Taiwanin ohjelmamme osalta tuskailin hiukan sen suhteen, että miten jakaisimme 4 päivää Taipein ja muun Taiwanin kesken. Taipeissakin kun olisi helposti löytynyt käyntikohteita vaikka kokonaiseksi viikoksi. Todennäköisyys sille, että palaisimme vielä tämän ensimmäisen vierailumme jälkeen Taiwaniin on kuitenkin hyvin lähellä nollaa, joten jos halusimme nähdä maasta muuta, kuten vaikka Yehliun Geoparkin ja Tarokon kansallispuiston, niin vielä tarkempi tutustuminen Taipeihin oli unohdettava.
Pohjois-Taiwaniin tutustuimme yksityisellä päiväretkellä: opas nouti meidät autolla hotellilta ja palautti alkuillasta hotellille. Retken ostimme Viatorilta, nimellä Full-Day Private Northern Taiwan Tour from Taipei with Pickup (nimi siltä varalta, että linkki :https://www.viator.com/tours/Taipei/Private-Full-Day-Northern-Taiwan-Tour-by-Car-from-Taipei/d5262-40100P19 häviäisi tai muuttaisi muotoaan). Yksityisenä retken ohjelmaksi olisi voinut valita noin mitä tahansa päivän puitteissa. Tyydyimme kuitenkin Viatorin retken ehdotukseen, joka käsitti Yehliun Geoparkin, Jiufenin ja Shifenin kylät. Shifenistä kylästä oli alunperin tarkoitus jatkaa matkaa vielä Shifenin vesiputoukselle, mutta iltapäivällä alkaneen sateen takia vaihdoimme sen ehdotuksestamme käynteihin Marttyyrien pyhätöllä ja Grand Hotel Taipeissa, joista olikin jo juttua. Vesiputoukselle olisi pitänyt kävellä noin vartti suuntaansa, mikä ei varsinaisesti olisi ollut ongelma, mutta kävely vesisateessa ei innostanut.
Sateen suhteen meillä oli kyllä neljänä keväisenä päivänä Taiwanissa onnea, sillä päiväsaikaan satoi tosiaan vaan yhtenä iltapäivänä – saarella, jolla sade taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Välimatkat Taipeista pohjois- tai tarkkaan ottaen koillisrannikolle olivat lyhyehköjä, eli yli tuntia emme matkaa missään välissä taittaneet, emme edes hienoisessa aamuruuhkassa Taipeista Yehliun rannalle.
Yehliun Geopark
Yehliun kylän lähellä sijaitseva luonnonpuisto on tunnettu kalliopatsaista, jotka meri ja tuuli on vuosien saatossa muovannut. Patsaissa on jotain samaa kuin vaikka Gotlannin saaren raukeista, tosin Taiwanissa ne ovat väreiltään vaaleanruskeita tai ruskeita siinä missä Gotlannin raukit ovat yleensä harmaanvalkoisia.
Alue on luontokohteena suosittu ja samalla luontokohteeksi pääosin yhtä helppo kun mikä tahansa kaupunkipuisto. Alueen kärjessä on vähän villimpää aluetta, jonka polut eivät enää ole ihan jalkakäytäviin verrattavia. Päiväretkellä emme kuitenkaan uhranneet aikaa patikoimiseen. Kävelykierros puistomaisella alueella on ehkä muutaman kilometrin mittainen.
Alueen kuuluisin luonnon muovaama kalliopatsas on Queen’s Head, kuningattaren pää, mutta kaikenkaikkiaan erilaisia ainakin oppaamme ”tunnistamia” patsaita on kymmeniä ja toki jo pelkkä merimaisema Tyynenmeren rannalla on vierailun arvoinen! Queen’s Head on alueen ”sometähti”, jolle jonotetaan. Pelkästä patsaasta voi onnistua ottamaan kuvan sen äärellä itseään kuvauttavien vaihtuessa, jos ei halua jonottaa omaa vuoroaan. Arkena, aamupäivällä, jono olisi ehkä ollut vain 15 minuutin mittainen, mutta emme siltikään pitäneet yhteiskuvaa patsaan kanssa jonottamisen arvoisena. Patsas kannattaa kuitenkin käydä Taiwanissa ollessaan katsomassa, sillä kuningattaren kaula on jo kulunut niin kapeaksi, että kohta sitä ei ehkä enää ole. Tosin tästäkin patsaasta on jo tehty kopio, kuten muutamasta muustakin, jotka ovat jo ”menehtyneet”.
Yehliu lienee kohteena sellainen, että kuvat kertovat siitä paremmin kuin teksti, eli tässä, ole hyvä:
Kalastajaveneitä Yehliun kylässä
Matkalle luonnonpuistoon ohitimme muutamankin pienen sataman. Oppaamme varmisti, että huomasimme kalastaja-alusten lamppurivistöt. Täällä kalastetaan yöllä, eli laivat lähtevät merelle keskellä yötä ja palaavat saaliin kanssa satamaan aamulla. Saalis houkutellaan pyydykseen ainakin osittain lampuilla. Samaista tuulastustyyppistä kalastusta lamppujen avulla näimme viimeksi Malawissa Malawi-järven rannalla – tai näimme päivällä siihen käytettyjä veneitä rannalla, emme siis itse kalastusta. Suomessa tuulastus oli välillä (1902 – 1951) liian tehokkaana kalastusmuotona kokonaan kielletty. Nyttemmin se on taas sallittu poislukien kevät ja alkukesä ja lohi- ja siikajoet.
Monessa paikassa kalastussatamat värikkäine, usein pienine kalastusveneineen ovat hyvinkin kuvauksellisia. Täällä kalastus tapahtuu isommilla aluksilla, mutta kyllä väreineen ja lamppurivistöineen olivat ihan kuvaamisen arvoisia.
Jiufenin kylä
Pieni Jiufenin kylä saattaa olla yksi Taiwanin suosituimpia päiväretkikohteita Taipeista. Kylään pääsee Taipeista bussillakin, tosin kylän suosion takia nekin voivat olla ilmeisesti jopa loppuunmyytyjä. Autollakin kylään saapuminen oli haasteellista, mutta oppaamme/kuljettajamme tuntui olevan sen verran väleissä temppelin edustalla sijaitsevaa parkkipaikkaa hallinnoivan kaverin kanssa, että auton jättäminen ylipaikalle avaimineen onnistui.
Taipeissa olimme jo tutustuneet Longshanin temppeliin, mutta toki pistäydyimme myös Jiufenin komeassa temppelissä kun sen edessä kerran olimme. Tätäkin temppeliä, kuten ilmeisesti ellei kaikkia niin ainakin useimpia temppeleitä Taiwanissa käyttävät kaikki uskonnot, eli buddhalaiset, taolaiset ja kungfutselaiset, ainakin. Oppaamme esitteli meillä täälläkin ”qian shan” ennustamisrituaaleja ja tällä kertaa näimme jopa kysymys- vai vastauslaatikot, vaikkemme teksteistä mitään ymmärtäneetkään.
Yläkaupungin turistikadulle
Jiufenin varsinainen turistikeskusta on ylempänä, eli temppeliltä muutama (lue kymmeniä tai satakin) porras ylöspäin ja olet kapean osittain katetun putiikkikadun alkupäässä. Täällä tarjolla on, paitsi runsaasti seuraa (myös maanantaina), ruoka-, matkamuisto- ja vaatekauppoja pitempäänkin tutkittavaksi. Jonkin verran niitä joutuu tutkimaan jo vain siksi, että katua ei todellakaan pysty reippailemaan päästä päähän.
Kadun päähän kannattaa kuitenkin hakeutua, sillä katu päättyy kylän kauneimmaksi väitetyn teehuoneen edustalle (kunhan olet ensin taas laskeutunut riittävän määrän portaita). Tämän suurimman (?) ja kauneimman teehuoneen edustalla ihmiset kuvauttavat itseään kuin Yehliussa kuningattaren pään kanssa. Pienellä yrittämisellä, voi kuitenkin, taas, onnistua myös kuvaamaan vain teehuoneen. Teeseremonia kyseisessä teehuoneessa olisikin sitten taas jonottamisen takana, mutta ei hätää, teehuoneita on täällä enemmänkin ja vähän kauempana, vähän taaempana tai vähän korkeammalla voit nauttia perinteisestä teeseremoniasta lähes kahdestaan. Oppaamme tiesi yhden tällaisen paikan, paikan, joka ainakin satunnaiselta turistilta voi jäädä huomaamatta, sillä matka sinne taittui vanhan kaivoskäytävän kautta. Käytävän alkupää ei välttämättä lupaa mitään perillä, joten …
Jiufenhan oli aikoinaan kaivoskylä. Kultaesiintymät houkuttelivat väkeä niin Taiwanin saarelta kuin Kiinasta 1800-luvulla ja kaivostoiminta jatkui aina 1950-luvulle asti, jolloin esiintymä alkoi hiipua. Nyttemmin elämä on taas turismin myötä palannut Jiufenin kylään.
Teeseremonia taiwanilaisittain
Lounaankin virkaa toimittanut teeseremoniamme alkoi tarjoilijan tuodessa kaikki tarvittavat välineet pöytäämme tai sen läheisyyteen. Teetä sisältävän purkin ja haudutuskannun lisäksi pöytämme läheisyyteen tuotiin iso vesikannu, jonka alla tuli piti sitä lämpimänä. Samoin haudutuskannun alla oli tuikku. Teelehdet olivat kannellisessa purkissa ja niitä käsiteltiin välineistöön kuuluvilla pihdeillä. Ensimmäinen tee-erä oli jotenkin vaan kannulle, eli sitä ei juotu vaan se kaadettiin pois – vasta toisesta haudutuksesta säädyllisen ajan kuluttua syntynyt tee nautittiin juomana.
Shifen ja Pingxi, toiveiden kylät
Jiufenista jatkoimme seuraavaan kylään, Shifeniin, joka on nykyisin kuuluisa isoista taivaalle lähettettävistä paperilyhdyistä, joille ihmiset kirjoittavat toiveitaan. Kylä on oivallisesti onnistunut kaupallistamaan palan historiaansa tämän lyhtyseremonian myötä. Aikoinaan kylä kärsi kuulemma sadonkorjuun aikaan ryöstelijöistä ja ratkaisuna tähän osa kyläläisistä piiloutui ympäröiville vuorille sadon (tai sadosta saatujen rahojen) kanssa. Kun kylään tulleet ryöstelijät sitten lopulta kyllästyivät ja jatkoivat matkaa löytämättä mitään, niin tieto välitettiin metsissä piileskeleville lähettämällä taivaalle paperilyhtyjä. Nykyisin lyhtyjä lähetetään matkaan erilaisten toiveiden saattelemana. Ohuesta paperista tehty lyhty nousee ilmaan kun siihen sijoitettu palava aine sytytetään ja tuottaa lämpöä – samaan tapaan kuin kuumailmapallot. Paperinen lyhty voi nousta kilometrien korkeuteen, mutta toisin kuin kuumailmapallot ne eivät palaa takaisin, paitsi ehkä metsiin maatuvina riekaleina.
Tätä nykyä kyynisempi turisti voisi väittää kyläläisiä ryöstelijöiksi, sillä lyhdyn lähettäminen taivaalle maksaa 250 Taiwanin dollaria (runsaat 7 euroa) – no ei, ihan kiva seremoniahan tuo on ja kylää halkovilla vanhoilla rautatiekiskoilla ja sen ympäristössä käy kivan värikäs vilinä seurueiden kirjoittaessa toiveitaan lyhtyjen kylkiin ja sitten saattaessa ne matkaan. Rautatie on ilmeisesti satunnaisesti edelleen käytössä – junan tullessa ihmiset vaan väistävät pois kiskoilta.
Pingxissä Taipein lentokentällä
Me vierailimme Shifenin kylässä, mutta samanlainen, ehkä vähän vähemmän vilkas ja siis sen myötä vähemmän turistinen on Shifenin lähistöllä sijaitseva Pingxin asema ja kylä. Lyhtyseremonioita tehdään myös siellä. Pingxissäkin tavallaan kävimme, sillä osa Taiwanin nähtävyyksistä kuten juuri Pingxin kylä ja vaikka Tarokon kansallispuisto on tuotu myös Taipein lentokentälle. Osa porteista on teemaportteja, joissa voi hyvinkin pienellä mielikuvituksella kuvitella olevansa vaikka Pingxissä tai Tarokossa.
Shifenin vesiputous ja toinen näkökulma samaan retkeen
Sadekuurosta johtuen emme käyneet Shifenin vesiputouksella, mutta tässä kuitenkin maailmanmatkaajaystäväni kuva tältä vesiputoukselta – melkein harmittaa, ettemme nähneet sitä(kin)!
Kiinnostus juuri tähän retkeemme Taiwanissa lähtikin ystäviemme Maailmanmatkaajien kokouksessä pitämästä heidän Taiwanin matkaansa käsitelleestä pienestä esityksestä.
Kuvauksen heidän retkestään noin vuotta meidän retkeämme aikaisin voit lukea tästä:
Kiitos linkityksestä. Hieno matka niin teillä kuin meilläkin.
Kiitos Sakari! Tämä oli kyllä mukava retki kaikkine vähän erilaisine kohteineen!
Tuollaiselle retkelle olisi pitänyt minunkin lähteä, niin olisin nänhyt muutakin kuin Taipeita. Jatkuvat sateet, taiwanilaisten ylimitoitettu tuulipelko ja varoitukset täysistä busseista, joiden vuoksi odotusaika Jiufenin-bussiin olisi saattanut venyä 1,5 tuntiinkin, saivat minut jättämään lopulta senkin kohteen välistä, eli en poistunut kaupungista kauemmas kuin minne metrolla pääsi. Tosin silläkin pääsi rikkilähteille, jotka olivat ihan kivat, mutteivät lainkaan tuon vesiputouksen veroiset.
Geopuiston olisin varmaan ottanut siltä kannalta, että mennään lähinnä havainnoimaan kiinalaisturistien käytöstä. Mutta Jiufen olisi ollut kiva nähdä ja olisihan teetäkin voinut juoda.
Ihmettelin Sri Lankan Negombossa, miten ne kalastajat voivat palata saaliineen niin varhain aamulla, mutta nythän se selvisi. Eiköhän sielläkin kalasteta valon voimalla läpi yön sitten. Ihan eri aikataululla kuin Afrikassa, jossa ollaan päivä merellä ja tullaan sopivasti iltapäivällä satamaan.
Miten tämä Viator toimii käytännössä, eli onko heillä kussakin kohteessa joku paikallistoimisto, jolle retket on ulkoistettu, ja onko tuo heidän hintatasonsa kohteelle tyypillinen?
Kiitos Daniel! Viator (tai GetYourGuide) toimii kuin AirBnB, eli kerää yhteen tarjonnan, mutta toteutukset tulevat sitten paikallisilta yrittäjiltä, tässä tapauksessa Yolo Taiwanilta. Useimmissa paikoissa ympäri maailman olemme käyttäneet ”omatoimisten” retkien varaamiseen Viatoria, GetYourGuidea tai joissain tapauksissa Toursbylocals -sivustoja ja lähes aina ne ovat tuottaneet hyviä kokemuksia. Palau oli esimerkki kohteesta, jossa retkitarjontaa ei näistä kanavista oikein löytynyt, mutta hotellin concierge-palvelu toimi siellä sitten ihan loistavasti.
Yehliun oli itselleni vieras kohde, mutta varsin mielenkiintoiselta näyttää. Teeseremonia on Japanassakin itseltäni kokematta, jostain syystä jätettiin tuo matkallamme väliin. Hauskaa olisi sekin joskus kokea.
Viatorin kautta ollaan mekin joitain retkiä muuten varattu, ihan hyvin on aina homma toiminut.
Kiitos Mikko! Tuo teeseremonia Taiwanissa tuolla Jiufenissa oli sellainen ”kevyttoteutus”, elementit kohdallaan muttei ”ylimääräistä” teatteria, eli hommaan ei mennyt turhan paljon aikaa keskellä retkipäivää.
Geoparkkeja tuntuu syntyvän Suomessa ja maailmalla kuin sieniä sateella, mutta tämä geopark ainakin kuvamateriaalin perusteella vaikuttaa upealta paikalta. Ja kiinalaiset lienevät ainoa kansa, jotka ovat tehneet kopion myös kivimuodostumasta (eli tuo pää).
Mietin jo, että nuo ilmaan tulen saattelemana lähetetyt lyhdyt päätyvät myöhemmin sitten meriin (ja edelleen Hangon roskalauttaan) ja metsiin sytyttämään metsäpaloja. Mutta hajoavaa materiaalia ovat sentään ja vettäkin sateli. Olisin itsekin lähettänyt lyhdyn matkaan :)
Kiitos Anssi! Taiwan taitaa olla ihan kuuluisa suhteellisen runsaista sateista ja monista sadepäivistä, joten ehkäpä metsäpalojen vaara tuolla alueella sittenkin noihin lyhtyihin liittyen on vähäinen. Vähäinen oli myös sen ”palopalan” koko noissa lyhdyissa.
Näitte kyllä upeasti paljon tällä retkellä. Hyvin järjestetty retki on juuri tästä syystä hyvä. Minullekin tuli mieleen kalliopatsaista Gotlannin raukit.
Kiitos Mari! Hyvät retket ovat aina hyviä :-) – tämä oli vielä lähes takuuhyvä, sillä siitä oli ystävän suositus!
Hienoja nuo tuulen ja veden muodostamat patsaat. Joitain olen nähnyt, mutten noin hienoja.
Itse olisin luultavasti laittanut lyhtyyn toiveiksi neljä vähän vaikeammin järjestettävää matkakohdetta. Josko ne sitten jotenkin ”itsekseen” toteutuisi?
Paljon on tuollakin nähtävää ja monenmoista koettavaa. Hauska konsepti tuo ”kaikkien pyhättö”, vähän kuin Tappara ja Ilves yhteisessä kotihallissa.
Kiitos Hannele! Tuli vähän äkkiä tuo toiveiden keksiminen! Olisi pitänyt etukäteen paneutua retken kohteisiin paremmin :-)