A-, B- ja C-luokan reissuja

ABC matkoja

Via Per Aspera Ad Astra -blogia kirjoittava Nadine (joka muuten tällä hetkellä vaikuttaa Uzbekistanissa) heitti matkabloggaajille haasteen tällaisilla saatesanoilla:

Tämä ei suoranaisesti ole postaus reissusta, mutta päähäni tuli tälläinen idea. Minua oikeasti kiinnostaa, miksi ja miten valitsette matkakohteita, mitkä ovat ne kriteerit, miksi matkalle lähdetään tai ollaan lähtemättä.

Blogihaaste matkabloggaajille

Nadinen itse listaa jutussaan ehkä enemmänkin syitä, miksi hän ei haluaisi lähteä joihinkin kohteisiin kuin sitä, että miten hän valitsee kohteet, joihin lähtisi. Mutta omat ajatukseni lähtivät erityisesti liikkeelle tuosta saatetekstin lauseesta ”miksi ja miten valitsette matkakohteita, mitkä ovat ne kriteerit, miksi matkalle lähdetään tai ollaan lähtemättä” ja ajattelinkin lähestyä aihetta sitä kautta.

Aikoinaan tavattiin vitsailla A- ja B-luokan reissuilla, joista A-luokan reissuja olivat ne, jotka tehtiin ilman perhettä, ehkä kaveriporukassa ja B-luokan matkoja olivat perheen kesken tehdyt reissut. Mutta tällähän ei ollut mitään tekemistä matkakohteen kanssa, joten määritelläänpä uudelleen nämä A-, B- ja vielä C-luokankin matkat!

A-luokan matkat : uudet maat

Maabongarina 145 itsenäisen maan jälkeenkin hienoimpia matkoja ovat tietysti ne, joilla käymme uusissa maissa. Yksikin on hyvä, mutta mitä useampi sen parempi. Mutta koska emme kuitenkaan jo seniori-ikäisinä tavoittele kaikkia maailman maita, niin mukana on myös Nadinenkin mainitsemia kriteerejä. Matkan pitää olla kuitenkin ainakin jossain määrin mukava ja menon maassa kohtuullisen rentoa. Ei siis ihan extreme-köyhiin maihin tai maihin, jossa turvallisuustilanne on haastava – ei ainakaan niin kauan, kun muitakin vaihtoehtoja on vielä valittavana ja uskon, että niitä kyllä riittää meille loppuelämäksemme. Etenkin kun lisätään mukaan vielä kriteerit kaukomatkojen taajuudesta ja kestosta, eli ei ainakaan sanotaanko enää yli kuukauden reissuja eikä nyt ainakaan kolmea neljää kaukomatkaa enempää vuodessa.

Tällä saralla seuraavaksi tähtäämme Aasiaan, vaikka juuri se suunta onkin nyt koronan takia erityisen haastava.

sigiriya pxhere A/B/C-luokan reissuja
Jos vaikka tämän Sigiriyan kalliolinnoituksen näkeminen Sri Lankassa onnistuisi vielä tänä keväänä …

B-luokan matkat : uudet alueet

Uusien maiden lisäksi olemme erityisesti korona-ajan ainakin senioreille asettamien rajoitusten aikana nostaneet aikaisempaa suurempaan arvoon myös uudet alueet TCC:n, Nomadmanian tai jopa Most Traveled People -järjestelmän mukaan.

Uusia TCC-alueita meillä ei enää Euroopassa ole, joten niistä harkitsin viime vuonna hetkittäin lähinnä Sansibaria, kun yritin saada TCC-alueitteni lukeman 199 nousemaan lukuun 200. Dominikaaniseen tasavaltaan ja Kolumbiaan suuntautuneen matkamme myötä suurin into senkin osalta kuitenkin laimeni. Tansaniastahan emme enää saisi uutta maata, sillä siellä kävimme jo vuosia sitten.

Nomadmania-järjestelmässä meille uusien alueiden innoittamana olemmekin tehneet useammankin matkan Euroopassa niin koronavuonna 2020 kuin koronavuonna 2021. Myös viimeisin matkamme Alicanteen (ja Murciaan) oli paitsi matka sulien jalkakäytävien luo myös matka kahdelle uudelle Nomadmanian alueelle Espanjassa.

Murcia A/B/C-luokan reissuja
Santa Marian katedraali Murcian kaupungissa Murcian itsehallintoalueella kevyen sateisena päivänä

Most Traveled People -järjestelmän alueet ovat enimmäkseen saman suuntaisia Nomadmanian alueiden kanssa, joten niitä harvemmin erikseen lähdemme hakemaan. Joskus jonkun muun maan yhteydessä kävimme Büsingen am Hochrheinin enklaavissa. Keväälle on ainakin vielä suunnitelmissa käynti Helgolandin saarella, joka se tosin on Itämeren saarena kiinnostanut minua myös ihan kohteena, ei vaan uutena alueena.

Samalla matkalla useampi alue?

Siinä missä meillä on seuraavista uusista maista vähän suunnitelmaakin olemassa – jota tosin nyt tällä hetkellä toteutetaan koronatilanne huomioiden – niin matkat uusille alueille ovat näinä vuosina kehittyneet melko lailla ex tempore. Valitaan maa, johon on helppo mennä ja jossa meillä vielä on uusia alueita ja katsotaan mitä saadaan Euroopan alueella tyypillisesti viikon reissuun sisällytettyä.

Alicantessa ollessamme tutkin karttaa ja totesin, että Madridista voisi helposti junailla vielä parilla Espanjan alueella, joten ehkä vielä joskus – tai sitten ei. Vielä enemmän uusia alueita olisi tarjolla Ranskassa, joten ehkä sinne seuraavaksi. Jotain pientä löytyisi vielä Saksastakin ja vähän enemmänkin Brittein saarilta, muutamia maita vaan mainitakseni.

ranska alueet
Toistaiseksi olemme kiertäneet Ranskaa vasta koillisessa, kaakossa ja idässä. Tällä tasolla alueita Ranskassa on nykyisin vähemmän. Nomadmanian ja Most Traveled People -järjestelmässä niitä on edelleen 22, joista vasta kahdeksassa olemme käyneet.

C-luokan matkat : kaupunkikertauksia ja muuta mielenkiintoista

Aikaan ennen koronaa meillä oli lista seuraavista kaupunkilomakohteista lähinnä Euroopassa. Ideana, että jos edellisestä kerrasta kyseissä kaupungissa alkaa olla yli 10 vuotta, niin olisi aika käydä katsomassa miltä siellä nyt näyttää.

200 + 30 kaupunkia

Koronakeväällä 2020 meille oli jo lennot Lontooseen, jotka sitten peruuntuivat ja Englannin tiukan maahantulopolitiikan takia emme ole sitä toistaiseksi vielä yrittäneet uudelleen. Tosin juuri nyt Englanti on tainnut poistaa kaikki rajoitukset, joten nyt asiaan voisikin jo palata. Mutta keväälle meillä on jo nyt sen verran monta suunniteltua matkaa, että Lontoo saa edelleen hetken odottaa. Lontoon jälkeen listalla oli tuolloin myös Rooma. Sillä voisi myös jo olla esimerkiksi Luxemburg, Ljubljana ja kohta taas New York. Koronatilanne tosin on eri maissa tavannut olla huonoin juuri suurkaupungeissa, joten olemme toistaiseksi antaneet tämän listan odottaa.
Osloon meillä on lennot vielä tälle keväälle, mutta niidenkin osalta seuraamme edelleen Norjan koronatilannetta – lennot tuli varattua ennen omicronin taas muutettua maailmaa.

Samaan C-luokkaan :-) sisällytän myös muut mielenkiintoiset kohteet maailmalla, joissa haluaisin vierailla siitä huolimatta, että niistä ei edes aluepisteitä heru. Tällainen kohde oli esimerkiksi viime syksyn matkamme Napolinlahdelle. Tulevana keväänä mahdollisesti toteutuva risteily Pohjanmerellä on yhtä Most Traveled People -järjestelmän pistettä lukuunottamatta tällainen.

Capri A/B/C-luokan reissuja
Caprin maisemia alkusyksystä 2021

Jutun otsikkokuva: davidfranklinstudioworks

Tags from the story
Join the Conversation

22 Comments

  1. says: Daniel

    Mielenkiintoista luokittelua! Itse varmaan luokittelisin omat matkani matkan tarkoituksen mukaan. Toisessa ääripäässä sellainen lyhyt stressiä lievittävä tauko arkeen, jolloin mennään tuttuun kohteeseen ilman ennakkovalmisteluvelvoitteita, eli tiedän jo miten kentältä pääsee kaupunkiin, tiedän missä tuttu hotelli on, tiedän ruokapaikatkin. Perillä voi sitten kierrellä tuttuja kulmia ja nauttia muutaman päivän vaivattomuudesta ja kiireettömyydestä.

    Toiseen ääripäähän menee sitten Pakistanin kaltaiset kohteet, joihin on pakko valmistautua koti-Suomessa jo todella hyvin, ihan pakollisen byrokratiankin vuoksi, mutta myös siksi, että perillä pitää vähän osata käyttäytyä ja kentältä olisi kiva päästä hotelliinkin asti, jotain olisi mukava nähdäkin jne.

    Välikategorioita olisivat sitten varmaan esim. helpot matkat uusiin kohteisiin. Tällainen olisi vaikka tämän kevään Poznan: minulle uusi kaupunki, jonne menen oikeastaan vain siksi, että Travellover-blogin Annika kirjoitti superhalvoista lipuista ja hyvistä, edullisista ravintoloista. Valmistautumiseksi riittänee Annikan blogijuttujen kertaus ennen matkaa, tosin Ryanair voi vaatia kyllä vähän opettelua, jos haluaa välttää lisämaksuja.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Daniel!
      Tuo ”lyhyt stressiä lievittävä tauko arkeen” ei meillä, eläkeläisillä, enää oikein tule tarpeena vastaan :-) – siihen riittävät ihan kotiolot. Samasta syystä tapaamme maailmalla karsia lepo- ja rantapäivät minimiin, sillä ehtiihän sitä sitten kotisohvallakin. Ääripäissä, tyyliin Pakistan, mieluiten käyttäisimme matkanjärjestäjän valmiita kiertomatkoja, mutta niitä ei nyt oikein ole, joten sitten matkanjärjestäjää kasaamaan matkan meille paikallisoppain toteutettuna. Tosin eiväthän ne nyt ihan ääripäitä ole, jonne edes kiertomatkoja järjestetään (tai jonne me haluamme lähteä) – emme ainakaan ennen kuin helpommat kohteet on käytynynä ala säätämään fiksereiden kanssa reissua Libyaan tai Afganistaniin. Ja osaltamme taitaa olla, että matkailu loppuu ennen kuin ne edes jossain määrin helpot kohteet :-)
      Poznan voisi periaatteessa olla helppo – ja menisi kategoriaan B, ja jos jatkaisi vielä Wroclawiin vaikka junalla, niin tuosta tulisi 2xB, mutta selvästikään en ole tullut tuohon juttuuni kirjoittaneeksi vielä paria kriteeriä auki: peräkkäisten matkojen olisi kiva olla vähän eri suunnalle tai vähän erilaisia, eli ei hetimmiten Gdanskin jälkeen Poznaniin ja kelien pitäisi olla jotenkin kohtuullisia, mikä usein ei ole totta pohjoisemman Euroopan ja talvikuukausien osalta.

    2. says: Daniel

      Elämäntilanne, ja ihan ikäkin, muuttavat kyllä matkustustottumuksia. Mä olen joskus juossut läpi Euroopan suurkaupunkeja Berlitz toisessa kädessä ja filmikamera toisessa. Paljon tuli nähtyä, mutta sellainen matkailu ei kyllä enää maistuisi ollenkaan.

      Matkanjärjestäjän kiertomatkoillakin olen joskus käynyt, mutta olen kyllä tosi huono seuramatkailija. Korkeintaan suostun ryhmään, jonka koko on minä+opas, ja silloinkaan oppaalla ei ole helppoa, kun välillä tuntuu, että haluan ihan muuta kuin sen, mitä hän haluaisi minulle esitellä. No, Kairossa oli kyllä todella kätevää käydä pyramideilla privaattikuskin ja oppaan kanssa, maksoi muistaakseni 35 euroa hotellista hotelliin, ei tarvinnut miettiä kyytejä ja opas hääti innokaimmat kaupustelijatkin kauemmaksi.

      Minulla on kaksi tuollaista Afganistan-tason kohdetta, joihin haluaisin todella paljon: Asmara ja Sana’a. Saa nähdä saako kumpaakaan nähdä.

    3. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Tosiaan, ikä lisää toiveita matkustusmukavuuteen liittyen. Me olemme melkein kaikki kaukomatkat tehneet oppaan kanssa, joskus ryhmäkoko on ollut jopa yli 20 (Albatros, ehdottomasti liian iso ryhmä), kymmenen pinnassa, menettelee, tai me ja ehkä toinen pariskunta, menettelee sekin. Parhaita kokemuksia ovat kyllä melkein me + opas, kuten vaikka Myanmarissa, jossa kohdallemme osui tosi hyviä ja toiveisiimme joustavia kielitaitoisia oppaita. Eikä Gdanskissa opas/kuljettajaksemme Tours by Localsin kautta palkkaamamme irlantilainenkaan huono vaihtoehto ollut. Autolla liikkuminen on kuitenkin niin paljon helpompaa kuin busseissa rehjuaminen ja jos vielä joku reitit tunteva ajaa sitä ja huolehtii paikoituksista, niin mikäs sen helpompaa!
      Asmara, mahtaakohan se nykyisin, paitsi korona, olla enää ihan mahdoton. Sana’an ymmärrän. Minustakin näissä joissakin maissa tyyliin Afganistan, Irak ja Jemen olisi hienoa käydä juuri Kabulissa, Bagdadissa ja Sana’assa eikä tehdä maabongauksen takia retkiä jollekin vaarattomammalle saarelle tai rajaseudulle, mutta ymmärrän toki, että jos on ”pakko” saada maapiste, niin oikeita pisteitähän nekin ovat. Jos et ole pääkaupunkibongari, sellaisiakin on, me tosin teimme sen vaan Euroopan osalta, ja senkin osalta osittain jälkikäteen paikaten, kuten nyt vaikka Podgorica :-)

  2. Ihan mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Aika paljon saisi Ranskassa muuten matkustaa, että tulisi kaikki alueet käytyä. Toisaalta, tuolla tavoin kustakin maasta saisi varsin kattavan kuvan myös muilta osin kuin esim vain pääkaupunkiin / tiettyyn muuhun yksittäiseen kaupunkiin tutustumalla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Tuohan noilla aluelistoihin vannovilla maabongareilla on ideana, että nämä noin 18-vuotiaan jenkit (tällaisesta taitaa löytyä esimerkkikin, mutta jääköön mainitsematta), jotka vuodessa kiertävät kaikki maailman maat (lue pääkaupunkien lentokentät), eivät itse asiassa kovin paljoa sittenkään ole maailmasta nähneet. Omalta osaltamme olemme kyllä kauan sitten hyväksyneet, että rajallisestihan me maailmaa ehdimme näkemään kun oikeastaan aloitimme vasta lähempänä 50 ikävuotta, mutta silti etenkin kaukomatkoilla yritämme sillä ainoalla kerralla nähdä maista oleelliset asiat, kuten vaikka esimerkkinä Guyanassa lentoretkemme Kaieteurin putouksille.

  3. Tällainen reissujen ABC-reittaushan on ihan selvä strategisen reissusuunnittelun työkalu! Minulla ei tällaista ole. Ennemminkin valitsen fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan kiinnostavia kohteita listaltani. Pitäisi kehittää joku oma juttu, koska tavoitteet ja suunnittelmallisuus ovat kyllä minunkin juttuja.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Eiköhän jokaisella matkailijalla ole jonkinlainen idealista, ainakin mielessään – joten siitä sitten vaan seuraavana steppinä, valintakriteerien määritteleminen kyseisen listan käsittelyyn :-)

  4. says: Reissu-Jani

    No onpas hauska luokittelu – ABC. Enpä ole tämmöistä aiemmin tullut edes ajatelleeksi. A reissuja, jos jotain, on tässä korona-aikana sitten tehty lähinnä kaukokohteisiin ja pidemmäksi aikaa – saldona neljä uutta maata. B reissujen osalta vähemmän – paitsi että pari Latvian matkaa ja yksi Kreikan matka voivat tähän nyt osua, kun niistä sai NM ja TCC pisteistä. C reissuja ei ole tehty yhtään, mutta Praha olisi sellainen – ehkäpä jo 10 kerta Euroopan suosikki kaupungissa. Tällä hetkellä ei ole yhtään matkaa varattuna ja ollaan hieman odottavalla kannalla että mitä seuraavaksi. Sain juuri pitämättömät ylityövapaat ja vuosilomat pois alta kun yllättäen niitä tuli pandemian aikana ihan älyttömästi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Kyllähän tuo Sinunkin matkakohdevalinnoistasi näkyy, että samansuuntaisia kriteerejä taidat käyttää :-) Ja eiköhän se seuraavakin hyvä kohde taas valikoidu kunhan vapaita ja lomia kertyy!

  5. Mielenkiintoisia ajatuksia. Itse en ole koskaan miettinyt, että miten matkoja voisi luokitella. Mutta itselleni parhaat matkat ovat niitä, kun pääsen jonnekin uuteen paikkaan ja varsinkin uuteen maahan. Tai, jos matkalla pääsen kokemaan jonkin pitkäaikaisen haaveen. Yleensä ne ovat jotakin erikoisia luontokohteita tai patikkareittejä. Alimman luokan matka olisi itselleni varmaan työmatka. Kiva päästä reissuun mutta siinä samalla on oltava töissä. Niitäkin tuli ennen tehtyä aika paljon.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Äärimmillään tietysti on erilaisia ihmisiä, toiset innostuvat uudesta, toiset palaavat vuosi toisensa jälkeen samalle paikkakunnalla ja samaan hotelliin kuin kesämökkiinsä.
      Työmatkoja en enää luokittelussani ajatellut, ne kun ovat taaksejäänyttä aikaa, mutta kyllä niissäkin eroja oli vähän kohteen mukaan. Ruotsista en tavannut innostua, mutta vaikka Sveitsi oli jo ihan kiva :-)

  6. Mulla on erikseen haavelistat lähelle ja kauemmas. Se, mihin listojen kohteeseen päättää lähteä, voi olla sattumaa, kuten lentotarjous, josta ei voi kieltäytyä; tai se, että joku kohde vaan kiinnostaa jollain hetkellä eniten.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Näin ainakin matkailu-uran loppupuolella olemme jo lakanneet välittämästä useimmista lentotarjouksista – tai siis tartumme vain sellaisiin, jotka oikeasti sattumalta veisivät meidät omien suunnitelmiemme kärjessä oleviin kohteisiin. Ettei kävisi niin, että tulisimme käyneeksi meille vähemmän tärkeissä kohteissa vaan siksi, että sinne nyt sattui olemaan lennot tarjouksessa :-) Mutta näin siis tosiaan vaan siksi, että tiedostamme, että matkailuvuosia ei välttämättä ole enää niin hirmuisen monta jäljellä. Onneksi sentään maailma on nyt taas vähän avautumassa, pari vuotta sitten näytti kyllä aika lohduttomalta!

  7. Hauska luokittelu ja mielenkiintoinen postaus! Voi olla, että tartun itsekin tähän haasteeseen :) Opiskelijana matkat valikoituivat lähinnä hinnan (ja lyhyiden lentojen, koska vapaata oli aina vaan muutama päivä peräkkäin). Nykyään ehkä sitten uudet kohteet edellä – mikä on helppoa, sillä maita ei vielä kovin montaa ole plakkarissa :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Työvuosina mekin teimme paljon lyhyitä matkoja Eurooppaan uusien maiden tai alueiden perässä, sillä aikaa oli usein vaan pidennetyn viikonlopun verran. Varsinaiset lomat säästettiin kesälomapurjehduksiin tai kaukomatkoihin.

  8. Kiinnostavaa luokittelua! Itselleni kyllä kaikki reissut ovat lähtökohtaisesti A-luokan reissuja, ei väliä matkaanko uuteen vai jo tuttuun kohteeseen. Paikka valikoituu fiiliksen, päivän intressien, vuodenajan ja budjetin mukaan (nyt myös toki koronakin vaikuttaa asiaan). Joskus on tullut lähdettyä jonnekin vain siksi, että sinne on päässyt halvalla – tai että paikan päällä on halpaa. Joskus taas jokin tietty tapahtuma on vienyt tiettyyn paikkaan. Ja on sitä tullut ruuan (tietyn ravintolan) perässäkin matkustettua. Näistä syistä on tullut nähdyksi kaikenlaista, mikä olisi muuten jäänyt näkemättä ja kokematta. Toki joskus, mutta harvoin, A-luokan reissu on muuttunut matkalla B:ksi tai C:ksi, sillä onhan vastaan tullut myös pettymyksiä. Ehkä oma luokitukseni liittyykin juuri matkakohteeseen itseensä: mitä se minulle tarjoaa ja millaisen jäljen mieleeni jättää.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Maarit! Toki, pääosalle ihmisistä varmaan tulee A- ja B-luokan reissuista enemmänkin mieleen reissun fiilis kohteesta riippumatta, mutta halusin nyt käyttää aakkosia myös matkan kohdetta miettiessäni. Toki nämä ”määrittelyt” voivat toteutua päällekkäinkin. Viime syksynä Dominikaaninen tasavalta oli meille uusi maakin, muttei melkein viikosta Punta Canassa syntynyt mitenkään wau-fiilistä kyseisestä maasta, Kolumbian Cartagena innosti enemmän.

  9. En ole itse osannut koskaan luokitella reissujani tai kohteitani. Mulle kaikki on aina parasta A-luokkaa! :D Mutta ymmärrän toki tuon jaon bongaus mielessä.
    Toisinaan mietin, että missähän kaikkialla olisin käynytkään, jos en olisi suunnannut yli 20 kertaa Amerikkaan vaan käyttänyt ne lomat johonkin muuhun. Mutta en pysty, koska sielläkin on niin paljon nähtävää ja tykkään palata tuttuihin hyväksi havattuihin paikkoihin. Mutta on minulla toki myös uusia maita ja kohteita toivelistalla, joihin on tarkoitus suunnata. :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sanna! … no toisaalta, jos me olisimme käyneet joissakin maissa kymmeniä kertoja, niin miten hyvin ne sitten jo tuntisimmekaan, eli puolensa ja puolensa asioilla, tälläkin. Osa maabongareista tapaa sanoa, että käyvät kaikkialla voidakseen sitten palata niihin, josta pitivät eniten, mutta isoimmalla osalta taitaa kyllä aika loppua kesken. No nyt on muutamia nuoremman sukupolven kaikissa maailman maissa käyneitä, jotka ovat sitten maailman kerran kierrettyään aloittaneet toisen kierroksen ja saattaneet senkin jo loppuun – jokohan he siinä vaiheessa tietävät, että mistä maasta pitävät :-)

  10. says: Nadine G

    Hei Pirkko!

    Olen tosi iloinen, että juuri te tartuitte tähän haasteeseen, koska te varmaan kannatte Suomen eniten matkustaneen pariskunnan titteliä tällä hetkellä ?.

    Seurasin mielenkiinnolla postauksesi ympärille syntynyttä keskustelua, koska minua kiinnostavat kovasti syyt ja menettelyt, miten ihmiset päättävät lähteä ja olla lähtemättä matkaan ja minne. Ilmeisesti syitä on monia, samaten kuin tapoja matkustaa. Toisille matkaan lähteminen on päähänpisto, toisille – suunnitelmallinen pitkän harkinnan tulos. Meitä on niin moneksi.

    Kiitos teille vielä kerran mielenkiintoisesta blogista ja tästä artikkelista erikseen. Teidän seikkailuja on aina kiva seurata.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Nadine! Matkabloggaajapiireissä ehkä, mutta maabongaripiireissä emme, eli tiedämme ainakin muutaman pariskunnan, joilla kummallakin on, kummallakin puolisolla, maita kasassa 150-160 maan välissä, me olemme vasta tuossa 140-150 ”luokassa” :-) Eiköhän matkailussa ole tärkeintä että lähtee, tekee se sitten miten tahansa ja minne tahansa, sillä tutustuminen ympäröivään maailmaan kannattaa mielestäni aina!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.