Bhutanin kevättä

Viisi tarinaa Bhutanista

Muutaman kerran olen täällä bloginkin puolella tainnut mainita, että opiskelen kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa.

Kirjoittamisen perusopinnot, 30 opintopistettä, voi suorittaa pääosin verkko-opiskeluna ja tuo 30 pistettä jakautuu kuuteen 5 opintopisteen kurssiin.
Viime syksynä suoritin ensimmäisen kurssin (Kirjoittajan yhteisöt) ja tänä keväänä osallistun kahdelle kurssille (Proosakurssi ja Omaelämänkerrallinen kirjoittaminen). Opinnot koostuvat muutamasta lähipäivästä, joihin voi osallistua Helsingissä tai Jyväskylässä ja niiden välillä suoritettavasta tehtävistä, joihin lähes aina liittyy myös niiden läpikäynti verkossa pienryhmissä.

Proosakurssi

Kokoonnuimme eilen,  12 hengen ryhmämme, Helsingissä ja ruodimme toistemme kirjoituksia ensin pienryhmissä ja sen jälkeen vielä kaikki yhdessä. Ryhmässä kirjoittaja sai kommentoida pienryhmältä saamaansa palautetta ja lisäksi opettaja antoi palautetta jokaisen tekstistä.

Siekkinen Novellit

Omien kirjoitustemme lisäksi kävimme myös läpi kaksi ”oikeiden kirjailijoiden” novellia: Raija Siekkisen novellin Onnelliset ja Chris Dennisin Näin Sinun tulee tehdä. Chris Dennisin osalta opettaja innostui myös kertomaan Grantasta, jossa Chris Dennisin teksti on aikoinaan julkaistu. Tunnustan, etten ollut koskaan tästä Grantasta kuullut, mutta ilmeisesti vakavammin kirjoittavat tuntevat sen hyvinkin: ilmeisesti tekstin hyväksyminen Grantaan on ehdotonta huippua alalla ja monien Nobel-kirjailijoidenkin tekstejä on ilmestynyt siinä. Aika kaukana tekstien julkaisemisesta omassa matkablogissa!

Granta

Viisi tarinaa Bhutanista

Proosakurssin kanssa olen alusta alkaen kipuillut proosan määritelmän kanssa.
Olen koko aikuiselämäni kirjoittanut vain asiatekstejä ja matkajuttuja, joten fiktion puolelle meneminen tuntuu oudolta. Kurssin välitehtävän vaihtoehtoina oli kirjoittaa novelli tai lyhytproosakooste, joista valitsin jälkimmäisen ja aiheeksi, sattuneista syistä, Bhutanin.

Tekstistä saamani palautteen mielenkiintoisin osa oli useamman lukijan siitä löytämä vanhenemisen teema. Bhutan oli vuoristoisena maana kieltämättä minulle hiukan (etenkin flunssaisena) haastava kohde, mutta en tietoisesti kirjoittanut vanhenemisesta tai luopumisesta. Toisena kehiteltävänä teemana minulle ehdotettiin buddhalaisuuden ja maassa vierailevien nähtävyyksiä suorittavien länsimaalaisten ajatusmaailman vertailua. Myös Bhutanin onnellisuus-teemaa ehdotettiin osaksi tekstejä.

Tekstini oli edelleen ehkä muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta totta ja sainkin villejä ehdotuksia sen kehittämiseksi enemmän fiktion suuntaan: lentokone voisi pudota, hedelmällisyyden temppelissä vierailu voisi saada aikaan ihmeen, matkailija voisikin päättää kiivetä Mount Everestille.

Sain myös tästä tehtävästä palautetta kuvailevien osien niukkuudesta: lisää adjektiiveja ja kokonaisia lauseita lattean kaunis-sanan sijaan. Ja se Mount Everest, millainen se oli?
Tältä osin tekstin tuottaminen on minulle ollut vaikeaa, sillä blogiteksteissä usein pyrin niukkaan tekstiin ja kuvat hoitavat paikan tai ympäristön kuvaamisen.

Himalaja Viisi tarinaa Bhutanista

Mutta toki sain myös positiivisia kommentteja, kuuluhan se palautteen ideaan, että tekstistä kuin tekstistä löytyy niin jo toimivia osioita kuin kehitettävää. Bhutanin outous kohteena ”kelpasi” monelle lukijalle jo lähes fiktioksi ja kokonaisuutta pidettiin toimivana. Hedelmällisyyden temppelistä monet olivat pitäneet, mutta Tiikerinpesää, erityisesti tekstin aloitusta, pidettiin jo erinomaisena!

Punakha Hedelmällisyyden temppeli Viisi tarinaa Bhutanista

Ehkä, kunhan vielä teen kurssin lopputehtävänkin, saan tämän proosakurssinkin suoritettua. Tuskin alan kirjoittamaan fiktiota, mutta onhan tämäkin kurssi ollut mielenkiintoinen kokemus. Tuskin minusta runoilijaakaan tulee, vaikka jo parilla kurssilla jonain tehtävänä on ollut tuottaa runo!

Mutta, tässä tekstini: Viisi tarinaa Bhutanista (pdf-muodossa), jos haluat lukea ne, joko esimerkkinä tällaisen proosakurssin välitehtävästä tai vain palataksesi vielä hetkeksi Bhutaniin.

Tiikerinpesä ja kirjoittaja

22 kommenttia artikkeliin ”Viisi tarinaa Bhutanista

  1. Hei, tosi kiva lukea välillä pidempää tekstiä! Blogi väkisinkin tiivistää tarinat lyhyeen. Olen itse kirjoittanut vuoden maailmanympärysmatkalta kahdenkymmenen vuoden takaa enemmän fiktiivisiä tekstejä. Nyt tuli sellainen olo, että kaivan jostain esiin nuo vanhat konekirjoitetut tekstit!

  2. Kiitos Blyygi Blomsteri! Mukavaa jos pidit. Ainakin nämä opinnot ovat tutustuttaneet moneen muuhunkin kirjoittamisen lajiin kuin blogijutut.

    1. Kiitos Tyyne! Katsotaan nyt, ”kehtaanko” näitä ei-blogitekstejä taas jossain kohtaa tarjota myös blogin lukijoille …

  3. Kiva kuulla tästä kurssista! Itse olen nimenomaan ”runollinen” kirjoittaja, tyylini on kuvaileva ja tunteisiin vetoava. Ajattelenkin vähän, ettei kirjoitustyylini ehkä oikein miellytä blogien lukijoita ja minun paikkani olisi kirjojen ja novellien parissa. ( Ja toivottavasti jonain päivänä onkin) Luin juttusi ja huomasi, että olet tottunut kirjoittamaan blogia ja ”asiatekstiä”. Teksti oli oikein sujuvaa, proosaksi se kaipaisi juuri kuvailevuutta ja adjektiiveja, tunteisiin vetoamista.
    Tyylimme ovat aika vastakkaiset ja onkin hauska lukea kokemuksistasi kirjoittamisesta. Minulle se on suurensuuri intohimo!

    1. Kiitos Katja! Vaikkakaan en usko, että minusta romaani- tai novellikirjailijaa tulee, niin vähintäänkin avartavia nämä kirjoittamisen opinnot ovat sikäli olleet, että ne ovat tutustuttaneet muihinkin kirjoittamisen lajeihin kuin asiatekstit.

  4. Lyhyitä tunnelmapaloja reissuista ja hetkistä on mukavaa lukea. Pieniin tekstiin saa joskus vangittua suuria tunteita ja upeaa tunnelmaa. Lisäksi niihin saa hyvin upotettua hetkiä, joista ei varsinaisia blogipostauksia saisi aikaan. Itsekin haluaisin opiskella jotain kirjoittamiseen liittyvää. Maisteriopinnot ovat pahasti vaiheessa, mutta pitää tsekata kurssitarjontaa tämän suhteen 🙂

    1. Kiitos Noora! Välillä kyllä blogijutuissa ”ahdistaa” sekä se, että ne eivät voi olla tolkuttoman pitkiä kuin sekin, ettei niihin pitäisi tunkea kovin montaa kuvaa.

  5. Fiktion kirjoittaminen on kyllä haastavaa, ja ne kuvailevat adjektiivit. Pitäisi lukea yhä enemmän kaunokirjallisuutta blogien sijaan, jotta pääsisi kehittymään kuvailevassakin tekstissä. :-p

    1. Kiitos Lotta! Olet niin oikeassa tuon suhteen, että pitäisi lukea, ja erityisesti kaunokirjallisuutta, enemmän. Jotenkin vaan matkoillakin yleensä laiskottaa sen verran, että lennoilla ja joskus illalla (väsyneenä) hotellihuoneessakin tulee ennemmin katsottua tabletilta joku leffa tai telkkariohjelma kuin tartuttua (e-)kirjaan.

  6. Minuakin kiinnostaisi kirjoituskurssille osallistuminen, koska lukion jälkeen en ole muutamia esseitä ja opinnäytetyötä enempää juurikaan kirjoittanut. Siis siihen asti kun aloitin bloggaamisen. Ja onneksi aloitin, sillä se sentään kehittää tai ainakin ylläpitää kirjoittamista edes jonkun verran.

    1. Kiitos Terhi! Siitä vaan, nämä Jyväskylän opinnot kun on suoritettavissa vaikka kokonaan verkko-opintoina. Hakuaika syksyllä alkavaan ryhmään taitaa olla nyt huhtikuussa. Mutta aika rankkaa tuo 10 opintopistettäkin per lukukausi on, jos sitä tekee vaan kaiken muun ohella, ei siis mitenkään täyspäiväisesti.

  7. Kivoja pieniä tarinoita, joissa pääsee hyvin sisään hetkeen ja tilanteeseen. Toimisi hyvin blogissakin vähän tarinallisempi ote, joten kirjoituskurssin oppeja ehdottomasti lisää blogiin 🙂

    1. Kiitos Miraorvokki! Juttu piti palauttaa pdf-muodossa, niin siitä se oli sitten helppo laittaa tännekin pdf:nä 🙂

  8. Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi kirjoittajakoulusta ja kirjoittamisesta! Itse tulen blogimaailmaan runouden ja kaunokirjallisuuden puolelta, ja sen kyllä varmasti välillä huomaa… pitäisi kai olla jotenkin jämptimpi näissä blogikirjoitteluissa. ; )

    1. Kiitos Sateenmuru! Kai se jotenkin kultainen keskitie tässäkin olisi paras, kuvailua ja tunnelmia ja asiaa sopivassa tasapainossa – mutta ei se aina ihan helppoa ole!

  9. Pitäisiköhän itsekin hakeutua kursseille, sieltä saisi varmasti uutta puhtia bloginkin kirjoittamiseen. Kynnys on korkea, mikä sinänsä on hassua kun tekstejä lukevat jo valmiiksi tuhannet ihmiset. Ehkä se, että palautetta antaisi ammattilainen kauhistuttaa eniten, vaikka hyvää se varmasti tekisi.

    1. Kiitos Pia! Kirjoituskurssilla palaute on kyllä tiukkaa mutta kehittävää ja asiallista tekstipalautetta – ja paitsi että sitä saa, niin vertaispalautteena sitä oppii myös antamaan.

  10. Onpa mielenkiintoista! Minäkin lukisin mielelläni lisää niin kursseista kuin myös sinun sinne tuottamista kirjoituksistakin. 🙂

    1. Kiitos Liza! Täytyykin laittaa blogijuttuidealistalle, että josko joskus kirjoittaisi tuosta aiheesta enemmän – mutta juuri nyt on edelleen matkajuttuja jonossa melkein ruuhkaksi asti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.