Rodney Bay
– ja muu Saint Lucia

Pienet asiat ne vakavamminkin matkailuun suhtautuvalla saattavat antaa sen viimeisen tönäisyn tietyn matkan toteutumiseen. Minulla se Karibian saarikierroksen osalta oli viimeisen kohteemme, Saint Lucian, kohdalla hotellin sijaintitieto: Rodney Bay.
Sen verran tiiviisti oli kuitenkin seurannut veljeni syksyistä purjehdusta yli Atlantin, että Rodney Bayn kokeminen tuntui melkein siltä, että pääsisin hiukan mukaan kyseiselle, vaikkakin jo kuukausia sitten päättyneelle matkalle.

Rodney Bay ja Spinnaker-ravintola

Saavuimme sopivasti Harmony Suites -hotellille jo iltapäivällä ja muutaman pakollisen kuvion jälkeen lähdimme heti tutustumaan Rodney Bayn marinaan. Nytkin satamassa oli runsaasti purjeveneitä ja illan edetessä niitä tuli koko ajan lisää – onhan marinassa mukavampi yöpyä kuin ankkurissa.

Marinan lisäksi iltaretkellämme oli toinen kohde: niemen toisella puolella, hiekkarannalla sijaitseva Spinnakers-ravintola. Tiesimme ravintolan sijainnin olevan auringonlaskun kannalta mitä parhain ja olimme tietysti myös illallisen tarpeessa.
Ravintola olikin jopa valitettavan suosittu, sillä lähimpänä rantaa olevat pöydät oli kaikki varattuja. Onneksi rennossa ravintolassa saattoi välillä toisenkin rivin pöydästä nousta ylös ja laskeutua hetkeksi vaikka vielä lämpimälle rantahiekalle.

Castries

Seuraavana päivänä osallistuimme tämän saarikierroksemme ainoalle kokopäiväretkelle. Olimme kestoltaan pisimpiä retkiä vältelleet ajatellen jättävämme enemmän aikaa omatoimiselle retkeilyllä, mutta Saint Lucian retki tuntui kätevimmältä vaihtoehdolta nähdä mahdollisimman paljon. Kyllä sitä nyt yhden päivän ”kestäisi”, varsinkin kun se oli matkamme viimeinen.

Pääkaupunki, Castries, on kuin mikä tahansa vähän isompi kaupunki: liikenneruuhkia, teollisuusrakennuksia, isoja toimistoja ja kauppoja/kauppakeskuksia. Ei mitään erityisen ”söpöä” siis, joten ohitimme sen niin pikaisesti kuin nyt aamuruuhkassa pystyimme.

Tänään Saint Lucialla näytti olevan useampikin risteilijä, mikä näkyikin sitten päivän mittaan, sillä meidän pieni muutaman hengen retkiryhmämme kävi saarella osittain samoissa kohteissa kuin risteilijävieraiden isot bussit.

Marigot Bay ja Anse La Raye

Marigot Bayssa emme varsinaisesti edes käyneet, mutta pysähdyimme ihailemaan (ja kuvaamaan) todella postikorttimaista maisemaa. Jos en alunperin olisi ollut kiintynyt ajatukseen Rodney Baystä ja jos jostain syystä päätyisin Saint Lucialle toisenkin kerran, niin voisin hyvinkin kuvitella viipyväni näissä maisemissa ainakin muutaman vuorokauden.

Läheinen Anse La Reyn kalastajakylä tarjosi – kunhan otti rannalla muutaman askeleen sivummalle risteilyvieraiden isosta ryhmästä – jollain tavalla vielä entisen ajan tunnelmaakin rannalla olevien kalastajaveneiden muodossa. Rantakatu oli kyllä jo valjastettu turisteille ja koju toisensa jälkeen tarjosi jääkaappimagneetteja ja simpukoita tai kookoksia tai erilaisia niistä tehtyä tuotteita. Ja hyvä, että tarjosivat, mekin tarvitsimme magneetin myös Saint Lucialta ja onhan se hiukan autenttisempaa ostaa se vaikka entisestä kalastajakylästä kuin vaikka lentokentältä.

Banaaniviljelmiä muttei apinoita

Matkan varrella pysähdyimme myös yhdelle monista tien varrella näkyneistä banaaniviljelmistä. Saimme nauttia paitsi perusluennon banaanin kasvattamisesta, myös banaaneista, banaaniketsupista ja banaanilikööristä.

Erehdyin kysymään oppaaltamme, että ovatko kypsyvät banaanitertut mahdollisesti muovitettuja niiden suojaamiseksi apinoilta ja sain lähes vihaisen vastauksen, että hänhän jo aikaisemmin sanoi, että Saint Lucialla ei ole apinoita. Itse asiassa opas oli luetellut jossain vaiheessa mitä kaikkia villieläimiä Saint Lucialla on, ja tietysti fiksu turisti olisi osannut kuunnella sitä luetteloa siten, että olisi myös huomannut mitä eläimiä listalla ei ollut …  Seuraavaksi hermostutin opasta ylittämällä tien halutessani katsoa banaaniterttuja myös tien toisella puolella, vaikka hän oli sanonut, että tietä ei saa ylittää! Ja kyllähän oppaalla tietysti oli pointtinsa, sillä kohteliaisuus ja varovaisuus eivät ehkä ole niitä adjektiiveja, jotka ensimmäiseksi tulevat mieleen Saint Lucian liikenteestä.

Soufrièren luontonähtävyydet

Saint Lucian tärkein nähtävyys lienee Pitonit, eli Petit ja Gros Pitonin suuret tulivuoret, jotka ovat myös Unescon maailmanperintökohde. Meitä vähän reippaammat voivat halutessaan tehdä patikointiretkiä ja tutustua näihin tarkemminkin, mutta tyydyimme ihailemaan vuorien siluetteja etäältä.

Samoin Soufrièren alueella sijaitsee vanhan, valtavankokoisen, kalderan sisällä vulkaanisesti aktiivinen alue, jossa on pulppuilevia rikkilähteitä ja kiehuvaa laavaa.  Alueella oli myös kaunis vesiputous.
Muuten hyvä nähtävyys tämäkin, mutta rikin haju olisi melkein vaatinut kaverikseen kimpun tuoretta minttua kuten vierailu nahkavärjäämössä Marokossa.

Aluetta esittelevän paikallisoppaan tarina siitä, että ennen kuin katsomoalue oli kunnon kaiteilla rajattu rikkilähdekentästä, joku opas oli pudonnut yhteen lähteistä oli aika kammottava. Neuvokkaat turistit onnistuivat kuitenkin nostamaan oppaan lähteestä ja vaikka hän kai paloi 60-70 -prosenttisesti, niin hän on kuulemma edelleen elossa.

Kasvitieteellinen puutarha

Päivän viimeisenä kohteena oli kasvitieteellinen puutarha, Diamond Botanical Gardens. Saint Lucia ei ole pahimmalla hurrikaanialueella ja täällä kasvitieteellinen puutarha olikin loistavassa kunnossa toisin kuin Dominicalla.

Puutarhan kaikkien kasvien lisäksi alueella on myös Diamond Fallsin vesiputous. Nimi tulee vesiputouksen takana olevan kallion mineraalipitoisuudesta, jonka takia auringon ja katsojan sijainnista riippuen putous saattaa loistaa monen eri värisenä, nimensä mukaisesti vähän kuin timantti.

Hyvästit Rodney Baylle

Kiertomatkamme päättyi Saint Lucialle ja viimeisenä iltana juhlimme sitä porukalla Karibialle sopivasti rommilla hotellin laiturilla. Rommia vähemmän arvostavana olin tässä vaiheessa matkaa tosin saanut oppaamme vakuutettua siitä, että rommin rinnalla voi hyvin myös tarjota kuohuviiniä. Loistavaan Aventura-tyyliin tämäkin toiveeni tietysti toteutettiin! Valitettavasti vaan kuohuviini kelpasi monelle muullekin ja siinä vaiheessa kun se oli jo loppu, rommia oli vielä runsaasti jäljellä …

Harmony Suites -hotellin luokittelin aikaisemmin matkamme hotelleista tekemässämme hotellirankingissä viimeiselle sijalle, mutta tämä laituri oli kyllä ihan kiva.
Ihan pienien juttujen takia hotelli jäi viimeiselle sijalle (katso tämän jutun lopusta).

Juttumme Karibialta eivät kuitenkaan lopu vielä ihan Saint Luciaan.

Saarista ainakinSint Maarteniin ja Saint Martiniin palaan vielä lähiaikoina.
Ehkä myös vertailu saarihyppelyn ja risteilyn välillä matkustusmuotonakin ansaitsisi vielä oman juttunsa, vaikka kustannusten osalta risteilyn jo selvästi edullisemmaksi vaihtoehdoksi osoitinkin.