Tämänkertaisen matkamme Aasiaan toteutti Aktiv-Resor, jota olemme käyttäneet mm. Sri Lankan ja Bangladeshin ja Filippiinien matkoillamme. Samaan tai hyvin samankaltaiseen lopputulokseen olisimme luultavasti päätyneet Aventuran tai vaikka Helin Matkojen avulla – yksi samaan aikaan Tokiossa olleen tuttavapariskuntamme reissu oli Aventuran käsialaa ja äskettäin toinen tuttavapariskuntamme toteutti maailmanympärimatkan Helin Matkojen kanssa. Etenkin kun matkassa on useampia kohteita, pitempiä lentoketjuja ja/tai maasiirtymiä, niin monet ainakin ikäluokkamme ihmisistä luottavat mielellään matkanjärjestäjään.
Samoin monet ikäluokastamme tuntuvat jättäneen ainakin pitemmillä lentomatkoilla turistiluokan taakseen, ainakin muutamaa tuntia pitemmillä väleillä. Me olemme vielä käyttäneet enemmän Premium Economy -luokkaa kuin Business-luokkaa, sillä näin menetellen samalla rahalla tekee melkein tekee kaksi reissua siinä missä Business-luokan lennoilla yhden.
Aktiv-Resorille maksoimme 16 vuorokauden reissusta kolmeen kohteeseen yhteensä kahdelta 11 902 euroa.
Paketti sisälsi lennot, lentokenttäkuljetukset, majoitukset ja yhden retken sekä Taiwanissa että Tokiossa.
Majoitukset olivat tasoltaan neljää tähteä ja olimme niihin tyytyväisiä. Tokiossa hotellihuone oli varattu vielä lähtöyöksikin, eli saimme pitää huoneen iltakuuteen, eli aina kentälle lähtöön asti. Hotelleista vähän lisää tuonnempana. Aktiv-Resorin toteutukseen olimme pääosin tyytyväisiä – näin jälkikäteen ajatellen olisivat ehkä voineet jotkut valinnat jättää meidän tehtäviksi sen sijaan, että tekivät ne puolestamme. Toki olisimme voineet myös haastaa niitä itse, mutta yksityiskohtia tällaisellakin matkalla on sen verran paljon, ettei tullut ehkä kaikkea ihan riittävästi tarkistettua- mutta eivät ne isoja asioita olleet.
Finnair ja China Airlines
Lentoreittimme oli Helsinki – Tokio – Taipei – Palau – Taipei – Tokio – Helsinki. Tokioon asti lensimme Finnairilla ja siitä eteenpäin China Airlinesilla. Menomatka Taipeihin asti taittui ilman väliyöpymisiä, paluumatkalla Palaulta Taipein kautta Tokioon jouduimme jäämään Taipeissa lentokenttähotelliin yöksi. Finnairin pitkät lennot (luokkaa 12 tuntia suuntaansa) lensimme Premium Economyssä. Menolennot oli alun perin ostettu Premium Economy -luokkaan (+ 690 euroa per nuppi, sisältyy tuohon mainittuun pakettihintaan), paluulennon jätimme pistekorotusten (2 x 25 000 pistettä, korotuspyyntö tehty ennen Avioksiin siirtymistä) varaan ja nekin menivät sitten onneksi läpi. Yleensä olemme arvostaneet jotenkin freesinä kohteeseen tuloa enemmän kuin freesinä kotiin tuloa, siksi tuo menolento oli tärkeämpi kuin paluulento.
Premium Economy -luokasta olen tainnut kirjoittaa jo aikoinaan väliltä Helsinki – Singapore yhden jutun, mutta ehkä kirjoitan siitä vielä toisenkin. Siinä missä ensimmäisellä kerralla en siihen varauksettomasti ihastunut, niin Helsinki – Tokio -välillä aloin jo lämmetä sille useammastakin syystä.
Lentoparkista P3:sta maksoimme koko ajalta 99 euroa.
Lisäretkiä jokaisessa kohteessa
Taipein ja Tokion osalta emme halunneet etukäteen varata ohjelmaamme täyteen, joten varasimme vain yhden retken per kohde etukäteen. Taipeissa päiväretki Tarokoon tuntui sen verran tärkeältä, että halusimme varmistaa sen onnistumisen etukäteen – olimmehan kuitenkin kaupungissa vain neljä päivää. Tokiossa taas varasimme ensimmäiselle päivälle ”intro-retken” ajatuksena, että jonkinlaisen johdannon tuohon maailman suurimpaan kaupunkiin tarvitsemme!
Taipeissa halusimme lisäksi toistaa maailmanmatkaajaystäviemme tekemän retken Pohjois-Taiwaniin, aina rannikolle asti. Yehliun Geoparkiin, Jinfenin ja Shifenin kyliin suuntautuneen retken varasimme Viatorin kautta jo ennen matkaamme. Taipei 101 -näköalatorniin ostimme VIP-liput GetYourGuiden kautta, sillä halusimme minimoida mahdollisen jonotusajan. Taipei 101:ssä ohituskaista toimikin hienosti, toisin kuin Tokyo Skytreessä.
Palaun retket olisimme mielellämme varanneet etukäteen, sillä olimme saarella vain kaksi päivää ja tiesimme haluavamme nähdä Rock Island -saariryhmän niin ilmasta kuin veneestä käsin, mutta syystä tai toisesta niiden varaaminen etukäteen osoittautui todella hankalaksi, myös Aktiv-Resorille, joten lopullisesti saimme Palaun ohjelmamme kasaan vasta saapumisiltana Cove Resort -hotellin avuliaan ja osaavan vastaanottovirkailijan avulla.
Tokiossa ostimme lopulta vain yhden lisäretken, eli kävelykierroksen Tsujikon kalamarkkinoille ja Akihabaran alueelle GetYourGuiden kautta. Muilta osin kiersimme Tokiota omatoimisesti metrolla ja lähijunilla. Teamlabsin liput olisi kannattanut ostaa etukäteen, sillä lopultakaan emme sitten paikan päältä onnistuneet ostamaan aamuisin myyntiin tulevia peruutuslippuja yhtenäkään päivänä muutamasta kevyestä yrityksestä huolimatta. Ensi kerralla sitten :-)
Lisäretket maksoivat tämän verran (kaikki hinnat kahdelta):
- Pohjois-Taiwan privaattiretkeä autolla 221 euroa
- Taipei 101 VIP-liput 72 euroa
- Pienkonelento Palaulla 405 euroa
- Päivän mittainen veneretki Palaulla 290 euroa, josta 100 dollarin verran kansallispuistomaksua
- Kävelyretki Tokiossa 49 euroa
Yhteensä maksoimme siis lisäretkistä 1 037 euroa.
Pääosin julkisilla
Taipeissa liikuimme metrolla, busseilla ja takseilla. Metromatkat eivät suomalaisen mittapuun mukaan maksaneet juuri mitään, bussimatkat ei senioreilta sitäkään (45 senttiä nuppi) ja kolmeen taksimatkaankaan emme saaneet kulumaan kuin yhteensä 16 euroa. Metroihin ja busseihin käytimme yhteensä parissa päivässä n. 5 euroa. Päivälipuista emme lähteneet noilla hinnoilla ottamaan edes selvää.
Tokiossa olisi ollut olemassa kolmen päivänkin lippuja, mutta niitä ei satuttu myymään hotelliamme lähimmällä pienemmällä metroasemalla (Tochomae), joten päädyimme ostamaan automaatista parina päivänä sen vuorokauden voimassaolevan lipun ja välillä taas ostimme lippuja väli kerrallaan – etenkin kun kätevin ja nopein yhteys olikin jossain tilanteissa lähijuna, johon ei taas metrolippu käynytkään. Neljän päivän aikana emme kuitenkaan saaneet kahdelta hengeltä näihin lippuihin kulumaan enempää kuin 35 euroa, joten emme jääneet suremaan sitä, että olisi tuosta kaikesta selvinnyt muutamaa euroa halvemmalla.
Palaulla ostamamme retket alkoivat ja päättyivät hotellimme aulasta ja muutaman kerran Kororin kaupunkia hiukan autosta nähneenä emme pitäneet erityisen tarpeellisena lähteä erikseen tutustumaan siihen sen tarkemmin – hotellin uima-allas houkutteli enemmän.
Paikallisliikenteeseen käytimme yhteensä 56 euroa.
eSIMejä ja jääkaappimagneetteja
Taiwanissa ja Tokiossa ostimme Lassen puhelimee eSIMit kaupungilla liikkumisen tueksi. Taiwanissa ”aloituspaketti” maksoi viitisen euroa, Tokiossa neljä, eli yhteensä 9 euroa. Hotelleilla käytimme niiden wifejä, jotka toimivat hyvin tai vähintäänkin kelvollisesti (Palau).
Jääkaappimagneetit ostimme uusista maista, eli Taiwanista ja Palaulta. Etenkin Palaulla ne olivat hotellin lahjatavarakaupassa hinnoissaan, joten saimme pulittaa näistä yhteensä 11 euroa. Yhden matkamuistonkin, muunkin kuin jääkaappimagneetin ostimme, pienen punaisen Torii-portin, joita myytiin (6 euroa) Hie Shrinella. Oikeastaan siihen olisi pitänyt kirjoittaa toiveet ja jättää se temppelille, mutta toimme sen kotiin.
Adapterien osalta olimme varautuneet US-adaptereilla, mutta Tokiossa niistä sellainen versio, jossa oli myös kolmas piikki, ei käynytkään yhteenkään huoneemme pistorasioista ja päädyimme investoimaan toiseen pieneen kahden piikin adapteriin kokonaista 2 euroa. Moisia olisi varmasti saanut hotellista lainaksikin, mutta pidimme sen verran todennäköisenä sitä, että moista vielä jossain joskus toistekin tarvitsisimme, että investointi oli paikallaan :-)
Tämän ryhmän menot yhteensä 28 euroa.
Kokonaishinta
Kaikki yhteensä: 13 122 euroa kahdelta eli 6 561 euroa yhdeltä – plus ne 50 000 Finnairin nyttemmin jo edesmennyttä pistettä.
Matkan hintavimmat osuudet olivat luultavasti (matkanjärjestäjäthän eivät tarjoa hintaerittelyä, vain loppusumman), Premium Economy -lennot Tokioon, hotelli Tokiossa ja Palaun osuus – kuluihan Palaulla jo valitsemiimme retkiinkin n. 350 euroa per nuppi.
Loppusumma on samaa suuruusluokkaa kuin taannoinen matkamme Bangladeshiin ja Filippiineille – hiukan suurempaa summaa selittää ainakin kolmas kohde ja Premium Economy -lennot.
Ruokamenoja en edelleenkään laske matkamenoiksi. Tokiossa ja Palaulla ravintolassa syöminen oli suunnilleen tai melkein Suomen hinnoissa, kaupasta sai juomia ja pientä syötävää vähän Suomen hintoja halvemmalla. Ruokapuolelta kertyi paluumatkalle myös hiukan tuliaisia (itsellemme), eli lentokentiltä taiwanilaisia ananaskakkuja ja Naritasta mm. Tokyo Banana -leivonnaisia.
Vaihdoimme myös Forexin suosituksesta hiukan Taiwanin dollareita ja Japanin jenejä ennen matkaa, kun kävimme siellä ostamassa lisää dollareita, joita tiesimme tarvitsevamme ainakin Palaulla. Näin jälkikäteen arvioiden matkasta olisi saattanut selvitä ihankin ilman käteistä, eli luottokortti kelpasi joka paikassa – Taipein iltamarkkinoiden joitakin kojuja lukuunottamatta. Muutamia aterioita, kauppalaskuja ja takseja (Taipeissa) maksoimme sitten käteisellä, kun sitä sattui olemaan, sillä muuta valuuttaa kuin dollareita ei oikein kannattanut tuoda takaisinkaan.
Maahantulomuodollisuuksista
Mihinkään tämän matkamme maista suomalainen ei tarvinnut viisumia, mutta hienoista byrokratiaa kuhunkin maahan tullessa oli kuitenkin tiedossa.
Taiwan
Teoriassa Taiwaniin saattaisi jo olla etukäteen netissä täytettävä maahantulolomakekin, mutta emme koskaan saaneet siitä mitään vastausta, joten ehkä se on vielä vaiheessa. Taiwaniin tullessamme täytimme siis, kahdesti, sillä tulimme maahan kahdesti, perinteiset paperiset lomakkeet lennoilla. Tulli ei joko vaatinut erillistä lomaketta tai sitten siitä ei vaan jäänyt mitään mielikuvaa …
Palau
Palaun osalta immigration sujui kuin tanssi, eli passi vaan tiskiin ja eteenpäin.
Tulli vaati kuitenkin oman lomakkeensa, joka piti täyttää netissä. Matkalaukkuhihnojen läheisyydessä oli muutamia tietokoneita, jolla lomakkeen saattoi täyttää tai sen saattoi täyttää puhelimella – tarjolla oli niin netti tätä varten kuin QR-koodi, josta sai osoitteen. Lopputuloksena oli taas QR-koodi, josta piti, jos lomakkeen täytti tietokoneella, ottaa kuva ja näyttää tätä kuvaa sitten tullivirkailijalle. Perheestä riitti, että yksi täytti lomakkeen, jonka lopputuloksena oli sitten yksi yhteinen QR-koodi.
Japani
Japaniin täytimme maahantulolomakkeet nettipalvelussa etukäteen, tännekin kahdesti, sillä saavuimme ensin Hanedan kentälle, josta siirryimme jatkolennolle Naritan kentälle Taiwaniin jatkaessamme ja sitten runsas viikko myöhemmin tulimme oikeasti Tokioon matkamme viimeiseksi viikoksi.
Kustakin täyttökerrasta sai QR-koodin, kullekin omansa, eli matkalle lähtiessämme meillä oli Japania varten 4 QR-koodia immigrationia varten.
Homman olisi kyllä ainakin vielä voinut hoitaa lentokentälläkin täyttämällä paperilomakkeita.
Neljällä QR-koodilla selvisimme kuitenkin vain kahdesti immigrationista. Sen lisäksi tarvitsimme vielä kummallakin kerralla tullia varten yhden QR-koodin per perhe lisää – vaihtoehtona täyttää tullilomake paperilla. Toisella kertaa askartelimme virkailijan avustuksella itsellemme QR-koodin, toisella kertaa kohdalle sattui sopivasti paperilomakepino, joten täytimme sellaisen. Yllättäen sitten paperilomakejono tullivirkailijalle olikin merkittävän lyhyt verrattuna QR-koodillisten jonoon!
Hotellit
Solaria Nishitetsu Hotel Taipei
Hotellivalinta tapahtuu matkanjärjestäjää käytettäessä siten, että matkanjärjestäjä ehdottaa hotellia tai muutamaa hotellia ja kyseisen ehdotuksen voi sitten hyväksyä tai pyytää lisää vaihtoehtoja. Tapaan tsekata ehdotetun/ehdotetut hotellit vielä itse Booking.comista ja jos arviot vaikuttavat riittävän hyviltä, niin hyväksyn ehdotuksen.
Taipein osalta ensimmäiseksi meille ehdotettua hotellia kuvattiin Booking.comiksi vähän kulahtaneeksi ja remontin tarpeessa olevaksi ja pyysin sitten muita vaihtoehtoja, joista sitten valitsimme tämän, joka oli vähän kalliimpi kuin ensimmäiseksi ehdotettu.
Pidimme hotellista, sen sijainnista ja aamiaisesta – näin jo muutama viikko kokemuksesta en saa oikein mieleeni mitään, joka olisi jäänyt negatiivisena kokemuksena mieleen. Ellei sitten sitä, että hotelli – kuten usein ainakin Aasiassa – sijaitsi talon ylimmissä kerroksissa, lobby 6. kerroksessa ja hotellikerrokset sen yläpuolella. Matka 6. kerrokseen tehtiin yhdellä hissillä ja siitä eteenpäin sitten toisella – eli hissimatkoja oli aina kaksi.
Fiksu ratkaisu tässä hotellissa oli hissien edustalla oleva hyllykkö, josta saattoi ottaa mahdollisesti tarvitsemiaan tarvikkeita kuten hammasharjan, kamman tai pumpulipuikkoja. Shampoo, hoitoaine ja saippuat olivat huoneissa valmiina, isoissa pulloissa. Vesipulloja tuotiin huoneeseen lisää joka päivä vaikka Taiwanissa kai olisi voinut juoda jopa hanavettä. Pesimme kuitenkin varovaisina vielä tässä vaiheessa matkaamme hampaatkin pullovedellä.
Cove Resort Palau
Palaun hotellimme oli selkeästi resort-tyyppinen hotelli – ei kuitenkaan all-inclusive, vaikka olisihan se sellainen voinut ollakin, sillä käytännössä söimme kaikki ateriamme hotellilla. Aamiainen oli matkamme vaatimattomin, mutta kyllä silläkin hengissä selvisi. Hotellin lähistöllä oli myös pieni minimarket, josta kävimme ostamassa vähän juomia – ja myös jogurtit aamiaisille, sillä ne aamiaspöydästä puuttuivat ja olemme niihin itsemme ehdollistaneet …
Hotellihuone oli iso, mutta meille allokoitu huone ei käsittänyt parveketta, joka näillä leveysasteilla olisi ollut ihan mukava lisä – vaikka uimapuvun kuivatukseen. Erityisen fiksuna pidin tässä huoneessa peruskomeron lisäksi tarjolla olevaa reilua vaaterekkiä, johon ripustetut vaatteet olivat selkeästi ja ilmavasti esillä. Komeroa emme sitten käyttäneetkään – mitä nyt huoneen varustukseen kuuluvien kylpytakkien ja tossujen säilytykseen.
Hissiä ei hotellissa ollut, eli toisessa kerroksessa olevaan huoneeseemme piti aina muutama porrasväli kiivetä, mutta liikuntahan on hyvä juttu?
Hotellin uima-allas oli riittävän iso kuntouintiin ja niinä parina kertana kun sitä siihen käytimme lähes omassa käytössämme. Hotellissa asuneet Yhdysvaltojen armeijan sotilaat eivät tainneet altaalle ehtiä ja lomailevalle nuorisolle riitti allas sosiaaliseen mediaan otettujen kuvien taustana, vettä ihan vetenä ei siihen tarvittu.
Novotel Taipei Taoyun Airport
Hotellille iltakymmeneltä ja lähtö takaisin kentälle aamuyhdeksältä – mukava hotelli, kuten monet lentokenttähotellit, jäi siis aivan turhan vähälle.
Ihanan aamiaisen ehdimme sentään nauttia, koska lähtö ei sentään ollut ihan aamukuudelta.
Hotellilla oli periaatteessa ilmainen kuljetus kentältä hotellille ja takaisin, mutta kentältä hotellille kuljetusta emme lopulta löytäneet. Löysimme yhdeltä pysäkiltä lapun, että se on muuttanut toiselle pysäkille, mutta siinä vaiheessa me päätimme muuttaa taksijonoon – muutaman euron takia ei kovin paljoa kannattanut iltamyöhällä panostaa. Aamulla palasimme kentälle hotellin bussilla, vaikka se kannaltamme lähtikin vähän turhankin aikaisin (kuljetuksia oli tyyliin kerran tunnissa, ei jatkuvasti).
Keio Plaza Hotel Tokyo
Yhteiselomme Keio Plaza -hotellin kanssa ei alkanut ihan suotuisasti – varauksemme oli twin-huoneeseen, eikä sitä pystynyt enää muuttamaan yhden ison sängyn huoneeksi. Oma moka tietysti siltä osin, ettemme olleet kiinnittäneet asiaan huomiota jo matkaerittelyn yhteydessä. Tokiossa twin-huoneet ovat kuulemma vallitseva hotellihuonetyyppi, joten niiden saatavuus on parempi – ja etenkin keväällä hotellien varausaste on suuri, joten paitsi huoneen niin huonetyypinkin osalta on syytä olla ajoissa liikkeellä (ja tiedostaa mitä on varaamassa). Mottomme on usein ollut, että maailmalla pitäisi asua yhtä mukavasti kuin kotona ja se käsittää myös 180 cm leveän sängyn. Tällä kertaa ei onnistunut.
Kahta sänkyä lukuunottamatta hotellihuone oli kelvollinen, vaikka olikin matkamme pienin. Aamiainen taas oli matkamme upein – poislukien hienoinen ruuhkaisuus. Yhtenä aamuna jouduimme pääravintolan sijaan ”ylivuotoravintolaan”, jossa tarjolla oli vähän pääravintolaa suppeampi valikoima, mutta tietysti ihan riittävä. Tarjolla oli luultavasti aamiaisvaihtoehtoja ainakin japanilaisille, kiinalaisille ja länsimaalaisille, mutta tyydyimme testaamaan vain länsimaiseen valikoimaan kuuluneita vaihtoehtoja.
Tokiossa söimme pääosan aterioista muualla kuin hotellissa, mutta testasimme myös huonepalvelun ja hotellin kiinalaisen ravintolan – molemmat osoittautuivat hyviksi.
Näköalaravintoloita ylimmissä kerroksissa
Huoneemme oli 23. kerroksessa ja hissien osalta piti täälläkin olla tarkkana, osalla hisseistä pääsi kerroksiin 1-30 ja osalla kerroksiin 30-47. Korkean hotellin ylimmissä kerroksissa oli kaikille avoin näköalabaari 45. kerroksessa ja premiumhuoneissa asuville lounge-tila 47. kerroksessa. 47. kerrokseen olisi päässyt erillisellä sisäänpääsymaksulla muutkin, mutta emme pitäneet sitä sen arvoisena. Heltyivät kuitenkin päästämään meidät lyhyelle valokuvausretkelle tiloihin alkuillasta ilman 30 euron (per henkilö) sisäänpääsymaksua.
Hotellin sijainti oli hyvä. Lähin metroasema oli muutaman sadan metrin päässä ja isompi Shinjukun asemakin hyvinkin kävelyetäisyydellä – erityisesti kun matkaa sinne siivitti lähes koko matkalta maan alaisessa käytävässä tarjolla olevat liukuhihnat, siis sellaiset kun monilla lentokentillä on – askeleita ei siis tarvittu niin paljoa kuin olisi voinut ihan vaan aseman etäisyydestä kuvitella!
Olisiko Palaulla tuohon veneretkeen saatu Jellyfish Lake sisältymään pelkästään 50 dollarin lisenssi / henkilö vai olisiko siihen tullut vielä jotain lisäkustannuksia. Varsin kohtuullisen hintainen tuo pienkonelento.
Ja on muuten herkullisen näköinen sushiannos!
Kiitos Mikko! Tosiaan tuo Jellyfish Lake sinänsä kuului veneretkeemme, mutta ensin lähtöhässäkässä myivät toimistolla meille vaan ne peruslisenssit. Kävin sitten, kun asia minulle selvisi, vielä selvittämässä asiaa ennen veneen lähtöä, niin yksi vetäjistä puhui meidät ympäri, koska oli sitä mieltä, että juuri nyt järvellä oli aika vähän meduusoja. Ympäripuhuminen oli osaltamme sikäli melko helppoa, että siinä vaiheessa vielä vähän mietin, että missä määrin haluamme snorklata ja koska tiesimme, ettei se nyt varsinaisesti ole lajimme, niin päätimme skipata tuon järven. Mutta sen järven lisähinta olisi tosiaan ollut vaan tuo 50 dollaria per nuppi.
Palaun pienkonelento on minunkin mielestäni kohtuuhintainen ottaen huomioon Palaun hintatason ja sen, ettei sinne liene mitään turistiryntäystä(?).
Palaun maahantuloleimana on tavannut olla sellainen runo tai vastaava, joka pitänyt omakätisesti allekirjoittaa. Enää ei tainnut olla moista ”seremoniaa”?
Kiitos Anssi! Itse asiassa Palaun immigrationissa kyseinen runo oli kyllä edelleen maahantuloleimana, mutta sen allekirjoittamista ei mitenkään erityisesti kehotettu ja kun tuossa vaiheessa matkailua maahan tullessa on aina vähän hässäkkää, niin emmepä mekään sitä tulleet allekirjoittaneeksi.
Ei ollut mikään halpamatka, mutta varmasti joka euron arvoinen. Kuvat Palausta viehättivät kovasti ja tuo maahantuloleima on mitä mainioin!
Tokion aamiaiskuvat eivät viehättäneet ollenkaan, mutta ne ovat juuri niin outoja kuin asiaan kuuluukin. Loputon QR-koodiviidakko tuntuu lannistavalta. Onneksi on paperivaihtoehto vielä olemassa.
Kiitos Daniel! Palaun osuus lisäsi tietysti matkan kokonaishintaa, mutta oli silti kiva kokea ainakin (?) tämä yksi Tyynenmeren saarivaltio. Jotkut ehkä ovat niin rohkeita, että syövät maassa maan tavalla, mutta vähemmän kulinaristina olen skeptinen kaikelle uudelle, etenkin reissuilla, jolloin paahtoleipä on varma vaihtoehto :-) Lomakkeiden täyttäminen netissä on ok – jos löytää oikeat sivustot ja saa homman kasaan. Taiwanin osalta yrityksemme meni hukkaan ja tuota Japanin tullilinkkiä emme osanneet edes hakea – jotenkin luulin vielä tullialueellakin, että se sama QR-koodi kelpaisi siihenkin, mutta ei. Ota niistä nyt sitten selvää. Passien numerot ja päivämäärät pitäisi osata ulkoa – ja luottaa sitten, että osaa ne lomakkeita täyttäessään – niin menisi aika kevyesti nuo parisetkin läpyskät. Niihinkin lienee syytä suhtautua vakavasti, sillä oliko nyt Filippiineiltä äskettäin uutinen, että jotkut (amerikkalaiset?) turistit, olivat täyttäneet ne vitsinä ihan asiattomasti, mutta joutuivat sitten siitä kiinni ja taisivat saada jonkun rangaistuksenkin. Terveystietolomakkeet tapaavat kyllä olla vitsi – kuka koskaan kirjoittaisi niihin, että juu, kyllä hetki sitten särki vähän päätä tai muuten heikotti?
Onpa hieno tuo Palaun maahantulovala! Mahtava konsepti, että turistien tulisi luvata käyttäytyä kunnioittavasti ja suojella paikallista luontoa.
Mielenkiintoista myös vertailla hintoja, varsinkin matkatoimiston kautta otetun paketin ja itse järjestetyn. Matkan järjestelyihin saa kyllä aina menemään paljon aikaa, varsinkin jos itse suunnittelee ja varaa kaiken.
Kiitos Sarianne! Vähän enemmän matkustaneiden joukossa tosi moni tuntuu tietävän tuosta Palaun maahantulovalasta. Oma arvioni on ollut, että matkatoimiston hintalisä ei sittenkään ole kovin paljon (10? 15? prosenttia) matkan hinnasta ja sillä saa niin työn, ideoita kuin turvan poikkeustilanteisiin.
Kiinnostavia ja itselle vielä käymättömiä kohteita kaikki kolme, joten on mielenkiintoista lukea minkälainen (ja hintainen) oli yhdistelmämatka näihin. Ei todellakaan mikään budjettimatka, mutta ilman muuta todella paljon omatoimista reissua helpompi niin suunnitteluvaiheessa kuin varsinaisella matkallakin. Palau vaikuttaa melko paratiisimaiselta, ja tuo maahantulovala on jotenkin tosi söpö, voi kun ihan kaikkialla matkalaiset muistaisivatkin kunnioittaa luontoa ja olla jättämättä jälkiä vierailustaan.
Kiitos Anne! Työurani varrelle mahtui myös jakso, jolloin työskentelin laatupäällikkönä. Noilta ajoilta on tarttunut silloin eri koulutustilaisuuksissa toistamani määritelmä laadulle, silloin tietojärjestelmäprojekteissa, että asiakas määrittää hänelle tärkeimmät tavoitteet, jotka voivat olla toteutus tiettyyn päivämäärään mennessä, toteutuksen virheettömyys tai sen hinta, esimerkiksi. Joskus laatua on edullisuus, joskus täydellisyys, joskus joku muu. Tätä meidän matkoihimme soveltaen, niin mukavuus matkalla ja toteutuksen helppous ovat nykyisin meille hiukan tärkeämpiä kriteerejä kuin halvin mahdollinen hinta, eli esimerkiksi 36 tunnin lennot kolmella vaihdolla eivät ole meidän juttumme – eivät tosin taida olla planeetankaan kannalta hyvä juttu.
Ihan kohtuullinen hinta, kun miettii matkan pituutta, kohteita, retkiä ja lentoja premium economy-luokassa. Hyvää vastinetta rahalle! :) Meillä oli myös jossain maassa alkuvuoden reissulla maahantulossa noita qr-mahdollisuuksia, mutta koska ei ollut nettiä käytössä menimme kiltisti yhteiskäytössä olevalle tietokoneelle täyttämään tiedot. Harmitti, ettei tiedetty, että tiedot olisi voinut täyttää etukäteen netissä. Onneksi koneille ei ollut pitkiä jonoja ja niistä selviydyttiin suht nopeasti, mutta aina kaikki ylimääräinen säätäminen väsyneenä harmittaa.
Kiitos Merja! Kohtuullinen, kun vertaa valmiita kiertomatkoja tuolle suunnalle – halvemmallakin olisi varmaan päässyt monivaihdollisilla lennoilla, lähiöhotelleilla ja skippaamalla Palaun, mutta sitten se ei enää olisi ollut sama reissu :-)
Luin innolla kaiken tiedon etenkin Palaun osuudesta. Se on teidän postausten myötä alkanut kiinnostaa todenteolla. Olisinkin seuraavaksi kysynyt maan yleistä hintatasoa, mutta tuolla mainittiinkin sen olevan melko lähellä Suomea. Liekö tuolla mahdollista vuokrata autoa ja kierrellä omatoimisesti vai onko kaikki retket opastettuja?
Kiitos Cilla Maria! Hintataso on korkea, kuten – meitä vielä enemmän matkustaneiden ystävieni mukaan – kaikilla Tyynenmeren saarilla. Kannattaa budjetoida Suomen hintatason mukaan, vähintään. Auton saattaa pystyä vuokraamaan, mutta kaikki varsinaisesti näkemisen arvoinen on merellä, eli sikäli vene- ja lentoretket ovat tuolla se juttu.
Tulihan yksittäiselle matkalle hintaa, mutta paljonhan saittekin sillä rahalla. Laadustahan saa maksaa. Joskus olisi mukavaa jos joku muu suunnittelisi reitit ja nähtävyydet, tilaisi liput ja järjestäisi kuljetukset.
Minusta nuo QR-koodit ovat ärsyttäviä ja paperilla täytettävät maahantuloilmoitukset ovat ihan käteviä, olen tietysti vain vanhanaikainen, maailma muuttuu.
Kiitos Terhi! Itse pidin kyllä siitä, että esimerkiksi tuon Japanin immigrationin saattoi täyttää etukäteen, vaikka olisihan niissä jonoissa tietysti ollut aikaa vaikka kirjoitellakin niitä lappusia. Lisämukavuutena tuossa, että kaukomatkamme usein ovat matkatoimistojen käsialaa, on tietysti se, että jos jotain yllättävää sattuu, niin joku selvittää tilanteen. Vaikka harvemminhan noita tilanteita nyt viime aikoina on ollut ja kun kyse on lentojen peruuntumisesta tai myöhästymisestä, niin lentoyhtiöhän sen ensisijaisesti selvittää.
Olipa kattava selvitys eri maksuista. Itse otin lisäjalkatilaa lentäessä Japaniin. Se paransi lentomukavuutta huomattavasti.
Kiitos Sari! Tosiaan, kun lentoaika ylittää, sanotaan nyt 4..6 tuntia, niin lisäjalkatila on aika paljonkin arvoinen!
Kiinnostava postaus! Itse kun en ole kaukomatkoja tehnyt, vaan reissannut vain Euroopassa, niin on kiinnostavaa lukea budjettipuolesta. Japanissa kyllä haluaisin käydä joskus, joten tässä tuli hyviä vinkkejä Japanin hotellien osalta myös. :)
Kiitos Anne! Osa maailmasta, kuten vaikka juuri Japani ja Tyynenmeren saaret ovat Eurooppaa kalliimpiakin kohteita, kalliiden lentojen lisäksi, mutta sitten taas vaikka Kaakkois-Aasiassa on paljon hyvin edullisiakin matkailumaita.