Aasian matkallamme meillä oli useammassa paikassa tilaisuus ihailla auringonlaskua – ja tartuimme jokaiseen näistä tilaisuuksista, vaikka Olympian ryhmän kanssa liikkuessamme joku ryhmästämme, raskaan päivän jälkeen, varmaan hiukan väsyneenä, totesikin, että miksi lähtisin katsomaan auringonlaskua – joka iltahan se laskee.
Joulukuisessa Espoossa tällaisia maisemia ei ihan joka ilta näe, joten en malttanut olla palaamatta vielä näihin omana kokonaisuutenaan:
Ja lopuksi vielä linkki tämän jutun innoittaneeseen Wildjunket -matkablogin juttuun hienoimmista auringonlaskuista maailmalla (linkki poistettu jutun poistuttua netistä). Siellä on se Angkor Watkin, josta meillä ei ole auringonlaskukuvaa, mutta auringonnousukuvia kylläkin. Ja noista muista Wildjunktin hienoimmiksi arvioimista auringonlaskuista, myös tuon auringonlaskun maiseman Okavangon deltalla haluaisin kyllä vielä joskus nähdä.
Tarkemmin ajatellen, niin on voi niitä auringonlaskuja nähdä myös Espoossa ja myös joulukuussa :-)
Aivan kertakaikkisen upeita maisemia ja kuvia, todella onnistuneita! Näkeehän niitä kauniita auringonlaskuja kotimaassakin, sitä ei käy kieltäminen, mutta jotenkin jokaisessa paikassa on aina omanlaisensa tunnelma, siksi kai niihin ei kyllästykään :)
Kiitos Sofia – kun kirjoitamme yleensä enemmän ”raportointityyliin” niin on erityisen mukava saada positiivista palautetta tällaisesta postauksesta, jossa pääosassa ovat kuvat!
Järjestelin blogipostausidealistaani ja löysin sieltä vielä toisenkin auringonlaskupostauksen. Tälläkin listalla ”Maailman parhaat paikat katsoa auringonlaskua” on Angkor Wat – ja me näimme tuon näkymän vain auringon noustessa (ja iltapäivällä) – pitäisiköhän lähteä takaisin? Mutta ehkä kuitenkin vaikka Myanmariin (Burmaan) katsomaan noita stupia siellä auringonlaskiessa.