Ensimmäisen kerran luin Jejusta, kun jokin pieni matkailuaiheinen uutinen, joka listasi maailman vilkkaimpia lentoreittejä väitti vilkkaimmaksi Soul – Jeju – reittiä. En muista enää miten tuota vilkkautta oli mitattu, mutta kun aamulla teimme check-inin Jejun lennollemme, joka lähti klo 10:15 n. klo 9 ja ennen meidän lentoamme Jejulle oli lähdössä jo 5 muuta konetta, niin muistui uutinen mieleen. Sittemmin Jejuun törmäsin kun Travelers Century Club otti sen listoilleen – ja viimeisen sysäyksen käydä myös Jejulla antoi matkailumessut viime tammikuussa: Etelä-Korean osaston isossa julisteessa oli kuva Seongsan Ilchulbongin kraatterissa, joka vakuutti minut Jejusta – tuo on nähtävä!
Jejun retken ostimme pakettina, johon kuului lennot, auto + englanninkielinen kuljettaja/opas kahdeksi päiväksi ja yöpyminen Seogwipon KAL-hotellissa. Saaren ympäri kulkevan tien pituus on n. 400 km ja Seogwipo sijaitsee juuri sopivasti noin puolivälissä.
Retkipaketista neuvotellessani erilaisista kohteista Jejulla oli runsaudenpulaa – lomasaari tuntuu olevan yhtä teemapuistoa ja nähtävyyttä, mutta lopulta pääsimme kokoelmaan luontopainotteisia kohteita karsittuamme osan kansallispuku- ja nukkemuseoista pois. Teddykarhumuseon jätin listalle, se kuullosti niin söpöltä!
Ensimmäinen kohteemme oli kuitenkin matkantarjoajan listojen ulkopuolelta – kävimme bongaamassa Iho Tewoo -rannan kaksoismajakat, punaisen ja valkoisen ”hevosen”. Aika erilaisia nämä olivat, perinteisiin majakoihin verrattuina, mutta oikein kivannäköiset!
Sen jälkeen vuorossa oli kulttuuria, videonpätkä muinaisen Tamnan kuningaskunnan synnystä maasta nousseine puolijumalineen ja heille laivalla tuoduista prinsessoista. Samseonghyeolin alueella näimme (?) kolot, joista puolijumalat olivat tulleet ja joukon erilaisia pyhättöjä, joissa niiden muistoa kai kunnioitetaan edelleen jonkinlaisilla seremonioilla vuosittain.
Päivän urheiluosuus alkoi vierailulla Manjanggulin laavatunneliin: 100 askelta alas ja kilometri kosteassa ja hämärässä tunnelissa – ja sama takaisin. Ainakin tämä Unescon maailmanperintökohde teki vaikutuksen koollaan.
Pikainen ”photostop” Kimnyjongin labyrintille – onneksi ylimääräinen pysähdys majakoilla vei sen verran aikaa, ettemme ”joutuneet” tätä mahtavankokoista labyrinttiä testaamaan ja sitten päivän pääkohteeseen, Seongsan Ilchulbongin kraatterille, auringonlaskuun tähdäten, vaikka pilvisenä päivänä aurinkoa emme nähneetkään. Kraaterille noustaan n. 200 metriä portaita pitkin, siis 200 metriä ylöspäin! Melkein meinasi hiki tulla tällä päivän toisella urheiluosuudella – heikkokuntoiset tai -jalkaiset, älkää vaivautuko! Näkymä huipulta oli hiukan mainoskuvia latteampi, mutta täällä me nyt kuitenkin lopulta olimme, parin sadan muun turistin kanssa, jotka kaikki yrittivät ottaa kuvia itsestään tai jotkut myös toisistaan. Mainoskuvissa ei ole pilvistä eikä turisteja laumoiksi asti, mutta samasta paikasta kuitenkin oli kyse.
Illallisen ja suihkun jälkeen hotellin maksullinen internetkään ei kauaa jaksanut haitata – ostettu tunti riitti meille hyvin ennen kuin jo väsymys voitti.
Toinen jeju-päivämme valkeni sateisena. Merinäköala tarjosi vettä niin meressä kuin ilmassa. No, onneksi olimme autolla liikkeellä ja sadetakit ja -varjot olivat matkassa.
Ensimmäinen pysähdys Cheonjiyeonin vesiputouksella tarjosi lisää vettä, mutta myös kauniin vihreää puutarhamaisemaa.
Oedolgae, merestä kohoava 20 metriä korkea kapea kivipatsas keräsi runsaasti selfien ottajia. Tosin sekin taisi melkein jäädä toiseksi jollekin luultavasti korealaiselle näyttelijälle, joka esiintyi rannalla isona julisteena. Mutta olivat nuo rantakalliotkin tuolla seudulla ihan jylhiä ja näkemisen arvoisia.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa jotain kuivaa, pörröistä ja pehmeää, eli Teddy Bear Museum. Saattaa kuullostaa ihan tylsältä, mutta oikeasti museo oli saanut aiheesta paljon irti, esimerkiksi nallekarhuilla toteutetut historialliset asetelmat tyyliin Titanic, Normandian maihinnousu tai Charlesin ja Dianan häät. Steve Jobs nallekarhuna oli myös suosittu selfiekaveri. Elvis-karhu esiintyikin, kunnes show lopussa ilmoitettiin, että ”Elvis has left the building”. Puiston palmujen katveessa kylpevät jääkarhut eivät ehkä ihan olleet elementissään, mutta toisaalta puistossa näin mielestäni ensimmäistä kertaa elämässäni greippipuun. Mandariinipuita saarella olikin sitten joka kolmannella tontilla, suunnilleen.
Karhujen – ja lounaan – jälkeen palasimme rannikolle katsastamaan Jungmun Daepon basattipylväät. Taas deja vu, tällä kertaa Pohjois-Irlantiin Giants Causewaylle.Läheiselle Yongmeorin rannalle oli rekonstruoitu laiva, jolla ensimmäinen länsimaalainen, hollantilainen, 1653, haaksirikkoutui Jejulle (ja Koreaan) ja oltuaan saarella 13 vuotta palasi Eurooppaan kertomaan näkemästään. Mielenkiintoinen pala historiaa, mutta nähtävyytenä melko mitätön.
Mt. Songaksan tarjosi päivän urheiluosuuden – taas kiivettiin kraatterin reunalle, mutta Seongsan Ilchulbongiin verrattuna tämä ei ollut oikein mitään. Kiipeämisessä ei oikein edes tullut hiki eikä kraatteri ollut erityisen vaikuttava. Täällä oli myös vanhoja japanilaisten bunkkereita rannalla ja läheisessä Alttreureun vanhassa lentotukikohdassa japanilaisten hangaarit ja kiitorata toisen maailmansodan ajalta.
Lopuksi poikkesimme vielä yhdelle saaren harvoista valkohiekkaisista (simpukankuoria) rannalle – Hyeopjae Beachille.
Aloitimme Jejulla majakoilla, joten majakoille oli hyvä myös päättää saarikierroksemme – kävimme katsomassa Jejun sataman uuden (1999) ja vanhan majakan (1916), jotka seisoivat siellä uljaina, valkoisina, rinnakkain vilkkaan satama-alueen yläpuolella rinteessä. Oli aika palata takaisin Souliin, iltalennolla.
Tuttuja paikkoja! Tykkäsin Jejusta kovasti, eikä yhtään harmittaisi käydä taas joku toinen kerta. :-)
Joo, Jejulla olisi kyllä nähtävää ja tekemistä pitemmänkin vierailun – tai toisenkin vierailun verran! Aika urheilullinen saari, nuo kraattereille kiipeämiset tai pari kilometriä laavatunnelia :-) Tosin tuntuu tuota urheilua Soulissa olevan tarjolla – kiipesimme eilen illalla sen 1,3 km mäen Soulin tornille!