Vuoreija ja Hamningberg

Asuimme Vuoreijassa (Vardo) sen verran keskustassa, että pienen kaupungin nähtävyyksiä oli helppo käydä katsomassa melkein yksi kerrallaan sopivissa väleissä. Vähän heti illalla kaupunkiin tultuamme, vähän lisää aamiaisen ja Hornoyan retken väliin jäävällä ajalla, Hamningberg iltapäiväretkenä ja retki linnoitukselle vielä illallisen jälkeen.

Kaupungin merkittävimmät nähtävyydet – Hornoyan lisäksi – ovat Vardohusin linnoitus ja Steilnesetin noitien muistomerkki.
Myös monet lintujen valtaamat talot kävivät mielestämme ihan nähtävyyksistä – kuten myös monet seinämaalaukset.
Hamningbergin kylään on tunnin ajomatka suuntaansa, mutta kyllä sinnekin silti kannattaa ajaa – ehkä vielä enemmän tuon tienvarren maisemien kuin kylän takia!

Vardohusin linnoitus

Vuoreija on Norjan itäisin kaupunki ja linnoitus on maailman pohjoisin linnoitus. Päädyimme tosiaan linnoitukselle iltamyöhään, kun huomasimme, että se on vielä auki. Ulkoilmakohteena yöttömässä yössä linnoitus voisi kai teoriassa olla auki vuorokauden ympäri, mutta pienet näyttelytilat ainakin suljetaan jossain vaiheessa illalla. Paikallinen nuoriso nautti historiallisesta miljööstä pelaamassa frisbeetä melkein linnoituksen muureilla – minusta on aina mukavaa kun menneisyys ja nykyisyys elävät sulassa sovussa eikä menneisyyttä ole lokeroitu omaan lokeroonsa. Samaan tapaan pidin joskus ihan toisessa suunnassa Tipasan arkeologisesta kohteesta Algeriassa, sillä perheet näyttivät viihtyvän alueella kuin se olisi “vaan” mukava puisto nauttia vaikka piknik-lounasta.

Steilnesetin noitien muistomerkki

Noitien muistomerkki menee taas sarjaan ainutlaatuiset nähtävyydet – mitään muuta vastaavaa en muista nähneeni tätä ennen koskaan missään.

Muistomerkki avattiin vuonna 2011 ja se on muistomerkki 91 ihmiselle, jotka teloitettiin noituudesta syytettyinä Vuoreijassa ja lähialueilla 1600-luvulla. Teos koostuu kahdesta osasta, pitkästä rakennuksesta, jonka sisällä on 91 valaistua ikkunaa, yksi jokaisen uhrin muistolle. Uhrit myös esitellään kukin oman ikkunansa äärellä, mutta tunnustan, emme nyt oikeastaan paneutuneet näihin kertomuksiin. Kangasseinäinen käytävä on tarkoitettu käveltäväksi läpi, eli siinä on ovet kummassakin päässä. Teos on aina auki, eli ovissa ei ole lukkoja. Lisäksi teokseen kuuluu pyöreä lasipaviljonki, jossa pyöreän installaation keskellä on tuoli, jossa palaa ikuinen tuli.
Teoksen on suunnitellut sveitsiläinen arkkitehti Peter Zumthor. Pyöreä installaatio on ranskalais-amerikkalaisen Louise Bourgeoisin käsialaa.

Noitien muistomerkillä käydessään ohittaa myös välttämättä Vardon vanhan kirkon ja sen yhteydessä olevan pienen hautausmaan. Ainakin meille tämä kirkko ja hautausmaa toivat mieleen muut pohjoisessa näkemämme pienet kirkot ja hautausmaat, Grönlannin Ilulissatissa ja Nuukissa tai Huippuvuorten Longyearbyenissä.

Lintuja ja katutaidetta

Ainakin näin alkukesästä lintuja oli myös Vuoreijan kaupungissa melkein kaikkialla. Jotkut vanhat talot oli ilmeisesti luovutettu linnuille, eli niitä ei yritettykään pitää poissa niistä ja satamassa näimme hauskan puulaatikoista kasatun lintujen “kerrostalon”.

Katutaiteen hauskin teos oli mielestäni yhden talon päätyyn askarreltu MAGA-tyylinen iskulause Make North Great Again!

Puista tehtyinä kulmikkaina teoksina kaupungilla on turisti-infon vieressä iso lunni, läheisessä puistossa mursu ja parin kadun risteyksessä joukko kalastajia kantamassa venettä.

Globus-tutkajärjestelmä

Nähtävyydestä käyvät ehkä myös Globus-järjestelmien tutkat, joiden suojina olevat isot valkoiset pallot hallitsevat Vuoreijan kaupunkikuvaa, eli Vuoreijassa on mahdoton käydä huomaamatta niitä.

Tutkajärjestelmät seuraavat satelliitteja, avaruusromuja ja ehkäpä ballistisia ohjuksiakin, vaikka niitä ei-sotilaallisiksi väitetäänkin. Arktinen sijainti on optimaalinen avaruuden liikkeiden seuraamiseen. Toki myös Venäjän raja ja sen myös Venäjän arktinen laivasto on optimaalisen lähellä …

Järjestelmää operoi Norjan puolustusvoimat, mutta tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Venäjä on useaan otteeseen ilmaissut vastalauseensa järjestelmälle, joka sen mielestä on osa Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmää ja tiedustelua, mutta Norja puolestaan on korostanut järjestelmän tieteellistä ja valvontateknistä luonnetta.

Vuoreijan satama

Viihdyimme myös hyvin Vuoreijan satamassa muutenkin kuin vain matkalla Hornoyalle. Yhtenä iltana Havila-varustamon risteilijä pysähtyi Vuoreijaan muutamaksi tunniksi ja jonain toisena hetkenä Hurtigrutenin laivat poikkeavat lyhyesti täälläkin. Näillä rannikkoristeilyillä näkee toki koko Norjan rannikon Kirkkoniemen ja Bergenin välillä, mutta pysähdykset ovat lyhyitä, joten esimerkiksi Vuoreijassa tuskin ehtinee näkemään muuta kuin vain satamaa lähimmät kohteet kuten linnoituksen ja ehkä oikein reippaasti kävellen Steilnesetin noitavainojen muistomerkin.

Hamningberg

Matkastamme Kirkkoniemestä Vuoreijaan kirjoitin, että tie oli leveähkö ja tasainen. Tiehen Vuoreijasta Hamningbergiin nämä adjektiivit eivät sovi – tie on kapea, mutkainen ja jyrkkiäkin nousuja ja laskuja riittää. Tie taisikin olla sellainen, että se on auki vaan kesäisin. Tien varren maisemat onkin itsessään nähtävyys, sillä kalliot ovat rosoisia, kapeita ja korkeita. Monet käyttävät niistä nimitystä kuumaisema. Tie kulkee monissa kohdin kallioiden päällä siten, että tien reunaan ei juuri ole asiaa, mutta aika monessa kohdessa onkin sitten pieniä levikkeitä siltä varalta, että joku tulee vastaan. Sen verran suosittu kohde Hamningberg ja tuo tie on, että vastaantulijoita varmasti on, myös isoja asuntoautoja, joten tarkkana kannattaa olla, ettei tule yllätetyksi. Tien laidalla, tielläkin, saattaa myös olla lampaita ja poroja.

Lopulta tie päättyy, todellakin päättyy, sillä nyt ollaan Euroopan äärilaidalla, tästä eteenpäin ei enää autolla pääse. Kävellen hiukan ja merellä, jos sattuisi olemaan vene käytettävissä, hiukan, mutta Venäjän raja on lähellä.

Hiljainen kesäkylä

Hamningbergiä, jonne siis Vuoreijasta on matkaa n. 40 kilometriä, luonnehditaan hylätyksi kalastajakyläksi. Saattaa se olla kalastuskylänä hylättykin, mutta ainakin kesällä kylässä tuntui kyllä asuvan ainakin muutamia ihmisiäkin. Hamningberg on yksi harvoista kylistä Pohjois-Norjassa, joka säästyi toisen maailmansodan lopussa saksalaisten tuhopoltolta joukkojen vetäytyessä.

Hamningbergin kylän läheisyydessä olisi myös ollut yhä nähtävissä toisen maailmansodan aikaisia linnoitus- ja asevarustuksia. Hamningberg sijaitsi toisen maailmansodan aikana strategisesti merkittävällä paikalla Jäämeren rannalla, joten Saksan armeija varusteli aluetta. Tästä jäljellä on Harbakken-patteri ja joitakin vanhoja bunkkereita.

Me “juutuimme” kuitenkin ensin kiipeämään niemen kärjen kallioille ja sen jälkeen katsomaan rannan söpöjä ruohokattoisia vanhoja rakennuksia. Palveluita ei täällä ainakaan kesäkuussa 2025 ollut. Joskus on saattanut olla joku kahvila, ainakin hetkellisesti, mutta varminta on ottaa omat eväät mukaan – kuten yleensäkin Norjassa.

Kierreltyämme aikamme kylän kaunista puolta pieni sadekuuro ehtikin jo kohdalle, joten sodan jäänteiden osalta tyydyimme lopulta netissä näkemiimme kuviin – kivinen polku ylämäkeen Hardbakkenin huipulle ei siinä vaiheessa enää oikein houkutellut. Polun pää löytynee suunnilleen Hamningbergin T-risteyksestä, siitä suunnasta, jonne autotiet eivät jatku.

Hienoisesta sateesta huolimatta pysähdyimme kuitenkin vielä ennen paluuta rannalla olevalle pienelle muistomerkille, joka muistuttaa siitä miten Norjan meripelastusyhdistyksen ensimmäinen alus RS 1 onnistui pelastamaan yhteisön kalastajat vuoden 1894 hurjassa myrskyssä. Colin Archer oli ehdottanut erityisten pelastusveneiden rakentamista ja ensimmäinen oli juuri sopivasti ehtinyt Vuoreijaan. Colin Archerista ja tästä tapahtumasta voit lukea lisää Kaukokaipuu -blogin Hamningberg -jutusta.

Mitä vielä Vuoreijassa?

Olimme Vuoreijassa vain vajaa kaksi vuorokautta, joten ihan kaikkeen emme venyneet. Emme mm. käyneet Skagoddenin majakalla, joka kuvista päätellen jää kauas Hornoyalla olevaan majakkaan verrattuna, emmekä Drakkar Leviathan -monumentilla samalla suunnalla.

Pomor-museonkin keskellä kaupunkia jätimme toiseen kertaan, kun säät suosivat ulkona oleilua.

Matkalla Vuoreijaan tai Vuoreijasta on myös Domen-niminen näköalapaikka, muttemme viitsineet sinnekään poiketa. Domen-vuori tunnetaan kansanperinteessä paikkana, jossa noidat tapasivat Saatanan, eli jos Steilnesetin muistomerkin innoittamana haluaisit sukeltaa syvemmälle norjalaisten noitavainojen historiaan, niin ehkä sielläkin kannattaisi poiketa.