Champagnen ja Burgundin alueelle suuntautuneeneen matkamme varrella oli tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä kaupunkeja – siis meidän näkökulmastamme. Reims, Epernay ja Dijon olivat ne kaupungit, joiden takia valitsimme Albatrosin matkan juuri tälle suunnalle. Chablisin alue oli kiva lisä agendaan ja Auxerre hieno yllätys matkan päätteeksi. Troyesista emme olleet koskaan kuulleetkaan, mutta matkalla Reimsistä Dijoniin niin vaan päädyimme sinne, muutamaksi tunniksi.
Troyes, Champagnen alueen vanha pääkaupunki, noin 60 000 asukkaan kaupunki, sijaitsee Seine-joen varrella Champagnen alueella ja on erityisen tunnettu ristikkotaloistaan, joista monet ovat 1500-luvulta. Toisin kuin Reims, Troyes on selvinnyt sodista kohtuullisin vaurioin, joten kaupungissa on enemmän vanhaakin rakennuskantaa – ja tietysti kirkkoja.
Kävelimme toki, kuuliaisina turisteina, oppaan suosituksesta Troyesin katedraalillekin, Cathédrale Saint-Pierre-et-Saint-Paul de Troyes, mutta viehätyimme kyllä enemmän kaupunkikuvasta yleisesti, juurikin noista ristikkotaloista, sattumalta löytyneestä pienestä lääketieteellisten kasvien puutarhasta ja muutamista vitsikkäistä veistoksista.
Ristikkotalojen kaupunki
Ristikkotalothan ovat perinteisiä puutaloja, jotka tukeutuvat puisiin ristikoihin ja tukipalkkeihin. Taloja on yleisesti Keski-Euroopassa, mm. Saksassa ja Pohjois-Ranskassa. Puisten ristikoiden lomassa erityisesti Troyesissa talojen tiiliseinät ovat hyvinkin värikkäitä. Taloissa saattaa olla myös erilaisia yksityiskohtia, veistoksia, kaiverruksia ja koristeellisia ikkunoita. Taloissa on niin ravintoloita, hotelleja kuin museoita ja taidegallerioita. Maison de l’Outil et de la Pensée Ouvrière olisi esitellyt työkaluja ja työväenliikkeen historiaa, mutta parissa tunnissa kauniin kesäisenä päivänä emme museoon päätyneet.
Vanhan kaupungin kävelykatujen jälkeen päädyimme Troyesin kaupungintalolle ja sen edustan aukiolle ja näimme, mitäs muutakaan, kuin karusellin, joita tuntui olevan kaikissa tämän alueen kaupungeissa!
Kaupunki Seine-joen varrella
Seine-joki kiertää kaupungin keskustan ja ihan sen rannalle emme päätyneet. Monet meistä, mekin, saattavat yhdistää Seinen niin tiukasti Pariisiin, ettei helposti tule ajatelleeksi, että toki joki kulkee muidenkin kaupunkien läpi! Vesiaiheita Troyesista löytyy kyllä ihan keskustastakin, sillä kaupunkia halkoo pari kanavaa. Mm. katedraali sijaitsee tavallaan saarella, Seine-joen ja kanavien ympyröimänä. Yhden keskustan kanavan ylittävän sillan nimenä on Pont de la Via Agrippa, eli ehkäpä joku muinaisten roomalaisten väsäämä tie kulki Troyesinkin kaupungin halki. Roomalaisethan rakensivat aikoinaan huikeat 21 000 kilometriä teitä Gallian, siis nykyisen Ranskan suunnalle ja työtä johti Marcus Vipsanius Agrippa -niminen tyyppi. Troyesin kaupunkikin oli yksi Rooman valtakunnan aikaisen tieverkoston solmukohdista. Reimissähän Marsin portti mielellään liitetään osaksi Via Agrippaan liittyvää historiaa.
Sillan vieressä, kanavassa, on yksi kaupungin hauskoista veistoksista. Ensin kiinnitimme huomiota lentoon lähteviin lintuihin, joissa tuntui olevan jotain samaa kuin suomalaisen kuvanveistäjän Jussi Mäntysen joissain töissä, mutta kohta huomasimme veistokseen myös kuuluvat koiran. Nämä linnut eivät olleet lähdössä muuten vaan lentoon vaan pakoon koiran hätistäminä!
Puutarha vai lounas?
Hôtel-Dieu, vanha sairaala, jonka rakennukset kuuluvat nykyisin yliopistolle, pihalle päädyimme tutustumaan lääketieteellisiä kasveja esittelevää puutarhaa. Varsinaisesti meidät pysäytti pihan upea portti, joka on kuulemma vuodelta 1760 ja tunnetaan nimellä Ludvig XV -portti. Mutta ihan kiva puutarha, joskaan aikamme ei senkään osalta riittänyt kovin tarkkaan perehtymiseen. Vähän samalla aiheella olevassa puutarhassa vierailimme runsas vuosi sitten Louhisaaren kartanossa ihan koti-Suomessa.
Pysähdyksemme Troyesiin oli paitsi tutustumista kaupunkiin ja jaloittellutauko pitkähkön bussimatkan Reims – Dijon puolivälissä, myös lounastauko, joten piti jo kiirehtiä lounaalle. Ranskalainen keittiö yllätti meidät positiivisesti täälläkin. Leipomon/kahvilan takaa aukesi iso sisäpiha, joka olisi houkutellut viipymään vaikka pitempäänkin ja valitsemamme croque monsieuritkin tarjoiltiin automaattisesti vihreän salaatin ja patongin kera, Ranskassa kun ollaan. Patongit tosin olivat vähän turhia, sillä lämpimissä voileivissä oli jo leipää, mutta toki korjasimme ne talteen, evääksi vielä jatkuvalle bussimatkalle!
Enpä ollut itsekään aiemmin kuullut Troyesistä. Hyvin ehditte paikkaa nähdä lyhyehköllä pysähdykselläkin. Hieno tuo puutarhan portti ja tosi kiva lintujen ja koirulin patsaskokonaisuus:)
”Kuuliaisina turisteina” saa hymyn huulille, sillä itselleni on todella vaikeaa kävellä ennalta suunniteltua reittiä (paitsi tietysti jos olen suunnitellut sen itse, hehe), koska mulle tulee aina olo, että mitä jos korttelin päässä olisikin ollut sivukujalla jotain, mikä itseäni olisi kiinnostanut paljon enemmän.
Kiitos Hannele! Tässä tapauksessa saimme lähinnä vinkkejä reitistä ja kohteista, mutta päätökset olivat omiamme :-) Toisaalta monen kaupungin ”ykkösnähtävyydet”, etenkin jos ne ovat vanhoja kirkkoja, saattavat olla vähän tylsiä, mutta toisaalta olisi myös tylsää ajatella, että kävimme mekin tuolla, mutta emme nähneet sitä, mikä se sitten milloinkin on :-)
Oi miten suloinen paikka, tuonne minunkin pitää joskus mennä.
Kiitos Melissa! Eipä taida Troyes olla kohde, jonne kenenkään erityisesti ”pitää” mennä, mutta sopiva pysähdyspaikka näiden parin viinialueen kierroksella, eli kohteena lienee silloin enemmänkin Champagne kuin Troyes :-)
Lyhyessäkin ajassa ennättää nähdä kivoja juttuja. Kaupungissa olevat vesielementit tekee aina kaupunkikuvan erityisen mielenkiintoiseksi ja viehättäväksi.
Kiitos Kati! Jos ei muuta, niin auttaa suunnistamisessa ja orientoitumisessa, vesi siis.
Kylläpäs nyt rupesi tekemään mieli keski-Eurooppaan ja varsinkin Ranskaan. Kiitos tästä inspiroivasta postauksesta.
Kiitos Heidi! Ranskaan – tai yleensä Keski-Eurooppaan – on helppo tykästyä, sillä sehän on kuitenkin monella tapaa kuin kotona olisi, Euroopassa kun ollaan.
Enpä ollut minäkään kuullut Troyesista ennen kuin nyt. Heh, täytyypä todeta, että ei kyllä tule itsellenikään mieleen kolmen viisaan naisen luonnonmuodostelmia / patsaita / veistoksia, mutta kolmen viisaan miehen vastaavia tosiaan sitäkin enemmän.
Kiitos Mikko! Joskus, harvakseltaan, kirkkoihin kannattaa mennä sisällekin, voi vaikka löytää jotain nykyajassakin mielenkiintoista :-)
Vaikuttaa tosi sympaattiselta paikalta! Varsinkin jos suurkaupunki ei niin kohteena innosta :) Vaikka kai Pariisi on sellainen missä pitäisi kerran elämässään päästä käymään, ihan vaan koska se on Pariisi… :)
Kiitos Petra! Toki, Pariisi, mutta jos Pariisi on jo tuttu tai kaupungissa viettää pitempään, niin ihan junallakin pääsee moneen lähialueen mielenkiintoiseen kohteeseenkin.