Olemme heränneet aikaisin – 5 tunnin aikaeron huomaa vielä toisenakin matka-aamuna. Grandeur of the Seas -laivan tarjoiltu aamiainen vaati hiukan hermoja, sillä mikäänhän ei tapahdu kovin nopeasti, mutta olimme valinneet sen buffetaamiaisen sijaan, sillä mielessämme olivat amerikkalaiset pannukakut, mutta risteilyllähän ei nyt oikeastaan ole kiire, ainakaan ennen kuin laivasta pääsee pois!
Rannassa meitä odotti jo aikaisemmilta risteilyiltä tuttuun tapaan laivan valokuvaaja ja heti sen jälkeen paikalliset retkimyyjät. Key Westissä tarjolla oli päivälippuja joko pieneen turistijunaan iskulauseella ”The World Famous Conch Tour Train” tai kaupunkia vähän laajemmalla reitillä kiertävään ”Old Town Trolley” -bussiin. Kumpikin olisi kiertänyt Key Westiä Hop On – Hop Off -tyylisesti, bussi vähän laajemmalla kierroksella kattaen paitsi vanhan kaupungin myös uutta kaupunkia mm. ison ostoskeskuksen verran.
Key Westin niemenkärki on kuitenkin leveydeltään vain 3 kilometriä, meillä oli koko päivä aikaa ja yksi risteilyjen ongelmista on liian paljon ruokaa, joten valitsimme kävelyn. Todella kuumalla ilmalla tai jos muuten ei pidä/halua kävellä molemmat kulkuneuvot ovat varmaan ihan hintansa arvoisia, kummankin päivälippu aikuiselta oli luokkaa 40-45 dollaria.
Hemingwayn kotimuseo ja Key Westin majakka
Me suuntasimme hetimmiten Ernest Hemingwayn kotimuseoon, hiukan toki harhaillen, minkä ansiosta satuimme ohittamaan Hemingwayn suosiman Sloppy Joe’s -baarin ja sen perillisen jo ennen kotimuseota. Museolle suuntaaminen heti aamusta ilmeisesti kannatti, sillä jonoja ei ollut ja opastettu kierroskin alkoi sopivasti 10 minuutin sisällä saapumisestamme. Jakaessamme juttuamme kotimuseosta sosiaalisen median kanavissa ainakin joku seuraajistamme kertoi jättäneensä kohteen väliin pitkien jonojen takia! Jäi muuten tuossa varsinaisessa Hemingway-jutussa mainitsematta, että museo oli noin ainoa paikka Key Westissä, jossa piti olla oikeasti dollareita, eli vain käteismaksu käy (18 dollaria aikuiselta keväällä 2023).
Hemingwayn kotitalolta jatkoimme jo sieltä näkemäämme naapurissa sijaitsevaan Key Westin majakkaan. Majakkaa tyydyimme ihailemaan vain ulkopuolelta, vaikka kaipa sinne olisi päässyt kiipeämäänkin. Majakan yhteydessä oleva matkamuistomyymälä oli tarjonnaltaan sen verran tyylikäs, että ostimme jopa yhden astiapyyhkeen entisen vähintään puolen tusinan pyyhkeemme jatkoksi!
Southernmost Point
Seuraava kohde jokseenkin samalla suunnalla oli mantereen eteläisin kärki, eli Southernmost Point. Tulimme lähestyneeksi sitä vähän sivulta, luultavasti Whitehead Streetiä ja kun näimme kadun päässä olevan ”poijun”, niin otimme siitä tietysti kuvan jos toisenkin. Vasta jatkaessamme South Streetin suuntaan totesimme, että kas, tulimme näköjään ohittaneeksi vähintään 100 henkeä pitkän kuvausjonon! Mutta oikeasti, ihmiset olivat käyttäytyneet itse kohteella niin hyvin antaen kulloinkin vuorossa olevalle kuvausrauhan, että poijun lähellä oli niin vähän ihmisiä ja niin harvaa, ettemme tajunneet, että sille oikeasti jonotetaan.
Key Lime Pie ja Duval Street
Tässä vaiheessa olimmekin sitten jo tauon tai ehkä parinkin tarpeessa. Southernmost Point Bar tarjosi ensiavuksi juotavaa, mutta mielessä oli myös Key Lime Pie, eli limettipiirakka. Pitäähän sitä nyt, laivan ylenpalttisesta tarjonnasta huolimatta, syödä Key Westissä paikan nimikkoleivonnaista. Lähdimme siis tallustamaan pääkatua, Duval Streetiä, piirakka mielessämme. Valitettavasti emme löytäneet sitä unelmiemme kahvilaa, jossa piirakka olisi tarjoiltu posliinilautaselta ja kahvi/tee posliinikupista, vaan jouduimme lopulta tyytymään yhteen monista Key Lime Pie pakattuna muovirasiaan ja kahvi/tee -pahvimukista paikkoihin. Ehkä tuollainen unelmieni paikkakin olisi Key Westistä pienellä ennakkotutkimisella löytynyt, mutta nyt näin. Toki koko piirakankin olisi voinut jättää laivankin varaan, sillä Grandeur of the Seas oli sekin illallisella huomioinut paikallisen herkun ja saatoimme jatkaa sen parissa laivan jo jatkaessa matkaansa Karibianmerellä.
Duval Street saattaakin olla, ehkä Hemingwayn talon ohella, Key Westin tunnetuin nähtävyys. Tämä kaupungin pääkatu on kokoelma kaupungin kulttuuria (ja ilmeisesti yöelämääkin, josta risteilyvieraat jäävät paitsi). Kadun varsilla vuorottelevat ravintolat, baarit, taidegalleriat, sisustuskaupat, matkamuistokaupat, sikarikaupat ja kaikki Key West Lime Pie -nimiset kaupat. Tuon otsikon alla on tarjolla kaikkea, itse piirasta ja leivontatarvikkeista alkaen, mutta ihan mihin tahansa päätyen, kunhan se on väreiltään vaalean keltainen tai vaalean vihreä :-)
Yllättävänä nähtävyytenä, jota emme erityisesti olleet osanneet täältä etsiä, Key Westissä näimme myös Valtatie 1:n, eli US 1 -tien päätepisteen. Kaliforniassa olemme aikoinaan käyneet katsomassa Route 66:n päätepisteen jollain laiturilla Santa Monicassa. Mainen osavaltiosta alkava tie kulkee Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin, poikkeaa Washington DC:ssäkin ja päättyy tänne, Floridan Key Westiin.
The Little White House
Paluumatkalle laivalle valitsimme vielä yhden kohteen, melko lailla tökkäämällä nimeä kartalla, ja päädyimme The Little White Houseen.
The Little White House toimi presidentti Harry S. Trumanin (virkakausi 1945 – 1953) talviasuntona. Alunperin tämäkin talo – kuten Ernest Hemingwayn talo oli rannalla, mutta sittemmin rantaa täytettiin lisärakentamisen yhteydessä ja enää talosta ei ole edes rantanäkymää. Talo rakennettiin 1890 ensimmäisen upseerin asuinpaikaksi ja sittemmin siitä tuli tukikohdan komentajan asuinpaikka. 1946 presidentti Truman kaipasi lomaa miellyttävässä ilmanalassa ja päätyi viettämään sitä täällä. Sittemmin hän vietti useampana vuotena Key Westissä aikaa marras-joulukuussa ja helmi-maaliskuussa.
Varsinainen museo ei enää meitä erityisesti houkuttanut, mutta alakerrassa ollut presidentti Trumanin valtakautta kuvaava näyttely oli kiva. Lasse arvosti myös pihalla olevaa vanhaa virka-autoa!
Kävimme myös rannalla katsomassa rannikkovartioston laivoja – ja Grandeur of the Seas -laivaa, mutta petyimme hiukan huolimattomasti tekemäämme reittivalintaan. Olimme jo melkein perillä todetessamme, että eihän tältä rannalta pääse risteilysatamaan palaamatta takaisin melko pitkällekin omia jälkiämme. No, ainakin kertyi kivasti askeleita ennen illallista!
Overseas Highway ja perhoset
Key West oli risteilykohteena leppoisa ja juuri sopivan kokoinen ottaa ainakin pääosin haltuun päiväretkellä. Tavallaan olisi kyllä ollut hienoa kokea myös Miamista Key Westiin tuleva tie ja sen 42 siltaa, eli jo mainitun US 1 -tien loppuosa, jonka eteläisintä osaa kutsutaan Overseas Highwayksi. Mutta 370 kilometrin ajomatka, suuntaansa, ei kyllä sittenkään varsinaisesti houkutellut, etenkin kun ruuhkan osuessa kohdalle siihen saattaa joutua käyttämään jopa kahdeksan tuntia.
Tuon kokematta jääneen tien lisäksi, jos joskus vielä jostain ihmeellisestä syystä päätyisin Key Westiin ja olisin kohdetta vailla, niin voisin harkita piipahtavani Key West Butterfly & Nature Conservatoryssa. Tältä osin tappio ei tosin ollut suuri, sillä perhosia näimme vähän myöhemmin Iguassun putousten lähellä osana lintupuistoa Brasilian puolella.
Teoriassa Key Westistä käsin voisi vierailla myös Dry Tortugasin kansallispuistossa, mutta ei risteilyllä – eikä muutenkaan ex tempore! Kansallispuistoon on vielä parin tunnin venematka tai matkan voi taittaa vesitasolla, jos hinnalla ei ole väliä. Sattumalta noin samaan aikaan kun viimeistelin tätä juttua Conde Nast Traveler -sivusto julkaisi jutun Dry Tortugasista.
Jos olet James Bond -fani, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan myös 007 Traveller’s blogin juttuun Key Westistä. Jutusta löytyy yhtymäkohtia paitsi Hemingwayn kotimuseoon myös moneen muuhun kohteeseen kaupungissa, jotka eivät ilman tuota elokuvaa ehkä nähtävyyksiä olisikaan!
007-matkakertomus: Key West (USA) 2019: “Jäähyväiset aseille”
Kun luin Hemingwayn talosta, mietin, että aijaa, Key Westissä oli sellainenkin, minä kun en saanut palautettua sieltä mieleeni oikein muuta kuin sen eteläisimmän kärjen merkkipaalun. Mutta nyt tätä lukiessa palautuu mieleen yhtä sun toista, tutultahan tuo näyttää, nollamailimerkit ja muut.
Menin aikanaan Key Westiin ihan vain siksi, että olin lukenut Kilpaa Key Westiin -nimisen ankkatarinan ja tahdoin nähdä sen tien ja rautatien. Lensin Miamista Key Westiin ja sitten menin yhtenä päivänä Greyhoundin bussilla Marathoniin asti, ja takaisin. Olikohan se nyt 7-Mile Bridge se kaikkein pisin. Ihan hauska kokemus.
Key West jäi mieleen aika rauhallisena, uneliaanakin. Limettipiiras on kyllä herkkua!
Kiitos Daniel! Pitäisiköhän siis yrittää etsiä vielä tuo Kilpaa Key Westiin -niminen ankkatarina :-) Kuullostaa mielenkiintoiselta! Uneliaisuus on kyllä hyvä sana kuvaamaan tuota kaupunkia, jopa päivänä, jolloin kaupungissa oli risteilijän verran ihmisiä!
Pitääkin laittaa mieleen, että Key Lime Pieta varten kannattaa tehdä hieman etukäteistutkimusta. Hyvä muistutus myös, että Dry Tortugas ei ole aivan vieressä, vaan sinnekin vierailu vaatii vähän vaivaa. Enpä ollut tuotakaan ihan tajunnut.
Kiitos Mikko! Key West oli ollut Listallani jo jonkin aikaa ja vaikka risteilyllä aikaa kohteessa oli rajallisesti, niin kyllähän sen päivän mittaankin yhtä jos toista ehti – vaikkei käymään Dry Tortugassa :-)
Maailman vaikein päätös ja se meni väärin. Kaiken kukkuraksi se on ainoa, mistä koko Truman muistetaan, ellei ole historianörtti.
Florida kuitenkin kiinnosti nyt ihan muusta syystä. Eräs ihmisoikeusjärjestö päätti antaa travel adversoryn sateenkaariväelle koskien koko Floridan osavaltiota: ei ole turvallinen.
”Equality Florida has taken the “unprecedented step” of issuing travel advice to LGBTQ+ people planning to visit the Sunshine State…. “Taken in their totality, Florida’s slate of laws and policies targeting basic freedoms and rights, pose a serious risk to the health and safety of those travelling to the state” kertoopi PinkNews.
Siksipä kiinnostaa katsoa, että mitä ihan oikeasti on meneillään tuossa osavaltiossa. Onko pelkkää poliittista loiskiehuntaa, vai onko ilmapiiri oikeasti jännittynyt. Key West on ennen ollut massiivinen sateenkaariväen resortti.
Kiitos Stacy! Ainakaan sateenkaariväkeen kuulumattomana tuota ei tietenkään Key Westin kaduilla pystynyt mitenkään havainnoimaan – mikä ei tietysti todista asian tilasta mitään.
Vaikuttaa erinomaiselta päiväkohteelta! Meillä ei ole kokemusta kuin yhdeltä risteilyltä, mutta todellakin reipas ja runsas kävely tekee hyvää ja tulee tarpeeseen risteilyn lomassa.
Nyt alkoi tehdä mieli Key lime pieta, vaikka yleensä tykkään enemmän New York -juustokakusta. ?
Kiitos Kati! Oikein etsimällä olisi voinut löytää 4 päivän risteilyn Haitiin, joka oli pääkohteemme, mutta mielelläni otin sen 5. päivän, kun sen kohteena oli Key West!