Lontoosta palattuamme silmiini osui Mondon otsikko Löydä trendikäs Etelä-Lontoo – Mondon parhaat vinkit kaupunkilomalle. Meille, jotka palasimme Lontooseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, kaupungin edellinen trendialue, eli Itä-Lontoo ja siellä erityisesti Shoreditch, oli riittävän trendikäs valinta. Tai no, trendeistä viis, Ibis London City Shoreditch, tuntui olevan hyvä kompromissi hinnan, sijainnin ja huoneen koon suhteen.
Ihan ensimmäinen kokemuksemme Itä-Lontoosta ei vakuuttanut. Tulimme Heathrown lentokentältä Elizabeth-linjalla Whitechapelin asemalle. Sen sijaan, että olisimme vaihtaneet yhden asemanvälin takia junaa, päätimme kävellä Aldgate East -asemalle, jonka vieressä (päällä) hotellimme sijaitsi. Kävellessämme Whitechapel High Streetiä pitkin kohti hotelliamme tuntui siltä kuin olisimme saapuneet johonkin Lähi-Idän kaupunkiin. Pääosa kadulla liikkuvista ihmisistä, naisista, oli pukeutunut pitkiin kaapuihin ja peittäneet päänsä huivilla. Vaikutelmaa korostivat vielä katumarkkinat, jotka jatkuivat useamman korttelin mittaisina ja joilla myytiin erityisesti muslimiväestölle soveltuvia asusteita. Myös Itä-Lontoon iso moskeija on samaisen kadun varrella. Toki tiesimme, että Lontoo on monikulttuurinen kaupunki, mutta emme olleet ajatelleet, että se on sitä juuri täällä, ensimmäisissä kortteleissamme tällä Lontoon matkallamme. Vähän saman ilmiön koimme muuten joitakin vuosia sitten Hampurissa. Olimme valinneet hotellin (Arcotel Rubin Hamburg) rautatieaseman itäpuolelta: hotelli oli ihan ok, mutta matka sinne oli melkein yhtä eksoottinen kokemus kuin pätkä Whitechapel High Streetiä.
Katutaidetta Brick Lanelta Rivington Placelle
Mutta asiaan, siis Shoreditchiin. Olin lukenut, että alue olisi yksi Lontoon merkittävimmistä graffitien ja seinämuraalien keskittymistä ja koska kyse oli nyt ”kotiseudustamme”, niin toki ne kannattaisi käydä katsomassa. Matkamme viimeisiä päiviä uhkasi myös metrolakko, joten ajattelimme, että jos se toteutuu, niin lähiseudut voimme hyvin koluta ihan vaan kävellen. Lakko lopulta peruuntui viime hetkillä, mutta emme silti hylänneet ajatusta kävelyretkestä Spitalfieldsin ja Shoreditchin alueella.
Graffiteja voi olla joskus haastavaa löytää, ainakin niitä parhaita, joten olisin mielelläni varannut jonkun opastetun retkenkin, mutten onnistunut moista löytämään sopiville päiville. Jouduimme siis tyytymään netistä löytyviin oppaisiin ja karttoihin. Laiskuuttamme ja/tai osaamattomuuttamme emme saaneet kohteita niistä ladattua käyttämiimme karttaohjelmiin (MapsMe tai GoogleMaps), mutta käyttämällä niitä paperikartan tyyliin taisimme sittenkin löytää tärkeimmät työt, Banksyä myöten.
Lähinnä reittimme muodostui näiden Inspiring Cityn ja London x Londonin juttuihin perustuen.
Reittimme kulki suunnilleen näin: Brick Lanea pohjoiseen, siitä radan jälkeen Shoreditch High Streetille, Chance Streetille, pohjoiseen Rivington Placelle ja sieltä takaisin etelään Village Undergroundiin ja edelleen Spitalfields Marketin kautta takaisin hotellillemme, eli Aldgate Eastin asemalle.
Mutta kun kyse on kuvista, niin jatketaan kuvilla!
Brick Lane
Jos emme varsinaisesti innostuneet Whitechapel High Streetin markkinoista, niin tuolta samaiselta kadulta pohjoiseen lähteä Brick Lane oli lokakuisena aamuna uskomattoman kaunis. Brick Lanen varrella – mutta erityisesti sen sivukaduilta – löytyi kadun yleisen tunnelman lisäksi useampikin kiinnostava teos. Kannattaa siis poiketa tuolta kadulta niin oikealle kuin vasemmalle (tai askarrella huolellisesti kaikki kohteet johonkin karttaohjelmaan).
Junaradan ali Chance Streetille
Brick Lanen päässä reittimme kääntyi alikäytävän jälkeen vasemmalle ja lopulta Chance Streetille. Alikäytävä tarjosi vaihteeksi katutaidetta miniatyyrimuodossa :-) Chance Streetin värikkäästi maalatuista rakennuksista jotkut olivat tosi näyttäviä – toiset sitten vaan (?) enemmän näyttäviä mainoksia.
Banksy lasin takana
Rivington Streetillä löysimme, paitsi Banksyn työn, myös aamupäivän kierroksemme ensimmäisen turistiryhmän. Valitettavasti ryhmän vetäjä puhui kieltä, jota en osannut edes tunnistaa, ymmärtämisestä puhumattakaan. Jouduimme siis hetken odottamaan ryhmän siirtymistä seuraavaan kohteeseen saadaksemme kuvia ilman (muita) ihmisiä. Toisaalta, ryhmän läsnäolo paljasti paikan jo matkan päästä – huonolla tuurilla olisimme sitä joutuneet etsiskelemään ilman tapaamaamme ryhmää.
Uusia teoksia syntyy koko ajan
Suunnatessamme takaisin Shoreditchin aseman ja Spitalfieldsin suuntaan näimme myös tekeillä olevan työn. Ainakaan tämän työn kohdalla kyse ei näyttänyt olevan mistään luvattomasti illan tai yön suojassa tehdystä työstä vaan ihan ammattimaiselta tämän toteutus vaikutti.
Regent Streetiltä Covent Gardeniin
Metrolakkoa ei sitten lokakuun alkupäivinä tullutkaan, joten pienen tauon jälkeen teimme vielä iltapäiväretken Regent Streetille ja Covent Gardeniin. Regent Streetillä poikkesimme myös siellä olevassa kaupallisen Banksy-näyttelyn aulassa. Itse näyttelystä, joka oli pääsymaksullinen, emme enää siinä vaiheessa päivää jaksaneet innostua, etenkin kun Serlachius-museon Banksy-näyttelystä ei sittenkään ollut kovin pitkä aika.
Aika hurjalta kuulostaa tuo meininki Whitechapel High Streetillä. Näyttäviä joka tapauksessa nuo muraalit, ja niitä näyttää olevan varsin runsaasti. Ne on aina kiinnostavia, joita itsekin tulee aina käytyä katselemassa, jos kohteessa sellaisia sanotaan olevan.
Kiitos Mikko! Ehkei hurja nyt ole ihan oikea sana, mutta onhan se vähän hassua, kun Lontoossa tupsahtaakin ”arabikaupunkiin”. Joku taisikin kommentoida jostain muusta Elizabeth-linjan pysäkistä aika lähellä lentokenttää, että siellä ollaan ”Somaliassa”.
Samaisessa Biisissä majoittuneena ja Shoreditchin baari- ja ravintolatarjontaa pääaiheena kierrelleenä syntyi tällainen tarina taannoin: https://kohteenamaailma.fi/eurooppa/top-10-vinkit-shoreditch-lontoo/
Huikea kaupunginosa kaikin puolin! Aivan varmasti majoitun siellä vielä uudelleen, eikä hotellikaan huono ollut.
Kiitos Rami – myös linkistä! Ravintola- ja baaritarjontaan emme juuri paneutuneet, mitä nyt kävimme syömässä perinteiset Fish & Chips -annokset siinä ihan ”kotikulmilla”. Ibikseen jos palaamme, niin pitää muistaa ottaa matkaan oma tyyny – olivat turhan kovia ja isoja minun (niskani) makuun.
Tykkään muraalikävelyistä missä olenkin. Tämä jäi Lontoossa välistä itseltä. Tuo ruusukerrostalo on niin kaunis.
Kiitos Mari! Koko tuolla alueella oli aina välillä rinnakkain jotain tosi kaunista – ja sitten taas tosi rajua/rujoa.
Upeita maalauksia! Graffitit voivat olla näköjään ihan taideteoksia ?
Ja voi, Lontoo! ? Siellä riittäisi nähtävää monelle reissulle!
Kiitos Elsa! Ihan hirmuisesti näitä ei maailmalla ole kierrelty, mutta esimerkiksi Berliinissä ja nyt täällä monet töistä olivat tosiaan jotain ihan muuta kuin nopeasti seinään kiireessä töherrettyjä.
Samantyyppisiä Lähi-itä-fiiliksiä tuli myös Köpiksessä. Tykkäsin muuten todella paljon Brick Lanesta. Ja koko Lontoo muutenkin on katutaiteen mekka. Me yritettiin ettiä Banksyn maalauksia, mutta kaikki niistä oli maalattu piiloon. Onneksi nyt alkuvuodesta päästiin näkemään useampikin Banksyn maalaus Palestiinassa.
Kiitos Cilla Maria! Tuo Banksy oli kyllä suojattu ja sellaisena ollut ilmeisesti paikallaan jo pitempään – mutta tosiaan hiukan sisäpihalla, eli ei kävele ihan noin vaan vastaan.
Komeita muraaleja ja taidokkaita graffiteja. Näitä on ilo katsella ja ihastella, toki seinillä mihin on lupa taidetta maalailla.
Valitettavasti suurin osa ”graffiteista” mitä kaduilla toisinaan näkee on ihan jotain muuta kuin taidetta, töherrystä töherryksen päällä. Se on vandalismia ja näkösaastetta.
Graffitit alkoivat tulla Seinäjoelle ollessani teinipoika ja niinhän meitäkin ameriikan trendit heiluttelivat, jotta raggariporukka etsiytyi jonkun teollisuusalueen alikulkutunnelin seinille tekemään ”graffitia”. Onneksi intomme ei riittänyt yhtä spraypulloa pidempään, niin sai paikat olla siistinä ja seinäjokelaiset ilman meidän töherrystaidetta.
Kiitos kommentista! Isoimmille töille varmasti oli lupakin, sillä sen yhden tekeillä olevan työn valmistumista hetken katsellessamme se näytti ihan ”perusmaalaustyöltä” telineineen suojavarusteineen kaikkineen. Toki varmaan pienempiä sutaisuja siellä täällä tuollakin alueella on tehty vaan hetken mielijohteesta, mutta kun koko katu on enemmän tai vähemmän maalattu, niin kokonaisuus näyttää silti ihan kivalta.
Hieno tuo Banksyn maalaus ja monet muutkin graffitit! Täytyypä käydä ensi kerralla Lontoon reissulla bongailemassa :)
Kiitos Sarianne! Shoreditch ei toki ole ainoa katutaidealue Lontoossa, mutta ihan mahtava sekin!
Hienoja muraaleja! Mielellään niitä käy katsomassa, jos sopivasti sattuvat reitin varrelle. Ruusumuraalit kerrostalon seinässä ovat todella upeat! Kelpaa asua tuossa talossa. :) Miamissa Wynwood Wallsin alue oli hieno lukuisien seinämaalausten vuoksi.
Kiitos Merja! Emme mekään yleensä graffitien tai muraalien perässä matkusta, mutta nämä olivat tosiaan niin hienosti ihan naapurissa, että olisi ollut tyhmää olla katsastamatta ne. Berliiniä olemme myös kiertäneet ihan tarkoituksella katutaiteen merkeissä.
Teillä kävi paremmin kuin meillä kesäisellä reissullamme. Olimme illan suussa kiertelemässä graffiti- ja muraalipaikkoja tarkoituksenamme nähdä myös Banksyn Designated alue, mutta tuolloin portti oli kiinni ja pääsimme vähän vaan kurkistelemaan aidan takaa ja tuo pupu-kuva nähtiin. Onneksi , kuten kuvistasi näkyy, graffiteja riittää silti vaikka kuinka paljon.
Kiitos Hannele! Olimme siis onnekkaita lähtiessämme retkelle heti aamusta :-)