Vihdoinkin, 13 vuoden jälkeen, saimme toteutettua tässä jo koronavuodet ja vähän ylikin odottamamme kertausreissun Lontooseen. Varsinaisen kertaamisen sijaan tosin panostimme enemmän meille uusiin kohteisiin – niitähän miljoonakaupungissa riittää, monen monenkin reissun jälkeen!
Stonehenge
Saavuimme Lontooseen lauantaina ja retken Stonehengeen olin varannut heti sunnuntaille – ajatuksena, että liikenne ulos Lontoosta ja takaisin Lontooseen voisi olla pyhänä vähäisempää. Ehkä olikin, tosin jo iltapäivällä Lontooseen palatessamme matka kaupunkialueella kesti reilusti enemmän kuin aamulla lähtiessämme (lähtö 9:30 Victorian asemalta). Toisaalta itse Stonehenge oli sunnuntaina ehkä ruuhkaisempi kuin arkipäivänä. Ruuhka näkyi lähinnä jonoina busseihin, joilla pääsi vierailukeskuksesta kivien luo ja takaisin. Tosin samoissa jonoissa ollut jonkun muun ryhmän matkaopas rauhoitteli ryhmäänsä, että on hän paljon pahempaakin nähnyt, eli saatoimme päästä vähälläkin. Ruuhkiin ”syyllisiä” taisivat vierailupäivänämme olla erityisesti risteilymatkustajat, joita Southamptonista Lontoon lentokentille kuljettavat bussit pitivät ”jaloittelutauon” Stonehengessä.
Meidän retkemme oli tyyppiä vain kuljetukset ja pääsyliput, eli varsinaista opasta tai ryhmäretkeä bussilta kohteeseen ei ollut.
Regent’s Canal ja 1 Nomadmania-pistekin :-)
Paljon Lontoossa(kin) matkaileva ystäväpariskuntamme oli muutamaankin otteeseen kehunut meille tätä Lontoon toista vesiväylää Thamesin lisäksi. He olivat kävelleet kanavan rantaa seurailevan reitin päästä päähän jakaen sen useammalle päivälle. Kun tästä kanavasta oli taas kerran puhetta juuri ennen matkaamme, kysyin, että jos kulkisimme sen vartta jonkun välin, niin mitä he suosittelisivat ja kävelimme nyt heidän suosituksestaan King’s Crossista Camdeniin. Kieltämättä kaunis ja mielenkiintoinen reitti! Ehkä vielä joskus tutustumme kanavaan enemmänkin, vaikka lännempänä sijaitsevaan Little Venicen alueeseen?
Nomadmania jakaa Englanninkin yhteentoista alueeseen ja kun ennen matkaamme huomasimme, että ihan Lontoon naapurissa sijaitseva Essexin alue oli jäänyt meiltä aikaisemmin käymättä, niin ajelimme yhtenä aamuna maanalaisella Essexin kreivikuntaan ja tutustuimme hiukan Loughtoniin, joka lienee luonteeltaan Lontoon lähiö. Nomadmanian England – East -alueen myötä näistä yhdestätoista on tullut ainakin joltain nurkalta koluttua kahdeksan. Itärannikon kolmesta vielä käymättömästä alueesta en ajatellut ottaa stressiä, enkä harkinnut parin tunnin junamatkaa edes niistä lähimpänä olevaan, en vaan pisteen takia.
Skotlannistakin voisimme vielä halutessamme noutaa pari pistettä jos kävisimme Orkneyn ja Shetlannin saarilla. Ei ole suunnitelmissa.
Jos klikkaat Facebookin puolelle (Facebook-julkaisun päivämäärästä), niin noiden kuvien lopussa on myös Englannin Nomadmania-alueet kartalla ja listana.
Churchill War Rooms ja The Shard
Viimeisen parin vuoden mittaan olin pariinkin otteeseen lukenut tästä maanalaisesta museosta, joten matkan museoksi valikoitui siis tämä, Churchill War Rooms. Saman päivän iltapäivälle varasin hyvissä ajoin iltapäiväteen Lontoon uusimman (?) maamerkin näköalaravintolaan (Aquashard, 31. kerros). The Shard on avattu vuonna 2013, joten sitäkään ei ollut vielä edellisen kerran Lontoossa käydessämme. The Gherkin (kurkku) on sen sijaan vanhempaa perua. Nykyisessä Lontoossa se näyttää jo kovin pieneltä.
Churchill War Rooms sijaitsee Whitehallin liepeillä ja toteutimmekin päivän mielestämme onnistuneesti siten, että aloitimme sen metromatkalla hotelliltamme Westminsteriin, mutta sieltä kävelimme sitten Parlamenttitalon ohi ja Southbankillä viipyillen iltapäiväksi The Shardille ja sieltä vielä HMS Belfastin ohi Tower Bridgelle ja edelleen takaisin Shoreditchiin, eli saimme päivässä myös aimo annoksen Thamesin maisemia. Joella liikkuvat Uber Boatitkin kiinnostivat vähän, mutta emme sitten kuitenkaan paneutuneet niihin niin paljon, että olisimme jonkun välin moisella kulkeneen.
Shoreditchiltä Covent Gardeniin
4 päivän (ja 5 yön) reissullemme osui parikin työtaistelua tai niiden uhkaa. Lontoon julkiseen liikenteeseen, erityisesti maanalaiseen oli voimassa lakkovaroitus yhdeksi matkapäiväksemme ja varautumisena siihen suunnittelimme ohjelmamme siten, että jätimme Shoreditchin alueen katutaiteen lakkouhan alaiselle päivällä, sillä asuimmehan tällä alueella, eli tämä retki onnistui ilman metroakin. Lakko kuitenkin lopulta peruuntui, mutta ei se mitään, saatoimmehan me silti kiertää kävellen lähikatuja.
Iltapäiväretkellä käytimmekin sitten myös metroa, kun se kuitenkin kulkikin.
Toinen työtaistelu, joka osui lähelle, oli turvatarkastajien ulosmarssi Helsinki-Vantaan lentokentällä – mietimme, että olisiko se voinut viivästyttää koneiden lähtöä ja sen myötä paluulentoamme Lontoosta Helsinkiin, mutta onneksi näinkään ei näyttänyt käyneen.
4 päivän matkan hintalappu
Suorat Finnairin lennot mieleisillä lentoajoilla (iltapäivälähdöt) ostimme pisteillä, 40 000 pistettä per nuppi ja veroja ym. lisämaksuja sen päälle 181 euroa (kahdelta). Auton jätimme P5-parkkitaloon 5 vuorokaudeksi hintaan 79 euroa (tapaamme varata ja maksaa paikoituksen ennakkoon, jolloin siitä saa kai pienen alennuksen).
Ibis London City Shoreditch
Hotelliksi valikoitui tällä kertaa Ibis London City Shoreditch (lähin metroasema Aldgate East, käytännössä hotellin alakerrassa).
Alueena Shoreditch, vaikkakin ihan kiinnostavakin, ei ole ihan keskeisintä Lontoota, mutta hintalaatusuhde houkutteli hotellia varattaessa ja siltä osin hotelli kyllä lunasti lupauksensa. Ibis tuntui lisäksi ihan kotoisalta vaihtoehdolta Ranskan Dijonin Ibiksen jälkeen, huonekin oli ihan samanlainen :-) Booking.comin arvosana hotellille oli 7,9 ja arvosteluista poimin kohdan, että kannattaa pyytää huone sisäpihan suuntaan, sillä kadun puolella voi olla meluisaa, etenkin jos sattuu olemaan paljon hälytysajoneuvoja liikkeellä. Saimme hiljaisen huoneen ja se olikin ihan hiljainen. Ainoa pieni miinus huoneen osalta oli iso ja tukeva tyyny – olisin toivonut pienempää ja pehmeämpää, mutta kun kyselin asiasta, niin hotellissa on kuulemma vain näitä yhdenlaisia tyynyjä.
Hintaan 1521 euroa viideltä yöltä sisältyivät myös aamiaiset kahdelle. Aamiaisen hinta hotellilta ostettaessa näytti olevan 13,50 per nuppi. Joinakin aamuina porukkaa oli kuitenkin aamiaisella niin paljon, että aamiaista vasta paikan päällä ostavat jäivät jonoon, eli etukäteen aamiaisen ostaneet saivat ohittaa jonon.
Hotellin alakerrassa oli pieni (hotellin) kioski/kauppa, mutta ihan hotellin vieressä oli myös pieni Tesco, jota käytimme juotavien ja pienten välipalojen hankintaan. Hotellihuoneessa ei ollut jääkaappia, joten illan juomat ja valmiiksi pilkotut hedelmät kannatti ostaa päivittäin vasta hotellille palattaessa.
Hotellin, tai pitäisikö sanoa Aldgate East -metroaseman, läheisyydessä oli myös matkamme ensimmäisinä päivinä pienimuotoinen kodittomien leiri, eli patjoja rivi rivissä ja ihmisiä nukkumassa niillä. Lähtöpäivänämme ne olivat kaikki poissa ja paikkaa siivottiin vesisuihkuilla. Mitään isompaa häiriötä satunnaisille ohikulkijoille heistä ei kuitenkaan tainnut olla, mutta ehkä esimerkiksi Tesco ei oikein pitänyt leiristä ovensa vieressä.
Retket
Pääretkikohteemme, joka oli päätetty jo ennen matkan varaamista, oli Stonehenge, jossa ”kaikki” tuntuivat käyneen, meitä lukuunottamatta. Varasimme sinne etukäteen ns. Express-retken, joka sisälsi vaan bussimatkan sinne ja takaisin ja itse Stonehengen, sillä yhdistelmämatkojen muut kohteet olivat meille ainakin osittain jo entuudestaan tuttuja ja kun lyhyenkin päiväretken pituus oli 7 tuntia (myyty 6 tuntina, mutta näinhän näissä usein käy), niin vielä pitempi päivä ei oikein innostanut.
Stonehengen retkestä maksoimme kahdelta 152 euroa.
Toinen etukäteen varaamamme kohde oli Churchill War Rooms, jonne ostimme aikataulutetut liput 60 eurolla. Täällä hellyimme matkamuistoihinkin yhden veikeän magneetin ja parin postikortin verran, 7 euroa.
Myös The Shardin Aquashard-ravintolassa nauttimamme Peter Pan -teemaiselle iltapäiväteelle The Shardin 31. kerrokseen olimme varanneet etukäteen. Vaikkakaan en ruokakuluja tapaa matkakuluihin sisällyttää, niin mainittakoon tässä tämän elämyksen hinta, sillä tätä ei ehkä enää oikein voi kuitata sillä, että syömmehän me Iirislahdessakin joka päivä. Peter Pan -iltapäivätee maksoi juomarahoineen ja vesineen 176 euroa kahdelta.
Shoreditchin muraaleihin tutustuimme omatoimisesti, kun sopivaa retkeä sopivalle päivälle ei tuntunut löytyvän, mutta mielelläni olisin opastetusta retkestä maksanutkin. Omatoiminen toteutus vaati kuitenkin aika paljon aikaa ja vaivaa, sillä katutaide ei ole sarja nähtävyyksiä, jotka voisi vaan naputella karttasovellukseen kohteeksi. Mutta kivasti me kuitenkin ainakin tärkeimmät kohteet lopulta löysimme ja toisaalta saimme sitten ihan vaan kahdestaan fiilistellä syyskuisen aamun tunnelmaa Brick Lanella.
Elizabeth Line ja muut metroretket
Lontoon metrokin oli muuttunut sitten viime näkemämme, eli runsaassa vuosikymmenessä. Matka lentokentältä hotellille (ja takaisin) taittui nyt uudella Elizabeth Linella. Uusi linja avattiin toukokuussa 2022 ja esimerkiksi hotelliltamme matka Heathrown kentälle taittui noin tunnissa. Jos hotellin onnistuu valitsemaan jonkun uuden linjan pysäkin välittömästä läheisyydestä, niin matkaan ei kulu tuntiakaan. Aldgate East -asema vaati yhden yhden asemanvälin mittaisin vaihdon tai lyhyen kävelymatkan Whitechapelin asemalta.
Myös Oyster Card on historiaa, jos niin haluat, eli metromatkat voi maksaa vilauttamalla luottokorttia lähtö- ja pääteasemalla ja lasku tulee perästä kuljetun matkan mukaisesti. Käytössä on myös päivittäiset ja viikottaiset kattosummat, eli pienen rajan jälkeen metrolla voi ajaa loppupäivän samaan hintaan. Emme lähteneet erityisesti selvittämään eri vaihtoehtojen edullisuutta vaan valitsimme tämän helpoimman tavan ja näin menetellen saimme kahdelta hengeltä kulumaan metromatkoihin, matkat lentokentältä ja lentokentälle mukaan lukien 123 euroa. Pääosin liikuimme keskustan alueella ja kävelimmekin aika paljon, mutta esimerkiksi matka Essexin puolelle käsitti jo useamman vyöhykerajan ylityksen.
Yhteensä matkamme maksoi kahdelta 2 123 euroa (eli 1 062 euroa per nuppi) – niin ja ne Finnairin pisteet, eli 2 x 40 000 pistettä.
En lähde nyt tässä arvailemaan noiden pisteiden arvoa euroina Finnairin pisteisiin liittyneiden kesäkuisten ja tulevien muutosten valossa, mutta kuten joskus aikaisemminkin pisteillä lentoja ostaessamme, arvostimme sitä, että melko myöhäänkin varaamalla lennot sai samaan vakiohintaan ja hinta ei myöskään ollut riippuvainen lennon lähtöajasta.
Yhtään puntaa emme muuten matkalla nähneet, eli Englantikin toimii nykyisin hyvin luottokorteilla. Joissakin paikoissa oli jopa kyltit Card Only, eli käteinen ei olisi kelvannutkaan maksuvälineeksi.
Kohdejuttuja
Tapasin äskettäin matkailutoimittajia Matkailutoimittajien killan vapaamuotoisessa tapaamisessa ja yksi illan keskusteluista mieleeni jäänyt asia oli parinkin toimittajan kommentti siitä, että kohdejutut myyvät nykyisin huonosti, eli niitä luetaan tosi vähän. Yleisemmin matkailua käsittelevät jutut, kuten vaikka vinkit lasten kanssa lentämiseen saattavat muutaman lukijan tavoittaakin. Blogissa, ainakin blogissamme, kohdejuttujakin luetaan edelleen, joskin ehkä tietokilpailukysymyksiin tms. vastaavat jutut kuten Euroopan pääkaupungit tai Maailman suurimmat kaupungit pysyvät varmimmin kuukaudesta toiseen suosituimpien aiheiden kärjessä.
Ajattelin siitä huolimatta kirjoittaa vähintäänkin omaksi ilokseni vähän myöhemmin jutut ainakin Stonehengestä, Churchill War Rooms -museosta, The Shardin Aquashard-ravintolan iltapäiväteestä ja Shoreditchin katutaiteesta :-)
Varsin mukavalta kuulosti teidän Lontoon reissu! Tuon teidän Stonehenge-vierailun jälkeen voi siis nyt sanoa, että me olemme ainoita, jotka eivät siellä ole vielä käyneet! Paikka kyllä kiinnostaa ja varmasti siellä tulee joskus käytyä. Siinä mielessä kiinnostaakin lukea tuosta tarkemmin, joten ei ainakaan tuo kohdejuttu ihan hukkaan mene! ?
Kiitos Mikko! Itse asiassa taisi joku somenkin puolella kertoa, että Stonehenge on vasta suunnitelmissa :-)
Mikko, ette ole ainoita! Täälläkin Stonehenge on vielä käymättä! Saa nähdä, milloin sinne tulee suunnattua. Lontoo ei jostain syystä koskaan ole oikein kiinnostanut, vaikka tosiaan tuntuu että kaikki ovat siellä(kin) käyneet ?
Teidän reissu kuulosti kyllä kivalta!
Kiitos Eveliina! Mites se nyt menikään, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä … minä olen aina tuntenut olevani ”kotona” Lontoossa ja laajemminkin Englannissa ja Britanniassa. Joskus pohdin jopa, että sitten kun olemme vapaita menemään, niin voisi välillä asua kuukausia jossain Etelä-Englannissa, mutta sitten samoihin aikoihin innostuimme enemmänkin maabongauksesta ja sitten tulikin jo Brexit ja koronavuodet ja tuo idea jäi vähän unohduksiin. Mutta ehkäpä vielä joskus :-)
Lontoo on niin monipuolinen, että sieltä löytää joka matkalta jotain uutta, jos niin tahtoo. Koeajelin Elizabeth Linen viimeksi käymällä Southallissa, joka oli kuin pieni pala Intiaa Lontoon laitamilla. Ja oli siellä somalialainen ravintolakin, joka olisi ollut hauska testata, mutta ramadanin vuoksi se oli päivällä kiinni.
Regent’s Canal oli minustakin kiva, Churchillin sotahuonekäynnistä on varmaan 20 vuotta jo aikaa, sen sijaan Stonehenge on edelleen näkemättä.
Kiitos Daniel! Samaa mieltä, että vaikka Lontoon reissuja onkin monen monta takana, niin kaupungista löytyisi kyllä tekemistä ja kokemista vielä moneen uuteenkin reissuun.
Eilen juuri ostettiin lennot Manchester-Isle of Man. Eli selkeästi pakureissumme suuntaa Britteihin ensi keväänä. Mieheni pohti josko pääsisi Lontooseen. Tästä voisi jonkun tärpin kerätä itsellekin
Kiitos Mari! Me kävimme Man-saarella nyt jo aika monta vuotta sitten, mutta pidimme siitä kovasti. Ehkä jo tsekkasitkin tämän?
Stonehenge on vieläkin käymättä. Vastikään heinäkuisella Lontoon reissulla Regent´s Canal tuli tutkittua nimenomaan tuolta Little Veniceltä Camden Towniin kävellen ja suosittelen myös sitä reittiä. Kaunista ja rauhallista. Lontoo on ihana ja siellä riittää varmasti nähtävää vaikka kävisi useamminkin. Hyvä tunnelma, sopivasti sulatusuuni ja ainakin meillä oli vielä tuuria, sillä aurinko paistoi lähes koko ajan.
Kiitos Hannele! Mekin pidimme kyllä kävelemästämme lyhyehköstä pätkästä kanavaa, joten hyvinkin voisi ajatella palaavansa sen reunalle vielä joskus.
En oo käynyt Stonehengessä ja mietin, onkohan minun äitinikään käynyt siellä. Hän teki aikoinaan työtä siellä suunnalla. Englannissa on tätä nykyä valtava asunnottomuuskriisi ja vuokrat ovat räjähtäneet käsiin. Nomadmanian England – Eastissa olen käynyt myös ohikulkumatkalla.
Kiitos Stacy! Ehkä tuo käsitykseni siitä, että *kaikki* ovat käyneet tuolla tulee sitten enemmän Maailmanmatkaaja-piireistä kuin matkabloggaajien keskuudesta :-) Ihan hotellimme vieressä majaili taivasalla, mutta isojen patjojen päällä parina ensimmäisenä päivänä ehkä puolisen tusinaa ihmistä, mutta viimeisenä aamuna heidät oli ilmeisesti häädetty ja poliisi tms. suihkutteli vaan jotain ehkä desinfiointiainetta seinille ja kadulle. Lasse nappasi muistoksi jonkun kuvankin Lontoon tuosta puolesta, mutta hädänalaisten ihmisten kuvien julkaisu ei ehkä ole ihan korrektia, joten jätämme julkaisematta.
Täällä ilmoittautuu yksi Stonehedge-ummikko.
Mahtavaa, että metron voi nykyään maksaa luottokortilla, on muuten minullakin tosi monta vuotta siitä kun viimeksi kävin Lontoossa (paitsi lentokentillä).
Kiitos Terhi! Kelpaisi tuo lähimaksulla maksaminen Helsingin seudullekin ainakin vaan silloin tällöin julkisilla liikkuvalle, vielä helpompaa kun sen appin kanssa näpyttely, mielestäni.
Stonehenge on minullakin vielä kokematta. Ja itse asiassa samaan hengenvetoon voinen tunnustaa, etten ole käynyt edes Lontoossa (lentokenttää lukuun ottamatta). Ei sillä, etteikö Lontoo kiinnostaisi, vaan jostain syystä sinne meno on jäänyt muiden ehkä vielä kiinnostavampien kohteiden syrjäyttämänä. Englannissa olisi itse asiassa tosi paljon paikkoja, jotka kiinnostaisi, ja samaan syssyyn voisi toki vihdoin viettää muutaman päivän Lontoossakin. Ja ainakin nyt siellä iltapäiväteellä haluaisin käydä, vaikka melko tyyriiltä se kuulostikin.
Kiitos Heidi! Kuten johonkin toiseen kommenttiin jo taisinkin vastata, niin osaltani Lontoo ja Englanti ovat kautta vuosien kiinnostaneet minua enemmän kuin vaikka monet Etelä-Euroopan maat, joissa tokin niissäkin on monesti tullut käytyä. Iltapäiväteen osalta Lontoo toki tarjoaa monia vaihtoehtoja, myös hintaluokan osalta.
Lontoon vierailusta on jo liiankin monta vuotta. Olisi kyllä kiitettävän lähellä ja lennotkin suht ok hintaisia, mutta jotenkin se Brittien saarten sää ei vaan houkuttele, mutta ehkäpä tuo täytyy ottaa matkakohteeksi lähitulevaisuudessa kuitenkin.
Kiitos Krista! Taitaa olla Brittein saarten sää vähän myytti, sillä esimerkiksi ne 4 päivää kun vietimme siellä lokakuun alussa olivat enimmäkseen aurinkoisia ja lämpimiä. Useimmissa tilanteissa sää on suurella todennäköisyydellä miellyttävämpi kuin Suomessa – mitä nyt viime aikoina tuotakin maailmankolkkaa ovat tainneet hirmuhelteet koetella kesäisin.