Olen jo useamman vuoden ollut kiinnostunut minimalismista.
Toki “sorrun” edelleen ajoittain ostamaan uusia vaatteita, vaikken niitä erityisesti ehkä tarvitsisikaan ja joitakin mattoja ja huonekalujakin olemme kuluneen vuoden mittaan kotonamme päivittäneet uudempiin. Mutta erityisesti sellaisia tavararyhmiä kuten vaikka astiat, koriste-esineet ja liinavaatteet olen viime vuosina lähinnä karsinut.
Sunnuntaina lähdimme kuitenkin Lohjalle kiertelemään Menneen ajan joulumarkkinoille. Tapahtuma oli Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n bloggaajille järjestämä ja ajatus muutaman kolleegan tapaamisesta ja joulutunnelmasta tuntui sen verran houkuttelevalta, että lähdimme mukaan.
Menneen ajan joulumarkkinat
Joulumarkkinat järjestettiin Lohjalla 23. kerran ja nimensä mukaisesti ne on säilytetty menneen ajan henkisenä niin myytävien tuotteiden kuin myyjien asujen ja kojujen suhteen. Täällä ei ole tarjolla tietosanakirjoja eikä edes metrilakuja.
Sen sijaan on tarjolla ruokaa: saaristoleipää, joululeivonnaisia, silliä, sinappia, hunajaa ja makeisia – ja monenlaista syötävää markkinoilla nautittavaksi.
Joulukoristeita on tarjolla havupalloista himmeleihin ja tonttuihin ja kaikkea siltä väliltä. Joskus aikaisemmin tapasin itsekin tehdä jonkin verran käsitöitä, ehkä viimeisimpänä joitakin huovutustöitä, joten ihan mielelläni katselen taitavasti huovutettuja huiveja tai pieniä koriste-eläimiä, vaikken niille ihan hetimmiten käyttöä omassa taloudessamme keksikään. Villasukat on tietysti yksi hittituotteista – ja itse asiassa kerran olen käynyt joulumarkkinoilla ihan vaan ostaakseni parin villasukkia!
Ajatuksenamme olikin lähinnä kierrellä alueella aistimassa joulun tunnelmaa, mutta niin vaan siinä kävi, että yhtä jos toista lähti mukaan kotiinkin.
Pakkaus ratkaisee!
Saaristoleivän osalta tuli taas todistettua esillepanon merkitys: päädyimme ostamaan ehkä markkinoiden kalleimman leivän kauniin pakkauksen takia. Toki myös myyjän tarinalla siitä, miten leipä on edellisenä yönä leivottu ja reilut maistiaispalat auttoivat asiaa.
Seuraava repsahdus tapahtui kurpitsapikkelsin kohdalla: pikkelsi oli jo ostoslistallamme ja olen harmitellut kaupan pieniä purkkikokoja sen osalta, joten kun vastaan tuli reilun kokoisia kurpitsapikkelssipurkkeja, niin niitä lähti mukaan kaksikin.
Nuoria tuemme mielellämme
Joulukuussa Suomessa on kylmä, joten välillä piti käydä lämmittelemässä Laurentius-salin aulassa. Ja seuraava repsahdus: koululaisten myyntipöydältä löytyi sopivan pieni piparkakkukuusi. Aikaisemmin hankimme joskus piparkakkutaloja myyjäisistä, mutta muutaman kerran testattuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että piparkakkukuuset ovat loppiaisen jälkeen parempaa syötävää kuin piparkakkutalot.
Tonttuovi toki tarvitaan
Puu-Anttilasta tarttui mukaan tonttuovi, jollaista en vielä vuosi sitten tiennyt “tarvitsevani”, mutta tämän joulun alla ne tuntuvat tulevan vastaan milloin miltäkin suunnalta, joten ajatus moisen hankkimisesta oli jo hetken itänyt mielessäni. Minimalismiin taipuvaisuudestani huolimatta muutama joulukoriste (ja -kukka) kuuluvat jouluun. Joten nyt meilläkin on sitten tonttuovi!
Markkinoiden parhaat kojut
Tässä vaiheessa pidimme markkinoiden kiertelemisessä taas pienen tauon ja pysähdyimme kuuntelemaan mitkä kojut palkittiin parhaiden kojujen palkinnoilla.
Toisen palkinnoista sai Halikosta Lohjalle tulleen Jukka Ahtiaisen koju ja toisen Urjalan asema. Ja palkinnot jakoi tietysti, Lohjalla kun ollaan, Omenatyttö!
Ahtiaisen palkinto, ainakin, meni ihan oikeaan osoitteeseen.
Koju oli melkein ensimmäinen, jolle markkinoilla kunnolla pysähdyin: katsomaan lintuaiheisia pieniä tauluja, joista osassa linnut oli toteutettu huovuttamalla.
Erityisesti talitiaiset koivunrungolla houkuttivat, mutta parinkin harkintakerran jälkeen totesin, ettei työ sittenkään taitaisi oikein kotiutua kaupunkikotiimme.
Urjalan aseman olin aikaisemmin ohittanut vain yhtenä monesta kojuista, mutta nyt piti palata katsomaan sitä tarkemmin – ja viipyä hetken kissojen joulupallojen äärellä. Jos ostaisimme ystäville ja sukulaisille joululahjoja, niin muutamakin kissan omistaja tulee mieleen, jolle voisi tällaisen hankkia, mutta lahjat suuntaan tai toiseen ovat perheessämme äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia, joten emme nyt sitten hankkineet näitäkään.
Omena kokoelmaani
Ihan kaikkia huovutustöitä en sittenkään pystynyt ohittamaan. Ne harvat koriste-esineet, joita viime vuosi(kymmeninä) olen kotiin ostanut, ovat olleet aiheeltaan lintuja, omenia tai auringonkukkia. Tällä kertaa pieni omenakokoelmani täydentyi pienellä punaisella huovutettulla omenalla – oli sen verran onnistunut toteutus, ettei tätä vaan voinut ohittaa!
Cafe Laurista Puurolaan
Aloitimme päivän nauttimalla pienen aamupalan Cafe Laurissa, johon tutustuimme ensimmäisen kerran jo kesällä. Tälläkään kertaa kahvila ei pettänyt: tarjottavat maistuivat ja palvelu oli ystävällistä.
Ostoskierroksen jälkeen nautimme vielä joulupuuron Kaffelan markkinoille toteuttamassa Puurolassa. Riisipuuro onkin mitä mainioin lounas joulumarkkinoilla, Suomessa ainakin!
Kaffelasta saimme vielä eväät kotimatkallekin, lohjalaisia omenoita ja herkulliset joulupiparit, joista (onneksi) toinen hiukan hajosi jo kotimatkalla, mikä tarjosi hyvän syyn syödä sen hetimmiten. Tuo toinen saa odottaa loppiaiseen …
Osa seurueestamme jatkoi vielä joulumarkkinoilta Tytyrin kaivokseen, mutta minä olin käynyt siellä jo aikaisemmin ja Lasse poti edelleen pientä flunssaa, joten lähdimme kotiin lounaan jälkeen – todeten kotiin päästyämme, että yllättävän lähellähän tuo Lohja oli, kotiimme Etelä-Espoossa ajoimme alle tunnissa!
Menneen ajan joulumarkkinoille et enää tämän joulun alla ehdi – ne olivat auki vain yhden viikonlopun verran (9-10.12.) – mutta ehkä sitten ensi vuonna?
Yhteistyössä Visit South Coast Finland – aamupala ja puurolounas.
40 euron ostokset maksoimme ihan itse 🙂