Nigeria jäi taakse jo muutama päivä sitten ja naputtelen tätä ensimmäistä yhteenvetoa vierailustamme siellä Freetownissa, Sierra Leonessa.
Tällä kertaa matkaamme paitsi vain käsimatkatavaroilla myös ilman läppäriä. Kuvia otamme kuitenkin paitsi kännyköillä, myös Canonin pienellä kompaktikameralla (Powershot GX5 Mark II). Olympuksen kamerakin reissuilla suosikkilinssilläni 12-200 mm jäi tällä kertaa kotiin. Läppäri ja järkkäri jäivät kotiin niin painon kuin niiden turvallisuuden takia – eipä tarvitse miettiä, että olisiko joku näissä matkakohteina ehkä vähän eksoottisemmissa Afrikan maissa, kuten Nigeriassa, ”tarvinnut” läppäriä tai järkkäriä …
Kuvat kamerasta varmistan päivittäin iPadille. Hankin tätä reissua varten mini-usb – usb-naaras -kaapelinpätkän, johon saan kiinni Transendin pienen kortinlukija ja sitä kautta riittävän helposti ja kätevästi kuvat siirtymään SD-muistikortilta iPadille. IPadilla(kin) minulla on Lightroom, joten tarvittaessa saan kuvia tällä muokattuakin, mutta myönnettäköön, että olen tehnyt sitä nyt paljon vähemmän kuin läppärillä työskennellessäni. (Tämä toki kostautuu sitten kotiin palattuamme, sillä blogijuttuja varten kuvat on kuitenkin käsiteltävä ihan kunnolla.)
Nigerian kohteemme
Maailmanmatkaajaystävistämme muutamat, sentään, olivat käyneet Nigeriassa jo aikaisemmin, joten osasimme heidän kokemustensa (ja Kamelimatkojen) avulla poimia Lagosin alueen mielenkiintoisimmat kohteet kolmen päivän vierailullemme. Kuten Makokon kelluvan kaupunginosan, jossa ”kaikki” olivat käyneet, Lekin riippusillat ja Nike Art Galleryn, jossa useimmat olivat käyneet. Fela Kutille omistetussa museossakin useimmat olivat poikenneet. Me kävimme vielä kansallismuseossa ja teimme päiväretken Lagosin ulkopuolelle Aboekutaan – Nomadmania-pisteen innoittamana, mutta kyllä etenkin Olumo Rock kivi/kalliomuodostelma osoittautui hyväksi kohteeksi. Etenkin kun Zuma Rock Nigerian pääkaupungin Abuja lähellä jäi meiltä näkemättä kun valitsimme kohteeksemme, kuten ystävämmekin, vain Lagosin.
Lekki ja Nike Art Gallery
Lekin riippusillat olivat vähän pelottavia, apinat hauskoja ja Nike Art Gallery tutustutti loistavasti taiteen keinoin Nigeriaan niin historiaan kuin nykyaikaan!
Aboekuta
Olumo Rockin mainitsinkin jo. Lisäksi kävimme Presidentin kirjastossa, joka nimestään huolimatta on museo, joka kertoo Olusegun Obasanjon elämästä. Tyypillä on ollut iso vaikutus siihen, että Nigeria on edes siinä määrin demokratia kun se nykyisin on. Museota tosin katseltiin kännykän taskulamppujen valosss, sillä sähkölasku oli tainnut jäädä maksamatta, kun siihen varatut rahat olivat kenties päätyneet jonnekin muualle. Korruptio on Nigeriassa voimissaan.
Makoko ja Fela Kuti
Makokoa pienempiä ”söpöjä” kelluvia kaupunkeja olimme maailmalla nähneet ennenkin, viimeksi ehkä Inle-järvellä Myanmarissa, mutta kelluva kaupunginosa, jossa asuu ehkä 200 000 ihmistä on sittenkin jotain ihan käsittämätöntä. Toisaalta Lagosin koko väkiluku on n. 16 miljoonaa, joten siihen nähden vain harva asuu Makokossa! Oppaamme tuolla oli tietysti makokolainen ja kertoi mm. siitä miten alueen rikollisuus on lähes nolla, sillä käytössä on häpeärangaistus, jonka ennaltaehkäisevä vaikutus on merkittävä. Suomesss kauppias ei saa julkaista myymälävarkaan kuvaa, mutta Makokossa moisesta kerrottaisiin kaikille ja tekijä suljettaisiin yhteisön ulkopuolelle.
Feli Kutin museosta, Kalakutasta, jäi mieleen kuvat aktivistista ja hänen 29 (!) vaimostaan. Erityisneuvottelulla saimme museoon jopa sähköt päälle vierailumme ajaksi!
Lisää Nigeriasta kohdejuttujen muodossa myöhemmin, mutta aloitetaan tällä!
Itseläni Brunein Bandar Seri Begawanissa sijaitseva Kampong Ayer taitaa olla ainoa kelluva kylä, jonka olen nähnyt. On tosin kooltaan aivan erilainen kuin tämä Makoko; 200 000 ihmistä on aivan käsittämätön määrä. Makoko on myös huomattavasti enemmän ”hökkelimäinen”. Mahtaako Lagos muuten olla maailman nopeinten kasvava kaupunki? Kuulunee ainakin nopeinten kasvavien joukkoon. Omat tiedot Nigeriasta ovat varsin niukat, esimerkiksi Lekin riippusilloista en ollut kuullutkaan – näyttää hienolta!
Kiitos Mikko! Tuo Brunein kelluva kylä on ehkä jossain määrin niiden kärkeä – sen verran paljon rahaa Brunein sulttaani on ilmeisesti tuollekin alueelle myöntänyt.
Nigerian taidetaan ennustaa olevan jatkossa yksi maailman väkirikkaimmista valtioista Intian ja Kiinan jälkeen ja Lagosista maailman suurin kaupunki, kärkikolmikon muutkin olisivat siinä vaiheessa Afrikassa eli Kinshasa ja Dar es Salaam.
Luulen, että minun täytyy jättää kuvat katsomatta, sillä vain jo yksi instakuvanne Makokosta sai aikaan sensuuntaisia matkailutarpeita, että kukkaro ei kiitä, varsinkin kun viisumi maksaa jo maltaita…
No, oikeasti tulen ahmimaan kaiken, niin tekstin kuin kuvatkin, suurella mielenkiinnolla. Niin Nigeria kuin Sierra Leone ja Liberiakin ovat minulle uppo-outoja paikkoja. Osaan nimetä pääkaupungit ja tiedän, että Freetownin lentokenttä ei ole Freetownissa ollenkaan, vaan veden takana. Kaikki muu onkin sitten uutta.
Toivotan hyvää loppumatkaa!
Kiitos Daniel! Näistä lähimpänä ”perusturistikohdetta” lienee Sierra Leone – tosin ei taida Sinullakaan helppous ja kauniit rannat olla ensimmäisiä kriteereitä matkakohteen valinnassa. Kiitos toivotuksista, valitettavasti olin näiden kommenttien läpikäynnissä matkan aikana sen verran hidas, että tämänkin kirjoitan vasta kotona Iirislahdessa.
Kiva oli näin kuvien kautta päästä matkalle myös sellaiseen maahan, mihin tuskin tulee itse koskaan suunnattua. Tai no, ei pidä sanoa koskaan, mutta ihan lähitulevaisuudessa en ehkä näe tätä meidän kohteena :) Ja tuo kuvien käsittely.. se osaa ottaa aikaa ja energiaa. Joskus artikkelin julkaisu on jopa viivästynyt sen takia, etten ole jaksanut valita ja käsitellä kuvia. Nyt sitä ongelmaa mm. näissä meneillään olevissa Oman-postauksissa.
Kiitos Cilla Maria! Nigeria ei tosiaan ole ihan omatoimikohde, sillä jos viisumiprosessiin taitaa tarvita paikallista apua. Itseäni maa kiinnosti sen tulevan merkityksen takia, olisin voinut jopa lähteä sinne ilman maapistettäkin :-)
Ei ole postauksen luominen helppoa. Itselläkin tuhraantuu ihan älyttömästi aikaa paitsi itse tekstiin myös kuviin (ihan siirrosta siihen, että saa niistä julkaisukelpoisia). Joskus mietin, että olisi kiva seurata postauksiini käytettyä aikaa, mutta ehkä monella tapaa parempi, ettei sitä tule tehtyä :D
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Nigeriaan tuskin tulee lähivuosina (jos koskaan) suunnattua, joten tällainen kuvamatka oli oikein passeli :)
Kiitos Eveliina! Niinhän se on, että aikaa vaikka matkablogin ylläpito vaatii – väittäisin jopa, että enemmän kuin vaikka lifestyle-puolella, jossa jutut ovat usein lyhyempiä ja kuvatkin enimmäkseen siitä yhdestä esiteltävästä tuotteesta :-)
Olen samaa mieltä. Matkablogissa ainakin mulla menee tosi paljon aikaa siihen, että etin taustatietoa ja tarkistelen matkan päällä kuultuja faktoja.
Juu, oppaiden kertomat tarinat kannattaa usein tsekata, välillä niissä on tarinaa vain tarinan vuoksi :-)
Kyllä maailma on ihmeellinen. Sähköt pois museosta. Melko outoa.
Kameroista tuli mieleen, että itsellä on kamerassa WiFi. Sillä siirrän kuvia kännykkään. Siellä voi sitten ohjelmalla muokata ja laittaa jakoon.
On ollut kyllä tosi mielenkiintoista seurattavaa jälleen täällä ja teidän Facebookissa. Mieletöntä, että tuo rangaistusmalli toimii noin tehokkaasti ja on kyllä aivan käsittämätön määrä väkeä tuollaisessa kelluvassa kylässä.
Mielenkiintoisia kohteita taas teillä! Täytyy myöntää että omat tiedot Nigeriasta ovat melkoisen rajalliset, vaikka voisin kyllä nähdä sen tulevana matkakohteena meillekin jossain vaiheessa, jos/kun aletaan koluamaan Afrikkaa vähän perusteellisemmin. Nuo riippusillat näyttää tosi hienoilta, ja kelluva kaupunki kuulostaa melko erikoiselta paikalta, siis jo ihan kokonsakin puolesta.
Kiitos Anne! Nigerian haasteena on ollut kallis ja haastava viisumiprosessi, mutta siellä matkailun parissa työskentelevät ihmiset yrittänevät saada siitä parempaa, joten ehkä se, hyvällä tuurilla, jo kohta on taas vähän helpompaa.
Vähän taas erilainen ja eksoottinen kohde! Oonkohan mä jotenkin erilainen bloggaaja kun en käsittele kuvia ollenkaan… :S Jännän näköinen tuo viimeinen kuva kelluvasta kylästä. Menittekö noilla veneillä tuolla paikasta toiseen, tai siis pääsikö lainkaan kävellen paikasta toiseen vai pelkästään veneillä?
Kiitos Elina! Kuvien käsittelystä, käsittelen niitä blogiin aina ainakin koon osalta – kamerasta tai kännykästä ne ovat usein monen megan kokoisia ja blogiin lataan ne n. 500k:n kokoisina (ja pitkään ilmestyneessä blogissa tietokannan koko on siitä huolimatta järkyttävän suuri). Makokossa kuljimme myös pientä talojen välissä menevää polkua satamaan, josta nousimme veneeseen, mutta pääasiassa alueella tosiaan liikutaan noilla veneillä. Joissain paikoissa vesiväylillä oli pahojakin ruuhkia!
Kuvien käsittelyyn ja ylipäänsä juttujen kirjoittamiseen menee todella paljon aikaa. Sen vuoksi en jaksa tehdä sitä reissussa. Kiva lukea ja katsoa kuvia maasta, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään.
Kiitos Merja! Teen noita Facebook-julkaisuja melkein mielellään reissussakin jos vaan mahdollista, sillä silloin tällöin niiden kommenteista saa ihan reissun päälläkin hyödyllistä/mielenkiintoista tietoa/palautetta.