Vuosia sitten en edes kuvitellut, että vierailisimme kaikissa näissä ns. “stan”-maissa. Siis Aasian maissa, joiden kaikkien englanninkieliset nimet päättyvät kirjainyhdistelmään “stan”, siis Afghanistan, Kazakhstan, Kyrgyzstan, Pakistan, Tajikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Afganistan tuntui täysin tavoittamattomalta ja Pakistankin liian haasteelliselta.
Mutta niin siinä sitten vaan lopulta kävi, että tulimme käyneeksi kaikissa “stan”-maissakin!
Tässä vähän muisteluita matkan varrelta niihin liittyen.
Kirgiisia ja Kazakstan
Kirgiisiasta ja Kazakstanista innostuimme ensimmäisenä, kimmokkeena “koko Eurooppa” -projekti. Tosin vaikka Kazakstan tai osa siitä saatetaankin Eurooppaan lukea, niin viimeiseksi Euroopan maaksemme laskemme Moldovan, jossa kävimme syksyllä 2014.
Kirgiisian ja Kazakstanin matka ajoittui Pirkon puolen vuoden sapaattivapaan ajalle keväällä 2015 ja sen teimme Arial Travelin ryhmämatkana. Satunnaisia muistoja reissusta (omia blogijuttujani siitä juuri nyt lukematta) ovat esimerkiksi:
- Lento Kirgiisiaan kulki Istanbulin kautta. Istanbulin välilaskun aikaan tuli tieto, että joku lentokone on Euroopassa törmännyt vuoreen, mutta siinä vaiheessa siitä ei tiedetty sen enempää. Mutta vähän nuo lento-onnettomuusjutut aina kuumottavat, erityisesti jos juuri silloin sattuu olemaan lähdössä lentoon.
- Kirgiisiassa oli maaliskuussa vielä kylmä – kuten Astanassakin, Kazakstanin futuristisessa pääkaupungissa!
- Kazakstanissa tapasimme Instagramin kautta sikäläisen matkabloggaajan, jonka kanssa kävimme illallisella. Oli mielenkiintoisia tarinoita.
Poimin tähän juttuun muutamia linkkejä kustakin maasta julkaisemistamme jutuista, mutta jos jokin maa kiinnostaa aivan erityisesti, niin karttahaullamme löydät helposti kaikki kyseisestä maasta kirjoitetut jutut.
Tadzikistan, Uzbekistan ja Turkmenistan
Seuraavaan ryppääseen maita kului sitten vajaa neljä vuotta, sillä vaikka Arial Travel järjesti matkoja etenkin juuri näihin entisiin neuvostotasavaltoihin, niin Pirkon työt sallivat matkat vain tiettyinä aikoina kuukaudesta ja ryhmämatkojen ajankohdat ja nämä ajat eivät oikein kohdanneet.
Lopulta keväällä 2019 ne kohtasivat ja matkustimme Tadzikistaniin ja sieltä edelleen Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin.
Tältä retkeltä satunnaisia muistoja:
- Lähtö Helsinki-Vantaalta oli vähän tahmea, sillä vaikka viisumimme Tadzikistaniin olikin hyväksytty ja olimme tulostaneet siitä saamamme dokumentin mukaamme, niin dokumenttiin ei tulostunut millään ilveellä järjestelmään ladattuja valokuviamme. Kentällä soittivat sitten monelle taholle ennen kuin uskoivat, että tästä huolimatta asia on kunnossa ja pääsimme lähtemään. Viisumisäädöt ovat kyllä monella tapaa rasittavia, mutta nämä vasta kentällä ilmenevät ovat kyllä kaikkein tylsimpiä.
- Dushanbessa oli kivasti kevät ja kevättä juhlittiin Nauryz-juhlana, josta emme koskaan ennen olleet kuulleetkaan – sittemmin kyllä useammankin kerran.
- Uzbekistan oli vaikuttava! Vierailimme Tashkentissa, Samarkandissa ja Bukharassa – ja muutamassa muussakin paikassa. Samarkand oli näistä tietysti näyttävin, mutta Bukhara oli jotenkin ihmisläheisin ja sellaisena kokemuksena miellyttävin.
- Uzbekistanin ja Turkmenistanin rajalla (tai käytännössä kyllä jo vähän sitä ennen) selvisi, että matkanjohtajamme ei ollut saanut viisumia Turkmenistaniin, kuten ei muutama muukaan ryhmästämme, joten jatkoimme rajan yli ilman opasta. Opas antoi meille vaan listat ja dokumentit käteen, ja nimesi minut väliaikaiseksi oppaaksi kunnes pääsisimme Turkmenistaniin ja sikäläinen paikallisopas ottaisi kopin meistä. No hyvin se meni, vaikka rajavyöhyke olikin kait pari kilometriä ja sille välille piti löytää kyyti ja vaikka rajamuodollisuudet kestivätkin pii..iitkään, kun noin kaikki käytiin läpi.
- Turkmenistanissa Ashgabat teki outoudellaan vaikutuksen – meni sarjaan oikeasti erilaiset matkakohteet mm. Bhutanin rinnalle.
- Kävimme myös Darvazan kaasukraatterin äärellä, mutta emme jääneet yöksi vaan ajoimme yöllä takaisin – aika raskas päiväreissuna toteutettuna.
Turkmenistanista totesin jossain vaiheessa matkaamme Arial Travelin oppaalle, ettäsen myötä on kaikki entiset neuvostotasavallat kierretty ja vitsailin, että ehkä emme sitten enää matkojen merkeissä tapaakaan. Emmekä sitten tavanneetkaan, vaikka Arial Travel toteutti aikoinaan myös joitakin matkoja Afrikkaan, mutta sen osalta luotimme silloin enemmän Aventuraan matkatoimistoja. Koronavuosien – ja viimeistään Ukrainan sodan myötä – myötä Arial Travel lopettikin sitten toimintansa, sillä etenkään Venäjän suunnalle menijöitä ei enää ollut.
Pakistan
Pakistanistakin innostuin lopulta sen myötä, että sinne tuli tarjolla valmismatkoja suomalaisen matkatoimiston, Travellerin, toteuttamana. Travelleria olimme aikaisemmin käyttäneet viisumiasioissa ja Kiina – Mongolia – Moskova -kierroksemme järjestelyissä, joten toimisto oli jo jossain määrin tuttukin.
Ensimmäinen yritys kariutui sitten koronaan, mutta palasimme sitten ideaan koronavuosien jälkeen ja keväällä 2023 tutustuimme Pakistaniin aloittaen Lahoresta, jatkaen mm. Chitraliin ja päättäen kierroksemme Islamabadiin. Ihan rauhallista Pakistanissa ei matkammekaan aikana ollut, mutta toisaalta pieniä viivästyksiä pahempaa ei kuitenkaan sattunut. Muutamalla välillä pieni bussimme kulki poliisisaattuessa, mutta siitä oli toisaalta se etu, että matka ruuhkaisellakin tiellä taittui vähän nopeammin.
Erityisenä muistona Pakistanista on jäänyt mieleeni mm. rajaseremonia Intian rajalla – juuri näinä viikkoina taitaa kyseinen seremonia olla tauolla, jos joukot kummallakin puolella keskittyvät äkseerauksen sijaan oikeaan sotimiseen :-(
Afganistan
Kuten Pakistanin matkamme, niin Afganistanin matkastammekin tuli tosi sen myötä, että maahan löytyi valmis matka, Travellerilta tämäkin. Afganistanin osalta luin ensin pienoista hämmästystä tuntien Merjan matkassa -blogin juttuja Afganistanista ja vähän sen jälkeen ilmestyikin jo Travellerin sivuilla meille sopiva matka, sillä itselläni ehdoton vaatimus sille oli päiviä Kabulissa.
Muita muistoja Afganistanista en tähän nyt taidakaan kerrata, sillä kaikki Afganistanin juttumme ovat niin tuoreita, että jos vähänkin säännöllisesti tapaat juttujamme lukea, niin muistat ne lukijanakin :-)
Mites Sinulla? Oletko käynyt joissain näissä, tai peräti kaikissa näissä maissa? Mikä tai mitkä maat tai kaupungit olivat suosikkejasi?
6/7 käyty. Uzbekistanista löytyivät upeimmat kaupungit ja moskeijat – paras ruoka myös, unohtamatta Aral-“järvellä” käyntiä. Khivan kaupungista pidin eniten. Tadjikistanissa taas maisemat – vuoret, laakso ja upea Pamir highway oli parasta. Kirgistanissa puolestaan maan vehreys ja upeat järvet ja joet vuoristossa jäivät mieleen – Songkul järvi 3000 metrissä jurtassa yötä. Turkmenistanissa jäi mieleen utopistisena paikka ja ne kauniit “Turkmenistanilaiset tyttöystävät” Mervissä kun he ihmettelivät minua ja minun vaaleaa ihoa. Pakistanissa puolestaan taas maisemat Karakoram highwaylla ja päänsärky 4700 metrissä. Kazakhstanissa ehdin näkemään ja kokemaan Alma Atan vilkasta kaupunkielämää muutamia päiviä, mutta näistä kuudesta maasta ehkäpä se “ei niin kiinnostava”, vaikka maa onkin laaja. Afganistan on vielä käymättä. Keski-Aasian maat ovat yllättävän erilaisia.
Kiitos Jani! Etenkin nuo Karakorom highwayltä kirjoittamasi jutut ovat kyllä jääneet mieleen. Kirgistaniin olisi varmaan ollut parempi matkata vähän myöhemmin keväällä kuin maaliskuussa, silloin noissa kohteissa ei vielä ollut kovin vehreää ja järvillä oli kylmä.
Astanassa kävin Finnairin suorilla lennoilla vuonna 2017. Olipa kummallinen paikka ja ehdottomasti näkemisen arvoinen! Pakistaniin päädyin koronasyksynä 2020 vähän vitsinä, kun siellä aukesivat rajat ja mietin, että sinnekö sitä nyt pitää sitten lähteä, kun ei muuallekaan pääse. Miettiessäni päädyin ruotsalaiselle, Lahorea kovasti ylistävälle matkablogille (Johnnybajdzjan) ja totesin, että ehkä se ei olekaan pelkkä. Viisuminkin sain askarreltua melko helposti, ja pidin Lahoresta kovin. Kannatti siis lähteä.
Noihin kahteen se sitten jääkin. Tänä syksynä olisi vuorossa Samarkand ja Tadžikistanin rajan takana Pandžakent.
Kiitos Daniel! Uzbekistanissa junailu on ainakin joillakin välillä helppoa, joten suosittelen Samarkandin seuraksi vaikka Bukharaa, uskoisin, että viihtyisit siellä(kin).
Onpa tylsä, että osa ryhmäläisistä ei ollutkaan saanut viisumia Turkmenistaniin ja joutuivat jäämään siltä osiolta pois. Rajoilla oli selvästi muutenkin ylimääräistä jännitystä ja säätöä.
Luin erään fiktiivisen Intiaan sijoittuvan kirjan, jossa sikhiläisyys oli iso teema. Tuossa kirjassa käytiin myös katsomassa (tosin Intian puolelta) Intian ja Pakistanin välistä rajaseremoniaa. Mietin kirjaa lukiessani, millaista olisikaan päästä näkemään tuo itse.
Kiitos Marika! Tuo Turkmenistan on välillä ilmeisesti haastava viisumien suhteen – jopa tilanteissa, että kyseessä on matkanjärjestäjän matka.
En ole käynyt näistä missään. Kiinnostaisi. Onkohan näistä jotkut vihamielisiä toisilleen ei pääse matkustamaan maasta toiseen?
Kiitos Mari! Juuri näiden seitsemän osalta olemme jopa ylittäneet niiden välillä useampia maitse, eli tuollaisia vihamielisyyksiä ei ole. Toki viisumikuvioiden pitää olla kunnossa ja erityisesti Afganistanin, Pakistanin ja Turkmenistanin osalta ne eivät taida vieläkään olla ihan läpihuutojuttuja – eivätkä ihan ilmaisia.
Armenia ja Azerbaidzanin välillä oli ainakin aikaisemmin ohjeena käydä niissä tietyssä järjestyksessä, ettei tule ongelmia, ainakin jos aikoo maitse ylittää rajoja.
Meillä on käymättä vielä nämä kaikki, mutta erityisesti Kirgiisia ja Kazakstan on olleet jo pitkään kiinnostavien maiden listalla, ja viime vuosina Uzbekistan on alkanut kiehtoa kovasti. Mitään varsinaista suunnitelmaa tai aikataulua meillä ei vielä ole näissä maissa vierailemiseen, enkä tiedä tuleeko koskaan käytyä kaikissa, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus selvittää, miten helposti / järkevästi Keski-Aasiaan pääsisi omalla autolla, siitä voisi tulla aika eeppinen road trip :D
Nämä kaikki maat ovat näkemättä, mutta kiinnostusta olisi kyllä! Mielenkiintoinen käänne tuo oppaan viisumin puuttuminen ja sinun matkaoppaaksi hyppäys ryhmämatkalla. Reissussa voi tosiaan sattua kaikenlaista :D
Kiitos Sarianne! Vähän se on niin, että kun mennään länsimaiden ja yleisimpien turistikohteiden ulkopuolelle, niin kaikki ei ole ihan ennakoitavissa :-)
Nämä kaikki maat ovat minulle vieraita, paitsi tietenkin mitä olen lukenut blogeista. Mielenkiintoista olisi kyllä joskus toteuttaa tuollainen itselle “eksoottisempi” matkakokemus niiden perinteisten kohteiden sijaan.
Kiitos Virpi! Matkat turistikohteiden ulkopuolelle muistuttavat kyllä elämän realiteeteista varmaan ihan terveelläkin tavalla. Monessa kohdin maailmaa kyse ei ole siitä, että onko kaupassa Pepsiä vai pitääkö tyytyä Cokikseen vaan kyse on siitä, että yleensä löytyy jotain turvallista juotavaa. Länsimaissa pienessäkin kaupassa lienee yli 10 000 nimikettä, mutta kyllä ihminen pärjää tuhannellakin, ainakin viikon pari ja ainakin kun ympäristössä on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.