Matkamme Victorian putouksille sisälsi myös kaksi safari-osuutta, toisen Botswanan puolella tukikohtana Chobe Game Lodge ja toisen Namibian puolelle tukikohtana Zambesi Queen -jokialus. Chobe-joki oli kuitenkin sama riippumatta siitä missä yövyimme, joten sikäli osuus Zambesi Queenillä olisi voinut olla lyhyempikin, etenkin kun laiva ei juurikaan liikkunut paikasta toiseen vaan retket tehtiin pienemmillä veneillä (kuten Chobe Game Lodgestakin) – ja laivalta puuttui ilmastointi!
Chobe Game Lodgesta teimme retkiä puistoon maastoautoilla ja veneretkiä joelle. Hotelli oli hyvä neljän tähden hotelli ja ravintolan tarjonta ei jättänyt toivomisen varaa – myös paikallisia erikoisuuksia kuten helmikanaa tai kudua tai impalaa pääsi maistamaan. Siinä missä vuonna 2003 Tansaniaan tekemällämme safarilla joissain paikoissa jouduttiin illalla säätelemään sähkön tai veden saantia, täällä ei ollut mitään rajoitteita. Internet-yhteyskin löytyi, joskin hitaan puoleinen, mutta tämä oli tilanne koko alueella, myös Gaboronessa.
Retkiä puistoon oli useimpina päivinä tarjolla aamulla, päivällä ja illalla – ohjelma oli niin tiivis, että yhden aamuretken jätimme jo väliinkin (tietysti sen, jossa läsnäolleiden kertomusten perusteella nähtiin eniten leijonia!).
Eläimiä ja lintuja oli todella runsaasti – noin ensimmäisen vuorokauden mittaan olimme jo nähneet lähes kaikki lajit, jotka Afrikassa ”kuuluu” nähdä, sarvikuonoa lukuunottamatta, sillä niitä ei tällä alueella ollut. Erityisesti norsuja tuli todella suurina laumoina jokirantaan juomaan.
Eläimistä ja linnuista enemmän tässä jutussa:
Zambesi Queen -jokilaiva on rekisteröity Namibiaan, joten matkalla sinne käytiin passintarkastuksissa niin Botswanan puolella kuin Namibiassa. Zambesi Queenillä Olympian matkan 25 -hengen ryhmä täytti koko laivan, eli laiva oli vain meidän käytössämme. Hytit olivat hyvätasoisia, mutta malaria-alueella olevalla joella ilmastoinnin puuttuminen oli hiukan hankalaa – illalla ennen valojen sytyttämistä piti varmistaa, että kaikki verkko-ovet ovat kiinni ja silti niiden rakosista taisi aina muutama hyttynen livahtaa sisälle. Laivalla ei myöskään ollut tarjolla pientä yövaloa ja tuulettimen sähköä lukuunottamatta öisin sähköä, eli illalla kiltisti nukkumaan kello 22! Jokiretket laivalta suuntautuivat enimmäkseen ihan samalle alueelle kuin jokiretket Chobe Game Lodgesta, mutta lisäksi laivalta tehtiin joitakin retkiä Namibiaan, Caprivin alueelle: tutustuimme paikalliseen pieneen kylään ja muutama ateria tarjottiin maissa, Afrikan öisen taivaan alla tai päivällä rannan aurinkokatoksiin.
Namibialaiseen pieneen kylään tutustuminen innosti myös pienen ryhmämme oma-ehtoiseen kehitysapuun – kylällä oli ollut vesisäiliö, mutta se oli hajonnut ja illallisella sitten yksi ryhmämme jäsen ehdotti, että kerätään tarvittavat 300 USD:tä kylälle uutta vesisäiliötä varten ja kaikki lähtivät siihen sitten mukaan (luokkaa 25 USDtä per pariskunta siis). Zambesi Queen -laivan kapteeni lupasi auttaa käytännön järjestelyissä (ja sen valvomisessa, että kylä todella saa sen vesisäiliön).
Vesisäiliöstä kirjoitin vielä vähän myöhemmin erillisen jutunkin: