Schengen

Viimeisin näkemäni Schengen-alueeseen liittyvä uutinen taisi koskea Bulgariaa ja Romaniaa. Maiden rajoitettu Schengen-jäsenyys tulee voimaan maaliskuussa 2024 ja se koskee aluksi vain lento- ja meriliikennettä. Maarajoilla nykyiset rajamuodollisuudet jäävät voimaan.

Puhutaan Schengen-alueesta, Schengen-maista ja Schengen-sopimuksesta, mutta tämä juttu ei käsittele abstraktia käsitettä vaan todellista pientä kylää Luxemburgin, Saksan ja Ranskan rajalla, nimeltään Schengen. Täällä, tai itse asiassa Mosel-joelle ankkuroidussa laivassa, viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa allekirjoittivat Schengen-sopimuksen 14. kesäkuuta 1985. Sopimuksen yksityiskohdista sovittiin vasta viisi vuotta myöhemmin, 1990, ja vielä senkin jälkeen kului viisi vuotta ennen kuin sopimusta alettiin soveltaa.
Italia, Espanja, Portugali, Itävalta ja Kreikka liittyivät sopimukseen  vuosina 1990-1992 ja Pohjoismaat vuonna 1996.
Vuonna 2004 maiden lukumäärä kasvoi Baltian maiden, Maltan, Puolan, Slovakian, Slovenian, Sveitsin, Tsekin ja Unkarin myötä 24 valtioon. Sittemmin myös Liechtensten ja Kroatian myötä Schengen-maita on 27 kappaletta.

Toteuttaessamme kaupunkikertauslistaamme olen pyrkinyt liittämään vierailuun aina myös uusia kohteita. Pariisissa edellisen kerran käydessämme kävimme myös Normandian rannikolla. Lontoosta teimme retken Stonehengeen. Nyt joulukuussa teimme Luxemburgista retken Schengenin kylään.

Perille kahdella vaihdolla

Schengeniin matkasimme tietysti julkisilla – onhan Luxemburgissa koko maan kattava kaikille, turisteillekin, ilmainen julkinen liikenne. Olin sikäläisestä julkisen liikenteen sovelluksesta katsonut, että perille pääsisi suoralla bussilla 402, joka lähtisi rautatieasemalta. Rautatieasemalle taas pääsisi raitiovaunulla Hamilius-asemalta – siis matkaan. Regional-bussien lähtöalueen löytyminen rautatieasemalta oli pieni haaste, mutta löytyiväthän nekin pienen kyselykierroksen ja etsiskelyn jälkeen. Tosin oikealta laiturilta ei sitten ollutkaan lähdössä ”oikean numeroinen” bussi vaan bussi numero 412. Kysyimme kuljettajalta, että menisikö tämä Schengeniin, mutta pudisteli päätään. Poistuimme bussista ja ajattelimme selata sovellusta, mutta sitten bussista nousikin mieshenkilö, joka käski meidät takaisin bussiin. Tämä bussi ei menisi Schengeniin, mutta Mondorf-les Bainsiin, jossa voisimme vaihtaa 432:een, joka menisi. Päätimme uskoa häntä ja pääsimme matkaan. Sovelluksesta saatoimme seurata pysäkkejä ja vaihtopysäkillä hyppäsimme kyydistä ja pysäkkitaulu opastikin 432:n tulevan muutamassa minuutissa. Bussi, jolla olimme saapuneet ei kuitenkaan vielä päässyt matkaan. Samainen mieshenkilö hyppäsi bussista ja tuli vielä varmistamaan, että tiedämme millä bussilla jatkaa! Ihania nämä luxemburgilaiset :-)

Hetki vielä ja olimmekin Schengen, Ennen am Doref -pysäkillä – siis perillä.

Muistomerkki Mosel-joen rannalla

Schengenissä, Mosel-joen rannalla, on Schengen-sopimuksen allekirjoittamiseen liittyvä muistomerkki. Hetken mietimme, että miksi se on ympyröity punavalkoisella nauhalla, jolla estetään ihmisiä menemästä kyseiseen puistoon. Kohta huomasimme, että myös Mosel-joen ylittävän sillan alikulku on blogattu ajoneuvoilta ja syykin selvisi – tiellä oli niin paljon vettä, ettei sitä olisi autolla voinut ajaa. Päättelimme, että punavalkoiset nauhat ovat nekin rantakaduille ja rannalla sijaitsevaan puistoon tulvineen joen takia ja ylitimme ne, jalan siis. Ihan muistomerkille asti vesi ei yltänyt, joten saatoimme käydä tutkailemassa sitä sen verran läheltä, että saatoimme lukea siinä olevat tekstitkin.

Alikulkukäytävän suulla oli toinenkin, pallon muotoinen taideteos asian tiimoilta.

European Museum Schengen

Luxemburgin rajalla varsinainen kohteemme oli pieni Schengen-sopimusta esittelevä museo.
Museon edustalla meidät otti vastaan lippukenttä, jossa liehuivat kaikkien Schengen-maiden liput. Yksittäisinä turisteina olimme ainakin tuona perjantai-aamuna ehkä hienoinen harvinaisuus museossa – muut museovieraat olivat koululuokkia. Rohkeimmat nuoret uskalsivat lähestyä meitä, tiedustella mistä olimme kotoisin ja tarjoutuivat ottamaan kuvan meistä molemmista.

Sisällä museossa kerrottiin Schengen-sopimuksesta ja esiteltiin siinä mukana olevia maita ja mm. niiden vanhoja passeja. Vitriinistä löytyi myös esimerkki vanhasta sinikantisesta Suomen passista. Yhdistyneiden kuningaskuntien  lokerikon eteen oli tehty merkintä Brexitistä – siinä missä saarivaltio ei koskaan ollut Schengen-maa, niin sen kanssa toimittiin kuitenkin rajamuodollisuuksien osalta ennen EU-eroa pitkälti samaan tapaan kuin Schengen-maiden kanssa.

Museokahvilan skippasimme – olimmehan jo päättäneet pitää lounastauon tapaisen Saksassa – eikä terassikaan tammikuussa houkutellut paitsi silmänruokana.

Keinuva infopiste

Poikkesimme myös museon edustalla Mosel-joella kelluvaan pieneen laivaan, joka toimitti infopisteen ja museokaupan virkaa. Toki sinne vievää pientä siltaa kävellessämme tiesimme nousevamme laivaan, mutta silti yllätyimme kun jotain esitettä tai esinettä katsoessamme kumpikin tahoillamme melkein keinahdimme kumoon. Hetken kesti tajuta, että kyse ei ole siitä, että aamiaisesta on kulunut liian kauan tai ei ole tullut juotua päivän mittaan vaan kyse on todellakin siitä, että tämä laiva keinuu! Jotenkin sitä on mieltänyt joet rauhallisemmiksi paikoiksi kuin Mosel joulukuussa.

Useampaakin Schengen-aiheista matkamuistoa harkitsimme, mutta lopulta ei sitten kylpyankkakaan päässyt mukaan matkaamme, koska olin syyskauden uimaharrastuksen yhteydessä hairahtunut jo ostamaan yhden aika samanlaisen keltaisen ankan uimahallilta, tosin tietysti ilman Schengen-tekstiä.

Saksa / Saarland / Perl

Oli aika jättää museo – ja Schengenin kylä ja Luxemburg – taakse ja suunnata Mosel-joen sillan yli Saksaan. Sillalla piti toki pysähtyä, jopa mennen tullen, ja kuvata valtioiden rajakyltit.

Joen toisella reunalla Saksan puolella sijaitsi pieni Perl-niminen kaupunki ja kun jo sillalta näimme siellä liehuvan Lidlin lipun päätimme, että sopiva kohde tämänkertaiselle Saksan vierailullemme on paikallinen Lidl! Rajan läheisyydessä, jopa lähempänä kuin Lidl, olisi kyllä ollut tarjolla muutama pieni ravintolakin ja näin joulun alla tarjolla olisi ollut myös vaikka joulukuusia. Emme jaksaneet tehdä tutkimusta siitä, että ovatko kuuset edullisempia Saksassa kuin vaikka Luxemburgissa tai Ranskassa, eli myydäänköhän niitä tässä rajalla siksi, että niitä kannattaa hakea naapurimaistakin juuri täältä.

Lidl oli kuin kotiostarimme Lidl, mitä nyt leivonnaiset piti kuten muuallakin ulkomailla Lidleissä kauhoa kouruun pitkillä lapioilla, eli ei huolta siitä, että joku olisi niitä asiattomasti käpälöinyt. Kassat olivat myös mallia vakio-Lidl, eli Suomen Lidleihin alun jälkeen toteutetut erilliset pakkausalueet kassan jälkeen puuttuivat.
Lounaaksi riittivät aamulla hotellissa nautitun buffet-aamiaisen jälkeen lämpimät piirakat ja juomatölkit, jotka nautimme saman tien ennen matkan jatkumista.

Ranska / Lorraine / Apach

Jos Luxemburg vaihtui Saksaksi jo Mosel-joen ylittävällä sillalla, niin Ranskan rajalle oli hiukan matkaa. Hetkellisestä hienoisesta sateesta huolimatta emme edes harkinneet jättävämme pientä reippailua Saksasta Ranskaan väliin ja vaikka reitti tien laitaa, sentään sen reunaa seurailevaa kävelytietä pitkin, olikin vähän tylsä, niin Eiffelin torni Ranskan puolella palkitsi kyllä vaeltajan! Apachin kaupungissa meidät vastaanotti myös jostain syystä pari pingviiniä.

Kovin lähellä rajaa ei ihan kävelyetäisyydellä näyttänyt olevan kauppaa tai kahvilaa tai ravintolaa toisin kuin Saksan puolella, joten jätimme tämänkertaisen Ranskan vierailun tähän.

Turisti neuvoo turistia (väärin)

Aika palata takaisin Luxemburgin kaupunkiin. Tällä kertaa sovellus lupaili Schengen, Ennen am Doref -pysäkiltä suoraan perille menevää 402-bussia. Mielestämme oikealle pysäkille asettumisen sijaan asetuimme odottamaan kapealla hiukan mutkaisella kadulla bussia kadun toiselle puolelle, josta olisi parempi näkyvyys bussin tulosuuntaan. Paikalle ilmestyi kohta lisää turisteja, mies, joka kyseli meneekö tästä bussi Luxemburgiin ja neuvoimme pysäkille kadun toiselle puolelle. Meidän puolellemmekin alkoi kerääntyä, ehkä paikallisia, mutta ehkä he olivat menossa jonnekin muualle – olihan bussi, jolla olimme tulleet Luxemburgin kaupungista jättänyt meidät tälle pysäkille, jolta se jatkoi vielä eteenpäin.

Bussi oli muutamia minuutteja myöhässä, mutta saapui lopulta, mutta mielestämme väärästä suunnasta! Numero oli kuitenkin oikea ja kun kysyimme kuljettajalta linjan päätepistettä, niin Luxemburghan se oli! Suorat bussit kiersivät siis Schengenin toiseen suuntaan :-) Onneksi väärin neuvomamme mieskin oli tilanteen tasalla ja pääsi hänkin matkaan, kuten mekin.

Suora bussi taittoi osan matkaa moottoritietä ja kävimmekin paluumatkamme aluksi vielä kerran Saksassa, sillä oikea ramppi moottoritielle Luxemburgin suuntaan vaati poikkeamisen naapurimaassa. Jos vuosikymmeniä sitten yritimme junalla Brysselistä Luxemburgiin matkatessamme nähdä maiden välisen rajan siinä onnistumatta, niin eipä näillä maiden välisillä rajoilla täällä Mosel-joen rannallakaan enää oikein käytännön merkitystä ole!