Titanicin tarinan taitaa koko maailma tuntea, vaikka ”uppoamattoman” laivan uppoamisesta onkin kulunut jo yli 100 vuotta.
Me päädyimme kunnolla sen äärelle ensimmäisen kerran Halifaxissa, sen jälkeen Belfastissa ja nyt Southamptonissa, josta Titanic aloitti neitsytmatkansa ja me syksyisen risteilymme. Toinen risteilysatamamme sattui vielä olemaan Irlannin Cobh, viimeinen satama, jossa Titanic otti matkustajia kyytiin ennen kuin se suuntasi Atlantille.
Melko tarkkaan kymmenen vuotta sitten olimme Halifaxissa Kanadassa, jossa kävimme upeassa Titanic-museossa ja hautausmaalla, jonne on haudattu monia Titanicin uhreja. Halifaxiin päätyi paljon Titanicin uhreja, sillä kaupungin satama oli yksi tärkeimmistä paikoista, joihin hylkyä etsimään lähteneet alukset toivat vainajia. Eloonjääneet jatkoivat matkaansa New Yorkiin, mutta kuolleista monet tuotiin Halifaxiin tunnistettaviksi ja haudattaviksi.
Halifaxin jälkeen moni kehui meille Titanic-museota Belfastissa, ja kävimmekin siellä muutaman vuoden päästä. Belfast on ehkä paras Titanic-kohde, eli jos aiot käydä vain yhdessä, niin valitse Belfast. Laivahan rakennettiin Belfastissa Harland & Wolffin telakalla, ja Titanic Belfast -museo sijaitsee aivan vanhojen telakka-alueiden ja Titanicille rakennettujen altaiden tuntumassa.
Harland & Wolffin vanha pääkonttori ja piirustuskonttori on remontoitu Titanic-hotelliksi, jossa ehdottomasti kannattaa asua museovierailun pariksi – onhan hotellirakennus tavallaan osa laivan tarinaa. Belfastissa Titanic-teema ei jää vain museoon, vaan jatkuu koko vanhalla satama-alueella.
Southampton – Titanicin lähtösatama
Emme valinneet syksyistä risteilyämme sen perusteella, että se lähti Southamptonista, mutta olimme kyllä siitäkin innoissamme! Tiesimme, että Southamptonissakin on Titanic-teemainen museo ja halusimme toki nähdä senkin. Tulimmekin ennen risteilyä Southamptoniin jo edellisenä päivänä paitsi siksi, että näin on järkevää risteilyjen osalta menetellä, myös siksi, että halusimme käydä SeaCity Museumissa.
Heathrown kentältä matka Southamptoniin taittui mukavasti suoralla bussiyhteydellä alle kahdessa tunnissa.
SeaCity Museum kertoo Titanicin tarinan Southamptonin näkökulmasta, mutta museossa on paljon muutakin Southamptonin historiaan liittyvää. Titanic-osuudessa huomio kiinnittyy erityisesti kaupungin ihmisiin ja siihen, miten läheisesti laivan kohtalo liittyi Southamptoniin. Suuri osa Titanicin miehistöstä oli Southamptonista, ja kaupungissa laivan lähtöä odotettiin aivan konkreettisesti monissa kodeissa.
Museossa on paljon esineitä, valokuvia ja yksittäisten ihmisten tarinoita sekä tietysti Titanicin pienoismalli. Yksi kiinnostavimmista yksityiskohdista oli kuitenkin kartta Southamptonista. Siihen on merkitty kortteleita, joissa Titanicin miehistön jäseniä asui. Kartan äärellä voi konkreettisesti hahmottaa, miten monesta eri puolilta kaupunkia lähteneestä ihmisestä Titanicin miehistö koostui – ja monille heistä matka jäi viimeiseksi.
Museo kertoo myös siitä, mitä Titanicin uppoaminen merkitsi Southamptonille. Kun suuri osa miehistöstä oli kaupungista, katastrofi kosketti täällä poikkeuksellisen monia perheitä. Southamptonin näkökulma onkin erilainen kuin Belfastissa: Belfastissa pääosassa ovat laivan suunnittelu ja rakentaminen, Southamptonissa ihmiset, jotka lähtivät sen mukana merelle. Yhdessä näyttelyn huoneissa käytiin läpi Titanicin uppoamisen jälkeen käytyä oikeudenkäyntiä useamman todistajan näkökulmasta ja monissa valituissa tarinoissa tuli esiin se, että turvallisuus ei todellakaan tainnut laivan neitsytmatkalla olla ensimmäinen asianosaisten mielessä ollut asia – olihan laiva uppoamaton!
Southamptonista Cobhiin
Titanicin ensimmäinen ja viimeiseksi jäänyt matka alkoi Southamptonista 10. huhtikuuta 1912. Sen seuraava pysähdys oli Ranskan Cherbourg ja sen jälkeen Irlannin Queenstown, nykyinen Cobh. Cobh tunnettiin nimellä Queenstown vuosina 1849–1922. Nimi annettiin kuningatar Viktorian vierailun yhteydessä vuonna 1849, ja Irlannin itsenäistymisen jälkeen kaupunki palasi vanhaan irlantilaiseen nimeensä Cobh.
Meidän risteilymme ei sentään kulkenut ihan samaa reittiä, Cherbourg jäi tällä kertaa väliin, mutta sinnekin pitäisi joskus matkustaa! Voisihan sitä monen muun listan tapaan kerätä käyntikohteina kaikki maailman Titanic-aiheiset museot.
Cobhissa Titanic pysähtyi 11. huhtikuuta 1912. Sieltä nousi laivaan kaikkiaan 123 matkustajaa ennen kuin alus jatkoi Atlantille.
Cobhista New Yorkiin?
Cobhissa osallistuimme aamupäivällä Titanic-aiheiselle kävelykierrokselle. Innostunut veteraaniopas kertoi muutamien Cobhista lähteneiden matkustajien tarinoita ja muutenkin Titanicin käynnistä Cobhissa. Huonokuntoisen näköinen laituri paraatipaikallakin sai selityksensä – tältä laiturilta alkoi Cobhista tulleiden matkustajien matka Titanicilla. Kierroksen jälkeen ajattelimme oppaan suosituksesta käydä kokemassa Titanic Experience -nimisen pienen elämyksen satamassa, mutta saimme siihen liput vasta 16.30 alkavaan ryhmään. Vinkki vitonen: jos olet Cobhissa päivänä, jolloin kaupunki on täynnä risteilymatkustajia, osta liput ennakkoon tai ainakin heti aamusta. No, 16.30 oli meille vielä mahdollinen ajankohta, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut.
Tässä pienessä elämyksessä osallistujat ohjattiin vaihe vaiheelta matkalle niiden matkustajien jalanjäljissä, joiden matka Titanicilla alkoi Cobhista. Odottelimme hetken White Star Line -rakennuksen odotustiloissa ja etenimme sitten ulkona olevan, meille jo aamupäivällä tutuksi tulleen laiturin edustalle.
Titanic ei Cobhissa tullut laituriin, vaan jäi ankkuriin sataman edustalle. Matkustajat kuljetettiin laivalle veneillä, mikä oli suuren aluksen kannalta nopeampi ratkaisu kuin laituriin ajaminen ja sieltä uudelleen lähteminen. Titanicillahan oli kiire: se halusi tehdä ennätyksen matka-ajassa Southamptonista New Yorkiin.
Miten meidän käy?
Titanic-kokemus alkoi heti pääsylippuja ostettaessa, sillä pääsylippumme oli samalla matkalippu Titanicille. Jokaiselle annettiin oikean matkustajan nimi – naisille naismatkustajan ja miehille miesmatkustajan nimi.
Kierroksen aikana oppaamme kertasi erityisesti Cobhista matkaan lähteneiden matkustajien tarinoita. Mielenkiintoinen oli myös tarina pappi Francis Brownesta. Hän oli mukana Titanicin alkumatkalla ja kuvasi laivalla matkustajia ja miehistöä.Hänen ottamansa valokuvat ovatkin tunnetuimpia Titanicin viimeiseltä matkalta säilyneitä kuvia. Brownen piti jäädä pois laivasta juuri Cobhissa esimiehensä määräyksestä, vaikka hän olisi halunnut jatkaa matkaa.
Laiturilta kierros eteni laivan hytteihin ja jo kohta olimmekin siirtymässä pelastusveneisiin.
Kierroksen lopussa oli pieni näyttely, jossa saimme selvittää oman matkalippumme matkustajan kohtalon. Minä selvisin Titanicin uppoamisesta, mutta Lasselle ei käynyt yhtä hyvin – hän hukkui. Matkalippujen myötä näyttely onnistuikin mielestäni hyvin luomaan illuusion siitä, että olimme olleet mukana matkalla.
Titanic ei ollut enää vain elokuvasta tuttu laiva tai pienoismalli museossa, vaan lippu pakotti tutustumaan ja hetkeksi samaistumaan yhden oikean ihmisen kohtaloon.
Titanic-elokuva
Titanic-elokuvan olen nähnyt ainakin pari kertaa, ensin sen tultua ensi-iltaan Suomessa vuonna 1998 ja myöhemmin ainakin sisarentyttäreni kanssa hänen kiinnostuttua siitä. Näin jälkikäteen arvioiden se olisi kannattanut kerrata vielä kerran ennen risteilyämme, mutta emme tulleet sitä ajatelleeksi. Katsoin sen kuitenkin vielä kerran palattuamme. Elokuva on yksi niitä harvoja, jonka olen säilyttänyt, vaikka muuten olenkin suurimmasta osasta DVD-kokoelmaani jo luopunut.
Risteilyllä kyllä vitsailin aiheesta laivamme suomalaiselle kapteenillekin, jonka kanssa ehdimme pari kertaa lyhyesti jutella. Titanic-elokuva ei ehkä ole paras vaihtoehto Movies under the Stars -ohjelmistoon, mutta kyllä sitäkin on kuulemma joskus laivalla näytetty, ei kuitenkaan risteilymme aikana.
Cobh
Parinkin Titanic-ohjelmanumeron lomassa ehdimme myös tutustua hiukan muuten Cobhin pieneen kaupunkiin. Nähtävyyksiä kaupungissa ei nyt varsinaisesti ole pilvin pimein, mutta kävimme kuitenkin St Colman’s Cathedralilla. Katedraali hallitseekin Cobhin kaupunkikuvaa.
Katedraalin suunnalta näimme ensimmäisen kerran värikkäät Deck of Cards -nimellä tunnetun 23 talosta koostuvan talorivistön, joka asettuu jyrkkään rinteeseen katedraalin alapuolelle. Myöhemmin iltapäivällä kiipesimme vielä toiselle puolelle talorivistöä, josta sai samaan kuvaan talorivistön ja katedraalin. Kuvaaminen kivimuurin takaa oli kyllä hiukan haastavaa, mutta lopulta muurista löytyi kohta, jossa ilmeisesti ihan yksityinen henkilö oli avannut pienen puutarhansa kävijöiden iloksi.
Kävelimme myös rantapromenadia suuntaan ja toiseen kerraten vähän aamupäiväisellä Titanic Trailillä näkemiämme kohteita, nyt kun saatoimme pysähdellä haluamissamme kohdissa haluamamme ajan. Lusitania Memorial vaikutti olevan kaupungin sydän. Muistomerkki liittyy vuonna 1915 torpedoidun Lusitanian uhreihin. Vietimme aurinkoista iltapäivää myös John F. Kennedy -puistossa. Kivannäköisiä pieniä ravintoloitakin näkyi useampiakin, mutta risteilymatkustajina emme oikein olleet minkään tarpeessa – etenkin kun Cobhissa laiva on niin lähellä keskustaa, että siellä saattoi helposti välillä piipahtaa.
Irlantilaisten siirtolaisuuteen olisi voinut tutustua The Queenstown Story -näyttelyssä, mutta olimme jo muutama vuosi sitten käyneet Dublinin EPIC-museossa, joka on muuten yksi parhaiten toteutetuista museoista, joissa olen koskaan käynyt. Rajansa silläkin mitä pienessäkään kaupungissa päivässä ehtii!
Cobhissa kuittasimme myös risteilymme ensimmäisen meille uuden NomadMania-alueen: Cobh kuuluu Ireland – Munster (Cork, Limerick, Waterford) -alueeseen. Corkiin emme päiväpysähdyksellä halunneet lähteä, emme myöskään Blarneyn linnaan. Blarneyn kiveäkään ei enää tekoälykaudella tarvitse suudella saadakseen jutun luistamaan!
