Aihearkisto: Kustannukset

Dochula Pass Bhutan

Bhutan ja Nepal – kustannusyhteenveto

Tällä kertaa kustannusyhteenveto matkastamme on todella lyhyt ja yksinkertainen. Matkustimme Bhutaniin (ja Nepaliin) Olympian matkalla, joka sisälsi viikon Bhutanissa ja sinne mennessä ja tullessa muutaman päivän (3 yötä) Kathmandussa, Nepalissa.

Bhutanilaisia Punakha
Bhutanilaisia parhaimmissaan Punakhan kansanjuhlissa (Kuva: Raffaello Tesi)

Bhutanin osalta matka sisälsi kaiken ruokajuomia lukuunottamatta – näin siis jo Bhutanin viisumiehtojen mukaisesti. Nepalissa Olympian matkaan kuului puolihoito.

Olympian hinta helmikuun lähdölle oli 3 800 euroa per henkilö.

Nepalissa maksoimme yhteensä 30 euroa parista lisäretkestä (Boudhanathin stupalle ja Bhaktapurin kaupunkiin) –  oppaamme Raffaello Tesi järjesti mukavasti ohjelmaa jokaiseen mahdolliseen väliin, jotta näkisimme myös Kathmandun laaksossa niin paljon kuin muutamassa päivässä oli mahdollista. Nepalista en olekaan vielä kirjoittanut juuri mitään, mutta pysy kuulolla, Bhutanin jälkeen vuorossa on Nepal.

Hevoskyydistä Tiikerinpesälle maksoin (yhdeltä hengeltä) ylimääräistä n. 10 euroa.

Taksit lentokentälle ja takaisin maksoivat 110 euroa ja muutamaan matkamuistoon upposi yhteensä 20 euroa. Yhden lyhyen taksimatkan teimme myös Punakhassa. Se maksoi 1,50 euroa.

Eli koko matkan hinnaksi muodostui 2 hengeltä melko tarkkaan 7 770 euroa.

Bussimme Bhutanissa - juttu Bhutan kustannukset
Pikkubussimme Bhutanissa – mukavasti tilaa 12 hengen ryhmälle

Tällä kertaa tuo hinta sisälsi myös melkein kaikki ateriat. Nepalin puolihoitoa paikkasimme parilla Hyatt Regency Kathmandussa nautitulla aterialla, joihin kului ehkä 50 euroa. Kathmandussa söisi varmasti paljon tuota halvemmallakin, mutta emme jaksaneet muun ohjelman lisäksi lähteä hotellilta etsimään muuta ruokapaikkaa.

Ruokajuomiin, lähinnä kevytkokikseen (tai joskus Pepsi Maxiin) ja paikalliseen olueen saimme vajaassa kahdessa viikossa kulumaan n. 70 euroa. Pääosan juomista ostimme ravintolahinnoilla, eli n. 2 euroa kokis tai olut, mutta muutaman juoman sentään haimme kaupoista, jolloin pieni kokispullo maksoi halvimmillaan 30 senttiä ja olut 80 senttiä.

Kaupassa Punakhassa - juttu Bhutan kustannukset
Viinakaupassa Punakhassa – olutta ei myyty ruokakaupoissa

Olympian matkajärjestelyihin olimme tyytyväisiä: ohjelmaa toki oli melkein liiankin runsaasti, eli vapaa-aikaa matkalla ei käytännössä ollut, mutta tiesimme jo matkaa valitessamme, että tänne mennään ”turistin töihin”, ei lomailemaan, ja ”lomailu” tehdään sitten matkan jälkeen kotisohvalla.

Bhutanin matkajärjestelyistä ja hotellivalinnoista Olympiaa ei ehkä edes voi kiittää tai arvostella, sillä ne lienevät pääosin bhutanilaisten tekemiä. Tosin saattaa olla, että Olympian suhteet sikäläisiin tuottivat perushinnallakin hiukan paremmat hotellit kuin mitä yksittäinen matkustaja olisi saanut.

Turisteja ja bhutanilaisia
Yksi bhutanilainen ja muutama turisti temppelissä: kengät odottavat ulkopuolella

Nepalissa Hyatt Regency Kathmandu viisine tähtineen toimi hyvin ja tarjosi mukavasti rauhallisen keitaan hiukan kaaoottisessa Kathmandussa. Aikoinaan Intiassa pidimme myös erityisen hyvänä valintana asumisen viiden tähden hotelleissa, joihin pääsi ainakin öiksi hetkeksi pois Intian kaupunkien tungoksesta.
Hyvin nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen likaista, ruuhkaista ja hektistäkin kaupunkia kestää taas päivän verran!

Kulkukoiria Bhutanissa
Kulkukoiria Bhutanissa

Lennot olivat reittiä Helsinki – Doha – Kathmandu – Paro – Kathmandu – Doha – Helsinki Qatar Airwaysillä Kathmanduun asti ja Druk Airillä Paroon. Arvostimme erityisesti reititystä Dohan kautta aikaisemmin ainakin yleisesti Kathmanduun mentäessä käytetyn Delhin sijaan. Voisinkin ehkä kirjoittaa tarkemmin jossain vaiheessa myös kokemuksistamme Qatar Airwaysistä (ja Dohan loungesta), mutta yleisesti ottaen olimme ihan tyytyväisiä myös lentoihin.

Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla
Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla

Raffaello TesiOppaamme Raffaello Tesi oli ehkä hiukan yllättävä tapaaminen Olympian matkalla. Italiasta kotoisin oleva, mutta Suomeen jo vuosia sitten muuttanut, suomea sujuvasti puhuva, paljon myös vuoristo-oppaana toiminut nuori mies luotsasi meidät läpi Nepalin ja Bhutanin siltä osin kuin paikallisoppaat eivät hoitaneet hommaa.

Ainoa asia mistä Raffaelloa voisi hiukan arvostella, oli hänen ylioptimistinen suhtautuminen aikatauluihin ja käveltäviin matkoihin. Vuoristo-oppaalle kaikki alle kymmenen kilometrin pätkät olivat lyhyitä, mutta iso osa 12 hengen ryhmästämme olivat 50+ -ikäisiä, eivätkä kaikki, minä mukaanlukien, ihan trimmissä kunnossa. Mutta toki, vähitellen opimme ”lukemaan” Raffaelloa: vartti hotellille tarkoittaa, että kyllä me siellä tunnissa olemme ja ihan lyhyt matka kestää sekin alle tunnin :-)

Tiikerinpesä portaita
Portaita matkalla näköalapaikalta itse luostarille matkalla Tiikerinpesään (jos tarkkaan katsot, niin siinä me olemme!) (Kuva: Raffaello Tesi)

Lisää luettavaa Bhutanista

Bhutanista kertovat matkajuttumme, jos et ole niihin vielä tutustunut, löydät täältä:

Bhutanista voit lukea suomeksi myös Kulkutautiset-matkablogista. Neljässä vuodessa Bhutan ei näytä kovin paljoa muuttuneen ja pientä variaatiota lukuunottamatta taisimme kiertää samat kaupungit ja temppelit kuin Henna perheensä kanssa.

Nepalin juttuja julkaisen lisää lähiviikkoina – tavoitteena tietysti ehtiä kirjoittaa nekin vielä ennen parin viikon päästä alkavaa Marokon matkaamme!

Dochula Pass Bhutan
Korkealla matkalla Thimphusta Punakhaan (Dochula Passin taukopaikalla)
Algarven kartta

Algarven hintataso

Albufeira kahvila
Kahvila Albufeirassa

Algarven hintataso kiinnosti innokkaimpia lukijoitamme jo matkamme aikana ja siitä käytiinkin jo pieni keskustelu Albufeiraa hitaasti -juttumme kommenteissa.
Kokonaisuudessaan pienen pääosin Algarven alueella vietetyn lyhyen talvipakomatkamme kustannukset olivat:
Algarve kustannustaso
Algarven kustannustaso

Algarve Albufeira

Majoitus

Asuimme siis viikon verran Albufeiran vanhassa kaupungissa, kävimme välillä Espanjan puolella Cadizissa ja palasimme vielä vajaaksi viikoksi Algarven rannikolle, Taviraan.

Kaikki majoitukset olivat tyyppiä lyhytaikaisesti vuokrattu kalustettu huoneisto, eli ne eivät sisältäneet edes aamiaisia. Albufeiran asunto oli suomalaisen laskutavan mukaan kerrostalokolmio, Taviran asunto kahteen kerrokseen sijoitetu kaksio.
Espanjan puolella Cadizissa asuimme samoin kerrostalokaksiossa.
Kaikissa asunnoissa oli lisäksi käytettävissä parveke tai kattoterassi.

Näin lyhytaikaisissa vuokrauksissa viikon hinta asumiselle oli luultavasti lähes samaa tasoa kuin pitkäaikaisemmissa vuokrauksissa hyvällä tuurilla koko kuukauden hinta, mutta korostettakoon, että kaikki asunnot olivat uusia, hyvätasoisia ja niissä oli kodinkoneet pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta (vain Tavira) myöten.
Ja sähkö kuului hintaan, mikä on oleellinen asia talvikuukausina näillä seuduilla, sillä asunnot lämmitetään ilmalämpöpumpuilla ja erillisillä lämmittimillä, eli sähköä kuluu runsaasti.

Cadizin vanha kaupunki lienee yleiseltä hintatasoltaan Algarvea kalliimpi ja lisäksi tuo 4 päivän majoituksen hinta sisälsi myös maksullisen autopaikan (4 x 18 euroa).

Majoitusvaraukset teimme Booking.comin kautta, siihen mieltyneinä, vaikka ainakin Albufeiran asunto löytyy myös Airbnb:n sivuilta.

Algarve Tavira

Lennot ja lentokenttäkuljetukset

Suoria lentoja välille Helsinki – Faro ei talvikaudella ole. Hetken mietimme lentoja Lissaboniin ja sieltä Algarveen julkisilla, mutta lopulta vaihdollisella lennolla suoraan Faron kentälle tuntui sittenkin helpoimmalta vaihtoehdolta.

Vaihdolliset lennot löysimme, ehkä lähinnä sattumalta, sopivaan hintaan ja meille sopivilla aikatauluilla yhdistelmänä Norwegian + Aer Lingus (meno Dublinin kautta) ja Monarch + Norwegian (paluu Gatwickin kautta). Kaikki lennot olivat erillisillä lipuilla, eli yhden mukanamme ruumassa kulkeneen matkalaukun jouduimme niin Dublinissa kuin paluumatkalla Gatwickissä noutamaan itse hihnalta ja tsekkaamaan sen uudelleen seuraavalle lennolle, mutta lähes kolmen tunnin vaihtoaika kummallakin kentällä mahdollisti hyvin niin matkalaukkuaskareen kuin lounaan kyseisillä kentillä.

Algarvessa käymiemme keskustelujen perusteella opimme, että myös Air Berlinillä Faroon olisi päässyt Berliinin kautta, kevyellä tutkimisella luultavasti suunnilleen samaan hintaan, eli hiukan alle 300 euroa per nuppi (sisältäen yhden yhteisen ruumaan menevän laukun).

Espanjan Aurinkorannikolle, eli Malagaan pääsee suorilla lennoilla ja ehkä aavistuksen halvemmalla, etenkin jos sopiva tarjous sattuu kohdalle: näillä vaihdollisilla lennoilla on vaikeampi pystyä käyttämään parhaimpia tarjoushintoja siten, että lähtö-, saapumis- ja vaihtoajat pysyisivät vielä inhimillisinä.

Lentokenttäkuljetukset olimme tilanneet etukäteen Yellowfish -nimiseltä kuljetusyritykseltä. Algarvehan on sillä lailla haastava paikka maakuljetusten osalta, että rannikon kylät ovat suhteellisin kaukana toisistaan ja bussiyhteyksiä on vain harvakseltaan ja ne kulkevat Faron kaupungin kautta, eli lentokentältä ei pääse noin mihinkään suoralla bussilla. Yellowfishin hinnat olivat saamiemme tietojen mukaan n. kolmanneksen halvempia kuin taksien hinnat ja tilaamamme kuljetukset kumpaankin suuntaan toimivat hyvin.

Rajasilta Portugal Espanja
Guadianan silta Portugalin ja Espanjan rajalla

Retket

Erittelin yllä retket Algarvessa tekemiimme, Cadizin retkeen ja vielä sieltä tekemäämme Ceutan retkeen, sillä Algarven talvea ajatellen niin Cadiz kuin Ceutahan olivat ihan ylimääräisiä kustannuksia eivätkä Algarven kustannuksia.

Algarven viikoillemme emme halunneet vuokrata autoa, sillä olimme ajatelleet enimmäkseen viettävämme aikaa niissä kylissä (Albufeira, Tavira), johon olimme asettuneet, mutta kun sitten kuitenkin halusimme nähdä etenkin Albufeirassa hiukan ympäristöäkin, niin päädyimme yhdelle maksulliselle retkelle ja lisäksi liikkumaan taksilla joitakin hiukan pitempiäkin matkoja. Taksilla, sillä busseja noilla väleillä olisi mennyt korkeintaan parin tunnin välein, joten hylkäsimme ajatuksen niiden käytöstä hetimmiten.

Algarve BMV 116
Vuokra-automme BMV 116

Auton vuokrasimme Europcarilta Albufeirasta ja palautimme Montegordoon, joka oli Taviraa lähin Europcarin piste Algarvessa. Valitsimme Europcarin, sillä tiesimme ajavamme kahden valtion alueella ja vaikkakaan Espanjan ja Portugalin raja ei käytännössä sitä ylitettäessä juuri näy, niin halusimme kansainvälisen yhtiön siltä varalta, että Espanjan puolella sattuisi jotain yllättävää.
Halusimme myös ihan pientä suuremman automaattivaihteisen auton (käytännössä BMV 116), kuitenkin lähes lopulta n. 900 kilometrin matkalle, ja otimme autoon lisävakuutuksen omavastuun poistamiseksi.

Pienen auton vuokraaminen paikalliselta yhtiöltä Portugalissa tai Espanjassa päiväksi tai pariksi olisi luultavasti ollut jonkin verran edullisempaa. Samoin auton vuokraaminen pitemmäksi ajaksi, kuukausiksi, maksaisi luultavasti paljon vähemmän per päivä. Lentokenttäkuljetukset huomioiden auton vuokraaminen lentokentältä koko lomamme ajaksi ei ehkä sittenkään olisi ollut ihan huono ajatus.

Portugalin puolen tiemaksut maksoimme autossa olevalla laitteella, johon liittyen emme ole vielä nähneet laskua, eli tuo 2 x 7,20 on maksu Espanjan puolen moottoritien käytöstä välillä Sevilla – Cadiz.

Albufeirasta kirjoitimme jo aikaisemmin jutut:

Tavirasta kirjoitimme nämä jutut:

Espanjan puolelta nämä jutut:

Algarve Portugali kaakeli

Muuta

Kaikissa asunnoissamme oli hyvin toimiva wifi, mutta ostimme silti Portugalissa myös paikallisen SIM-kortin datapaketilla, jotta saatoimme halutessamme surffailla myös kahviloissa tai muuten retkillä riippumatta mahdollisesti saatavilla olevista ilmaisista wifeistä.

Tuo määritelmäni hyvin toimiva wifi tarkoittaa, että saatoimme myös katsoa halutessamme suomalaisia televisio-ohjelmia Yle Areenan tai Booxtv:n kautta lähetysten juurikaan pätkimättä.

Alcegirasin turistihuijaukseen narahtamisesta kirjoitinkin jo erikseen Ceutan retkestämme kertovassa jutussa.

Espanja Ceuta
Vehreää puistoa Ceutassa

Ruokaan meiltä meni yhteensä 640 euroa, eli alle 20 euroa per nuppi per päivä.
Espoossa ruokamenomme ovat ehkä aavistuksen tuota pienemmät silloin kun syömme enimmäkseen kotona.

Muutamaa ihan pientä matkamuistoa lukuunottamatta emme tehneet muita ostoksia yhtä Lassen hankkimaan pitkähihaista paitaa lukuunottamatta. Lämpimiä fleesepuseroita, joita olisi saanut alle 10 euron hintaan hetken harkitsimme, mutta kun ei niille kotona olisi ollut tarvetta, emme viitsineet niihin muutaman kylmemmän päivän takia investoida.

Albufeira vanha kaupunki Algarve

Albufeira vai Tavira?

Alkuperäinen ideamme viettää iso osa tammikuuta Algarvessa lähti ideasta tutustua alueeseen, josta puhutaan yhtenä suomalaisten eläkeläisten talvisena asuinalueena Espanjan Aurinkorannikon ohella.

Alueen kylistä valitsimme kaksi kodiksemme: Albufeiran ja Taviran – edellisen siksi, että se on iso ja tunnettu ja Taviran siksi, että se oli ihan toisella suunnalla rannikolla.
Algarven alueella vietettyjen viikkojen myötä opimme, että suomalaisia on erityisesti Quarteirassa, Portimaossa ja Vilamourassa. Albufeirassa emme suomea edes kuulleet, Tavirassa kuulimme jonkin verran ja juttelimmekin yhden suomalaispariskunnan kanssa.

Albufeiran rannat olivat hienoja ja ihan erityisesti auringonlaskunäkymät merelle. Albufeirassa korkeuserot ovat melko suuria, joten se tarjoaa mukavasti mäkitreeniä!
Keskustan kaupunkikuva oli mielestämme jotenkin rähjäinen, etenkin vanhassa kaupungissa ja kaduille laajalti levittyvät turistirihkamaa myyvät kaupat muistuttavat siitä, että tämä on turistirysä, vaikkakin hiljainen sellainen.

Tavira Gilao-joki Algarve
Gilao-joki Tavirassa

Tavira asettuu Gilao-joen molemmille rannoille ja meri huuhtelee vasta sen edustalla sijaitsevan Taviran saaren rantoja. Kaupunkikuvaltaan Tavira oli mielestämme kauniimpi ja siistimpi, jotenkin ”tasokkaampi”. Maastoltaan Taviran alue on tasaista, joten esimerkiksi pyöräretket onnistuvat hyvin. Myös ruokakaupat ja iso ostoskeskus olivat ehkä lähempänä kaupungin keskustaa.

Jos näistä kahdesta pitäisi valita vaan yksi, valinta olisi vaikea. Albufeiran rannat ja auringonlaskut houkuttelisivat, mutta itse kylä ei niinkään. Luultavasti, jos Algarveen palaisimme, valitsisimme jonkun ihan uuden kylän, sillä niitähän alueella riittää!

Albufeira auringonlasku

 

Costa neoRomantica

Risteily Intian valtamerellä – mitä kaikki maksoi?

Intian valtameren risteilyltämme pari juttua Mauritiukselta ja pari juttua laivalta on vielä viimeistelemättä ja julkaisematta, mutta otetaan tähän väliin kustannusyhteenveto.

Siinä missä omatoimisella kiertomatkalla kustannusten seuranta käy pienestä työstä, risteily on myös tässä mielessä helppoa lomailua.

Ainakin jos ostaa risteilyn suomalaiselta agentilta (Loistoristeilyt) lentoineen, satamakuljetuksineen kaikkineen, kuten me teimme tälläkin kertaa, sillä mahdollisuutta ylimääräisiin lomapäiviin ennen tai jälkeen risteilyä ei ollut ja tiukalla aikataululla halusimme jättää vastuun lentojen ja risteilyn yhteensovittamisesta varustamolle.

Costa neoRomantica

Etukäteen maksamamme risteilypaketin lisäksi muut kustannukset kertyivät sitten laivalla ja ne maksettiin kerralla risteilyn päättyessä. Kohteissakaan emme tällä kertaa juuri rahaa kuluttaneet, mitä nyt muutaman taksimatkan, jääkaappimagneetin ja juotavan verran.
Paikallista valuuttaa emme vaihtaneet paitsi Seychelleillä hiukan ja epäilen, että olisimme me sielläkin pärjänneet pelkillä euroilla ja dollareilla (eikä niiden Seychellien hintatasolla tarvitse olla edes erityisen pieniä seteleitä!).

Näin rahaa kului:

Risteilykustannukset

Risteilyhinnasta onnistuimme neuvottelemaan Loistoristeilyiltä pienen alennuksen lupauksella kirjoittaa siitä. Alennus oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten  varsinaisesta blogiyhteistyöstä tai sponsoroidusta matkasta ei ollut kyse.

Premium-luokan hyttiin päädyimme ajatuksella, että haluamme valita illallisajankohdan ja hytin sijainnin, mutta tällä kertaa laivalla olikin käytössä Open seating, eli kahta erillistä illalliskattausta ei ollut. Hyttiluokkaan kuului myös aamiainen hyttiin palvelumaksutta niin halutessamme ja aikaisina retkipäivinä useimmiten käytimme sitä.

Open seatingCosta neoRomantica

Retket varasimme netistä etukäteen sillä halusimme varmistaa, että mahdumme mukaan muutamalle meille tärkeimmälle retkelle (saarihyppelyt Seychelleillä ja Nosy Bessä) ja kun sitten pääsimme hommassa alkuun, niin varasimme muutkin retket etukäteen.

Retkien hinnoittelu oli netissä niitä varatessa selkeää, mutta myöhemmin sekavaa: nettivarauksissa oli yhdet hinnat (listahinnat), saamissamme lipuissa hiukan toiset hinnat (jotenkin hiukan alennetut) ja laskullamme kolmannet hinnat (nekin jotenkin alennettuja, mutta eri tavalla). Muutaman kerran yritin ”täsmäyttää” eri tapoja laskea retkien hintoja, mutta luovutin lopulta, kun totesin, että laskumme loppusumma oli niiden osalta vaihtoehdoista pienin. Alennusten syytä voin vaan arvailla: itse olen joskus viitsinyt naputella tarvittavat tiedot Costan järjestelmiin ja päätynyt kanta-asiakkaaksi ja jos kaikki retket olisivat olleet minulle halvempia, niin kyseessä olisi ollut selvästi kanta-asiakasalennus, mutta osassa retkissä oli alennuksia molemmilla ja osassa vain Lassella, mikä taas voisi viitata johonkin seniorialennukseen.

Nosy Komba

Netin käytöstä ja hinnoittelusta laivalla kirjoitinkin jo aikaisemmin. Noin puolet tuosta laskusta johtui hiukan vääristä valinnoista.

Laivan valokuvaajan ottamia kuvia emme ensin olleet ajatelleet tietenkään ostaa, olihan meillä matkassa pari kameraa ja pari puhelinta, mutta kun monet niistä sitten kuitenkin olivat mielestämme onnistuneita kuvia meistä molemmista, emmekä yleensä viitsi pyytää muita ihmisiä ottamaan meistä kuvia, puhumattakaan itselaukaisijoiden virittelystä, niin perustelimme niiden ostoa sillä, että saamme muutaman yhteiskuvankin matkalta.
Lisäksi kun parilla retkellä päädyimme juttelemaan yhden valokuvaajan kanssa, niin loppumatkasta alkoi jo tuntua siltä, että pitäähän sitä kaverin businesstä tukea.
Ihailtavan taitavaa markkinointia siis!

Costa Tamatave Costa Nosybe

Varsinaiset palvelurahat kuuluivat Loistoristeilijöiden pakettiin, siksi tuo matkamuisto- ja lisätipit summa on noin pieni.

Laskelma on kuten meillä lähes aina kahdelta hengeltä ja kahdelta viikolta – ja risteilyn ollessa kyseessä se tällä kertaa sisältää tietysti pakettiin kuuluvat ruuat laivalla.
Yhtenä meripäivänä söimme lounaan lisämaksullisessä neoRomantica -ravintolassa ja kyseinen lisämaksu oli 19 euroa hengeltä: tuolla summalla (ja pöytävarauksella) sai rauhallisemman ympäristön, nopeamman ja henkilökohtaisemman palvelun ja parempaa ruokaa. Jos olisimme foodieita olisimme voineet harkita ostavamme paketin, jolla olisi saanut syödä kaikki matkan ateriat tuossa ravintolassa, mutta kun emme ole.

Kokonaisuudesta retkien osuus oli aika suuri, yli 700 euroa per nuppi, mutta erityisesti Madagaskarilla luontoon päästäkseen retket olivat mielestämme ainoa järkevä vaihtoehto. Seychellien saarihyppelylle tuli hintaa, mutta jos kerran elämässään käy Seychelleillä, niin se oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Antsirananan sademetsäretki ei ehkä ihan sitä ollut, kolmanneksi arvokkaimpana retkenämme.

Seychellit

Prince Edward Island

Kanada ja Saint-Pierre & Miquelon – kustannukset ja kommentit

Viimeisetkin luottokorttilaskut ovat löytäneet, valitettavan nopeasti, tileillemme, joten jatketaanpa Kanadan-matkamme juttusarjaa perinteisellä kustannusyhteenvedolla.

Tällä kertaa en oikeastaan laskenut matkan kokonaishintaa yhtään etukäteen, arvioin vaan varauksia tehdessäni jokaista lentoja ja hotellia erikseen, että haluanko maksaa tästä tämän verran ja kun nyt lopulta sain yhteenvedon tehtyä, niin ainakin minun mielestä kokonaisuus 15 vuorokauden reissuksi oli ellei nyt halpa, niin ainakin edullinen.

Air Saint-Pierre

Lennot

Lentojen osuus on kustannuksesta oli suuri, sillä pitkät lennot lensimme Icelandairin Economy Comfort/Saga Class –paikoilla ja lennoilla Halifax – Saint-Pierre – Halifax ei ole kilpailua ja hinnat sen mukaiset.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Saint-Pierren osalta mainittakoon, että pienen saaren kenttä pystyisi vastaanottamaan Boeing 737 –kokoluokan koneita, mutta koska Air Saint-Pierrellä on nyttemmin yksinoikeus lentoihin, niin sinne lennetään vaan pienemmillä ATR 42 –koneilla ja Saint-Pierren ja Miquelonin väliä vielä pienemmillä 10-paikkaisilla koneilla.

Kanada kustannukset lennotLentokenttäkuljetuksissa, kuten aina, tasapainoilemme mukavan ja edullisen vaihtoehdon välillä – Halifaxissa palautettuamme toisen kerran auton lentokentälle ja jatkaessamme matkaa Halifaxin keskustaan ajallisesti ensimmäinen kentältä lähtevä vaihtoehto oli tuo 3.50 CAD maksanut paikallisbussi, joten sillä kertaa selvisimme halvalla!

Autot (ja lautta)

Automme olivat ensimmäisellä osuudella lentokentältä Prince Edward Islandille ja takaisin 3-ovinen Hyundai Veloster ja Peggy’s Cove + Lunenburg –kierroksella Nissan Sentra.

Hyunday Velosterin kolme ovea, siis kaksi matkustajan puolella ja tosiaan vaan yksi kuljettajan puolella, hämmästytti paitsi meitä, myös jollain parkkipaikalla satunnaisia ohikulkijoita. Pysähtyivät erikseen kommentoimaan, että eivätpä ole moista ratkaisua ennen nähneet. Hyundain navigaattorin ja ovien avauksen logiikan kanssa emme ihan päässeet tutuiksi, eli emme juuri tätä autoa jääneet kaipaamaan.

Kanada kustannukset auto

Toisella osuudella vuokraamo yritti myydä meille tilaamaamme autoa kalliimpaa miettimällä, että mahtuvatkohan matkatavaramme pienemmän luokan autoon, mutta kun olimme tiukkoina, että kyllä me pärjäämme, niin upgreidasivat auton lisämaksutta isompaan: ilmeisesti pienempää vaihtoehtoa ei sattunut olemaan vapaana.

Wood Island - Caribou lautta

Prince Edward Islandille menimme Confederation Bridge -siltaa pitkin ja palasimme lautalla Wood Islandilta Caribouhon. Saarelle meneminen, myös siltaa pitkin, on ilmaista, mutta paluusta mantereelle joutuu maksamaan, myös sillan kautta mentäessä.

Bensiini maksoi n. 70 senttiä litra, eli edullista oli!

Hotellit

Hotellien osalta logiikkamme oli, että yhden yön majoituksilla ei ole niin väliä, mutta pitempiin panostetaan hiukan hinnasta välittämättä.

Lentokenttähotelliksi valikoitu hinnan perusteella Hilton, jossa kyllä selvisi 2 kertaa yhden yön, vaikkei siinä mitään erityisen loistokasta ollutkaan, ei edes hintaan kuuluvaa aamiaista. Jos Halifaxin kentällä haluaa yöpyä todella vaivattomasti kannattaa valita lentokenttärakennuksen yhteydessä oleva Alt-hotelli, mutta huomasimme sen vasta jo lentokentällä ollessamme ja toisaalta se olisi ollut jonkun kympin kalliimpi ja Hiltonilla oli ilmainen shuttle, kuten yhden taksimatkan jälkeen opimme. Auton otimme Kanadaan saapueessamme vasta seuraavasta aamusta, kun emme yötä vasten halunneet lähteä ajamaan, joten tarvitsimme kuljetuksen hotellille ja sieltä taas takaisin kentälle.
Hilton Airportin kaksi hintaa selittyy eri viikonpäivillä, viikonloppuna on edullisempaa kuin viikolla.

Kanada kustannukset hotellitCharlottetownin heritage-tyyppisessä vanhassa talossa ihan rannan tuntumassa olleesta pienestä ja persoonallisesta Harbour House –hotelli ja etenkin sen aamiaiset olivat meille mieleen. Autollekin löytyi parkkipaikka hotellin takapihalta ja Charlottetownin keskusta oli kävelyetäisyydellä.

Harbour House

Halifaxin keskustan Residence Inn Marriott oli sekin kävelyetäisyydellä oikeastaan kaikkialta Halifaxissa ja huoneemme oli iso, käsittäen sängyn lisäksi sohvaryhmän, työskentelytilan ja jopa keittiön, eli täällä olisi kyllä asunut pitempäänkin kuin 4 yötä. Parina iltana hotellin ravintolassa oli jopa tarjolla pientä iltapalaa lähiravintoloiden promona: meille, jotka yleensäkin panostamme lounaaseen ja syömme illalla usein vähemmän, tämä kelpasi hyvin! Sattumalta sitten kuulimme Skimbaco –blogia kirjoittavan Katjan Halifaxissa tavatessamme, että heidän perheensä oli Halifaxiin asettuessaan asunut samassa hotellissa useamman kuukauden, eli kyllä tämä kodiksi kelpaisi!

Residence Inn Marriot

Saint-Pierren hotelli valikoitui ainoana, jonka yhteystiedot netistä löysin. Booking.com ei tiennyt yhtään hotellia saarella. Ihan hyvä perushotelli hyvällä paikalla rannalla Hotel Robert olikin, vaikka saarelle päästyämme opimme, että oli siellä jokunen muukin hotelli.

Hotel Robert Saint-Pierre

Peggy Coven Oceanstonen huvilakylä, jossa yövyimme pienen, hyvän, Rhubarb-ravintolan yläkerrassa olevissa huoneissa, emme sentään yhtä yötä omassa huvilassa, olisi varmaan ollut hyvällä säällä ja pitempään oleskeluunkin kiva alue, mutta olimme tosiaan vaan yhden yön. Oceanside Indian Harbourissa valikoitui paikaksi, koska se oli lähellä Peggy’s Coven aluetta ja siellä nyt sattui vielä olemaan tilaa varausta suht myöhään tehdessämme.

Oceanstone Indian Harbor

Retket

Prince Edward Islandilla kävimme maksullisissa kohteissa Vihervaaran Annan tiimoilta, aloittaen teatterista ja jatkaen useammassakin museossa. Cape Bearin majakkaan pääsi kiipeämään ylöskin pientä maksua vastaan. Muita majakoita sai, ulkopäin, ihailla ihan ilmaiseksi.

Pyörällä Saint-Pierressä

Saint-Pierressä päädyimme maksamaan jonkin verran kuljetuspalveluista, sillä emme siellä vuokranneet autoa ja ihan niin pieni saari ei ole, että se kaikilta kolkiltaan olisi käveltävissä.

Kanada kustannukset retketHalifaxissa oli hyviä museoita useampikin ja lisäksi jo Charlottetownissa amfibio-tyyppistä kiertoajelua harkittuamme osallistuimme sille Halifaxissa. Kaupunkikierros sillä oli aika olematon, mutta satamaristeily oli kiva merellisessä kaupungissa.

Harbour Hopper

Harbour Hopper

Useimmissa museoissa oli jonkinlainen seniorihinnoittelu, joissakin jopa 55-vuotiaista alkaen, eli pääsimme molemmat jo seniorihinnalla.

Muut kulut ja yhteensä

Muissa kuluissa on Kanadaan vaadittavan eTA:n pieni kustannus – helpompi ja halvempi kuin Yhdysvaltojen vaatima ESTA, mutta kuitenkin anomus, joka pitää tehdä ja maksaa.Kanada kustannukset muut ja yhteensä

Residence Inn Marriot pesula

Ruokamenot

Ruuan hintaa emme tapamme mukaisesti sisällytä matkakustannuksiin, sillä syömme myös kotona ja kustannukset ovat niin valinnoista kiinni: siinä missä Suomessakin voi halutessaan selvitä vaikka 3,50 eurolla päivässä, niin sen voisi varmaan tehdä Kanadassakin ja toisaalta kummassakin maassa voisi myös käyttää vaikka 100 euroa päivässä ruokiin ja juomiin.

Tällä matkalla käytimme ruokaa runsaat 50 euroa (per 2 henkeä) per päivä, joskin sen lisäksi yli puolessa hotelleista nautimme sen verran runsaan aamiaisen, ettei kovin nopeasti mitään muuta ruokaa tarvittu.

Erityisesti Harbour Housen lämpimien aamiaisten vaihtoehdot olivat vaikuttavia ja tietysti Residence Inn Marriotin vohvelirauta oli käytössä joka aamu!

Harbour House French pumpkin toastResidence Inn Marriot