Olemme tätä kirjoittaessani käyneet yli 170 itsenäisessä maassa, joista moniin olemme jo tarvinneet viisumin, mutta lähetystöissä olemme vierailleet vain harvoin. Nykyisin iso osa viisumeista onnistuu e-viisumeina tai niiden sijaan riittää matkustuslupa kuten vaikka Kanadaan tai Iso-Britanniaan. Osan tarvitsemistamme viisumeista matkatoimistot ovat hakeneet puolestamme. Helsingin lähetystöistä olemme viisumiasioissa asioinneet henkilökohtaisesti vain Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian lähetystöissä. Yhdysvaltain viisumin haimme keväällä 2017 käytyämme sitä ennen Iranissa. Saman vuoden syksyllä kävimme Saudi-Arabiassa, jonne viisumi vielä silloin piti hakea lähetystöstä.
Kiersimme äskettäin Kaivopuiston lähetystöjä rakennuksina Helsingin kävelyfestivaalien opastetulla kävelyllä Kaivopuiston diplomaattikaupunginosa. Kierroksen oppaana oli Ville Jalovaara historiantutkijan, ei politikon, ominaisuudessa. Kierros oli Helsingissä järjestettävien opastettujen kävelyjen valikoimassa ihan uusi – ja suosittu. Molemmat huhtikuiset toteutukset myytiin nopeasti loppuun. Lähetystöjen lisäksi reitin varrelle jäi toki joitakin muitakin Kaivopuiston rakennuksia. Vaikka Kaivopuisto kaupunginosana on pieni, niin mahtuu sinne kuitenkin muutama muukin rakennus kuin lähetystöt, jopa muutama asuintalo.
Kartan ääreltä kävelykierrokselle
Kierros alkoi Olympiaterminaalin edustalta, jossa olikin sopivasti kartta, jonka ääressä Kaivopuiston kaupunginosaa saattoi hahmottaa.
Kaivopuiston menneisyys Helsingin hienostoalueena alkoi kuulemma Venäjän vallan aikana. Matkustaminen Venäjältä muualle ei silloinkaan ollut helppoa tai suositeltavaa, mutta Suomi kävi matkakohteeksi ja Kaivopuiston alueelle rakennettiinkin matkailijoita varten kylpylä. Kylpylä tunnettiin nimellä Ullanlinnan kylpylä. Se tuhoutui jatkosodan pommituksissa vuonna 1944, mutta sen ravintola, Kaivohuone on edelleen olemassa, joskaan ei enää ravintolakäytössä.
Kierroksen ensimmäiset kohteet eivät olleet lähetystöjä. Ensimmäiseksi ihmettelimme ratakuilua – enpä ollut tiennyt, että Helsingin keskustassa on kulkenut juna, aina Katajanokalle asti. Kauppatorilla on kuulemma jossain kohdin vielä junaradan jäänteitä jäljellä, mutta kuilu tässä kohdin on autio.
Katedraali ja Tehtaankatu
Pyhän Henrikin katedraalin kohdalla Ville muistutti, että Suomessakaan ei aina ole ollut uskonnonvapautta. Luterilaisuus oli aikoinaan niin voimissaan, että katolisuus oli kielletty. Pyhän Henrikin katedraali on katolinen kirkko.
Ensimmäinen lähetystörakennus, jonka takia oikeastaan pysähdyimme Pyhän Henrikin katedraalin kohdalla, oli Tehtaankadulla sijaitseva massiivisen kokoinen Venäjän lähetystö. Kuulemma suomalaiset rakensivat toisessa maailmansodassa tuhoutuneen lähetystön tilalle sotakorvausten osana uuden ja ohje oli, että rakentakaa sellainen kuin Buckinghamin palatsi. Vanha lähetystö sijaitsi Bulevardilla, mutta uusi rakennettiin Tehtaankadulle, josta nimenä onkin sittemmin tullut melkein symboli Venäjän lähetystölle.
Marmoripalatsi
Kaivopuiston suuntaan kääntyessämme pysähdyimme hetkeksi Eliel Saarisen suunnitteleman Marmoripalatsin edustalla. Palatsi rakennutettiin aikoinaan yksityiskodiksi, mutta ison osan historiaansa se on toiminut tuomioistuinten istuntopaikkana. Nyt se on taas asuintalona, Oikotien mukaan 136 neliötä sieltä irtoaisi n. 2,5 miljoonalla eurolla. Portin pielen patsaat ainakin olivat kivoja!
Varsinaisesti Kaivopuistossa sijaitsevista lähetystöistä ohitimme ensin Italian ja Brasilian, jotka molemmat sijaitsevat moderneissa rakennuksissa, joilla ei ole sen kummempaa historiaa.
Salus-sairaala ja Cygnaeuksen galleria
Salus-sairaalana aikaisemmin tunnetulla rakennuksella on sen sijaan historiaa vanhana hienostosairaalana, jossa esimerkiksi J. K. Paasikiveä on hoidettu. Sairaanhoitajasisarusten Ida ja Maria Rytkösen perustama sairaala toimi vuodesta 1929 aina vuoteen 1983 asti. Rakennuksen arkkitehtikin oli yksi Rytkösen sisaruksista, Kerttu. Rakennuksen edustalla kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin patsas Pekka-koirasta vartioi valppaana.
Nykyisin sairaalassa toimivat mm. Suomen Meripelastusseura, Wihurin rahasto ja erilaisia taideinstituutioita.
Cygnaeuksen galleria on Suomen vanhin taidegalleria, muttei enää auki taidegalleriana. Professori Fredrik Cygnaeus lahjoitti 1860-luvulla rakennuttamansa kesähuvilan sekä taidekokoelmansa Suomen kansalle, ja vuonna 1882 avattu Cygnaeuksen galleria oli Suomen vanhin taidemuseo. Museona se kuitenkin suljettiin vuonna 2014. Talo on suojeltu ja yksi harvoja huviloiden kultakaudelta Kaivopuistossa säilyneitä rakennuksia. Sen vieressä on Espanjan lähetystö.
Mannerheim-museo
Läheisestä Kalliolinnastakin voi hyvällä tuurilla onnistua ostamaan itselleen asunnon. Huvila on rakennettu vuonna 1843 ja siinä on useita asuntoja. Sen vieressä sijaitsee talo, jossa Mannerheim Suomessa ollessaan asui monia vuosia. Talo on ollut museona Mannerheimin kuolemasta alkaen ja se on äskettäin remontoitu. Me kävimme siellä ennen remonttia – nyt remontin jälkeen museo on kuulemma ollut hyvin suosittu, joten sinne pääsee vain ajanvarauksella.
Kadun toisella puolella sijaitsee Belgian lähetystö.
Lähetystöjä rinta rinnan
Valkoinen Viron lähetystön talo rakennettiin jo 1930-luvulla, mutta Viron menetettyä itsenäisyytensä rakennus päätyi Neuvostoliitolle ja sen myötä jossain vaiheessa Bulgarialle ja lopulta Suomen valtiolle. Vähän Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen se luovutettiin takaisin Virolle.
Helsingin lähetystö oli muuten ensimmäinen Viron lähetystö ulkomailla, joka avattiin vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen. Se avattiin helmikuussa 1994.
Viron lähetystön tarinaa kuunnellessa en tullut edes ottaneeksi kuvaa sitä vastapäätä sijaitsevasta Villa Kleinehista eli Adlercreutzin talosta joka on Kaivopuiston vanhin huvila. Nykyisin se toimii Alankomaiden suurlähettilään virka-asuntona. Villa Kleinehin remontissa olleesta talousrakennuksesta tulin sentään ottaneeksi kuvan :-)
Yhdysvaltain suurlähetystöä ei oikein voi kuvata, sen aidassa on useita kuvauskieltomerkkejä ja merkkejä tehostavat paikalla päivystävät poliisin ja vartioiden autot. Alue taitaa olla Helsingin tarkimmin vartioitu alue.
Ranskan lähetystö sijaitsee Yhdysvaltojen lähetystöä vastapäätä. Ehkei sitäkään suositella kuvattavaksi, mutta rakennusta ei ole edes aidattu!
Britannian lähetystön residenssi on perinteinen ja kauniin vaaleanpunainen, mutta myöhemmin rakennettu lähetystörakennus on moderni. Lars Sonckin suunnittelema Villa Baumgartner purettiin sen alta 1970-luvulla, aikana, jolloin Helsingissä muutenkin vallalla oli modernisointi säilyttämisen sijaan. Puu-Käpylä sentään lopulta säilyi. Tänä vuonna (2026) vietetään muuten Britannian residenssin 100-vuotisjuhlia ja koko kävelykierroksemmekin liittyy mutkan kautta tähän. Kierroksemme vetäjä, Ville Jalovaara, on tehnyt lähetystön pyynnöstä heille pienen historiateoksen ja sen myötä tutustunut Britannian lähetystöön ja samalla muutenkin Kaivopuiston alueeseen.
Kevään ensimmäinen meriharakka
Kierros päättyi Britannian lähetystön edustalle, josta osa jatkoi kylmästä kevätsäästä huolimatta Cafe Ursulaan. Me keskityimme ensin lähistöllä liikkuneeseen meriharakkaan, joka sattui olemaan ensimmäinen tänä keväänä näkemämme. Sattuneista syistä meriharakka on meille erityisen merkityksellinen lintu.
Paluumatkalla Olympia-terminaalille kuvasimme myös horisontissa näkyvää äskettäin avattua Kruunuvuoren siltaa, johon emme vielä ole käyneet sen paremmin tutustumassa.
Ravintola Klippan tarjosi pelkällä olemassaolollaan jo häivähdyksen kesästä …
