo on tullut erityisen tunnetuksi omintakeisista hautaustavoistaan ja siispä mekin kävimme erityisesti katsomassa kallionrinteilä riippuvia ja luoliin pinottuja arkkuja. Hautaustavat ovat käytössä edelleen, joskin tavallisempiakin hautausmaita alueella jo nykyisin on.
Luzonilta jatkoimme kotimaan lennolla Boholille, mutta siitä lisää sitten aikanaan …
Me ei lopulta vietetty Manilassa yhtään yötä. Palataan kuitenkin varmasti Filippiineille, jolloin tulee käytyä ainakin Palawanin saarella. Tuolloin onkin hyvä siis antaa Manilallekin muutama päivä aikaa.
Kiitos Mikko! Harkitsimme Palawaniakin sen maanalaisen joen takia, mutta tälle matkalle oli jo kertynyt sen verran monta paikkaa, että lopulta karsimme sen pois. Sen verran vinkkiä kuitenkin Palawanille, että jos juurikin tuo maanalainen joki kiinnostaa, niin kannattaa varata riittävästi päiviä, sillä Manilassa asuva tuttavani oli juuri siellä käynyt ja pahoitteli, että tuuliolosuhteiden takia näkemättä jäi tällä kertaa.
Mielenkiintoinen hautaustapa, myös ekologinen niin jää tilaa viljelyyn mutta toisaalta taasen arkkujen puuaines pitää kerätä. Ehkäpä ekologisin hautaustapa on kuitenkin Tiibetin ylängöillä ns. taivaushautajaiset, joissa vainaja paloitellaan ja eläimet (lähinnä korppikotkat) syövät vainajan. Suomessa toivottavasti tähän ei siirrytä vihreän siirtymän sumentamana. Olisi siinä pikkulinnuilla nokkimista talvisin.
Kiitos kommentistasi! Jep, tuo, että korppikotkat syövät, menee ehkä jo vähän yliekologiseksi!
Hyvä kuulla, että Manilaa ei kannata kiertää kaukaa. Saarihyppely maassa voisi kestää jonkin aikaa?????
Kiitos Mari! Kierrä kaikki Filippiinien saaret – tai kaikki Suomen järvet :-)
Minulle tuli heti mieleen sama kuin Marille, eli että saarihyppelijälle olisi tuolla hommia. Tai ainakin pitäisi varata julmetusti aikaa. Kreikan saarihyppely taitaa olla helpommin saavutettavissa jos haluaa nähdä kaikki saaret. On ollut mielenkiintoista seurata tätä teidän matkaa somessa! Nuo riisiterassit haluaisin joskus itse nähdä.
Kiitos Paula! Riisiterassit olivat tosiaan näkemisen ja kokemisen arvoisia, juurikin noina terasseina – ”lowland” riisipellot eivät ole samalla tavalla vaikuttavia, vaikka onhan tuo riisinviljely kokonaisuudessaan aika jännää puuhaa.
Oho, ompa siellä sitten saaria mistä valita! :D Ja mielenkiintoista kuulla tuo, että kaikki maat käynyt päättää asettautua juuri Manilaan. Siinä olisikin paljon vaihtoehtoja mistä valita. Mikä muuten teillä olisi nykyisten kokemusten pohjalla sellainen kohde (jos Suomea ei lasketa mukaan), mihin voisitte ajatuksen tasolla lopulta asettautua kaikkien maiden jälkeen?
Kiitos Elina! Me taidamme sittenkin olla matkailijoita, jotka säilyttävät Suomen tukikohtana, josta lähdetään maailmalle sitten vaikka keskimäärin kerran kuussa, lähelle tai kauas.
Emme pidä 30-asteen pinnassa olevista lämpötiloista ja sellaista ympäri vuoden 20-25 asteen lämpötiloja ei oikein taida olla missään. Toimiva infra on myös asia, jota arvostamme, joten jos jotain muuta maata kuin Suomi pitäisi harkita, niin listan kärjessä varmaan olisivat muut Pohjoismaat, Islantia lukuunottamatta, sillä se tuntuu liian eristyneeltä. Britannia tai Kanadakin voisivat olla mahdollisia – nyky-Yhdysvallatkin tuntuu melkein liian kaaottiselta. Valinnassa myös sujuvalla kielitaidolla olisi merkitystä ja koska vain suomi, ruotsi ja englanti sujuvat niin hyvin, ettei kielestä muodostuisi haastetta pysyvämpään oleskeluun myös Välimeren maat jäävät valinnoista pois senkin takia – ja ilmaston, 40 astetta kesällä ja alle 20 talvella lämmittämättömissä asunnoissa ei houkuttele.
No onpa erikoinen hautaustapa! Hieman pelottavaakin.
Filipineissä itsekin olisin lähtenyt tutustumaan maan muihin osiin, ei vain Manilaan. Odotan mielenkiinnolla uusia postauksia maasta, koska se on monella tavalla hyvin jännittävä omassa kirjavuudesaan eri heimojen ansiota.