Useimmat blogijuttumme kirjoitan jos en nyt lyhyillä matkoilla ihan matkan aikana, niin melko pian matkan jälkeen kuitenkin, tuoreeltaan. Muistikuvat haalistuvat kuitenkin ajan mittaan, vaikka päiväkirjamerkinnät ja valokuvat säilyvätkin ja usein mielenkiintonikin siirtyy jo seuraavaan matkaan.
Madridin eläintarha
Toukokuisen Madridin matkamme jäljiltä juttujonoon on kuitenkin jäänyt yksi retki, josta en tullut hetimmiten kirjoittaneeksi. Kävimme nimittäin Madridissa myös eläintarhassa: myönnettäköön, ehkä eniten pandojen houkuttelemana, mutta myös hiukan siksi, että eläintarha sijaitsi Madridin suurimmalla puistoalueella, Casa de Campolla, josta olimme lukeneet jo ennen matkaa Historia de Viajes -blogista.
Eläintarha yllätti positiivisesti – ei niinkään pandat, sillä niitä olimme nähneet melko äskettäin Wienissä, mutta Madridin eläintarhassa oli paljon sellaisia eläimiä Etelä-Amerikasta, joita ei ollut koskaan nähnyt luonnossa: muurahaiskarhu, tapiiri, vesisika, patagonian jänis.
Pandakuvaamme kommentoitiin hetimmiten sosiaalisessa mediassa paheksuen eläintarhoja ja eläinten pitämistä häkissä. Itsekin olen aikoinaan Intiassa Jaipurin eläintarhassa miettinyt, että tätä paikkaa ei ehkä pitäisi olla olemassa, mutta Madridin eläintarha vaikutti hyvin hoidetulta ja eläimillä oli hyvät tilat.
Sunnuntaina eläintarhassa oli myös runsaasti lapsiperheitä enkä voinut olla miettimättä, että aika harvalla lapsella sittenkään on mahdollisuus nähdä esimerkiksi Afrikan isoja eläimiä luonnossa, joten omasta puolestasi sallin kyllä lasten ilon ja innostuksen vaikka sitten eläintarhassa, kunhan se toimii asiallisesti.
Korkeasaaressa tutustumassa eläintarhan toimintaan
Halusin kuitenkin ymmärtää vielä paremmin eläintarhojen oikeutusta ja saimme sovittua tutustumiskäynnin Korkeasaareen eläintenhoitajan seurassa ja opimme lisää eläintarhojen muista merkityksistä kuin lapsiperheiden mukavina retkikohteina.
Hyvinhoidetuilla eläintarhoilla, kuten Korkeasaarella, on merkittävä tehtävä luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Maailmassa on jo useampia eläinlajeja, jotka olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman eläintarhoja. Näiden eläinten elinalueet ovat tuhoutumassa tai niitä metsästetään niin voimallisesti, että koko kanta voi tuhoutua.
Uhanalaiset eläinlajit säilyvät eläintarhoissa ja niitä on monessa tapauksessa onnistuttu palauttamaan luontoon ja kanta on saatu elpymään tuhon partaalta.
Korkeasaaressa tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi metsäpeurat ja mongolian villihevoset.
Metsäpeurat hävisivät Suomesta kokonaan 1900-luvun alussa, mutta nyttemmin kanta on jossain määrin palautunut Vienan Karjalassa säilyneen kannan ja luontoonpalautusten myötä.
Mongolian villihevoset kuolivat luonnosta kokonaan sukupuuttoon 1960-luvulla, mutta tarhoihin pyydystettyjen yksilöiden ansiosta laji kuitenkin säilyi ja nyt niitä elää taas Kiinan ja Mongolian aroilla n. 300 yksilöä.
Muita uhanalaisia eläimiä Korkeasaaressa ovat pikkupanda, manuli, amurinleopardi, lumileopardi, amurintiikeri, berberiapinat, partakorppikotka ja sammakkoeläimet, joista yhtenä esimerkkinä vain Madagaskarilla elävä mantella, joka muutti Korkeasaareen ihan äskettäin.
Uhanalaisten eläinten suojeluohjelmissa eläintarhat tekevät yhteistyötä ja eläimiä siirrellään tarhasta toiseen sopivien lisääntymisparien muodostamiseksi.
Monen suojeluohjelman kohdalla toki on niin, että jos ihmiset alunperin toimisivat siten, että eläinten elinympäristön säilyisivät, niin niitä ei tarvittaisi, mutta kun näin ei ole kuitenkaan aina tapahdu, niin parempi niin, että laji on kuitenkin säilyy, kuin että tuhoutuminen olisi lopullinen.
Korkeasaaressa on myös villieläinsairaala, joka pyrkii auttamaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä -tavoitteena palauttaa ne luontoon mahdollisimman pian. Jos tämä ei onnistu, eläin voi jossain tapauksissa myös saada uuden asuinpaikan Korkeasaaresta.
Villieläinsairaala pyrkii myös opastamaan ihmisiä olemaan tarpeettomasti puuttumatta emon “hylkäämiin” poikasiin, sillä useimmiten emo kuitenkin on lähellä ja parasta auttamistapa poistua paikalta.
Hämärätalo, jossa esitellään tullin takavarikoimia eläimiä ja tavaroita on myös yksi osa Korkeasaaren opastustoimintaa.
Koululuokille Korkeasaari tarjoaa mahdollisuuden luontokouluun.
Koulun suojelijan Jenni Haukion sanoin:
“Luontokoulu Arkki tutustuttaa lapset luonnon ihmeisiin hauskalla, opettavaisella ja toiminnallisella otteella – herättäen kiinnostusta niin lähiluontoon kuin myös uhanalaisten eläinten ja niiden elinympäristöjen suojelemiseen.”
Villieläimet ja Sinä
Eläintarhat ovat myös mukana opastamassa ihmisiä ymmärtämään, että missä päin maailmaa liikutkaan, niin jos Sinulle tarjotaan mahdollisuutta:
- ottaa itsestäsi kuva villieläimen kanssa
- koskettaa sitä tai
- ratsastaa sillä,
niin älä tee sitä!
Eläin ei halua kanssasi kuvaan eikä pidä silityksestäsi, ratsastamisesta puhumattakaan.
Tällä alueellahan myös matkabloggaajat ovat tehneet ansiokasta työtä kertoessaan ihmisille niin norsuratsastamisen kuin tiikerien kanssa otettujen yhteiskuvien ongelmista.
Mutta, mene eläintarhaan, Helsingissä tai maailmalla.
Ehkä käyntisi auttaa pieneltä osin jotain uhanalaista eläintä selviämään ja meillä on taas yksi sukupuuttoon kuollut laji vähemmän.
Kissojen yö Korkeasaaressa
Korkeasaaressahan on kohta taas tulossa Kissojen yö – tai tarkkaan ottaen kaksikin syyskuun 1. ja 8. päivänä. Osa näiden iltojen tuotosta menee Amurin luonnonvaraisille kissapedoille. Amur-hankkeeseen voit toki lahjoittaa rahaa myös tilisiirtona.
Kissapedoista puheenollen, eläintenhoitajan kanssa Korkeasaaressa tekemällämme kierroksella nappasin jutustelun lomassa kuvan tiikeristä ja hirvenpäästä ja jaoin sen Instagram -tilillämme. Kuva sai hetimmiten muutaman paheksuvan kommentin, hirven puolesta, mutta kun, eläintenhoitajan sivistämänä, vastasin siihen, että petoeläimille isot ruhonpalat ovat tärkeä osa niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia, niin paheksuva kommentti jostain syystä poistui tästä kuvasta!
Osa eläinten hyviä oloja onkin se, että olosuhteet mahdollistavat lajityypillisen käyttäytymisen, oli se sitten isoja ruhonosia, kallioseinämää tai mahdollisuus piiloutua katseilta.
Tämänkesäinen Korkeasaaren retkemme oli enemmän opintomatka kuin retki Korkeasaareen, mutta jos haluat lukea myös jutun Korkeasaaresta, niin seuraamistani blogeista ainakin Pinkit korkokengät ja Plusmimmi ovat käyneet siellä “oikeasti”. Kivoja kuvia kummallakin!
Korkeasaarta kiersimme heinäkuun alussa tiedottaja Mari Lehmosen ja eläintenhoitaja Hanna-Maija Lahtisen kanssa.
Lisää Korkeasaaresta ja sen tekemästä suojelutyöstä voit lukea täältä.
Casa de Campo ja Teleferico Madridissa
Mutta, takaisin Madridiin.
Eläintarhahan sijaitsee tosiaan Casa de Campon puistossa ja lopuksi vielä muutama sana reitistä sinne tai sieltä. Me menimme sinne metrolla (kävelymatkaa Casa de Campon asemalta kertyy ehkä vartin verran) ja palasimme kaupunkiin Telefericolla. Kävelymatka eläintarhan portilta Telefericon yläasemalle oli hiukan pitempi kuin matka takaisin metroasemalle ja ylämäkivoittoinen, joten reitti olisi ollut kesympi toisin päin!
Telefericon kaupungin puoleisessa päässä kannattaa, vähän tietysti vuodenajasta riippuen, katsastaa sen vierellä oleva rosario.
Kaikki Madridista ja Toledosta
- Kevään viimeinen reissu (matkasuunnitelmaa)
- Madrid – ruusujen kaupunki
- Matka Guernicaan (museokierros)
- Sunnuntai Madridissa (Retiro ja Plaza Mayor)
- Iltapäivä Toledossa
- Madridin matkan kustannukset
