Kesäkuiset pari viikkoa Afrikassa menivät nopeasti ja Iirislahdessa, Suomen kesäsateissa, on hyvää aikaa tehdä matkasta jälkilaskelma. Tämä matka kulki siis paitsi nimellä Nairobi+ myös luonnehdinnalla halpa matka:
Olemme käyneet Afrikassa ehkä jo kymmenen kertaa, mutta pääosa näistä matkoista on ollut valmiita kiertomatkoja, useimmiten Aventuran järjestämiä – ehkä vähän niitä räätälöiden – tai jopa ihan pakettimatkoja (Kap Verde, Tunisia, Gambia). Madagaskarilla ja Intian valtameren saarilla kävimme risteillen. Ainoa kokonaan omatoimisesti toteuttamamme matka Afrikkaan ennen tätä matkaa oli matka Mauritaniaan kevättalvella 2019. Sekä Tunisiassa ehkä Gambiassa järjestimme kyllä omatoimisesti päiväretkiä, Gambiasta jopa naapurimaihin, niin Senegaliin kuin Guinea-Bissauhin.
Etukäteen tämä Kenian Naivashasta, Malawista ja Sansibarista koostunut matkani stressasi minua erityisesti viisumianomusten osalta ja vähän turhan myöhään jääneiden yksityiskohtien takia. Pitkät lennot Nairobiin ostimme jo viime syksynä, mutta tarkemman suunnittelun aloitimme vasta palattuamme Etelä-Amerikasta ja selvästikin sekä lisälentojen että hotellivarausten osalta olisi ollut hyvä olla vähän aikaisemmin liikkeellä. Lopulta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin!
Lennot
Lufthansan lennoista maksoimme alkusyksystä 2022 1219 euroa (kaikki hinnat kahdelta). Paluulennon Nairobi – Frankfurt – Helsinki osalta teimme Nairobi – Frankfurt -osuudelle (yölento) alimman mahdollisen tarjouksen upgradesta Premium Economyyn (2 x 200 dollaria), joka sitten menikin läpi, eli lisää Lufthansalle 367 euroa.
Lennot Nairobista Malawiin ja takaisin (meno Kenyan Airways, paluu Ethiopian Airlines, joskin lennon lopulta operoi yllätykseksemme Malawi Airlines) maksoi hulppeat 1165 euroa, mutta vertailun vuoksi lennot Komoreille, joita ensin harkitsimme, olisivat maksaneet n. 1800 euroa! Lennot Afrikan mantereella eivät ole kovin kilpailtuja, joten ota tai jätä.
Ihan viime tippaan jäänyt Nairobi – Sansibar -lennotkin maksoivat sitten lopulta 697 euroa, kun tingimme menon osalta suorasta lennosta ja teimme (teknisen) välilaskun Kilimanjaron kentälle.
Yhteensä maksoimme siis lennoista 3447 euroa.
Lentojen osalta matkamme ei sisältänyt, onneksi, oikeastaan minkäänlaisia sattumia. Sansibarilta lähtiessämme jouduimme hiukan vänkäämään check-inissä puuttuvaa Kenian viisumia, mutta lopulta samalle illalle ollut boarding pass Lufthansan lennolle vakuutti sittenkin virkailijan.
Paperiset boarding passit ovat muuten Afrikassa edelleen tarpeen, Malawista lähtiessämme immigration käännytti meidät check-iniin hakemaan moiset ennen kuin pääsimme pois maasta – pdf:iin kun ei voi lyödä leimoja.
Hotellit
Kenian Naivashassa olimme 5 yötä hurmaavassa suomalaisomisteisessa Aloepark Art Hotel Naivashassa (https://aloeparknaivasha.com/). Tämän huoneen olimme sentään varanneet hetimmiten lennot varattuamme syksyllä 2022, joten saimme sen vielä inflatoitumattomaan hintaan 250 euroa.
Lilongwessa valitsin tarkoituksella hyvän hotellin ajatuksena, että köyhässä maassa keskitasoinen hotelli saattaa olla jotain muuta kuin länsimaissa ja maksoimmekin sitten 2 yön majoituksesta Latitude 13 degrees -hotellissa 360 euroa. Vähän turhaan, sillä tapamme mukaan vietimme hotellilla minimaalisesti aikaa, jolloin ehkä vähän vaatimattomampikin hotelli olisi sittenkin ollut ok.
Malawista palasimme Nairobiin alkuillasta, mutta en halunnut ketjuttaa lentoa Sansibarille samalle illalle, joten vietimme yhden yön Hilton Garden Innissä Nairobin lentokenttäalueella hintaan 169 euroa. Lentokenttähotellit eivät tapaa olla halvimmasta päästä, mutta etenkin Nairobisssa säästää kyllä aikaa ja vaivaa kun ei lähde lentokenttäalueelta pois, jolloin ei myöskään tarvitse taas sinne palatessa viipyä auton ja matkustajien erikseen toteutettavissa turvatarkastuksissa.
Sansibarilla vietimme 6 yötä, jotka pitkän pähkäilyn jälkeen jaoimme 3 yötä Stone Townille ja 3 yötä rantakohteelle, joksi valikoitui Pingwen pieni hiljainen ranta. Dhow Palace -hotellissa 3 yötä maksoi 276 euroa ja Hekayassa 529 euroa.
Kaikki valitsemamme hotellit olivat kivoja – ja keskenään ihan erilaisia. Aloepark Art Hotel Naivashassa asuimme kuin kotonamme. Latitude 13 degrees yllätti tasollaan – odotusarvomme Malawiin oli matalampi. Dhow Palacen sijainti oli kiva ja historiallisena rakennuksena mielenkiintoinen vaikka se vähän ränsistynyt paikoitellen olikin. Hekaya oli omassa rauhassaan – rivitalo Intian valtameren rannalla ei ollut hassumpi kokemus sekään! Hiltonit nyt ovat Hiltoneita, Afrikassakin – hienoja, mutta persoonattomia.
Joissakin hotelleissa lakanat ja pyyhkeet olivat ehkä jo parhaat päivänsä nähneitä, mutta ehkä satiinilakanat olisivat olleet liikaa Afrikassa :-)
14 yön hotelliasumisesta maksoimme siis yhteensä 1584 euroa.
Olin oikeastaan vähän yllättynyt siitä, että hotellihuoneissamme ei juurikaan asunut muita kuin me. Mitä nyt Malawissa isohko tuhatjalkainen, jonka onneksi näimme vasta lähtöaamuna – ja sekin alakerrassa, ei yläkerrassa olleessa makuuhuoneessamme. Sansibarilla Pingwen rannalla kylpyhuoneen peilin takana majaili pieni gekko, joka näyttäytyi pari kertaa. Huikein kylpyhuone oli Stone Townin hotellimme avoimen tähtitaivaan alla oleva pieni spa!
Lentokenttäkuljetukset
Lennoilta pitää tietysti päästä hotelleihin ja hotelleista takaisin lennoille.
Nairobin lentokentältä on matkaa Naivashaan runsaat 100 kilometriä, eli noin 2 tuntia. Tälle välille olimme ostaneet kuljetuksen Aloepark -hotellin suosittelemalta kuljettajalta hintaan 130 euroa (meno-paluu). Julkisillakin olisi päässyt, mutta olisi vaatinut bussikyydin lisäksi taksia sekä Nairobin että Naivashan päässä ja kun saavuimme yötä vasten ja lähdimme Naivashasta aamuvarhaisella, niin monivaiheinen kuljetus ei ajatuksena innostanut.
Lilongwen lentokenttäkuljetukset kuuluivat retkipakettiimme.
Stone Townissa maksoimme hotellin järjestämästä kyydistä kentältä hotellille 14 euroa.
Stone Town – Pingwe ja Pingwe – Stone Town maksoi 78 euroa (meno-paluu).
Helsingin päässä turvauduimme perinteiseen tapaan omaan autoon ja paikoitukseen P5:ssa hintaan 106 euroa.
Kuljetukset yhteensä siis 328 euroa. Lisäksi maksoimme vähän tippejä kuljettajille, mutta mainitsen ne kohdassa Vielä muuta.
Lilongwen kentällä harvalukuisen vastaanottorivistön ensimmäisellä oli kyltti, jossa oli nimemme ja hotellimme nimi, joten lähdimme kaverin kyydillä hotellille. Vasta vähän myöhemmin aloin epäillä, että tämä kyyti taisikin olla hotellin, ei retkijärjestäjämme ja näin sitten olikin. Hotelli oli järjestänyt kyydin meidän sitä pyytämättä ja meitä olikin siis ollut kaksikin henkilöä kentällä vastassa! Jälkimmäiset jäivät sitten ihmettelemään, että missähän me olimme. No onneksi WhatsApp toimi ja asia selvisi heillekin. Hotellin osalta kyse oli ilmeisesti siitä, että olivat kyselleet saapumisaikaamme ja ihan vaan siitä päätelleet, että meidät pitää hakea kentältä. Kieltäydyin kuitenkin sitten tiukasti maksamasta tästä kyydistä, jota en ollut tilannut.
Samaisen virheen teimme muuten äskettäin Bangladeshin Dhakaankin saapuessamme, eli ehkä jatkossa kannattaa tarkemmin käydä läpi koko vastaanottajien rivistö ja varmistaa, että löydämme kaikki meitä vastassa olevat tahot!
Retket
Seuraavaksi suurin menoerä oli retket kohteissa.
Naivashassa teimme vain lähiretkiä, emme lähteneet esimerkiksi Masai Maraan tai Nakuru-järvelle, vaikka kumpikin olisi ollut mahdollinen kohde, Masai Mara toki vaatien yöpymisen siellä – olimmehan edellisellä Kenian vierailullamme käyneet molemmissa kohteissa.
Tällä kertaa halusin ihan erityisesti kävelysafarille Crescent Islandille, mikä sitten toteutuikin. Toisen kävelysafarin teimme Sancturary Farmin alueelle. Lisäksi kävimme tutustumassa Elsamereen, eli Joy Adamsonin kotiin Naivasha-järven rannalla ja kävimme Elementaita-järvellä katsomassa tuhansia ja taas tuhansia flamingoja. Retkipaketista maksoimme 414 euroa pääsymaksuineen – tämäkin varattuna hyvissä ajoin, sillä siinä missä moni muu yksityiskohta oli vielä viime metreille avoimena, niin Crescent Island oli yksi matkamme varsinaisia kohteita alusta alkaen.
Erityisesti Kenian osalta kannattaa muistaa, että inflaatio on kurittanut Keniaakin ja hinnat nyt ja jatkossa ovat luultavasti hiukan tätä korkeampia.
Malawiin ostimme yhden kokonaispaketin sisältäen noudon lentokentältä, kokopäiväretken Malawi-järvelle, ja lentokentälle päättyvän kaupunkikierroksen Lilongwessa ja maksoimme tästä kokonaisuudesta 510 euroa.
Malawissa täydensimme vielä etukäteen ostettua retkipakettia paikalliselta kalastajakylän asukkailta ostetulla kävelykierroksella ja maksoimme siitä 43 euroa.
Jos hinnat välillä vaikuttavat hassuilta epätasaluvuilta, niin monet hinnat ilmoitettiin dollareissa, mutta kaikki hinnat tässä yhteenvedossa ovat euroina oli ne sitten maksettu dollareilla, euroilla tai luottokorteilla. Niin Keniassa kuin Malawissa maksoimme retkipaketit käteisellä, eli alkumatkasta meillä oli poikkeuksellisen paljon käteistä matkassa.
Sansibarin retket, Stone Townin kävelykierroksen ja Prison Island -retken (molemmat privaattiretkinä) ostimme Get Your Guidesta ja ne maksoimme luottokortilla, 65 euroa ja 78 euroa.
Jozanin metsässä poikkesimme matkatessamme Stone Townista Pingwen rannalle – kahdelta hengeltä 38 euroa, sisältäen paitsi opastuksen metsässä myös kuljettajamme odotusajan.
Retkiä ostimme siis yhteensä 1137 eurolla.
Etenkin kaikkiin retkikohteisimme palaan vielä erillisten kohdejuttujen muodossa kesän mittaan.
Malawissa olin ehkä liiankin varuillani sen suhteen, että huijaako retkijärjestäjä meitä ja olin ajatellut viivyttää retkipaketin maksua Malawi-järvelle asti – ajattelin, että sinne ehdottomasti halusin ja jos se toteutuisi, niin ainakin sain mitä halusin. Heti saavuttuamme – lentokenttäepisodin jälkeen – halusivat kuitenkin tulla hotellillemme hakemaan maksun. Vähän vastenhakoisesti totesin, että joo, mutta saammehan siitä sitten kuitin. Ei ollut kuulemma kaverilla kuittivihkoa mukana … selitti sitten, että tarvitsee rahat voidakseen tankata auton seuraavaksi päiväksi sovittua retkeä varten. Maassa on kuulemma polttoainepula ja hoitaisivat tankkauksen mieluiten jo nyt, edellisenä päivänä. Lopulta sovittiin, että maksamme 100 euroa nyt ja loput seuraavana päivänä. Lopulta kaikki meni hyvin ja maksoimmekin loput retkipaketista vasta lähtöaamuna. Ja saimme kuitinkin – vaikkemme tietysti sitä oikeasti enää siinä vaiheessa mihinkään tarvinneet.
Viisumit
Ehkä vähän yllättäen seuraavaksi suurin menoryhmä matkallamme olikin sitten jo viisumit. Reitillä Kenia – Malawi – yöpyminen Keniassa – Tansanian Sansibar tarvitsimme yhteensä neljä viisumia per nuppi, eli varsinainen Kenian viisumi, Malawin viisumi, Kenian transit-viisumi ja Tansanian viisumi. Ainakin Tansanian viisumin näistä olisi saanut maahan saapuessakin, mutta kun aloin näitä eVisa-sivuilta anomaan, niin meni sen Tansaniakin siinä samalla, melkein ainakin.
Viisumien hinnat olivat keväällä 2023 seuraavat (euroissa):
- Kenia 51 euroa
- Malawi 48 euroa
- Kenian transit-viisumi 21 euroa
- Tansanian viisumi 47 euroa
Yhteensä viisumeihin meni siis (kahdelta) 335 euroa.
Kun haimme yleensä yhtaikaa kaikki nämä viisumit maa kerrallaan kummallekin, niin oli mielenkiintoista seurata miten eri pituisia periaatteessa ihan samanlaisten anomustenkin käsittelyajat olivat – toisen saattoi tulla vuorokaudessa, toiseen mennä lähemmäs viikko. Kenian viisumit tulivat kaikki nopeasti. Lassen Malawin viisumi viipyi yli viikon, mutta tuli sitten lopulta. Pirkon Tansanian viisumi ei valmistunut koskaan. Kysyin sitten lähimmästä lähetystöstä (Tukholma) ohjeita – mitkään viisumisivuston mailiosoitteet eivät koskaan vastanneet mihinkään – ja sain kehotuksen ottaa mukaan maksukuitti ja anomusnumero. Näillä sitten mentiin, vaikka asia vähän stressasikin. Ihan turhaan, Sansibarin lentokentällä löivät sitten leimat minunkin passiini edes maksukuittia vilkaisematta, pelkällä suullisella kertomuksella, että anottu ja maksettu on, mutta homma juuttui johonkin. Travelling to Zanzibar -ryhmän perusteella muitakin vastaavia tapauksia on ollut, eli en ole suinkaan ainoa, jonka viisumianomus jämähti jonnekin.
Vielä muuta
Muista menoeristä hintavin oli Malarone, jota suositeltiin muihin vierailemiimme kohteisiin paitsi Naivashaan, joka on sen verran korkealla, että hyttyset ovat vähissä. Aloitimmekin siis Malaronen syönnin vasta muutama päivä ennen Malawiin lähtöä. Kahden hengen Malarone-tablettien hinnaksi tuli 130 euroa, joskin ostamastamme määrästä jäi vähän yli, mutta ne voimme käyttää marraskuun reissullamme, ainakin Okavangon suistossa on merkittävä malariariski.
Airalon eSIMeille ostimme nettiaikaa kolmessa maassa yhteensä 18 eurolla. Reissunettiä emme enää tapaa käyttää, sillä Airalo on selvästi edullisempi vaihtoehto.
Pyykkejä pesetimme matkan aikana 7 eurolla – pari viikkoa pelkillä käsimatkatavaroilla vaatii jo vaatteiden pesettämistä!
Pieniä matkamuistoja – ja Suomi-tuliaisia Aloepark Art Hotel Naivashan Sarille ostimme yhteensä 58 eurolla.
Lopuksi vielä aikaisemmin jo mainitsemani tipit, joita annoimme lähinnä kuljettajille ja oppaille, taisi mukana olla joitakin pieniä summia hotellien laukunkantajillekin, vaikkemme pienillä matkatavaroilla liikkuessamme näitä palveluja oikeastaan olisi tarvinneetkaan.
Tipit yhteensä 72 euroa.
Nämä kaikki yhteensä 285 euroa.
Käsimatkatavaroilla matkustaessamme pesetimme useimmat t-paitamme ainakin kerran. Keniassa Aloepark -hotellin Sari kertoi miten hän on joutunut keskustelemaan työntekijöidensä kanssa alusvaatteiden pesemisestä (vaikka siis pesukonehan ne pesee) – kuulemma toisten alusvaatteiden käsittely on Keniassa tai laajemminkin Afrikassa jonkinlainen tabu. Itse asiassa marraskuulle varaamamme matkan lodgeissa Okavangon suistolla näiden palvelukuvauksissakin todetaan, että hintaan kuuluu myös pyykkien pesu, poislukien alusvaatteet!
Stone Townissa pyykkimme pestiin turhankin varovasti, valkoiset housuni jäivät hiekan ja/tai aurinkovoidetahrojen osalta vähän keltaisiksi, mutta Suomessa valkaiseva pesuaine ja Mielen pesukone saivat ne kyllä taas valkoisiksi! Mutta ehkä parempi varovaisuus kuin vaatteiden tuhoaminen liian innokkaalla pesulla.
Kaikki yhteensä
Koko matkan hinnaksi tuli siis 7 116 euroa eli 3 558 euroa per nuppi.
Aventuran tyypillinen hinta parin viikon Afrikan reissulle, oli se sitten kiertomatka pienellä ryhmällä tai kahdelle räätälöity reissu, taitaa tätä nykyä olla usein luokkaa 7000 euroa, eli näin arvioiden matkamme oli puolta halvempi. Hintaa toki selittää jo viime syksynä kampanjasta edullisesti ostetut pitkät lennot – jos olisimme aloittaneet matkan suunnittelun tyhjältö pöydältä vaikka 3-4 kuukautta ennen sen toteutumista, niin veikkaisin, että lentojen hintaan olisi tullut helposti tonnikin lisää per nuppi. Toisaalta en tämän matkan suunnitteluvaiheessa pitänyt ihan hyvänä ideana sitä, että nuo ”kehyslennot” oli kiinnitetty ennen kuin yksityiskohdat olivat valmiina, eli ehkä jatkossa sittenkin haluan pitää kaikki optiot auki ja löydä ne kaikki kiinni vasta kerralla, kuten Aventuran kanssa yleensä olemme toimineet.
Ruokamenoja emme tapamme mukaisesti ole laskeneet matkakustannuksiksi. Kahdelta hengeltä kului parissa viikossa ruokaan n. 500 euroa siitä huolimatta, että söimme muutamia aterioita melko hienoissakin ravintoloissa. Lisäksi on tietysti huomioitava, että kaikki hotellivarauksemme olivat (runsaalla) aamiaisella. Kesäkuun toisen puoliskon ruuat kahdelta maksoivat Iirislahdessa n. 400 euroa, tosin emme tainneet tuolla jaksolla juurikaan käydä ravintoloissa.
Jäin miettimään tuota kyytien tupla”varausta”. Jotain vastaavia kokemuksia on ollut meilläkin, tai kuulostaa tutulta, mutta en nyt saa päähäni. Lisäksi on varmasti ollut niin, että meitä ollaan oltu tietämättämme vastassa ja olemme sitten saapuneet itsenäisesti määränpäähän. No, pienellä neuvottelulla siitä on aina selvitty helposti.
Tuo on noilla Afrikan safareilla ollut aina käytäntö, että summa on pitänyt maksaa kokonaan ennen safaria. Mitään suurempia huijauksia ei ole tullut ja aika luottavaisesti isojakin summia tulee maksettua.
Ja heh, noiden viisumien kanssa tuo on tuttua, saattaa tulla ihan eri aikaan. Meneeköhän ne jollekin käsittelijälle sattumanvaraisesti ja joku on sitten ”hieman” järjestelmällisempi kuin joku toinen… Aina maahan on kuitenkin tuolla päin päässyt.
Kiitos Mikko! Ihanaa, että joku muukin on ”mokannut” näin tai päätynyt samaan tilanteeseen. Hotelli Lilongwessa olisi halunnut kyydistä 50 dollaria, mutta kun totesin, ettei heillä ole siitä tilausta, niin suostuivat poistamaan sen laskusta. Suurimmillaan olemme maksaneet tuntemattomalle etukäteen taisi olla yli tuhat euroa, kun varasimme paketin Kuala Lumpurista Borneolle ja Bruneihin, sisältäen myös lentoja. Silloin etsin netistä lisää tietoja firmasta ja kun muutama muukin oli siihen luottanut, niin päätin luottaa ja kaikki meni tosiaan sitten lopulta ihan ok. Välillä kyllä on käynyt mielessä, että joskus se tulee vastaan, että menetämme jonkun summan, mutta verrattuna aika moneen ihan onnistuneeseenkin kokemukseen, aika pieneksi se yksi huijaus prosentuaalisesti sitten jäisi, jos kohdalle osuisi. Viisumit, vaikka ne e-viisumeina saisikin, ovat kyllä rasittavan raivostuttava juttu – aina välillä pitää sitten vaan muistuttaa itseään, että miten vaikeaa, ellei mahdotonta, se olisi toisinpäin, esimerkiksi tansanialaisen saada Schengen-viisumi.
Ihanaa, kun matkabloggaajat jaksavat listata menojaan! Mullakin haaveissa/suunnitelmissa hieman samanlainen reissu, joten tästä sai hyvin osviittaa siihen, paljonko se lompakkoa rokottaisi :) Kiitos siis tästä!
Kiitos Eveliina! Mukavaa jos pidit. Tosin tietysti lentohinnat ovat aina päivän hintoja ja majoitusten osalta hintahaitari on suuri. Hotellivalintamme olivat osittain keskitasoa, osittain ylikin sen.
Sansibarilla kävi minulle sama juttu – olin ekojen joukossa ulkona terminaalista, vastassa oli mies nimikyltin kanssa ja hotellissa jo jonkin aikaa oltuani tuli kyselyä, että missä oikein olen, kun kuljettajani ei löydä minua lentoasemalta. Olisi varmaan löytänyt, jos olisi ollut ajoissa paikalla! Hotelli oli järkännyt (poskettoman kalliin) kyydin ns. yllättäen ja pyytämättä, sillä nimenomaisesti en heiltä tilannut kyytiä sen hinnan vuoksi vaikka olinkin asiaa tiedustellut.
Homma ratkesi lopulta niin, että maksoin hotellille sen kohtuullisen summan, jonka tämä minun oikeasti tilaamani kyytifirma olisi veloittanut. Ja kyytifirmalle kompensoin asian tilaamalla heiltä sitten kaksi muuta, pidempää kyytiä ja mausteretken. Olisin tilannut ne muutenkin nähtyäni että nouto lentoasemalta sujuu sovitusti, mutta sitähän he eivät tienneet, joten esitin asian niin, että korvaukseksi turhaksi jääneestä kuljetuksesta, josta en mitään maksanut, tehdään näin, ja kaikki olivat lopulta tyytyväisiä.
Lufthansan Premium Economystä lukisin mielelläni lisääkin. Finnair on nyt säästänyt ja niistänyt itsensä niin henkihieveriin, että vaikka voittoa tekevät, niin nälkä jää jo bisnesluokassakin, eivätkä ne PE:n ateriatkaan taida olla enää edes sillä tasolla mitä olivat teidän sillä viimeksi lentäessä. Se on ikävää.
Kiitos Daniel! Kuten tuossa jo Mikolle sanoinkin, niin puhuin tuosta kyydistä esitetyn 50 dollarin veloituksen pois laskusta sillä perusteella, ettei heillä ole siitä tilausta ja onnistuihan se. Meiltäkin hotelli tiedusteli, että koska saavumme ja vastasin siihen, mutten tajunnut heidän siitä ”päättelevän”, että ok, lähetetään auto vastaan.
Lufthansan Premium Economy ei ehkä sittenkään ansaitse omaa juttuaan – tai katsotaan nyt miten ”kuiva loppukesä” tästä juttuaiheiden suhteen tulee.
Tuohon alimpaan huutokauppahintaan se oli oikeastaan mielestäni hintansa väärtti vaikkei sillä saanut kuin tervetulodrinkin, vähän enemmän tilaa, kaksi kauniisti tarjoiltua ateriaa ennen turistiluokan ruokatarjoiluja, isomman screenin (jota yölennolla ei oikeastaan tullut hyödynnettyä yhtään) ja nousun koneeseen/koneesta alkupäässä. Tuota nopeaa poistumistakaan ei oikein tällä kertaa tarvittu, eikä se nyt niin nopea edes ollut, kun Nairobin kentällä harrastetaan bussikuljetuksia.
Sen jälkeen muuten kun olivat hyväksyneet tuon vähän läpällä laittamani 200 dollaria per nuppi tarjouksen PE:stä, niin jatkoivat houkuttelua ja ehdottivat 150 dollaria per nuppi upgradea businekseen, mutta siihen emme sitten kuitenkaan tarttuneet. Ehkä olisi kannattanut, olisi päässyt ainakin suunnilleen vaakatasoon nukkumaan :-)
Tässä vielä kuvat Lufthansan Premium Economyn pääaterioista, liha- ja vege(pasta)versiot:
Ei nyt mielestäni ollenkaan paha kokonaishinta tälläiselle reissulle. Pitäisi joskus itsekin opetella tälläinen omatoimisuus, että varaa lennot hyvistä tarjouksista jne. Toki näin kolmivuorotyötä tekevänä täytyy aina odottaa lomavahvistukset työnantajalta jne. että se jo asettaa haasteita oikein aikaisiin matkavarauksiin.
Ja pienet sattumukset kuuluvat reissuihin ja se on aina lohdullista lukea ja kuulla, että muillekin sattuu ja tapahtuu. :D
Kiitos Virpi! Toki valmiit kokonaisuudet ovat stressittömämpiä, mutta etenkin länsimaissa (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, …) useimmiten varaamme matkan itse. Lennot, hotellit ja retket – auton vaan, jos se jonkun kohteen takia on ainoa järkevä vaihtoehto. Sattumusten osalta tämä matka oli kyllä harvinaisen ongelmaton sitten lopulta, etukäteen Malawin retkioppaan löytyminen ja viisumikuviot olivat vähän kuumottavia. Ja tietysti loppuun asti tuon paluun kahden eri lentolipulla olevan lennon kuitenkin vain muutamia tunteja oleva vaihtoaika, mutta sekin meni sitten nappiin.
Kohtuullinen hinta kun itse järjestää ja säätää kaiken – ja saa sitten semmoisen matkan kun haluaa eikä ryhmämatkan ”joustamattomuutta”. Toki nuo Malawin lentojen hinta on ollut kova, mutta eipä siellä paljon kilpailua ole reitillä. LH:n PE upgraden hinta on puolestaan edullinen, ja tuo 150 euron lisä business luokkaan olisin itse napannut heti – 350 euroa business luokkaan pitkällä lennolla on hyvä hinta. Viisumien kustannuksista voi matkalle tulla yllättävän iso kustannus ja Afrikassa näitä osaavat kyllä hinnoitella.
Kiitos Jani! Näin tosiaan saa omanlaisena – mutta toki sellaisen saa järjestettynäkin, ilman ryhmääkin :-) Hienoisella kokemuksella niin Afrikasta kuin Etelä-Amerikasta, niin niiltä suunnilta ei halpoja lentoyhteyksiä oikein löydy, eli tosiaan voi olla näin, että joku mantereen sisäinen lento maksaa enemmän kuin lento Euroopasta sinne. Tosin ovathan ne molemmat isoja mantereita, joilla vielä päiväntasaajalle sijoittuvat välimatkat etenkin tasokartalta tarkasteltuina saattavat näyttää turhan lyhyiltä verrattuna vaikka pohjoisiin alueisiin tyyliin suuri ja mahtava Grönlanti, joka oikeasti on samaa kokoluokkaa kuin Meksiko. Tuon 2 x 150 dollarin lisämaksun maksamatta jättämiseen vaikutti myös se, että kun kerran tuli testattua Finnairin Premium Economy, niin ajattelimme, että tsekataan nyt Lufthansan Premium Economy siihen verrattuna, niin tiedetään sitten sekin.
Kiitos taas perinpohjaisesta kustannuspostauksesta, nämä ovat ihan supermielenkiintoisia. :)
Kiitos Kati, mukavaa jos pidit tästä yhteenvedosta.
Mielenkiintoinen ja informatiivinen juttu jälleen, ja osin itselle ajankohtainenkin vieläpä. Todella edullisesti olette kyllä saaneet nuo pitkät lennot! Tuossa koko reissun hintalapussa niiden osuus on tosi pieni, toisin kuin monilla kaukomatkoilla yleensä. Itsekin mielestäni löysin Dohan kautta edullisen diilin Nairobiin, mutta teidän edestakaisiin lentoihin verrattuna on kyllä kallis ? Mutta toisaalta, päästäänpä viimein testaamaan Qatar Airwaysia, josta yleensä kuulee pelkkää hyvää.
Kiitos Anne! Pitkät lennot olivat tosiaan edulliset, mutta toisaalta koin sen, että ne, päivineen ja sitä kautta matkan pituus, oli kiinnitetty tiukasti jo ennen kuin tulimme tarkemmin määritelleeksi sen sisältöä. Qatarilla olemme lentäneet useampaan kohteeseen, muutaman lennon jopa busineksessä, ja homma on kyllä toiminut ihan kelvollisesti.
Kiitos, oli kiinnostavaa lukea kustannuksista ja tällä tavalla tavallaan kurkistaa matkan kulissien taakse. Afrikka, juuri Kenia tai Tansania kyllä kiinnostaisi noiden safarien vuoksi. Pohdin kyllä että ensi kerta Afrikassa voisi olla ihan kiva tehdä valmismatkalla, itsenäisesti taitaa olla kaikenlaista säätöä
Kiitos Tanja! Valmismatkoja Itä-Afrikkaan onkin hyvin tarjolla, onhan se luultavasti Etelä-Afrikan ohella ”normaalein” Afrikka-kohde.
Vitsi miten hienosti jaksat koota kaikki hinnat ja järjestelyt ja systeemit yhteen. Näitä on tosi kiva lukea ja tietää, kenen blogiin palaa, kun tarvii vinkkiä. Mulle aiheuttaa suurta stressiä, jos on esim. viisumiasia jäänyt epäselväksi. Mä olen se, jolla on kaikki paperisena kansiossa kronologisessa järjestyksessä, jotta aina on päällimmäisenä seuraavaksi tarvittava paperi. Ja sitten niitä tarkistellaan moneen kertaan ennen lähtöä:) Lisäski kaikki on kuvattuna nimettyihin valokuvakansioihin, josta ne löytöö nopeasti silloinkin kun ei netti toimi.
Mitä tulee noihin retkimaksuihin, niin itse kyllä aika hövelisti olen maksanut etukäteen ja en ole (kop-kop) tullut onneksi vielä huijatuksi. Useinhan se on niin, että tarvitaan ne rahat veneen vuokraan, bensaan tms ja saattaa olla kyseisessä maassa normaalia, kun meikäläisittäin se tarkoittaa aina kiikun kaakun konkurssin reunalla oleva yritystä.
Kiitos Hannele! Avoimeksi jäänyt Tansanian viisumikuvio häiritsi kyllä minuakin, eikä siinä yhtään auttanut se, että kaikki vakuuttivat, että kyllä se sitten onnistuu Tansaniaan saavuttaessakin. Vähintäänkin olisi harmittanut, jos sen olisi joutunut maksamaan kahdesti, mutta lopulta tosiaan kaikki meni hyvinkin sujuvasti. Paperit kannattaakin olla mukana, sillä hetimmiten Euroopan ulkopuolella usko kännykältä tai tabletilta näytettäviin dokumentteihin on lähellä nollaa, eli meilläkin on niin paperit kuin tiedostot matkassa! Tuon retkimaksun osalta olimme ehkä vähän turhankin skeptisiä – tai ehkä Malawi vaan vähän tavallistakin oudompana kohteena ”epäilytti” hiukan, mutta kaikki meni oikein hyvin ja tapaamamme ihmiset olivat ihan mukavia.
Kiitos perustellisesta selvityksestä. Kenia ja Sarin hieno B&B ovat kiinnostaneet jo tovin kohteena. Itse suunnitellen säästää kyllä rahaa. Me kävimme tänä kesänä Etelä-Afrikassa ja Lesothossa. Lennot n 800€ / nuppi (Finnair / Qatar) Johannesburgiin ja 10 päivää noissa maissa osin privaoppaalla 1400€ / hlö sisältäen kaikki sapuskat pl yksi illallinen Lesothossa. Käytiin Etelä-Afrikassa St. Luciassa ja Hluhuwe-Imfolozin luonnonpuistossa sekä Cradle of Humankindissa Maropengissä. Lesothossa kiertelimme neljä päivää ryhmän kanssa ja järjestäjä oli eteläafrikkalainen patikka/safariyritys Pietermaritzburgista. Pidin kovasti Etelä-Afrikasta matkakohteena ja seuraavaksi voisikin suunnistaa Cape Townin hoodeille.
Kiitos Anu! Säästää, mutta säästö toki tulee työllä – ja pienellä riskillä. Lesothoon olemme mekin suuntaamassa marraskuussa, tosin vaan lyhyenä pysähdyksenä matkalla varsinaiseen kohteeseemme, eli Okavangon Deltalle.