Aihearkisto: Maabongaus

Maabongausta käsittelevät jutut

Libanon feature

Lähi-itä 100%

Alaskan Anchoragessa kirjoitin jutun, jossa totesin, että TCC:n määritelmän mukainen Pohjois-Amerikka on nyt tullut koluttua, ainakin yhdellä vierailulla kullakin alueella.

Pohjois-Amerikka 100%

Libanon Byblos Koko Lähi-itä
Libanon – Bybloksen raunioita

Libanonin myötä olemme Lähi-idän osalta tilanteessa, että olemme käyneet kaikilla sen TCC:n listan mukaisilla alueille, joista Ulkoministeriö ei totea, että ”Poistuttava maasta välittömästi” tai ”Vältä kaikkea matkustamista”.
Irakiin, Jemeniin tai Syyriaan ei juuri nyt ole turistina asiaa – ja tuskin tulee ihan lähivuosina olemaankaan.

Traveler’s Century Clubin Lähi-idässä on 14 maata ja sen lisäksi 7 aluetta.
Alueiksi lasketaan muut emiirikunnat kuin Abu Dhabi Yhdistyneistä Arabiemiraateista ja Siinain niemimaa. Egypti jakautuu siis kahteen alueseen, Afrikan puoleinen osa ja Aasian puoleinen osa, eli Siinai.

Näistä olemme siis käyneet 18 alueella, eli:

Varsinaiset matkajutut Libanonista odottavat vielä viimeistelyä ja julkaisua, mutta ensimmäiset niistä ilmestyvät kyllä jo tällä viikolla.
Siinain niemimaalla, Tabassa, kävimme toisen Israelin matkamme yhteydessä.

Loput 3 aluetta jätämme suosiolla väliin ja toteamme, että osaltamme Lähi-itä on nyt ”valmis”. Ehkä, jos tilanne alueella joskus muuttuu oleellisesti toiseksi, saatamme vielä harkita Bagdadia, Damaskusta tai Sanaa, mutta epäilen, ettei niihin ole asiaa vielä moneen vuoteen.

Tiesulkuja Bekaan laaksossa Koko Lähi-itä
Libanon – teiden varsilla oli kaikkialla melko taajaan vartiointipisteitä

Koko Lähi-itä -ideamme julkistimme ensimmäisen kerran 3 vuotta sitten ja sen jälkeen olemme siis käyneet vielä Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Libanonissa. Vielä kolme vuotta sitten Libanoniin meneminenkin oli vähän siinä ja siinä, mutta jo nyt teimme sinne ihan normaalin matkan.

Melkein koko Eurooppa, melkein koko Lähi-itä

Koko Väli-Amerikka?

Seuraava koko alueemme voisikin sitten olla Väli-Amerikka, mutta siihen taitaa vielä mennä useampi vuosi, sillä tässä välissä on muitakin suunnitelmia – etenkin kun tänä syksynä tuli Pohjois-Amerikan suunnalla juuri oltua ja yksi matkasuunnitelmiemme periaate on jo useamman vuoden ollut, että tehdään vuorotellen matkoja eri maanosiin, joten seuraavana vuorossa onkin sitten Afrikka ja sen jälkeen ehkä Aasia.

Väli-Amerikasta Costa Rica ja Guatemala kiinnostaisivat oikeasti, mutta voisihan sitä sillä suunnalla samalla käydä täydellisyyden vuoksi myös El Salvadorissa ja Nicaraguassa.

Belize
Belize – risteilyllä jouluna 2012

Karibian alueelta meiltä puuttuu vielä valtiotasolla 8 maata, joista valitsemalla sopivan eteläiselle Karibialle suuntautuvan risteilyn voisi hyvinkin saada 6, jopa 7 samalla matkalla. Haitiin menemistä Ulkoministeriö ei suosittele, mutta joku risteily taitaa sielläkin jollain varustamon yksityisellä rannalla poiketa.

Etelä-Amerikan puuttuvista, mahdollisista, valtioista meiltä puuttuvat vielä Bolivia, Guyanat, Kolumbia ja Paraguay, joista ehkä Bolivia voisi olla kiinnostavakin, mutta toisaalta korkeus vähän mietityttää.

Malediivit 1991
Intian valtameri – Malediiveilla, Angagan rannalla 1991

Aasiassa ja Afrikassa maita riittääkin sitten vielä monen moneen reissuun. Intian valtameren saarivaltioista viimeinen, Komorit, houkuttaisi liittää joskus johonkin Itä-Afrikkaan suuntautuvaan matkaan, niin voisi väittää kattaneensa tuonkin alueen valtiotasolla.

Tyynellä valtameren lukuisista meille vielä uusista valtioista ja alueista lähinnä Fidzi ja Kiribati, ehkä Papuakin, voisi kiinnostaa, mutta lähinnä tilanteissa, joissa jostain syystä päätyisimme muuten tuolle suunnalle.

Ajatus matkasta Antarktiksellekin kiinnostaa ajoittain, mutta ajatus Draken salmen ylityksen ankeudesta on toistaiseksi joka kerta saanut suuntaamaan ajatukset toisaalle. Adalmina’s Adventures -blogia pitävän Anna-Katrin jutut Etelämantereelta, niin blogissa kuin Maailmanmatkaajien kokouksessa ovat kyllä lisänneet kiinnostusta tähänkin kohteeseen.

Adalmina's Adventures Antarktika
Näkymä Etelä-Mantereella (Adalmina’s Adventure -blogista)

Tilastopäivitys

Libanon oli 115./117. (Pirkko/Lasse) itsenäinen maamme, 200 maan listalta.
TCC-alueita on nyt kasassa 166/170, 325 alueen listalta.

Anchorage feature

Pohjois-Amerikka 100%

Maabongausharrastuksemme päälista on Traveler’s Century Clubin 325 alueen lista. Ensimmäinen pistetavoitteemme olikin 100 TCC-aluetta, sen jälkeen 100 itsenäistä maata ja sen rinnalla koko Eurooppa niin itsenäisinä valtioina kuin TCC-alueina. Nämä pari viimeistä tavoitetta saavutimme aikoinaan Moldovaan ja Transnistriaan suuntautuneella matkalla.

Pohjois-Amerikassa TCC-alueita on vaan kuusi:

  • Alaska
  • Kanada
  • Meksiko
  • Prinssi Edwardin saari
  • Ranskalle kuuluva St. Pierre & Miquelon ja
  • Yhdysvallat

Valtioiden tasolla kävimme kaikissa jo 1980-luvulla, mutta jonkinlaiseksi tavoitteeksi kaikissa näissä käymisen asetimme vasta muutama vuosi sitten. Viime syksynä teimmekin syysretken Halifaxiin, Prinssi Edwardin saarelle ja St. Pierre & Miquelonille ja sen jälkeen tuosta kuuden joukosta uupuikin enää Alaska.

Alaskan lippu Pohjois-Amerikka TCC-alueet
Oikealla Alaskan lippu

Tätä juttua kirjoitan Anchoragessa, joten nyt tämä Pohjois-Amerikka 100% tavoite on sekin saavutettu. Toki siis vaan TCC-alueina.
Yhdysvaltain osavaltioista meillä on kasassa ehkä neljännes, Kanadasta tämä matkan jälkeen vajaa puolet, mutta Meksikosta vain muutama. Eikä mitään tavoitteitakaan niiden osalta.

Matkaystävillämme Alaska sattui muuten, kummallakin, olemaan, 200. TCC-alue. Meillä Pirkolla 163. ja Lassella 167. Ainakaan näiltä näkymin en vielä uskaltaisi osaltamme asettaa edes tavoitteeksi tuota 200 aluetta. Mutta tuon 163 alueeni myötä meilläkin on molemmilla kasassa yli puolet maailman TCC-alueista, eli toinen maabongaussaavutus Alaskalle!

Seuraavaa mahdollista bongaustavoitetta pitääkin sitten hetki miettiä.
100% mahdollisia alueitakaan ei taida helposti löytyä, sillä lähimpänä olisi Lähi-itä, mutta siellä on tällä hetkellä kovin monta maata, johon ei turistina voi tai halua mennä.

Viisumilla Yhdysvaltoihin ja myöhästyminen lennolta

Alaskaan saavuimme myöhään lauantai-iltana suunnitelman mukaisesti reittiä Helsinki – Keflavik – Seattle – Anchorage. Viimeinen legi ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä myöhästyimme tuolle välille ostamaltamme Alaska Airin lennolta, mutta siirsivät meidät sitten sujuvasti ja kuluita 19:35 lennolta 20:15 lennolle – pisteet Alaska Airille!

Matkatavarat

Viisumilla Yhdysvaltoihin matkustaminenkin sujui sitten lopulta mutkattomasti: tosin Icelandairilla ei voinut tehdä koko matkalle online-checkiniä, koska se siinä vaiheessa tarkistaa ESTA:n olemassa olon, mutta lentokentällä laukkuja jätettäessä saimme myös Keflavik – Seattle -välin boarding passit ongelmitta. ESTAahan meillä ei ollut, emmekä sitä tarvinneet, koska meillä oli viisumi, mutta Icelandairin järjestelmä ei tainnut olla tällaiseen tilanteeseen varautunut.
Seattlessa saimme hiukan selittää matkustushistoriaamme ja viisumia, mutta mitään ongelmia ei ollut. Ehkä jopa ”viisumijono” oli hiukan lyhyempi kuin ESTA-jonot!

Anchorage

Anchorage Anchorage

Eisenhower
Pari turistia kuvaamassa Eisenhowerin patsaalla

Anchorageen ehdimme päivässä tutustumaan lyhyen kiertoajelun ja iltapäiväkävelyn verran. Opimme, ainakin, seuraavat faktat osavaltiosta:

  • täällä (Alaskassa) on kymmenesosa maailman pienlentokoneista
  • Eisenhower oli presidenttinä kun Alaska vuonna 1959 liittyi Yhdysvaltoihin
  • James Cook löysi toisella matkallaan Alaskan, mutta kolmannellaan, luoteisväylää etsiessään, päätyi Havaijille, jossa kuoli. Havaijille mekin toivomme päätyvämme vielä kohta, mutta toivottavasti emme kuole siellä.
  • Maailman kautta aikojen toiseksi voimakkain maanjäristys (9.2) sattui Alaskassa 1964, mutta harvaanasutulla alueella pitkäperjantaina sattuneessa järistyksessä kuoli hämmästyttävän vähän ihmisiä (139).

Anchorage seaplane harbour Anchorage seaplane harbourAnchorage seaplane harbour

Ja ehkei nyt fakta, mutta havainto ainakin – tätä pohjoista kaupunkia, joka ei muuten ole Alaskan pääkaupunki, on koristeltu laajalti värikkäillä muraaleilla.

Syyskuun alun sää Anchoragessa oli eilen kolea, ehkä 12-14 astetta, mutta onneksi ei satanut koko päivänä.

Anchorage muraalit Anchorage muraalit Anchorage muraalit

Tänään, Labour Day – maanantaina, jatkammekin jo iltapäivällä matkaa Sewardiin, ei tosin kuuluisalla Alaska Railwayllä, vaan proosaallisesti bussilla.

Matka siis jatkuu … seuraavan kerran blogissa hyvällä tuurilla sitten jo Norwegian Sun -laivalta.

Alaska Railway

Schwerin feature

Junaretki Schweriniin

Maabongaus on aihe, josta useat toteavat painokkaasti, he eivät sitä harrasta.
Me harrastamme sitä, kevyesti ainakin. Uudet maat ja uudet paikat houkuttelevat.
Hampurin matkallamme ei ollut tarjolla uusia maita eikä uusia Traveller’s Century Clubin alueita, mutta Most Traveled People -listan aluelista tarjosi meille vielä uuttakin, eli Mecklenburg-Vorpommernin alueen.

Lyhyellä kaupunkilomalla poimimme kartalta alueen lähimmän kaupungin, eli Schwerinin ja aloimme suunnitella päiväretkeä sinne.

Schwerin
Schwerin – tuleva Unescon maailmanperintökohde?
Schwerin, Hampuri, Helgoland
Jutussa esiintyvät paikat kartalla: Hampuri, Schwering
ja hännän huippuna Helgoland Pohjanmerellä

Saksassa juna on oiva kulkuväline ja siihen mekin päädyimme.
Pari päivää ennen retkeä selasin illalla puhelimella Deutsche Bahnin sivuilta sopivia junavuoroja ja ostimme sitten liputkin siinä samalla.
(Olisi kyllä kannattanut käynnistää läppäri ja tehdä rekisteröityminen Deutsche Bahnin sovellukseen ja lippujen osto sillä – sen verran haastavaa asioiden edes takaisin selaaminen puhelimella oli, vaikka silläkin tuon kaiken sai tehtyä.)

Valitsimme Hampurista puolilta päivin lähtevän junan ja paluun Schwerenistä puoli kuuden maissa. Junamatka kesti runsaat puolitoista tuntia suuntaansa, joten aikaa kaupungille jäi vajaat neljä tuntia.
Jälkikäteenkin arvioituna aikaa olikin ihan sopivasti, vaikka junavuorot valitsimmekin pitkälti sen ohjaamana, että saimme ne edullisella Mecklenburg-Vorpommern -lipulla, joka maksoi 24 euroa + 3 euroa lisähenkilöt johonkin asti, mutta meiltä kahdelta siis 27 euroa yhteensä. Tunnin muutos aikataulussa suuntaan tai toiseen olisi helposti nostanut lipun hinnan yli 100 euroon.

Schwerin castle
Schwerinin linna

Tunnustan heti, etten etukäteen tiennyt Schwerinistä mitään. Ilman maabongausta (tai tässä tapauksessa aluebongausta) en mitä luultavammin olisi koskaan kaupungiin päätynyt. Kuten en moneen muuhunkaan paikkaan, jotka niihin pisteen houkuttelemana olen päätynyt ja jotka niissä vierailtuani olen todennut monella tavalla hienoiksi ja mielenkiintoisiksi kohteiksi. Kuten Schwerin.

Schwerinin linna

Schwerinissä jäimme junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka oli lähinnä Schwerinin linnaa. Matkaa asemalta linnalle kertyi alle kilometrin.
Itse linna näytti olevan osittain remontissa ja sen sisätilat ovatkin isolta osalta Mecklenburg-Vorpommernin alueparlamentin käytössä, mutta emme harmitelleet sitä, sillä kauniina kesäpäivänä omalla pienellä saarellaan sijaitsevan linnan puutarha oli ihastuttava ja riitti meille mainiosti.

Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna

Linnan meneillään olevan remontin ”teemaa” oli ovelasti hyödynnetty myös läheisellä aukiolla, jonne oltiin rakentamassa esiintymislavaa jollekin konsertille. Hetken oikeasti luulin, että tuo kupoli on linnasta ja että tuokin alue on remonttimiesten käytössä.

Schwerin

Ovelaa taidetta oli myös linnan puistossa, vai mitä pidät tästä taulusta? 🙂

SchwerinSchwerin

Puutarhakierroksen jälkeen palasimme kaupungin keskustaan ja nautimme kevyen lounaan lähes ensimmäisessä lounaspaikassa kävelykatualueella. Rantaravintolan hylkäsimme, sillä saksalaiseen hintatasoon nähden järvinäköala tuntui maksavan arkipäivän lounaalla liikaa.

Pfaffenteich-järvi

Keskustassa jatkoimme sisustus- ja vaatekaupat enimmäkseen onnistuneesti ohittaen keskusaukiolle ja sieltä eteenpäin Pfaffenteich -järven rannalle ihastellen sen rannan näkymiä. Jos aikaa (ja energiaa) olisi ollut enemmän, niin järven ympärikin olisi voinut kävellä, mutta tyydyimme tällä kertaa järven osittaiseen kiertämiseen ennen kuin olikin jo aika etsiä Schwerinin päärautatieasema ja laituri, jolta paluujuna Hampuriin kohta lähtisi.

Schwerin Schwerin Schwerin Schwerin Schwerin

Maabongausta muualla Euroopassa

Muita vastaavia mielenkiintoisia kohteita Euroopassa, joihin maa- tai aluepisteen houkuttelemina olemme päätyneet ovat esimerkiksi:

Färsaarille, Huippuvuorille ja Grönlantin olisimme varmaan ennemmin tai myöhemmin päätyneet ilman pisteitäkään, ehkä Kanaalisaarillekin.

Eikä nyt kevyesti noita maa- ja aluelistoja katsoessa tule mieleen kohteita, jotka olisivat olleet sellaisia, että jälkikäteen olisin ajatellut, että eipä olisi kannattanut tuolla käydä. Ehken moneenkaan paikkaan, tuskin Schwerininkään, palaisin toista kertaa, mutta kaikki ansaitsivat silti tulla nähdyiksi ja koetuiksi.

Helgolandiin?

Saksan Most Traveled People -listan alueista meillä on vielä muutama käymättä ja tämänkertaisen Hampurin matkamme jäljiltä niistä erityisesti Helgoland alkoi kyllä kiinnostaa kesäretkikohteena siinä määrin, että ehkä hyvinkin palaamme Hampuriin jo lähivuosina jatkaaksemme sieltä muutamaksi päiväksi tai miksei vaikka kokonaiseksi viikoksikin Helgolandiin. Toki Hampurista voi Helgolandissakin käydä vain päiväretkelläkin, mutta merellisenä kohteena, joka on kuitenkin n. neljän tunnin venematkan päässä, hylkäsimme tällä kertaa ajatuksen päiväretkestä sinne melko nopeasti.

Helgoland