Osallistuin muutama päivä sitten Matkailutoimittajien killan järjestämään tilaisuuteen, jossa toimittaja/matkabloggaaja/media-alan yrittäjä Arna Grym alusti aiheesta vastuullinen matkailu. Matkailutoimittajien kilta alkoi muutama vuosi sitten ottaa jäsenikseen myös matkabloggaajia ja mekin tartuimme tarjoukseen – monet tilaisuudet ovat olleet ihan mielenkiintoisia ja pressikortin vilauttaminen museon kassalla on sujuvampaa kuin erikseen käyty keskustelu siitä, että sopisiko, että blogijutun tiimoilta vierailisimme museossanne pääsylippua ostamatta.
Vastuullinen matkailu
Vastuullinen matkailu – ja matkailutoimittajana/bloggaajana sen edistäminen – lisää toivottavasti matkailun positiivisia vaikutuksia kohteissa ja vastaavasti vähentää negatiivisia vaikutuksia. Vastuullinen matkailu on paljon muutakin kuin lentämisen välttelyä ja aihetta käsiteltiinkin monesta näkökulmasta.
Seuraavassa muutama poiminta Arnan kaiken kaikkiaan tuplasti tämän listan verran käsittelemiä asioita – sen lentämisen ohella:
- risteilymatkailu
- liikaturismi
- all-inclusive
- uima-altaat, vesipuistot ja golfkentät
- budjettimatkailu
- varaussivustot
- jakamistalous
- pienet paikalliset yritykset vs. monikansalliset ketjut
- diktatuurit
- off the beaten track
Lentämisen ohella risteilymatkustaminen lienee yksi pahimmin saastuttavia matkailumuotoja. Sillä on myös vahvoja liittymäkohtia liikaturismiin, sillä jättikokoiset laivat tuovat kerralla isoonkin kaupunkiin liikaa ihmisiä. Myös all-inclusive on ongelmallinen: isot hotellit ovat monikansallisessa omistuksessa ja tuovat paikkakunnalle vain muutamia luultavasti huonosti palkattuja työpaikkoja. Uima-altaat, vesipuistot ja golfkentät kuluttavat paljon vettä myös tilanteissa, joissa paikallisilla on vedestä pulaa. Budjettimatkailukaan ei kannata tavoitella, sillä matkailijan paras teko on jättää mahdollisimman paljon rahaa vierailemaansa kohteeseen. Varaussivustot (kuten vaikka Booking.com) vievät nekin siivunsa muuten paikallisille toimijoille päätyvästä rahasta. Jakamistalouden (kuten vaikka Airbnb) aiheuttamista haitoista kuten vanhojen kaupunkien keskustojen muuttuminen teemapuistoiksi turisteille on jo orastavia esimerkkejä Suomessakin, esimerkiksi Rovaniemellä. Pienten paikallisten yritysten tukeminen olisi hyvä juttu – haasteena vaan voi olla selvittää, että kuka minkäkin hotellin oikeasti omistaa. Pitäisikö diktatuureja boikotoida vai pystyisikö matkailija avaamaan hiukan ikkunoita suljetusta maasta muuhun maailmaan?
Onko off the beaten track -matkailu ongelmallista?
Tuota, että matkailija saattaa hakeutua kohteisiin, joissa muita turisteja ei ole – off the beaten track – ei sitäkään pidetä täysin ongelmattomana. Jos kohteessa ei ole turisti-infraa, niin paikalle ilmestyvät turistit saattavat rasittaa paikan infraa tarpeettomasti. Mennee vähän samaan kategoriaan kuin pysy kansallispuistoissa merkityillä poluilla. Maabongareina usein etenkin viime vuosina jäljellä olevien käymättömien maiden listan lyhetessä olemme päätyneet maihin, joissa turisteja on todella vähän. Toisaalta ainakin Afrikan köyhimpienkin maiden pääkaupungeissa on hotelleja avustusjärjestöjen työntekijöiden käyttöön, joten tuskin siinä satunnainen turisti enää vaikuttaa kovin paljoa kokonaisuuteen. Paikallisoppaat ja autonkuljettajat ainakin ovat kaikkialla luultavasti arvostaneet edes muutaman päivän työrupeamiaan!
Viime viikot olemme suunnitelleet tulevan talvikauden matkoja, selvitellen jotain yksityiskohtaa lähes päivittäin. Tavoitteena saada ainakin osa kaikesta valmiiksi ennen kuin runsaan viikon päästä lähdemme kesäkautemme päättävälle matkalle Italiaan, Roomaan, Bariin ja Como-järvelle.
Miamin kautta Karibialle
Toistaiseksi talvikaudesta on valmiina tammikuun talvipakokokonaisuus. Idea vähän pitemmästäkin matkasta tammi-helmikuulle alkoi itämään viime talven liukkailla, kun ainakaan Etelä-Suomessa ei ulkoliikunta edes nastakengillä ollut ainakaan nautinto. Aurinkorannikon ja Kanarian saarten sijaan päädyimme kuitenkin ainakin vielä tulevan talven osalta Karibialle.
Syntisesti lennämme tammikuussa joulun jälkeen Miamiin, pahimmillaan businessluokassa, jos matkustusluokan korotukset Premium Economy-luokasta businessluokkaan pisteillä onnistuvat molempiin suuntiin – toinen suunta onnistui melkein heti varauksen jälkeen. Emme kuitenkaan jää Miamiin vaan jatkamme Dominikaaniseen tasavaltaan, Santo Domingon kaupunkiin. Emme sentään all-inclusive -hotelliin rannalle, kuten edellisellä kerralla Dominikaanisessa tasavallassa käydessämme! Silloin kävimme Santo Domingossa vain pitkällä päiväretkellä ja vähän harmittelelimme, että miksi emme olleet jakaneet aikaamme tuolla rannan ja kaupungin välillä edes tasan. No, toisaalta elettiin vielä korona-aikaa, joka ainakin hiukan vaikutti suunnitelmiimme.
Upgrade-matematiikkaa
Selvitteli muuten tässä yhteydessä lentohintoja välillä Helsinki – Miami – Helsinki eri luokissa. Lentoja varatessamme muutama viikko sitten hinta eri matkustusluokissa oli (meno-paluu, joustavilla päivillä muttei takaisinmaksua ja ruumalaukulla):
- Economy 883 euroa/per nuppi
- Premium Economy 1258 euroa / per nuppi
- Business 2386 / per nuppi
Varasimme lennot Premium Economy -luokasta ja pyysimme niille korotusta business-luokkaan – lentoaika kun kuitenkin on luokkaa 10-11 tuntia suuntaansa. Avioksia korotukseen tarvitaan 23 000 per suunta per nuppi. Finnairin vielä 18. syyskuuta asti voimassa olevalla Osta Avioksia -tarjouksella 23 000 avioksen hinta on 396 euroa, eli jos saamme molemmat suunnat korotettua business-luokkaan niin lippujen hinnaksi tulisi 2 050 euroa per nuppi – tosin emme siis osta avioksia, vaan niitä oli varastossa hyvinkin tuon verran. Upgraden kautta saattaa siis säästää hiukan – mutta toisaalta varmaahan upgraden onnistuminen ei koskaan ole. Viime talvena Helsinki – Tokio -välille ostimme menomatkan Premium Economy -paikat rahalla ja onnistuimme korottamaan Economy-luokan paikat Premium Economy -luokkaan – silloin vielä pisteillä, aviokset tekivät tuolloin vasta tuloaan.
Jotkut ovat varmaan tehneet tiedettäkin näiden aviosten käytöstä, mutta oma käsitykseni on ollut, että ne ovat parhaimmillaan näissä upgradeissa – tai sitten ostettaessa vaikka Euroopan lentoja viime hetkellä, avioksilla ostettaessa hinnat kun eivät elä kysynnän mukaan, paitsi saatavuuden osalta. Monet arvostavat myös pistelentojen joustavuutta, eli niitä voi pienellä hinnalla tarvittaessa muuttaa tai jopa peruuttaa.
Dominikaanisesta tasavallasta Venezuelaan?
Santo Domingoon päädyimme siksi, että se on yksi melko harvoista kaupungeista, joista voi lentää suoraan Venezuelan pääkaupunkiin Caracasiin. Jos tilanne tammikuussa sen sallii, on tarkoitus käydä paikkaamassa tuo pieni kauneusvirhe, että joudumme aina raportoimaan käydyt maat tyyliin Pirkko / Lasse, sillä Lasse tuli vuosikymmeniä sitten jo käyneeksi Venezuelassakin. Maan tilanteen vuoksi teemme sinne kuitenkin vain pikavisiitin, pari yötä rantahotellissa ja sieltä päiväretki Caracasiin. Tuemme siis, jos mahdollista, diktatuuria, matkustamme kohteeseen, jonne vain harvat nykyisin matkustavat ja todennäköisesti matkatoimiston meille valitsema hotelli turvalliselta alueelta on monikansallisessa omistuksessa.
Puerto Ricosta risteilylle
Caracasista palaamme takaisin Santo Domingoon, sulattelemme kokemustamme ja nautimme siellä vielä hetken sulista kaduista ennen kuin vaihdamme saarta ja lennämme Puerto Ricoon (uusi TCC-piste!), jossa paistattelemme päivää viikon verran. Sen jälkeen lähdemme viikoksi risteilylle. Risteilylle, vaikka nekin ovat siis huono valinta ja vaikkemme ihan erityisiä risteilyfaneja olekaan, mutta kuten kaikkien koskaan tekemiemme risteilyjen osalta tälläkin kertaa hyvä reitti veti sittenkin pisimmän korren valintoja tehdessämme. Viikon risteilyllä poikkeamme kahdella saarella Yhdysvaltain Neitsytsaarilla (uusi TCC-piste!), Sint Maartenilla, Martiniquella (uusi TCC-piste!) ja Barbadoksella. Kuten muutenkin koko reissulla tarkoitus on risteilylläkin ottaa rennosti, joten todennäköisesti emme rehjua ainakaan kovin monelle retkelle, emme uusissakaan kohteissa. Sint Maartenilla ja Barbadoksella olemme olleet ennenkin, mutta eiköhän niistä jotain kivan kesyä kerrattavaa edelleen löydy.
Muutaman vuoden takaisen juttumme Barbadokselta otsikon hiukan epäilevästi, sillä säät eivät juuri tuolla saarella tuolloin oikein suosineet meitä.
Pari päivää Miamissakin
Risteilyn jälkeen onkin sitten jo aika palata Miamiin, jossa yritän taas kerran päästä uimaan Biltmore-hotellin isoon uima-altaaseen, joka siis vie tietysti paljon vettä. Pari vuotta sitten lentomme Bolivian Santa Cruzista Miamiin myöhästyi luokkaa 8 tuntia ja jo varaamallemme päivävierailulle hotellin uima-altaan äärelle ei jäänyt enää aikaa. Mutta uusi yritys, johon tällä kertaa on varattu jopa kaksi vuorokautta hotellissa, joten ehkä nyt jo ehdimme uimaankin ennen paluuta Helsinkiin.
Pari Afrikan reissua?
Talvipakoreissun ohella suunnitteilla on pari Afrikan reissua, ehkä yksi vielä syksyllä, ehkä marraskuussa ja toinen maaliskuun alkuun. Kohteina kummallakin reissulla uusia maita. Mutta koska meille vielä uudet maat Afrikan mantereella ovat jo kaikki sellaisia, että niiden osalta maan tilanne kannattaa tarkistaa melko lähellä matkapäätöstä, niin palataan näihin sitten Italian reissun jälkeen. Traveller-matkatoimiston matka Libyaankin oli suunnitteilla, mutta maan tilanteen takia ainakin marraskuinen lähtö on peruutttu.
Karttasivullemme olen kuitenkin merkinnyt jo toivorikkaasti kaavaillut kohteet.
Pohjois-Koreaan emme ole lähdössä vaikka maa onkin taas avautunut matkailijoille, ainakin rajoitetusti. Tyydymme Netflixin hupisarjaan Crash Landing on You.
Missään talvikauden kohteistamme ei taida ainakaan vielä olla varsinaista ongelmaa liikaturismista, ellei sitten jo Miamissa. Maabongareina olemme sentään tältä osin mielestämme toimineet vastuullisesti jo pitkään sikäli, että yritämme innostaa ihmisiä valitsemaan muita kohteita kuin ne kaikkein ruuhkaisimmat, mutta kovin usein kun vaikka sosiaalisessa mediassa joku etsii kohdetta, jossa ei olisi turisteja, niin etukäteen on kuitenkin päätetty, että vastauksen pitää olla muotoa Espanja tai Thaimaa – vain kylästä voidaan neuvotella. Näin vaikka vaihtoehtoja maailmassa on se 193 ja jos vaikka levottomimmat maat jättäisi pois laskuista, niin jää niitä edelleen reilusti yli 160.
Rooma, Bari/Matera/Alberobello ja Como-järvi ovatkin sitten jo vähän toinen juttu – niiden osalta mekin taidamme syyllistyä turismiin kohteissa, joissa turisteja muutenkin saattaa jo olla liikaa. No ehkä syyskuun loppu ajankohtana sentään on vähän jo pahimman sesongin ulkopuolella.
Hahmotelmistamme kaikkien jäljillä olevien maiden osalta voit halutessasi lukea tästä:
Kiinnostavia matkoja teillä jälleen kerran tiedossa. Avios (ex- Finnair Plus) pisteitä olen käyttänyt lähinnä Euroopan reittilennoilla lentopalkintoihin. TA lennoilla (Star Alliance) olen kerran BC upgraden tehnyt kun olin niitä vuosikausia saanut kerättyä EC luokan lennoista ympäri maapalloa. Valtaosa BC upgradesta on tullut siis tehtyä ihan “kovalla rahalla” kuitenkin niin että olen selvittänyt EC luokan lippujen ostossa paljonko PE tai BC lippujen hinta on ja sitten kun se BC upgrade on tullut eteen tehnyt vertailua erinäisillä “kaavoilla” ja “kriteereillä”: EC-BC hintaero, lennon pituus, lentoyhtiön taso, ajankohta. Yölennot kun on kiva matkustaa vaakatasossa kuin istualtaan nuokkuen mutta toisaalta BC luokasta pääsee parhaiten nauttimaan hyvin ruokailen päivällä. Pandemian aikana (2021-2022) BC upgraden hinnat olivat todella edullisia, mutta nyt niiden hinnat ovat matkustuksen palattua normaaliksi taas nousseet. Toki viime kesällä saimme AMS-LIM 12 tunnin lennolle PE-BC upgraden pari tuntia ennen koneeseen nousua kolmella sadalla eurolla. Siinä upgraden tuntihinta alkaa olemaan jo kohdillaan vaikka ei siinä PE luokassakaan mitään vikaa ollut jolla lensimme EZE-AMS.
Kiitos Jani! Me ollemme olleet huonoja ostamaan noita ihan viime hetken korotuksia rahalla, jotenkin siinä vaiheessa on sitten jo orientoiduttu ilmeisesti jotenkin siihen, että mennään nyt tällä. Paluumatkan pitkän lennon PE on nyt ainakin varmistettu ja vaikka se sitten istuen vähän nuokkumiseksi menisikin, niin kotiinpäin tultaessa, eläkeläisillä, ei sillä nyt ihan niin paljon väliä ole.
Grymmin satuja – miten osuva logo tuolle slaidille, jonka sisältöön suhtaudun vähän kuin satuihin. Varmaan teoriassa maapallo tuhoutuu vähän hitaammin, jos lennon sijasta menen bussilla Berliiniin tai jos uima-altaan sijasta käyn vain suihkussa. Mutta kun haluan nopeasti perille ja tykkään uida. Jotenkin luulen myös, että se lentokone lentää kyllä ilman minuakin, eikä hotellikaan täytä allastaan betonilla, että se siitä sitten. En jaksa hävetä epävastuullisuuttani ollenkaan.
Nauttikaa siis tekin synneistänne täysillä. Tuo tammimatka kuulostaa monipuoliselta ja virkistävältä. Miami, Santo Domingo, San Juan ja Barbadosin Bridgetown ovat tuttuja, mutta muut kohteet eivät, joten luvassa on kiinnostavaa luettavaa. Kun nyt palaatte Santo Domingoon, niin suosittelisin, että käytte Parque Enriquillossa istuskelemassa. Se ei ole puistona ehkä kovin erityinen, mutta siellä oli tosi vilkasta latinalaisamerikkalaista elämää, paljon väkeä, jota oli mukava seurata. Ja puistosta pohjoiseen on pari pitkää markkinakatua, joita pitkin oli hauska kävellä, vaikkei sieltä ostettavaa oikein löytyisikään. Minusta nuo kuvaavat hyvin arkielämää tuolla puolen maailmaa. Pidin myös funikulaarista. Se ei ole turistielämys vaan osa joukkoliikennejärjestelmää, lähtee kätevästi metroasemalta ja ylittää paitsi joen, myös muun muassa slummeja, jotka näkee kätevästi ja turvallisesti sieltä yläilmoista.
Finnairin bisnesluokasta odottelen arvostelua. Tykkään niistä uusista penkeistä kovasti, ne ovat tilavia ja nukkumiseen erinomaisesti soveltuvia. Mutta ne jakavat mielipiteitä. Siinäpä muuten on vastuullisuusasia, jota minäkin kannatan; uudet penkit ovat kevyitä ja säästävät siten polttoainetta ja ympäristöä verrattuna paljon painavampiin, moottoroituihin “sähkötuoleihin”.
Pisteiden käyttö upgradeihin on minustakin melkeinpä parasta vastinetta niille. Sellainen vinkki, että jos se 37 tunnin deadline tulee vastaan, eivätkä korotukset ole menneet läpi, niin soittakaa siinä vaiheessa heti asiakaspalveluun. Jos koneessa vielä on tyhjiä paikkoja, joita tietokone ei ole teille antanut, niin aspa todennäköisesti antaa ne kyllä, kunhan sinne ei ole ehtinyt joku muu asioista perillä oleva soittaa ensin.
PS Erinomainen klikkiotsikko – han tänker på stormande nätter
i Amsterdams glädjekvarter…
Kiitos Daniel! Juu, enpä ole ihan varma tuosta bussilla Berliiniinkään vaihtoehdosta, etenkin kun Suomesta lähtiessä siihen tulee laivamatkakin kuitenkin mukaan. Kiitos Santo Domingon vinkeistä, viimeksi jäi kyllä oikeasti sellainen olo, että tässä kaupungissa olisi ollut vähän pitemmäksi aikaakin kuin kuudeksi tunniksi, joihin piti vielä sisällyttää lounaskin. Finnairin busineksessä on tullut matkustettua ennenkin, mutta ei noilla uusilla penkeillä, eli uusi kokemus se on sitten meillekin. Pitää muistaa tuo 37 tunnin vinkki, taidammekin silloin olla jo Miamissa, joten soittaminenkin voisi onnistua.
Tämä oli kiinnostava aihe. Itse olen ollut vasta vähän aikaa Matkailutoimittajien killan jäsen, mutta tyytyväinen olen, että liityin. Ehkä tässä aihepiirissä ei ehkä useinkaan ole yksiselitteisiä vastauksia, vaan asioilla on useampi puoli.
Kiitos Mikko! Asioilla on puolensa ja pointti, jota tuossa tekstissä en tullut ehkä varsinaisesti korostaneeksi, niin kannattaa toki ajatella kokonaisuutta. Me lennämme, mutta syömme hyvin vähän punaista lihaa, meillä ei ole kesämökkiä, koiraa, tai lapsia ja autoilemmekin luultavasti paljon keskivertoa vähemmän, eli kokonaisuus saattaa sittenkin olla osaltammekin ihan kohtuullinen.
Syntisen upeita reissuja luvassa. Tuo talvi pakosalla olisi niin parasta!
Mukavaa syksyä ja suunnitteluhetkiä!
Kiitos Sari! Viime talvet ovat ainakin meidän kulmillamme olleet niin liukkaita sen myötä, että lämpötilat ovat sahanneet nollan molemmilla puolilla, että muu liikunta kuin autolla sisäliikuntapaikoille on ollut turhan tuskaista.
Tuo Libyan-reissun peruuntuminen on harmi! Olen huomannut tässä kahden viime vuoden aikana, että Libya muuttaa viisumikäytäntöjään noin kolme kertaa vuodessa. Mutta tämä ei kuitenkaan siis tainnut olla syy peruuntumiselle. Noh, kelpaisi se Venezuelakin kompensaatioksi varmasti.
Off the beaten track -matkailusta saa tietenkin olla eri mieltä ja vain hyvin harva elää turismista vaikkapa Liberian kaltaisissa paikoissa. Kuitenkin jos niissä on mahdollisuus tienata vaikka tunninkin verran oppaana tai kuskina, niin päivätyöt saavat jäädä hetkeksi ja harvinaisia vieraita pyritään pitämään hyvänä – että joskus tulisi muitakin ja sitä myöten paljonkaivattua rahaa sinne ruohonjuuritasolle. Eivät ne tyhmiä ole, vaan hyvin tietävät kuka oikeasti tuo rahaa. Avustusjärjestöjen rahat valuvat isoksi osaksi korruptioon. Joskus Kanariallekin on eksynyt ensimmäinen turisti rasittamaan infraa, joten miksi kieltää turismia suuresta osasta Afrikkaa, Keski-Aasiaa, Moldovaa jne. :-)
Kiitos Anssi! Libyan tilanteen Tripolin lähistöllä arveltiin vielä kesällä olevan riittävän rauhallinen, mutta sittemmin tuli Travellerin kontakteilta Libyassa tieto, että nyt on (taas) ollut taisteilua Tripolissakin, joten viisumikuviot eivät sen osalta olleet syynä. Traveller yrittää uudelleen helmikuussa, mutta vähän eri ohjelmalla, johon sisältyy pitkiä ajopäiviä, joten jäimme miettimään sitä ja sitten kiinnostuin OneStep4wardin Eritrean reissusta, joten tähdätään nyt siihen – vaikka taitaa olla että noin kaikki meille vielä uudet Afrikan kohteet ovat sellaisia, että matkojen toteutuminen on epävarmaa viime metreille asti.
Kiinnostavia, syntisiä matkoja teillä on taas suunnitteilla, ja mielenkiinnolla odotan mihin Afrikan kohteisiin päädytte! Ihan liikaa näitä syntisyysaspekteja ei ehkä parane pohtia, mutta toki on hyvä tiedostaa minkälainen matkustaminen ja eläminen ylipäätään on vastuullista. Meidän jatkuvasti matkalla olevien on varmaan helppo ajatella olevan oikein erityisen syntisiä, mutta tarkemmin kuin miettii, niin hitaasti liikkuvan, vähemmän turistisiin paikkoihin mielellään hakeutuvan, melko harvoin lentävän, ei juuri mitään omistavan ja lapsettoman ja lemmikittömän (ja vieläpä punaista lihaa välttävän) matkaajan hiilijalanjälki taitaa sittenkin olla aika pieni.
Kiitos Anne! Afrikka on työn alla, eli palataan aiheeseen … Niin, lisäksi nomadielämän hiilijalanjälkilaskelmista puuttuu vakituisen asunnon (ja kakkosasunnon) kustannukset myös ympäristömielessä. Satunnaiset asuntonne lienevät useimmat sellaisia, että ne ovat muun ajan muussa käytössä, eli niiden osalta hiilijalanjälki ei pienenisi, vaikka teidän asumisenne jäisi kyseisen asunnon osalta pois.
Vastuullisuus painaa itse kunkin mieltä jatkuvasti, mutta tässä jutussa minua häiritsee vahvasti se, että kerrot, mikä kaikki on vastuullista ja heti perään, että ei muuten kiinnosta, koska maa- ja aluepisteitä kuitenkin on tärkeämpi saada. En siis paheksu kenenkään lentämistä tai kohdevalintoja sinänsä, enhän itsekään suinkaan ole vastuullinen kaikissa omissa toimissani, mutta esim. Venezuelan ongelmat ovat tiedossa mutta sinne on mentävä vain rantahotelliin oleilemaan pariksi päiväksi pelkästään siksi, että voi sanoa käyneensä maassa.
Suunnitelmat kaikkineen kuulostavat kivoilta ja toivon antoisaa reissusyksyä ja -talvea!
Kiitos Annika! No, itse asiassa vastuullisuus ei ihan hirveästi minua ahdista mm. sillä periaatteella, että aloitimme matkailun aika myöhään ja meiltä puuttuvat niin kesämökki, toinen auto, lapset kuin kotieläimetkin. Tuo listahan oli siis Arnan pitämältä luennolta kerätty, ei varsinaisesti omia ajatuksiani, mutta toki nuokin asiat on hyvä tiedostaa, vaikuttavat ne sitten matkapäätöksiin tai ei. Omalla mittapuullani Venezuelassa pistäytyminen haittaa vähemmän paikallisia kuin vaikka Venetsiassa pistäytyminen – toki lukuisat turistit siellä vuosien mittaan ovatkin jo tainneet ajaa alkuperäiset asukkaat pois aikoinaan heidän omasta kaupungistaan. Mukavaa reissutalvea myös Sinulle!
Eiköhän matkabloggaajat kaikki ole tavallaan tässä asiassa syntisiä. No itse syön kaiken ruuan mitä ostan kaupasta ja äärimmäisen vähän ostan vaatteita – jopa niin vähän, että ärsyttää, kun kuvissa aina samat vaatteet??. Me oltiin Martiniquella 2019. Ihanimmat muistot sieltä vaelluksilta. Kodinvaihtoa tuon aina esiin ympäristöystävällisenä – kyseessä aina jonkin ykkös (/ kakkoskoti), jota antaa käyttöön
“Mä lupaan että on hauskempaa meil, jotka löytää syntisten pöytään”, eikös vaan!
Juuri näin :-) Elämää ei kannata ottaa turhan vakavasti, ei ainakaan tässä (seniori)vaiheessa!
Kiitos Mari! Vaelluksille, kovin pitkille ainakaan, tuskin risteilypäivinä lähdemme, kunhan yritämme kunkin saaren fiiliksiä aistia sen verran mitä päivävierailulla on mahdollista. Yhdysvaltain Neitsytsaariltakin muistelenkin lukeneeni joitakin kodinvaihto- ja vaellusjuttujanne, mutta tuskin ihan niille reitelle Charlotte Amaliessa tai St. Johnissa päädymme.
Mielenkiintoisia reissuja tiedossa! Upgradeja kannattaa aina pyytää, joskus niitä jopa onnistuu saamaan. :) Minäkin kuuntelin Arnan esityksen ja se oli kiinnostava. Vastuullisuus ei ole helppo aihe, mutta esitys antoi paljon ajattelemisen aihetta.
Kiitos Merja! Pitkillä lennoilla olemme siirtyneet turistista selvästikin Premium Economy -tasolle, eli siitä maksamme jo rahalla varmistaaksemme saatavuuden. Business-luokka on extraa, joten sen voi, ainakin vielä näiltä näkymin, jättää upgrade-toivon varaan. Joskus onnistuu, joskus ei. Vastuullisuus on kovin monitahoinen asia, kuten Arnan esityksestäkin kävi ilmi, ei todellakaan niin yksinkertainen juttu, että “lopeta lentäminen”.
Onpa syntistä, mutta niin taitaa kaikki matkailijat tehdä vähän syntiä… Tuota uima-allas juttua en oo tullut ajatelleeksi, mutta onhan se aivan totta ja paha ongelma kuivuudesta ja vedestä kärsivillä alueilla. Teidän matkasuunnitelmat kuulostaa mielenkiintoisilta, meillä on vuosia ollut tarkoitus mennä tuonne suunnalle, mutta ei vieläkään ole toteutumassa :)
Kiitos Elina! Olin muutamassa yhteydessä kuullut tuosta uima-allaskuviostakin, mutta kieltämättä, ei se ole päällimmäisenä yleensä mielessä ollut esimerkiksi majoitusta valittaessa.
On hyvä, että matkailun vastuullisuusasioita nostetaan yhä enemmän esille ja me matkailijat yritetään tehdä parempia valintoja – vaikka varmasti aika usein tulee tehtyä niitä syntisiäkin valintoja. Minäkin olen syksyllä suuntaamassa turistien suosimaan Toscanaan, mutta luulenpa, että lokakuun loppu on siellä jo rauhallista aikaa. Lisäksi valitsin majoitukset pienistä maaseutupaikoista, paikallisista agriturismoista eipä siellä (onneksi) mitään suuria all inclusive -komplekseja olekaan tarjolla. Tuskin muuten Comollakaan syksyllä enää mahdottoman kovia ruuhkia on.
Minäkin olen katsellut tässä lentoja Afrikkaan, mutta järkytyin, miten paljon lentojen hinnat on sinnekin suunnalle nousseet. Lennot Keniaan maksaisi joulukuussa ainakin 1500€, kun ennen koronaa pääsi Johannesburgiin joulukuussa reilulla 500 eurolla. Voipi siis olla, että Afrikan safarin sijaan lähdenkin joulukuussa Lappiin.
Kiitos muuten Avios-vinkistä, pitääpä katsoa, kannattaisiko niitä itsekin nyt hankkia. Me ei muuten onnistuttu saamaan bisnes-luokan korotuksia Tokio-Hki-reitille viime reissulla. Mutta Premiun Economy on kyllä myös aika kiva Finnairin uusissa koneissa.
Kiitos Heidi! Monet tuttavistamme ovatkin nyt huippusesongin jälkeen jo lähteneet tai lähtemässä mm. Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Off seasoniin liittyy tietysti myös riski huonommasta kelistä, joka juuri näinä viikkoina onkin sitten Keski-Euroopan osalta toteutunut. Tuota luokkaa Afrikan lennoista taisimme maksaa keväälläkin, Nigeriaan ja paluu Liberiasta, eli ei tosiaankaan enää olla koronavuosien tasolla. Upgradet onnistuvat joskus, mutta eivät tosiaan aina – jos ainakin melko varmasti haluaa lentää business-luokassa, niin paikka on syytä ostaa rahalla heti varausvaiheessa. Pahimmillaan tosin vaikka konetyypin vaihtumisen jälkeen voikin sitten iskeä downgrade, näistäkin on ainakin Facebook-ryhmissä kerrottu kokemuksia.
Onhan nämä tärkeitä aiheita pohtia, vaikka tosiaan asioita voi katsoa monesta näkökulmasta ja tuskin kukaan täysin synnitön on.
Pohjois-Korea kiinnostaa itseä ja toisaalta näen, että maan avautuminen voi tuoda myös hyvää, vaikkakin hitaasti. Crash landing on you oli muuten yllättävän mielenkiintoinen katsaus Etelä- ja Pohjois-Korean kulttuureihin, vaikka tietysti vain fiktiivisen saippuasarjan näkökulmasta.
Kiitos Sarianne! Saippuasarja-tyypistä huolimatta mekin olemme hitaasti mutta varmasti katsoneet tuota sarjaa eteenpäin, sillä ainakin kuvittelemme, että osa siitä, mitä kerrotaan Pohjois-Koreasta muistuttaa jopa jossain määrin todellisuutta, enemmänkin kuin mitä turisteille siellä näytetään!
Matkustin juuri poikkeuksellisen syntisesti, Eritreaan. Siellä toimi nettikin sen verran, että Trasteveren ravintolakokemuksenne luin ja kommentoin sieltä käsin. Ja Asmara onkin synti, jota suosittelen nyt erittäin lämpimästi! Aivan upea kaupunki, todella paljon nähtävää, erittäin turvallista, myös iltapimeällä ja täysin epäafrikkalainen. Liikenne oli niin rauhallista ja säntillistä, että autot pysähtyvät suojatien eteen antamaan tietä jalankulkijalle. Sopiva ilmasto ja hyvää ruokaa. Viisumini hoiti paikallinen matkatoimisto, joka huolehti myös lentokenttäkuljetuksista, hotellivarauksesta ja yhdestä parin tunnin retkestä. Ei ehkä sieltä ihan edullisimmasta päästä, mutta kyllä tuo joka nakfan arvoinen oli.
Kiitos Daniel! Somalimaassa netti toimi yllättävänkin hyvin – ja maksutapahtumat kaikkialla tuntuivat menevän jollain puhelinsovelluksella, jota meillä ei tietysti ollut, eli teknisesti maailman kärkikastia? Asmara, jopa Massawa, on suunnitelmissa maaliskuulle, eli toivottavasti pääsemme tuon itsekin kokemaan.
Nomadmania paljastikin tuon Somalimaan ja myös seuraavan kohteenne. Toivottavasti matka sujuu hyvin!
Masswasta onkin kiva lukea sitten keväällä, voisin nimittäin hyvinkin kuvitella palaavani Asmaraan ja ehkä sitten sieltä voisi jatkaa Massawaankin, jos se vaikuttaa riittävän mielenkiintoiselta.
Kiitos Daniel! Ja terveiset Djiboutista, joka tosin sekin jää tänään taakse, jos lennot eivät petä. Somalimaan osalta pidimme hetken somehiljaisuutta ja sen jälkeen taas olemmekin sopivasti sen verran jäljessä, että Djiboutista ehdimme Facebookin ja Instagramin puolella julkaisemaan vasta jo Addis Abebaan (tai kotiin) päästyämme.
Palataan Eritrean kokemuksiin sitten aikanaan …